Tuloerot — hyvä vai huono?

[Mika]

Huomaa että äänestyksessä äänet jäävät näkyviin. Tällaisessa aiheessa toivotaan perusteluja äänelle, vaikkei tällä erää äänen antamista edelläkään viestin kirjoittaminen ketjuun.

---

OK, aloitetaanpa tästä oma aiheensa, kun tästä on keskusteltu viime aikoina vähän ohi aiheen ainakin yhdessä ketjussa.

You might think that in a time when more money is concentrated in fewer hands and incomes vary wildly from billions to subsistence, poor people might increase their support for government policies that offer some help.

Not in America.

[Mjölnir]

Ihminen kokee oikeudenmukaisena sen, että jos tekee omasta mielestään paljon töitä, niin saa siitä jotain hyödykkeitä enemmän kuin sellainen, joka ei tee (toisen mielestä) läheskään niin paljoa töitä.

Pienempituloinen kokee epäoikeudenmukaisena sen, että joku tienaa enemmän kuin toinen.

Isompituloinen kokee epäoikeudenmukaisena sen, että joutuu maksamaan pienempituloisten käyttämistä palveluista, varsinkin, jos kokee, että pienempituloinen ei tee riittävästi oman toimeentulonsa eteen.

Tasapäistämisellä saadaan pidettyä (suuri) kansanosa tyytyväisempänä, kun joku ei tienaa selvästi enempää. Enemmän tienaava osa saadaan kikkailemaan pääomatuloilla ja muuttamalla sekä siirtämällä yrityksen toiminta ulkomaille.

En tiedä, missä vaiheessa kansakunta on kusessa, kun pääoma katoaa muualle.. Ehkei koskaan, toivottavasti.

Kun lapset huutavat, että "EPISTÄ, MÄÄ HALUUN KANS!" olen sanonut, että aina on joku, jolla on enemmän, sitä on turha käyttää referenssinä.

[bodyguard]

Mjölnir puhuu asiaa. Ylipäätänsäkkin jos joku pystyy sanomaan absoluuttisesti että tuloerot on hyvä tai huono niin on joko kommunisti tai ei ole ajatellut asiaa (ja noihan on toisaalta ihan sama asia ).

Mielestäni on aika iso ero että onko asiat oikeasti epäoikeudenmukaisesti kuten vaikka jossain Venäjällä vai koetaanko asia vaan niin että on ikävää jos joku muu saa enemmän. Olisi mukava tietää myös eri yhteiskuntien eroja siinä mikä koetaan epäoikeudenmukaiseksi, tuolla maahanmuuttokeskustelussa joku otti Amerikan esimerkiksi. En tiedä sen paikkansapitävyyttä mutta suomalaiset nyt yleensä on ollut sellaista saatanan kitisijäsakkia jossa kukaan ei oikein halua tehdä mitään mutta kukaan muukaan ei oikein saisi tehdä mitään, tai ainakaan saada siitä enempää rahaa.

[harja]

Äänestin vakavaa ongelmaa, kun en yhtäkkiä saanut päähäni esimerkkiä, jossa tuloerojen repeäminen olisi vakauttanut yhteiskuntaa.

[NCP]

Mielestäni palkkatyössä tulojen kuuluu olla suhteessa työpanokseen.

[ville]

Tätäkin asiaa voinee katsoa monelta kantilta..

Itse näen niin, että ilman tuloeroja kukaan ei tekisi mitään. Siksi se on ehdottomasti hyvä asia.

[TuomasP]

Vaikka itse kuulunkin suomalaisten joukossa selkeästi siihen huonotuloisempaan puolikkaaseen, olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tuloeroissa sinänsä ole mitään huonoa. Sillä oletuksella tosin, että myös ne huonoiten ansaitsevat pystyvät ns. ihmisarvoiseen elämään (joka voidaan toki nähdä subjektiivisesti).

[Mika]

Siitä olen samaa mieltä, etteivät tuloerot aiheuta merkittäviä ongelmia, jos huono-osaiset pystyvät elämään ihmisarvoista elämää eivätkä tuloerot ole tähtitieteellisiä. Näin ei kuitenkaan ole läheskään kaikissa valtioissa.


Asiaa voi kuitenkin katsoa useammasta näkökulmasta. Tässä on yksi:

The fact of widening inequality produced an environment in which lower income households were anxious to take on debt to support their consumption, financial firms were anxious to lend to them (and their success in doing so fed back into widening inequality), and the government was anxious to facilitate it all. Mr Rajan's view, I believe, is that an alternative path was available in which investments were made to improve the earning power of lower income workers but was avoided, because debt was a faster salve for lower-income workers, debt was more profitable for the financial sector, and debt better fit policymaker time horizons. So yes, inequality created the economic and political opportunity for the financial hocus-pocus that generated the crisis.

Toinen näkökulma liittyy yhteisöllisyyteen. Potkulaisista esimerkiksi Polvi ja Esa Tyynismaa edustavat ainakin tämän kirjoituksen ja oman näkemykseni perusteella hyvin selvästi enemmän amerikkalaista kuin eurooppalaista kantaa:

Americans, on average, have a higher tolerance for income inequality than their European counterparts. American attitudes focus on equality of opportunity, while Europeans tend to see fairness in equal outcomes. Among Americans, differences of opinion about inequality can easily degenerate into partisan disputes over whether poor people deserve help and sympathy or should instead pull themselves up by their bootstraps. The study of inequality attempts to test inequality's effects on society, and it is delivering findings that command both sides' attention.

[harja]

Toinen näkökulma liittyy yhteisöllisyyteen. Potkulaisista esimerkiksi Polvi ja Esa Tyynismaa edustavat ainakin tämän kirjoituksen ja oman näkemykseni perusteella hyvin selvästi enemmän amerikkalaista kuin eurooppalaista kantaa:

Jos nyt kuitenkin odottaisit herrojen itsensä kommentteja, ennen kuin rupeat lokeroimaan?

[tomato can]

Tuloeroja voi pitää hyvänä asiana silloin kun ne motivoivat tekemään työt hyvin ja opiskelemaan vaativiin tehtäviin. Minusta tuloerot Suomessa ovat tässä mielessä varmastikin riittävän suuret enkä näkisi tarvetta ainakaan niiden kasvattamiseen.

Toisessa ketjussa mainitsin matalapalkkaisten jenkkien protestoivan vähemmän tuloeroja vastaan johtuen heidän uskostaan siihen, että kovalla työllä hekin voivat saavuttaa suurta menestystä. Myös media ruokkii tätä esittelemällä "ryysyistä rikkauksiin"  -menestystarinoita. Itse pidän tuollaista uskoa omaan tekemiseen pääosin hyvänä asiana. Kun Euroopassa on mielenosoituksia joissa vaaditaan, että julkinen valta tekisi enemmän kansalaisten hyväksi niin toisella puolen Atlanttia asia on usein päinvastoin eli ihmiset haluavat valtiovallan jättävän heidät rauhaan, koska luottavat enemmän omaan kykyynsä järjestää asiat.

Mikan aloitusviestissään linkittämä tutkimus on mielenkiintoinen ja sieltä löytyi erinomaisia kommentteja.
Esitettiin mm. että suurten tuloerojen vallitessa matalapalkkaiset eivät niinkään kapinoi heitä paremmin tienaavia vastaan vaan enemmänkin ovat defensiivisiä ja pelkäävät tulonsiirtojen merkitsevän, että heidän vähiä rahojaan jaettaisiin vieläkin köyhemmille.

Toisaalta luottamus valtiovaltaan tai sen kykyyn käyttää verovaroja järkevästi ei ole muutenkaan erityisen suuri. Ajatus tulonsiirtojen lisäämisestä saattaa aiheuttaa primitiivireaktion sellaisissakin ihmisissä, jotka käytännössä tuosta hyötyisivät.
Poliittisessa kentässä on myöskin niitä joiden intresseissä ei itseasiassa ole köyhyyden tai kurjuuden vähentäminen kun sen olemassaolo voi olla jopa edellytys heidän menestykselleen. Jos tällaiset ihmiset ovat päättämässä tulonsiirroista ja niiden kohdentamisesta, on aivan ymmärrettävääkin, että matalapalkkaiset eivät heihin luota sillä he eivät tekisi mitään vähäosaisten tilanteen parantamiseksi.

Tutkimus ajoittuu välille 1952-2006 eli loppui ennen meneillään olevan laman alkua. 80-luvulta lähtien jenkeissä tuloerot ovat kasvaneet, mutta niin on myös yleinen hyvinvointi (paljolti velkavetoisesti) aina rahoituskriisiin asti. Tänä päivänä saattaisi tulla jo erilaisia tuloksia. Ainakaan Obaman valituksi tulemista se kaikki "he is a communist, he wants to redistribute your wealth" -peloittelu ei estänyt.

Mielenkiintoinen aihe. Kun Suomessa vasemmisto kuihtuu ja Kokoomus ainakin yrittää profiloitua myös työväen puolueena, lieneekö täälläkin samanlainen asenne yleistymässä.