Miekkaseppiä

[Paappa]

Tunteeko joku niiden miekkojen taustaa, joissa oli terään etsattuna nimi Ulfberth tai Ingelrii? Näitä on ilmeisesti ollut niin paljon, etteivät ne kaikki voi olla saman sepän teoksia, vaan kyseessä on ollut jonkinlainen "brändi" tai ikään kuin standardoitu tuote.

[MarkoS]

Todennäköisesti hyvästä laadusta tunnettuja seppiä/seppäsukuja joita sitten muut kopioivat minkä ehtivät. Tavan käytäntö ollut ajan alusta asti nykypäivään.

Kirjoitusvirheistä ja laatueroista yleensä voi arvata mitkä eivät ole 'originaaleja'...

[Alioppilas]

Onko muuten väärin katella ristiretkiä viikinkiretkien loogisena jatkumona?
Alioppilas, Deusvult?
Koska en kyllä usko että koko hässäkkä laitettiin pystyyn vaan jonku uskonnon takia.

No jos nämä pohjoiset seikkailut otetaan huomioon niin saattaahan noilla tiettyjä yhtäläisyyksiä olla, siinä mielessä että jossain oli jotain mitä haluttiin saada.

National-romanticist Swedish and Finnish historians in the nineteenth century gave the name "crusades" to military expeditions which resulted in the Swedish conquest of Finland in the Middle Ages.

According to archaeological finds, Finland was largely Christian before these crusades; they can be seen as military expeditions for territorial gain, rather than religious reasons.

Pohjoisia ristiretkiä tosin ohjasivat varmasti enemmän poliittiset laskelmat kuin yhteiskunnalliset paineet, joilla viikinkiretkiä on osaltaan pyritty selittämään. Ruotsista oli tulossa kuningaskunta yhteisen hallitsijan alle, jolloin ekspansiivista toimintaa on huomattavasti helpompi harrastella. Se ei siis ehkä suoraan vertaudu viikinkiaikaiseen pienemmän kokoluokan väkivaltaiseen maahanmuuttoon.

[navajas]

Ulfberht ja Ingelrii olivat varmaan oman aikansa L. Vuittoneita eli suosittuja brändejä, joita kopioitiin paremmin ja huonommin. Käsittääkseni niitä on löydetty aika pitkältä aikaväliltä, joten eivät mitenkään voi olla samojen tyyppien tuotoksia.

Kuten mainittiinkin, viikinkiaika alkaa "virallisen historiankirjoituksen" mukaan Lindisfarnen luostarin tuhosta vuonna 793, mutta anglosaksikronikan ensimmäinen maininta viikingeistä on vuodelta 789. Kronikka on muutenkin hienoa luettavaa, joten suosittelen lämpimästi.

Graduvaiheessa tuli tutkittua aihetta hyvinkin reippaasti, mutta vuosien saatossa on valitettavan paljon unohtunut.

Mieluummin keskityn nykyisin siihen elävöityspuoleen. Yksi kohokohta oli vierailla puuveneiden kokoontumisessa kavereiden omistamalla viikinkiaikaisella laivalla. Mukavaa liikuntaa soutaa sellaisella Suokkiin

[Kari Aittomäki]

Öh... olen siinä uskossa että anglosaksi-kronikka on jotain muinaisenglantia?
Vois kai sitä ääneen lukien fiilistellä mutta ei siitä hullua hurskaammaksi tule ainakaan mun älyllä.

Kiitos muutenkin vastauksista.
Miksi rinnastaisin viikinkien retket ristiretkiin on ajallinen jatkumo, eka ristiretkihän tehtiin vielä ennen 1100-luvun alkua tai ainaki ihan huulilla..
Viikingit olivat jo moniaalle asuttuneet ja sulautuminen käynnissä, mutta monelta taholta saa lukea että normannit säilyttivät sen levottomuuden.

Itseasiassa Bengtsson hienona kirjoittajana vihjaa asiaan:
"He tulivat perille kalifin kaupunkiin ja näkivät sen levittäytyvän kahden puolen jokea tiheään ahdetuin taloin ja valkoisin palatsein ja palmulehdoin ja tornein. He ihmettelivät sen suuruutta ja kauneutta, joka ylitti kaiken, mitä he olivat osanneet ajatella; ja sen rikkaus näytti heistä kylliksi suurelta riittääkseen kaikkien Tanskan merenkulkijain ryöstettäväksi."

Mä en suoraan sanoen usko että uskonto on koskaan ollut muuta kuin potemkin. Aivan varmasti neon (ristireissut) olleet paitsi poliittista laatua, enimminkuitenkin kunnon ryöstöretkiä. Suomeenkaan liekö tehty yhtään käännytysretkeä.

Topicista eli meikkasepistä, kiitos detaljeista.
"Eiköhän ajan tunnetuin seppä ollut Wieland/Wayland/Völundr"..
Heh, "Volundin taonta" mekityksessä mestarillinen vilahtelee monissa tarinoissa juu.
Olisiko heittää linkkejä tai kirjoja josta saisi mahdollisimman tarkkaa tietoa 900-luvun miekkaseppäilystä, Reininalue käy hienosti.

Syy miksi kysyin liippaajan työvälineistöä..
Toistuvana teemana tarinoissa on viikinkien suuri voima ja kyky käyttää aseena täysiä tynnyreitä, hakkuupölkkyjä jne..
Ormissa kertoo Hjörungavaagin taistelusta elävänä selviytynyt jomsviikinki, kuinka..
"Bue Paksun keulamies, Aslak Holmskalle, oli raivonnut berserkkinä ilman kypärää ja kilpeä, mitä ei juuri nykyään usein nähty, ja iskenyt molemmin käsin ja ollut raudankestävä, kunnes muuan islantilainen runonlaulaja... nosti kannelta alasimen ja musersi sillä hänen kallonsa."

Alasimen? Sepän työkalu.
Ja Deusvult, en tarkoittanu aivan suoranaisesti sotajoukkoa vaan normaalia muutaman laivan ryöstöreissua. Olsiko tällasella porukalla ollut tarvetta liippaajalle?

Tosiaan, laittakaapa ystävällisesti kirjoja tai sivuja joista tietoa vois lisää haria.

[DeusVult]

Öh... olen siinä uskossa että anglosaksi-kronikka on jotain muinaisenglantia?
Vois kai sitä ääneen lukien fiilistellä mutta ei siitä hullua hurskaammaksi tule ainakaan mun älyllä.

Tosiaan, laittakaapa ystävällisesti kirjoja tai sivuja joista tietoa vois lisää haria.

Ei kenenkään muunkaan älyllä, tuo varhaiskeskiaikainen englanti täyttä hepreaa nykyihmiselle. Onneksi tuosta on kyllä varmasti nykykielisiä käännöksiä.

Tässä yksi tällainen kiva pikkupokkari joka mullakin tossa hyllyssä lojuu... ei tosin miekkasepistä sinänsä, mutta saattais olla sua kiinnostava aihepiiri noin muuten:

" onclick="window.open(this.href);return false;

Bonuksena siinä on samat värssyt sekä nykyenglannilla että sillä muinaiskielellä.

[Kuhmu]

Manfred Sachse niminen saksalainen mestariseppä on kirjoittanut kirjan damascus steel. Tuossa lyhyt luonnehdinta kirjasta. http://bladegallery.com/shopexd.asp?id=85599" onclick="window.open(this.href);return false;

Ostin aikanaan klingen museumista Solingenista kyseisen kirjan. Tuolloin museossa oli videonäytös jossa sachse takoi Sutton hoon miekan replikan damastista. Video oli innoittava ja samassa huoneessa oli esillä kyseinen kirjakin. kävi ilmi, että kirjaa sai ostaa museolta ja sitä oli kustannettu myös englanniksi, joten kirja lähti mukaani Suomeen. Elin aikaa, jolloin olin loukannut oikean käteni pahasti työtapaturmassa ja videon nähtyäni päätin opetella takomaan damastia vielä joskus vammautuneesta kädestäni huolimatta. Kyseinen kirja piti tuota intoa osaltaan yllä ja taisi olla 1999 kun sitten opettelin tekemään damastia. Vuokrasin vanhaa jousisepän pajaa, johon tein noita toivioretkiäni.

[Jussi Ekholm]

Itsellä on tilauksessa Swords of the Viking Age, joka on ilmeisesti aikalailla kattava teos viikinkiajan miekoista. Uskaltaisin sitä ihan sivuakaan kääntämättä kyllä suositella.

Sitten heitän tähän yhden kohdan, minkä Anthony North tuo esiin kirjassa Swords & Hilt Weapons. Se liittyy pattern-weldingiin (miten se sitten suomeksi kääntyykään). Eli merovingien ja viikinkien miekoissa kun oli tyypilliset tekniikat, taitto ja kuviotapaa on vähän käsitelty tuossa. Pääkohta mikä minulla jäi mieleen oli hänen pohdintansa tekotavan "katoamisesta" 900-luvulla. Hän kun tuo esiin Reininmaalla sijaitsevan mahdollisen tuotantokeskuksen, joka saattoi tuhoutua ja siellä työskennelleet sepät kulkeutua eri teille. Tämän seurauksena pattern-welding alkoi tekotapana kadota.

Minulla ei pahemmin tietoa näistä miekoista ole, ja siksi tuli tuo kirja tilattua. Viikinkimiekat ovat aina viehättäneet.

Anglosaksien miekka alkoi kai muuntua omakseen spathasta Pohjois-Euroopassa n. 100-200. Tanskassa on mm. Kragehul Mosen miekka c.400, minulla on tässä kirjassa kuva siitä, erittäin hyvin säilynyt. Viikinkimiekka kai sitten teki tulojaan tuolla 600-700 lukujen taitteessa.

[Risto R]

Kuviohitsattu teräs ei kadonnut euroopan markkinoilta sen takia että sen tekoa ei enää taidettu, vaan siksi ettei sitä enää tarvittu. Yksi kuviohitsauksen käytön suurimmista syistä oli se että sillä saatiin sekä homogenisoitua muutoin epätasalaatuista terästä, että tarvittaessa jatkettua kalliimpaa ja harvinaisempaa esim hiilipitoisempaa terästä huonompilaatuisella teräksellä. Siinä vaiheessa kun euroopassa opittiin tekemään suhteellisen homogeenista ja tasalaatuista terästä valmiiksi materiaaliksi, luovuttiin työläästä ja virheherkästä kuviohitsausmenetelmästä.

Tosin asiakkaat eivät ihan heti hyväksyneet tätä muutosta sillä tuon aikakauden loppupuolen miekoista on löydetty paljon sellaisia esimerkkejä, missä miekan lappeeseen on taottu ohuet paneelit kuviohitsatusta teräksestä ikään kuin näyttämään että seppä on tekijämiehiä. Loput miekasta sitten oli uudempaa materiaalia...

[Waelceasig]

Itsellä on tilauksessa Swords of the Viking Age, joka on ilmeisesti aikalailla kattava teos viikinkiajan miekoista. Uskaltaisin sitä ihan sivuakaan kääntämättä kyllä suositella.

Jos tämä on se Peircen kirja niin, se on lähinnä kuvateos alkuperäisistä miekoista, esittelee siis malleja ja kertoo niistä. Hyvä kirja se kyllä on, kuvitus voisi olla vähän parempi. On siellä muutama KM:n miekkakin. Jos se nyt on tuo mitä tarkoitit, meidän kirja näytti olevan lainassa, joten en ihan varma nimestä ole...

Off topiccina sen verran, että muinaisenglanti ja varsinkin se runous on jotain niin mahtavaa. Tämän minun mieltymykseni voinee tosin päätellä nimimerkistänikin...

[navajas]

Öh... olen siinä uskossa että anglosaksi-kronikka on jotain muinaisenglantia?
Vois kai sitä ääneen lukien fiilistellä mutta ei siitä hullua hurskaammaksi tule ainakaan mun älyllä.

Se on alunperin juurikin muinaisenglantia, mutta siitä on myös moderneja käännöksiä. Tässä yksi.

http://omacl.org/Anglo/

Muinaisenglanti on muuten ääneen luettuna yksi kauneimmista kielistä.

[Aihki]

Miksi rinnastaisin viikinkien retket ristiretkiin on ajallinen jatkumo, eka ristiretkihän tehtiin vielä ennen 1100-luvun alkua tai ainaki ihan huulilla..

Ymmärtääkseni perinteinen selitys ristiretkiin on kuninkaan(kaiden) halu suunnata tappelevien ritareiden tarmo johonkin ulkopuoliseen, [kun alkoi selvästi näyttää, että viikingit oli ranskalaisten ja italialaisten naisten avulla saatu rauhoitettua ].

Kuviotaotusta terästä on esitetty monia selityksiä, tuo hyvän ja huonon(matalahiilinen) sekoittaminen materiaalin säästämiselksi on yksi toinen on, että nuo pehmeät osat toimivat särön pysäyttäjinä jos (liian) kovaksi karkaistu osa lähti murtumaan ja kolmas on, että ne vaan näyttivät hyvältä (ja saattoipa niistä saada paremman hinnankin). Kun sitten opittiin käsittelemään ja tekemään sopivan hiilistä terästä enemmän niin hinta sitten ajoi työläämmän menetelmän vanhaksi. Noiden päälle taottujen paneleiden tarkoitus on ymmärtääkseni vain näyttää hyvältä.

Oma lukunsa on sitten lähi-idän Damaskus-terät, jotka oli tehty aivan eri menetelmällä ja joissa kuviointi muodostui karbidien järjestäytymisestä.

[Risto R]

Oma lukunsa on sitten lähi-idän Damaskus-terät, jotka oli tehty aivan eri menetelmällä ja joissa kuviointi muodostui karbidien järjestäytymisestä.

Jep, jotka o(li)vat siis oikeasti Intialaista wootz terästä.

[Aihki]

Jep, jotka o(li)vat siis oikeasti Intialaista wootz terästä.

Näinpä, sieltä ne kiekot tuotiin. Venäläisittäin tuon lähieutektisen teräksen nimi taisi olla "bulat".

[Aihki]

Venäläisittäin tuon lähieutektisen teräksen nimi taisi olla "bulat".

Anteeksi oikosulku, kyse ei siis ole lähieutektisesta teräksestä (n. 4.1% hiiltä) vaan teräksestä, joka pitää sisällään n. 1.5-2 % hiiltä, jonka merkittävyys on siinä, että austeniitti-faasi voi pitää sisällään max 2.1% hiiltä.