Taide

[Ikkyu]

Ei taidetta tarvitse ymmärtää, se on nautintoaine mistä pitää nauttia. Jos et tykkää, et tykkää.

Vähän kuin hyvä ruokakin. Ovatko siis kokkaustaitoiset snobeja, varsinkin tuhahdellessaan eineksille?

[Jorge]

Ruuassa on kyllä jonkin verran aivan selkeitä laatukriteerejä.

Ja sen lisäksi tietenkin runsaasti täysin makuasioita.

[Tyttö]

Mun mielestä tässä on kyse kahdesta eri asiasta:

1) Ihmisen subjektiivisesta "ulkoisesta" näkemyksestä jotain asiaa kohtaan (taide, ruoka, kamppailulaji tms.). Tämän voi yksinkertaistaa: tykkään-en tykkää. Perustelut voivat olla: näyttää kivalta, maistuu hyvältä, vaikuttaa tehokkaalta...

Makuasioista voi toki kiistellä (sinihomejuusto on parhautta vs suoraan ...tanasta), mutta silti jokainen voi ja saa olla asiasta omaa mieltään. Ja jokaisen mielipide on mielestäni samanarvoinen.

2) Jos taas arvioidaan esim. taidetta "sisäisesti" taidon tai laadun näkökulmasta (välineiden käyttö, tekniikka) on aivan selvä, että asiaa opiskelleella on tällaisesta huomattavasti enemmän tietoa ja näkemystä.

[Vanhakankea]

Ei taidetta tarvitse ymmärtää, se on nautintoaine mistä pitää nauttia. Jos et tykkää, et tykkää.

Vähän kuin hyvä ruokakin. Ovatko siis kokkaustaitoiset snobeja, varsinkin tuhahdellessaan eineksille?

Ei, snobeiksi ne muuttuvat,jos alkavat päteä kokkaustaidoillaan tai arvostella toisen saamaa nautintoa eineksistä perustellen sen a) et ole gourmet kokki b) et itse laita ruokaa.

[Jaawa]

Ehkä tämä auttaa teitä ymmärtämään:

[Beorn]

Eineksistä voi saada nautintoa, itsekin syön joskus maksalaatikkoa, eines-sellaista. Uskon kutenkin, että jos ryhtyisin toimeen ja valmistaisin maksalaatikon ihan itse, saisin todennäköisesti suuremman nautinnon kuin einestä nautiten. Pystyisin kyllä myös nauttimaan maksalaatikostani, vaikka paikalle saapuisi Jamie Oliver ja sanoisi, että tuo on kaameata saipanderia ja keulisi, jotta hänpä se osaa tehdä sellaisen maksalaatikon, jotta syöt sen kahdesti. Pyytäisin todennäköisestsi häntä oitis valmistamaan tätä herkkua, jonka sitten ilolla söisin, tosin vain kerran, olisipa se kuinka hyvää hyvänsä.

Jaaettäkuinkatämänytliittyytaiteeseen, tai mihinkään?

Taiteeseen tämä liittyy sellaisen erittäin huojuvaisen ja huteran aasinsillan kautta, että muistelen joskus huimassa nuoruudessani lujasti tuominneeni kaiken modernin musiikin. En pitänyt sitä musiikkina lain. Nyttemmin olen muuttanut mieltäni, olen vahvasti sitä mieltä, että nuoruudessani minulla ei ollut yksinkertaisesti kompetenssia ymmärtää, mistä modernissa musiikissa oli kysymys. En edelleenkään pidä läheskään kaikesta modernista musiikista, esim. sarjallinen musiikki on pääasiassa mielestäni aika tylsää. Mutta onpa siellä erittäin ihanata musiikkia, ja paljon. Moderniin musiikkiin päästiin kuitenkin kiinni vasta ei-modernin jonninmoisen hallinnan myötä. Huimassa nuoruudessani tuomitsin myös abstraktin taiteen. Ja sittemmin ja jälleen olen sanani syönyt.

Olenkin oppinut* pitämään sanani kohtuullisen kokoisina ja suhteellisen makeina asioista, joista minulla ei ymmärtääkseni ole ymmärrystä. Jos vaikka tästä tuomitsisin post-modernin arkkitehtuurin, saattaisi siinä olla nielemistä, jos mieli muuttuisikin. Post-moderni arkkitehtuuri on melkein yhtä iso ja kulmikas sana, kuin Vekaranjärven varuskunta-alue.

*khm khm, tiedän tiedä, en ole mitään oppinut, mutta joskus muistan tämän. Oikeasti.

[Vanhakankea]

Tämä Pollockin serigrafi on mahtava. Siitä aistii sen pidättäväisyyden ja helvetillisen kontrollin mikä tässä itselleni ilmentyy. Laskelmoitu, tarkka, mahtava.

Minua tuo kuva ensin kutsui vuorovaikutukseen mutta sitten karkotti. Minulle täysin tuntemattoman tekijän nimi teoksessa keskeisellä paikalla karkotti ajatukseni Ikeaan ja tuhansien sisustustaulujen joukkoon. Jonkun mielestä siis täysin irrelevantti sivuseikka heitti työn "en tykkää"-osastolle. Joillekkin taas tuo nimen näkyminen toimii lienee kiihottimena "tykkää"-elämykseen. Ja toiset näkevät ohitse tuosta päästen "syvemmälle" teokseen ja se sallittakoon heille. Noita näkemyksiä on kuitenkin turha tulla minulle "tyrkyttämään".  

Ja todettakoon vielä, että "en tykkää"-fiilis syntyy minulla useinmiten pikkutarkkojen esittävien teosten kohdalla, toki pidän arvossa sitä taitoa millä teos on tehty mutta minussa ei herätä tunteita pikkutarkka "todellisuuden" kopiointi.

Ja mitä tulee taiteen tekemiseen itse, niin minua ei koskaan kiehtonut koulun kuviksen tunneilla tekninen osuus. Tärkeämpää oli saada visionsa materiaaliin. Ja ilmeisesti siinä onnistuin, kun jonkun kerran teokseni pääsi näyttelyihin ja taisipa jollain irrota joku mainintakin. Eli katson olevan riittävän kompetentti arvioimaan taidetta omalta kantiltani vaikka en muista edes ulkoa meillä olevien teosten nimiä tai niiden tekijöitä. Saati tiedä onko joku teos taitelijan kubistiselta kaudelta, jolloin hän harjoitteli siveltimen pitämistä varpaillaan samalla juoden salmiakkikossua.  

[Vanhakankea]

Pointti kenties onkin lähestyä kyseisiä teoksia sen julkisen ilmenemismuodon kautta kohti perimmäistä ajatusta; taiteilijan mielenliikettä, jonka havaittuamme voi teos luoda hyvinkin voimakkaita tunteita ja havaintoja tästä kaikille tutusta ja arkisesta maailmasta.

Minusta teoksesta pitää pystyä nauttimaan ilman, että pitäisi pystyä liikkumaan kohtia tekijän mielen liikkeitä. Tekijä on mielestäni sanansa sanonut ja nyt on katsojan vuoro lähteä matkalle niiden tunteiden äärellä mitä teos hänessä herättää, kohti omaa visiotaan. Minusta jo kysymyksessä: "Mitäköhän tekijä on tässä ajatellut?" onko jotain perustavan laatuista taiteen vastaista. Minua puhuttavat teokset toimivat avaimina omiin mielenliikkeisiini. Sen verran annan kuitenkin tekijälle mahdollisuutta avata teostaan, että tahdon tietää teoksen nimen. ;-)

[Paanari]

Ja mitä tulee taiteen tekemiseen itse, niin minua ei koskaan kiehtonut koulun kuviksen tunneilla tekninen osuus. Tärkeämpää oli saada visionsa materiaaliin. Ja ilmeisesti siinä onnistuin, kun jonkun kerran teokseni pääsi näyttelyihin ja taisipa jollain irrota joku mainintakin. Eli katson olevan riittävän kompetentti arvioimaan taidetta omalta kantiltani vaikka en muista edes ulkoa meillä olevien teosten nimiä tai niiden tekijöitä. Saati tiedä onko joku teos taitelijan kubistiselta kaudelta, jolloin hän harjoitteli siveltimen pitämistä varpaillaan samalla juoden salmiakkikossua.  

Jees, taidetta koteihin
Mä itte töhertelen ja raapustelen vain ja ainoastaan hauskuuttakseni itseäni.
Mulle on ylmääräinen bonus jos joku välttämättä tahtoo ostaa seinälleen mun tekeleitä.
Toistaiseksi olen onnistunut "pakkomyymään" sen verta tuhruja että väri/kynä/paperi/kangas kulut on pysyny aisoissa.

Joku antiikin ajan näyttelijä on heittänyt hienosti:
"Yleisö on kuin vanha akka. Antaa sen vain höpistä ja tuhista."
Jaska Sherwoodin iloinen veikko

[Vanhakankea]

Kyllä sitä vielä syömistä katselee, mutta kun nykytaide on pissaamista, kakkaamista, laattaamista, ja sylkemistä. Valtion 5- vuotisilla apurahoilla.

Ovathan poissa muusta pahanteosta. Suurin osa noista apurahoista onneksi palaa yhteiskunnan kassaan, kun ne kulutetaan ruokaan kaupassa tai juomaan taitelijakapakassa. Ja kuinhan paljon noita 5-vuotisia apurahoja on? Tuskin niitä jokainen, joka taiteilijaksi ilmoittautuu, saa? Toki tietty valtiohan voisi edelyttää, että ko. taiteilijoiden pitää tuottaa teoksia neuvostopropagandan hengessä kulloinkin valtaa pitävien urotekoja kuvaten.

ps. itse ostan teokset, jotka miellyttää osamaksulla kätevästi taidelainaamoista.