Kerran olin lähtenyt kuskiksi kavereille ja ilta vei meidät karaokebaariin. Paikalla oli 40-50-vuotiaiden miesten porukka, joka vetäisi kirkkailla pojanäänillä Born to be wildin kolmeen kertaan. Sitten yksi 145 cm pitkä isomahainen kaveri porukasta päätti lähestyä minua ja tuli sopertamaan korvaan: "Tiedätkö? Mä olin aivan umpihomo siihen asti kun äsken näin sut ja paranin." Tähän totesin sitten suoralta kädeltä miettimättä: "Joo ja ja mä olin umpikuuro kunnes kuulin sun äsken laulavan." Setä katsoi hetken aivan ihmeissään ja repesi nauramaan. Hän taisi itsekin tajuta tilanteessa piilevät epäkohdat, sillä tarjosi minulle kahvin, kiitti illan parhaasta kommentista ja poistui kiltisti paikalta