Point kirjoitti:
Toisaalta kädenväännön englanninkielinen nimi viittaa kamppailu-urheiluun ja kyllähän siinä tarkoituksena on voittaa vastustaja tiettyjen sääntöjen puitteissa ja voittamisessa on hyötyä sekö voimasta että tekniikasta.
... Silti haluasi mieltää, että kamppailu olisi jotenkin hikisempää, fyysisempää, siinä voisi sattua, siinä pukeuduttaisiin trikoisiin tai kaapuihin eikä vaan pöydän ääressä kyhnötettäisi... Mutta eihän sitä lumilautailuakaan oikein mielletty urheiluksi.
Öö.. Kyllähän se kädenvääntö täyttää joitakin kamppailu-urheilun tunnusmerkkejä, mutta itse en haluisi pitää sitä sinä, koska siitä puuttuu tietty miehinen intiimiläheisyys. Toisen pitäminen kädestä on vasta tutustumista.
Olen muuten ehdottomasti sitä mieltä, että kädenvääntö kärsii Suomessa jonkin verran nimensä johdosta. Esimerkiksi käsipaini antaisi nimenä paljon totuudenmukaisemman mielikuvan.
Toisaalta kädenvääntö sisältää kilpalajina muutenkin mielikuvaongelmia. Jos joku sanoo harrastavansa painia, niin suurimmalle osalle (kaikille) tulee heti mielikuva Kreikkalais-roomalaisesta painista tai vastaavasta. Ei kukaan luule, että henkilö harrastaisi esimerkiksi grillin pihassa painimista viikonloppuisin. Mutta siinä vaiheessa kun sanoo harrastavansa kädenvääntöä, niin suurimmalle osalle tulee mielikuva kahdesta humalaisesta miehestä, jotka vääntävät kättä baarissa tai saunaillassa ja koko hommassa ei ole mitään tolkkua. Aikuisten oikeasti minulta on kysytty, että harrastetaanko kädenvääntöä niin, että haastetaan vain baarissa muita paikallaolijoita ja mennään baarin pöytään vääntämään
Toisaalta myönnän, että ei minullakaan ollut kolme vuotta sitten mitään käsitystä, että koko lajissa edes kilpaillaan enkä koskaan ollut nähnyt kisapöytää tai yhtäkään ottelua.
Mitä tulee tuohon, että kädenväännössä voisi sattua, niin sitä kyllä tapahtuu ja paljon. Siis ihan sattua vahinkoja sekä sattua eli kokea kipua. Itse jouduin ottamaan kevyemmin vasemmalla kädellä melkein puoli vuotta, kun loukkasin kyynärnastan ja vierestä todistin tänä vuonna kun kaverin luu katkesi kokonaan olkavarresta (tämä on toki poikkeuksellista/harvinaista). Kipua taas tuntuu usein paljon vääntöjen aikana ja varsinkin jänteissä on usein tunne, että kohta napsahtaa. Väännön jälkeen myös tulee usein itselläni kunnon hermokipuja.
Mutta onhan se totta, että kontakti vastustajaan on hyvin rajoitettu ja hengästymistä ei kyllä yleensä tapahdu ollenkaan (paitsi itselläni, koska usein lopetan vahingossa hengittämisen väännön ajaksi).
Voisiko sanoa, että kädenvääntö on kamppailua ja urheilulaji muttei kamppailu-urheilulaji?
Itse olen pyöritellyt asian niin, että koska kädenvääntö nyt yleensä on hyvällä yhteisymmärryksellä kamppailua ja urheilua, niin kamppailu+urheilu= kamppailu-urheilulaji, vaikka se sitten eroaisi kaikista muista kamppailulajeista kuinka paljon tahansa. Ehkä se on vähän sellainen kamppailulajien vesinokkaeläin (nisäkäs vaikka munii) tai tomaatti (marja vaikka mielikuva mikä olisi)
8-) 
