Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Nöyryys vs. kriittisyys / skeptisyys
Valvoja: Valvoja
Nöyryys vs. kriittisyys / skeptisyys
Oletteko usein joutuneet tilanteeseen, että jokin asia treenaamassanne lajissa on tökkinyt ja pahasti, mutta vuosien treenin jälkeen onkin yhtäkkiä tullut ahaa-elämys ja palikat loksahtavat kohdalleen?
Monesti korostetaan, että harjoittelussa tulisi keskittyä itse asiaan ja oma ego olisi työnnettävä syrjään ainakin treenien ajaksi. Mutta entä sitten jos jotkin asiat tuntuvat järjettömiltä tai tehottomilta vuosi vuoden jälkeen?
Itse elin wadon suhteen suurinta kriisiaikaani juuri silloin kun potkuun rekisteröidyin. Marisemiseni (ja hyvä palaute tottakai) ehkä kuitenkin edesauttoi uusien näkemysten syntymistä. Johonkin oli avauduttava, kun ei dojolla kehdannut liian äänekkääksi ryhtyä. Nyt esimerkiksi suhde kataan on paljon selkeämpi, mutta tästäkin kyllä annan suurimman ansion itselleni.
Silti yhä on harjoitteita, jotka mielestäni ovat joko hyödyttömiä tai vahingollisia. Yksi on se, että nagashizukin (väistölyönti) perustekniikkatreenissä takajalka heitetään pois hyökkäyslinjalta niin, että varpaat jäävät osoittamaan takaviistoon. Asennosta on erittäin hankala liikkua nopeasti mihinkään suuntaan, koska takajalan ponnistuskyky on huono. Nähdäkseni nagashizukin toimintaperiaate olisi parempi iskostaa niin, että kamppailuasento pysyy koko ajan tehokkaana, koska niinkin oikealla ajoituksella tekniikasta saa erittäin tehokkaan.
Vastaavanlaiseen "juurevuusongelmaan" päästään jos etukäden mawashizuki (koukku) lyödään yhdessä nagashi-väistön kanssa. Koukkuja lyödessä on olennaista painopisteen hienoinen vaihtelu etu- ja takajalan välillä. Jos etukäden koukkua lyödessä takajalka heitetään nagashi-tyyppisesti pois hyökkäyslinjalta, katoaa lyönniltä tukipiste ja siitä tulee hölmön tuntuinen.
Kolmantena on pakko mainita wadon veitsitekniikat, joista osa tuntuu yhä täysin järjettömiltä.
Mites muut? Kumpi on mielestänne tärkeämpää, nöyryys vai kriittisyys?
edit. eka viesti lähti sohaisun vuoksi liian aikaisin. Sitä ne haaparantalaiset teettää.
Monesti korostetaan, että harjoittelussa tulisi keskittyä itse asiaan ja oma ego olisi työnnettävä syrjään ainakin treenien ajaksi. Mutta entä sitten jos jotkin asiat tuntuvat järjettömiltä tai tehottomilta vuosi vuoden jälkeen?
Itse elin wadon suhteen suurinta kriisiaikaani juuri silloin kun potkuun rekisteröidyin. Marisemiseni (ja hyvä palaute tottakai) ehkä kuitenkin edesauttoi uusien näkemysten syntymistä. Johonkin oli avauduttava, kun ei dojolla kehdannut liian äänekkääksi ryhtyä. Nyt esimerkiksi suhde kataan on paljon selkeämpi, mutta tästäkin kyllä annan suurimman ansion itselleni.
Silti yhä on harjoitteita, jotka mielestäni ovat joko hyödyttömiä tai vahingollisia. Yksi on se, että nagashizukin (väistölyönti) perustekniikkatreenissä takajalka heitetään pois hyökkäyslinjalta niin, että varpaat jäävät osoittamaan takaviistoon. Asennosta on erittäin hankala liikkua nopeasti mihinkään suuntaan, koska takajalan ponnistuskyky on huono. Nähdäkseni nagashizukin toimintaperiaate olisi parempi iskostaa niin, että kamppailuasento pysyy koko ajan tehokkaana, koska niinkin oikealla ajoituksella tekniikasta saa erittäin tehokkaan.
Vastaavanlaiseen "juurevuusongelmaan" päästään jos etukäden mawashizuki (koukku) lyödään yhdessä nagashi-väistön kanssa. Koukkuja lyödessä on olennaista painopisteen hienoinen vaihtelu etu- ja takajalan välillä. Jos etukäden koukkua lyödessä takajalka heitetään nagashi-tyyppisesti pois hyökkäyslinjalta, katoaa lyönniltä tukipiste ja siitä tulee hölmön tuntuinen.
Kolmantena on pakko mainita wadon veitsitekniikat, joista osa tuntuu yhä täysin järjettömiltä.
Mites muut? Kumpi on mielestänne tärkeämpää, nöyryys vai kriittisyys?
edit. eka viesti lähti sohaisun vuoksi liian aikaisin. Sitä ne haaparantalaiset teettää.
My life is all that I've known
And it's all that keeps me here
My time is all that I own
So I won't let it slip away
And it's all that keeps me here
My time is all that I own
So I won't let it slip away
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 93832
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Nöyryys vs. kriittisyys
Hyvä ja vaikea aihe.
Luonnollinen vastaus kysymykseesi olisi tietenkin kriittisyys. Ongelmana vain on se, ettei aloittelija nyt ainakaan voi olla kriittinen, kun ei mistään mitään tiedä - tässä oletetaan että tämä aloittelija on kaikkiaan aloittelija, ei siis niin että 20 vuotta tappeluslajeja harrastanut saapuu jonkin lajin peruskurssille ja on aloittelija.
Tämän takia minusta on tärkeää päästä kokeilemaan oppimaansa vaikka Potku-tapaamisiin.
Luonnollinen vastaus kysymykseesi olisi tietenkin kriittisyys. Ongelmana vain on se, ettei aloittelija nyt ainakaan voi olla kriittinen, kun ei mistään mitään tiedä - tässä oletetaan että tämä aloittelija on kaikkiaan aloittelija, ei siis niin että 20 vuotta tappeluslajeja harrastanut saapuu jonkin lajin peruskurssille ja on aloittelija.
Tämän takia minusta on tärkeää päästä kokeilemaan oppimaansa vaikka Potku-tapaamisiin.
- Akuma
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1030
- Lauteille: Elokuu 2005
- Paikkakunta: Tampere
Nöyryys vs. kriittisyys
Parhaan tuloksen saat pitämällä molemmat messissä. Näin lonkalta heittämällä voisin sanoa hyvän käytännön nyrkkisäännön olevan yksi tai kaksi suoraa kysymystä treeneissä ja muut treenien ulkopuolella. Ajattele asiaa opettajan näkökulmasta - jos kyssäreitä satelee aina samalta sälliltä 5-10 saman treenin aikana...
Varsinkin kun aloittelijat tapaavat kysyä kysymyksiä jotka ovat helppo kysyä, mutta joihin on hyvin vaikea vastata riittävän kattavasti samaan tapaan vain parilla lauseella. Lisäksi, jos aloittelijana avaa jonkun tällaisen purkin jossa onkin enemmän tavaraa kun odotti, se on oltava valmis lusikoimaan loppuun saakka. Ts. jos opettajasi avaa sinulle koko kysymäsi asian perinpohjin, kuuntele mitä hänellä on sanottavaa loppuun asti (vaikka se tapahtuisi osaksi treenien ulkopuolella). Näin saat myös paremman pohjan kritiikillesi, mikäli se on tarpeen.
Tässä piilee myös hyvän opettajan litmustesti. Jos vastaukset tällaisiin monitahoisiin kyssäreihin ovat hyvin yksinkertaisia ja tulevat kuin kaupan hyllyltä ("no, sitten teet vain <joku-salin-joka-paikassa-viljelemä-dogma>" tai "silloin muista <tuo-sama-asia>", jne.) niin aletaan päästä osastolle, jolloin asiaa kannattaa ehkä nostaa esille vaikkapa täällä ja funtsia täältä saamiesi tietojen valossa kriittisyysasteesi nostamisen tarvetta.
Varsinkin kun aloittelijat tapaavat kysyä kysymyksiä jotka ovat helppo kysyä, mutta joihin on hyvin vaikea vastata riittävän kattavasti samaan tapaan vain parilla lauseella. Lisäksi, jos aloittelijana avaa jonkun tällaisen purkin jossa onkin enemmän tavaraa kun odotti, se on oltava valmis lusikoimaan loppuun saakka. Ts. jos opettajasi avaa sinulle koko kysymäsi asian perinpohjin, kuuntele mitä hänellä on sanottavaa loppuun asti (vaikka se tapahtuisi osaksi treenien ulkopuolella). Näin saat myös paremman pohjan kritiikillesi, mikäli se on tarpeen.
Tässä piilee myös hyvän opettajan litmustesti. Jos vastaukset tällaisiin monitahoisiin kyssäreihin ovat hyvin yksinkertaisia ja tulevat kuin kaupan hyllyltä ("no, sitten teet vain <joku-salin-joka-paikassa-viljelemä-dogma>" tai "silloin muista <tuo-sama-asia>", jne.) niin aletaan päästä osastolle, jolloin asiaa kannattaa ehkä nostaa esille vaikkapa täällä ja funtsia täältä saamiesi tietojen valossa kriittisyysasteesi nostamisen tarvetta.
Tarkistathan myös egon määritelmän ja sen valossa annat vähän ajatusta, mitä muita juttuja kuin se "kaupanhyllyvastaus" tuolla egon syrjään työntämisellä voidaan kamppailulajien asiayhteydessä tarkoittaa...nassesetä kirjoitti: Monesti korostetaan, että harjoittelussa tulisi keskittyä itse asiaan ja oma ego olisi työnnettävä syrjään ainakin treenien ajaksi. Mutta entä sitten jos jotkin asiat tuntuvat järjettömiltä tai tehottomilta vuosi vuoden jälkeen?
Viimeksi muokannut Akuma, syys 17, 2009, 01.24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Matti Vanhanen
"We do not become 'masters of form'; instead, we hopefully train long and hard enough that the form 'masters' us."
-Ellis Amdur
"We do not become 'masters of form'; instead, we hopefully train long and hard enough that the form 'masters' us."
-Ellis Amdur
-
- Viestit tässä aiheessa: 4
Nöyryys vs. kriittisyys
Kultainen keskitie tulis löytää, yhteispeluu opettajan ja oppilaan välillä. Jos jokin tekniikka ei onnistu tai ei tunnu järkevältä, niin asian pitäisi ratketa helposti kun tämä mainitsemani yhteispeluu on kunnossa.
Tässä lyhyessä ajassa kun olen Combat Karatea treenannut, on tullut jo vastaan tekniikoita jotka kummastuttavat, tai eivät tunnu toimivan. Heti olen maininnut opettajalle kun on jokin ihmetyttänyt, ja joka kerta asiat ovat ratkenneet kutakuinkin samalla kaavalla:
-jaawa: "yhyy tää ei toimi"/"yhyy tää on ihan pönttöä"
-esa: "sä teet tässä kohtaa väärin, tee se näin"
-jaawa: "yhyy ei tää toimi vieläkään"
-esa: "teeppäs se näin, ku sä oot tollanen, kun JP on sua kaks kerrosta pidempi, et sä voi tehä samaten"
-jaawa: "okei toimii tää vähä paremmin nyt mutta on tää silti pönttöä, onko tästä tekniikasta mihinkää?"
-esa: "ota otteluasento, näin se tehään. *karatella niskaan*"
-jaawa: "ai pipari, mahtavaa! joo toimiihan se, ai pipari, lisää toistoja "
-esa: ":D"
Eli jos on ongelma tekniikan harjoittelussa, niin se ratkaistaan joko muuttamalla lähestymistapaa, tai korjaamalla treenaajan mahdolliset virheet/väärinkäsitykset. Tämä toki on suureksi osaa niitä Combat Karaten filosofian hyviä puolia, muovataan treenaajalle näköisensä paketti, ei pakoteta muottiin jos ei kerran sinne meinaa sopia. Eli kriittisyyttä ongelmien tarkastelussa, ja nöyryyttä sitten taas hyväksyä omat virheensä tai väärinymmärtämisensä tai ottimiensa puutteet. Ja mun mielestä se on mun tehtävä nöyrtyä testinukeksi jos mua meinaa epäilyttää jonkin tekniikan toimivuus.
Mutta CK lajina ja Esa opettajana, ne on niin hellyyttäviä ja ihmisläheisiä
Tässä lyhyessä ajassa kun olen Combat Karatea treenannut, on tullut jo vastaan tekniikoita jotka kummastuttavat, tai eivät tunnu toimivan. Heti olen maininnut opettajalle kun on jokin ihmetyttänyt, ja joka kerta asiat ovat ratkenneet kutakuinkin samalla kaavalla:
-jaawa: "yhyy tää ei toimi"/"yhyy tää on ihan pönttöä"
-esa: "sä teet tässä kohtaa väärin, tee se näin"
-jaawa: "yhyy ei tää toimi vieläkään"
-esa: "teeppäs se näin, ku sä oot tollanen, kun JP on sua kaks kerrosta pidempi, et sä voi tehä samaten"
-jaawa: "okei toimii tää vähä paremmin nyt mutta on tää silti pönttöä, onko tästä tekniikasta mihinkää?"
-esa: "ota otteluasento, näin se tehään. *karatella niskaan*"
-jaawa: "ai pipari, mahtavaa! joo toimiihan se, ai pipari, lisää toistoja "
-esa: ":D"
Eli jos on ongelma tekniikan harjoittelussa, niin se ratkaistaan joko muuttamalla lähestymistapaa, tai korjaamalla treenaajan mahdolliset virheet/väärinkäsitykset. Tämä toki on suureksi osaa niitä Combat Karaten filosofian hyviä puolia, muovataan treenaajalle näköisensä paketti, ei pakoteta muottiin jos ei kerran sinne meinaa sopia. Eli kriittisyyttä ongelmien tarkastelussa, ja nöyryyttä sitten taas hyväksyä omat virheensä tai väärinymmärtämisensä tai ottimiensa puutteet. Ja mun mielestä se on mun tehtävä nöyrtyä testinukeksi jos mua meinaa epäilyttää jonkin tekniikan toimivuus.
Mutta CK lajina ja Esa opettajana, ne on niin hellyyttäviä ja ihmisläheisiä
Nöyryys vs. kriittisyys
Minulla on monia tekniikoita, jotka eivät oikein toimi tai ovat voimattomia. Olen vain ajatellut, että en ole ehtinyt hioa niitä tarpeeksi.
Kriittinen olen joitakin harjoituksia kohtaan, jotka ovat minulle haitallisia. Esim. en suostu ottamaan satakiloista reppuselkään. Jaksan kyllä pitää ja kävellä sellaisen taakan kanssa, mutta yksi ristiselän nikama liikkuu helposti väärään asentoon enkä viitsi ottaa riskiä varsinkin, kun alusta jolla kävelee on pehmeä.
Myös kottikärrykävely saa sen samaisen nikaman kummasti pistämään.
Muuta ei tule mieleen.
Kriittinen olen joitakin harjoituksia kohtaan, jotka ovat minulle haitallisia. Esim. en suostu ottamaan satakiloista reppuselkään. Jaksan kyllä pitää ja kävellä sellaisen taakan kanssa, mutta yksi ristiselän nikama liikkuu helposti väärään asentoon enkä viitsi ottaa riskiä varsinkin, kun alusta jolla kävelee on pehmeä.
Myös kottikärrykävely saa sen samaisen nikaman kummasti pistämään.
Muuta ei tule mieleen.
-
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 29
- Lauteille: Maaliskuu 2008
- Paikkakunta: Helsinki
Nöyryys vs. kriittisyys
Ensin kannattaa itseään vaivaavista asioista kysellä.Jos vastaukset ja selitykset tuntuvat huonoilta , voi sitten suhtautua kriittisesti joko niihin tai itse asiaan.Tavallisissa normitekniikoissa opettajan pitäisi pystyä perustelemaan tekotavat ja löytämään tarvittaessa joku korvaava tapa suorittaa ne. Erikseen on sitten tekniikoita jotka toimivat jos olet huomattavan pitkä,lyhyt,notkea jne. Näitä on yleensä aika turha opettaa yleisesti,mutta niitä voi neuvoa henkilökohtaisesti kohderyhmiin kuuluville. Aloittelevien harrastajien ei ehkä kuitenkaan kannata heti ottaa reippaan 4-vuotiaan kuusi miks?-kysymystä minuutissa tyyliä :-D Aika moni huomaa vähän pidempään treenattuaan hoksaavnsa monet asiat itsekin, ja silloin osaa paremmin jäsentää ne loput vaivaamaan jääneet kysymykset.
Something is stinking,is it life or is it me?
-
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 943
- Lauteille: Tammikuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Nöyryys vs. kriittisyys
Suhteessa tekniikan oppimiseen näkisin nöyryyden tärkeänä. Aika monesti on käynyt niin, että se oma ajatus "eihän tää näin toimi" on myöhemmin heittänyt häränpyllyä... Koskapa vasta myöhemmin on opettaja opettanut tarkemmin sen metodin mitä harjoite ajaa takaa. Sitten palaset voivat loksahtaa paikalleen uudella tavalla. Esimerkkinä esim. liikesarjaharjoitteiden "vastustajien" sijainti. Alussa olettamus on esim. se että tekniikkaa tehdään suoraan edessä tai takana olevaan opponenttiin. Ja eihän se "toimi", kun ei ole tilaa tehdä, ja muutenkin tuntuu typerältä. Sitten kun muodollisia harjoitteita aletaan opettaa ja purkaa tekniikaksi sekä teknisiksi toimintaperiaatteiksi - homma muuttaa muotoaan. Mestari kertoo mistä tässä ja tässä asiassa on kyse, ja miksi harjoitellaan juuri näin. On vaan parempi pitää alkuvaiheessa mölyt mahassa ja tehdä mitä käsketään. Sillä edellytyksellä että se opettaja/mestari on osoittanut tieto-ja taitotasonsa olevan siellä misää pitää.
Itselleni on avautunut myös kolikon kääntöpuoli. Opettamisessa avaan itsekin aina ensin tekniikan ulkoisen muodon: liikesuunnat ja liikkeet. Joskus on tullut vastaan asennetta että: "kyllä mä nyt nämä Yedo:t (Haedong Kumdon 2.danin tekniikkapaketti) osaan..." Ja osaahan ne: liikkua oikeaan suuntaan ja muistavat liikkeet. Siitä on vielä piiiiitkä matka siihen osaamiseen. Pahimmassa tapauksessa tuo "kyllä mä tämän osaan"-asenne vaikuttaa niin että ei sitten käydäkään niissä treeneissä tai leireillä jossa niitä aletaan oikeasti opetella.... Ja asioita avataan syvemmältä. Eikä toisteta tekniikkaa tarpeeksi, kun se "kyllä mä nää osaan ja muistan"... tuntuu riittävän.
Kriittisyys on omalla kohdallani esim. vyönmyöntöpolitiikkaan yms. liittyvää. Ärähdän kunnolla, jos "ei valmiita" kokelaita viedään kokeisiin tms. Tuosta johtuen on tullut ongelmiakin, mutta periaatteitani en myy: joka vyötä kantaa, pitää sen tasoinen oikeasti olla. Suomessa ja muualla. Kaikenlainen "lahja- tai sympatiavyö tms" saa minulta tuomion, kovaan ääneen. Siitä johtuen taitaa olla niin että joudun itsekin "nöyryyden puutteen" vuoksi jossakin välissä odottelemaan seuraavaa dan-koetta:-) Sen verran on tullut suunsa avattua. Eikä kaduta hetkeäkään.
Nöyryyttä, ei nöyristelyä. Kriittisyyttä, mutta ei pilkun n..ssimista:-)
Mika V.
Itselleni on avautunut myös kolikon kääntöpuoli. Opettamisessa avaan itsekin aina ensin tekniikan ulkoisen muodon: liikesuunnat ja liikkeet. Joskus on tullut vastaan asennetta että: "kyllä mä nyt nämä Yedo:t (Haedong Kumdon 2.danin tekniikkapaketti) osaan..." Ja osaahan ne: liikkua oikeaan suuntaan ja muistavat liikkeet. Siitä on vielä piiiiitkä matka siihen osaamiseen. Pahimmassa tapauksessa tuo "kyllä mä tämän osaan"-asenne vaikuttaa niin että ei sitten käydäkään niissä treeneissä tai leireillä jossa niitä aletaan oikeasti opetella.... Ja asioita avataan syvemmältä. Eikä toisteta tekniikkaa tarpeeksi, kun se "kyllä mä nää osaan ja muistan"... tuntuu riittävän.
Kriittisyys on omalla kohdallani esim. vyönmyöntöpolitiikkaan yms. liittyvää. Ärähdän kunnolla, jos "ei valmiita" kokelaita viedään kokeisiin tms. Tuosta johtuen on tullut ongelmiakin, mutta periaatteitani en myy: joka vyötä kantaa, pitää sen tasoinen oikeasti olla. Suomessa ja muualla. Kaikenlainen "lahja- tai sympatiavyö tms" saa minulta tuomion, kovaan ääneen. Siitä johtuen taitaa olla niin että joudun itsekin "nöyryyden puutteen" vuoksi jossakin välissä odottelemaan seuraavaa dan-koetta:-) Sen verran on tullut suunsa avattua. Eikä kaduta hetkeäkään.
Nöyryyttä, ei nöyristelyä. Kriittisyyttä, mutta ei pilkun n..ssimista:-)
Mika V.
- Streetwise
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 762
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Nokia
- Etulaji: Itsepuolustus
- Sivulajit: Krav Maga, Jeet Kune Do, Kali, Blauer Tactical Systems
- Takalajit: Karate, Kung-Fu, Nyrkkeily
Nöyryys vs. kriittisyys
Ip-lajeissa voi ainakin olla kriittinen ihan vapaasti jos siltä tuntuu. Vaikeampaa on olla kriittinen jossain satoja vuosia vanhan perinteitä noudattavan lajin kohdalla. Siellä voidaan tehdä asioita miten kummallisesti huvittaa ja se kuuluu asiaan.
Olen aina ollut kova kyseenalaistamaan asioita, enkä pistä ollenkaan pahakseni jos oppilaat tekevät samoin. Jos kävisi niin, että oppilaat saisivat minut pohtimaan/jopa muuttamaan jonkun asian (mitä en olisi tullut itse ajatelleeksi), niin sehän olisi vallan mahtavaa. Systeemi kehittyisi taas paremmaksi.
Mutta onhan se varmaan vaikeaa lähteä kyselemään suurelta senseiltä, että "onkos tämä nyt ollenkaan järkevää?" Minäkin sain aikoinaan paljon "SINÄ ÄLÄ KYSY TYHMIÄ!" vastauksia Mutta en luovuttanut. Eihän ne suuret gurut tykkää kun niitä kyseenalaistaa mutta so what, vyöarvot siinä vaan laskee tai jää tulematta
Olen aina ollut kova kyseenalaistamaan asioita, enkä pistä ollenkaan pahakseni jos oppilaat tekevät samoin. Jos kävisi niin, että oppilaat saisivat minut pohtimaan/jopa muuttamaan jonkun asian (mitä en olisi tullut itse ajatelleeksi), niin sehän olisi vallan mahtavaa. Systeemi kehittyisi taas paremmaksi.
Mutta onhan se varmaan vaikeaa lähteä kyselemään suurelta senseiltä, että "onkos tämä nyt ollenkaan järkevää?" Minäkin sain aikoinaan paljon "SINÄ ÄLÄ KYSY TYHMIÄ!" vastauksia Mutta en luovuttanut. Eihän ne suuret gurut tykkää kun niitä kyseenalaistaa mutta so what, vyöarvot siinä vaan laskee tai jää tulematta
- taikuri
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 2719
- Lauteille: Kesäkuu 2008
- Paikkakunta: Mazatlan, Sinaloa, Mx
Nöyryys vs. kriittisyys
STR kirjoitti: Ip-lajeissa voi ainakin olla kriittinen ihan vapaasti jos siltä tuntuu. Vaikeampaa on olla kriittinen jossain satoja vuosia vanhan perinteitä noudattavan lajin kohdalla. Siellä voidaan tehdä asioita miten kummallisesti huvittaa ja se kuuluu asiaan.
Olen aina ollut kova kyseenalaistamaan asioita, enkä pistä ollenkaan pahakseni jos oppilaat tekevät samoin. Jos kävisi niin, että oppilaat saisivat minut pohtimaan/jopa muuttamaan jonkun asian (mitä en olisi tullut itse ajatelleeksi), niin sehän olisi vallan mahtavaa. Systeemi kehittyisi taas paremmaksi.
Mutta onhan se varmaan vaikeaa lähteä kyselemään suurelta senseiltä, että "onkos tämä nyt ollenkaan järkevää?" Minäkin sain aikoinaan paljon "SINÄ ÄLÄ KYSY TYHMIÄ!" vastauksia Mutta en luovuttanut. Eihän ne suuret gurut tykkää kun niitä kyseenalaistaa mutta so what, vyöarvot siinä vaan laskee tai jää tulematta
Itse olen Mika Väyrysen kanssa monessa asiassa samaa mieltä. Otetaan esimerkiksi se mitä hän sanoi oman lajinsa 2. dan tekniikoista.
Tekniikan/muodon ulkoisesta osaamisesta on vielä todella paljon matkaa ymmärtämiseen. Oman käsitykseni mukaan tämä unohdetaan usein IP lajeissa. En sano edellistä varmana, sillä en ole koskaan harjoitellut varsinaista IP lajia.
Otetaan tähän filosofinen/runollinen vertailu:
Malttamaton ihminen ei malta odottaa kukan aukeamista vaan repii sen nupustaan väkisin auki eikä tällöin näe kukan todellista kauneutta, kuten se joka malttaa odottaa sen puhkeamista täyteen kukkaansa.
Esimerkki/vertailu ei ollut omaa keksintöäni.
When tyranny becomes law, rebellion becomes duty.
Nöyryys vs. kriittisyys
Minusta tämä Jaawan kaava on toimiva - siinähän ei kyseenalaisteta vaan kysytään apua opettajalta, joka sitten koittaa löytää sopivan tavan saada oppilas asia oppimaan.Jaawa kirjoitti: -jaawa: "yhyy tää ei toimi"/"yhyy tää on ihan pönttöä"
-esa: "sä teet tässä kohtaa väärin, tee se näin"
-jaawa: "yhyy ei tää toimi vieläkään"
-esa: "teeppäs se näin, ku sä oot tollanen, kun JP on sua kaks kerrosta pidempi, et sä voi tehä samaten"
-jaawa: "okei toimii tää vähä paremmin nyt mutta on tää silti pönttöä, onko tästä tekniikasta mihinkää?"
-esa: "ota otteluasento, näin se tehään. *karatella niskaan*"
-jaawa: "ai pipari, mahtavaa! joo toimiihan se, ai pipari, lisää toistoja "
-esa: ":D"
Se, että vaan tekee ilman että ymmärtää miksi/mitä niin saattaa myös hidastaa oppimista suhteessa siihen että tietää miksi/mitä tekee, mielestäni (tuli tätä mieleen Karate Kidin "wax on, wax off" ). Kyllähän se voi aueta ziljoonan vuoden kuluttua, mutta jos se oikeasti tuntuu kummalta niin miksei asiasta kysyisi, voi päästä sen "ahaan" äärelle nopeammin, tai vaikka jonkun toisen "ahaan" juureen....
Opettajat lienevät sitä varten että oppilasta eteenpäin auttavat. Ja ihmiset kehittyvät eri tavoin, eri vauhdilla jolloin opetusta saattaa joutua antamaan eri tavoin. Tietty, jos paikalla on iso liuta ihmisiä niin saattaa olla hankala sopeuttaa kaikille jolloin jokainen joutuu sopeutumaan siihen yhteen tapaan... ja jos tuo opettajan tapa ei itselle sovi... his way or high way.... lajeja ja opettajia kuitenkin on tarjolla paaaaljon.
______________________
- Kari Aittomäki
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 16086
- Lauteille: Helmikuu 2006
- Paikkakunta: Kokkola
Nöyryys vs. kriittisyys
Liittyen erääseen toiseen keskusteluun..
Katso katso näe näe jeet kune do.
Katso katso näe näe realitybased-metodit.
CombatK on myös tota.
Hyvä ketju, seuraan mielenkiinnolla.
Ja niinku siihen toiseenkin, osallistun innolla jahka jaksan.
Nytki tulin just kotio, kello on 8.20 ja kyllä on kaunis syksyinen aamu.
Katso katso näe näe jeet kune do.
Katso katso näe näe realitybased-metodit.
CombatK on myös tota.
Hyvä ketju, seuraan mielenkiinnolla.
Ja niinku siihen toiseenkin, osallistun innolla jahka jaksan.
Nytki tulin just kotio, kello on 8.20 ja kyllä on kaunis syksyinen aamu.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Nöyryys vs. kriittisyys
Kriittinen kannattaa toki olla, mutta samalla nöyrä, kuten Akuma toi esiin. Molempia terveesti. Virkkeessä "On harjoitteita, joita en vielä ymmärrä." näkyisi molempien terve muoto hyvin.nassesetä kirjoitti: Silti yhä on harjoitteita, jotka mielestäni ovat joko hyödyttömiä tai vahingollisia.
On hyvä muistaa että kyseessä on juurikin perusharjoite ja erilaisia variaatioita periaatteesta näkyy esim kihon kumiteissa. Mutta ei tuosta perusharjoitteesta ole vaikea säätää niin että asento pysyy liikkuvana. Itseasiassa jalkaterän kääntö jopa helpottaa sitä.Yksi on se, että nagashizukin (väistölyönti) perustekniikkatreenissä takajalka heitetään pois hyökkäyslinjalta niin, että varpaat jäävät osoittamaan takaviistoon. Asennosta on erittäin hankala liikkua nopeasti mihinkään suuntaan, koska takajalan ponnistuskyky on huono. Nähdäkseni nagashizukin toimintaperiaate olisi parempi iskostaa niin, että kamppailuasento pysyy koko ajan tehokkaana, koska niinkin oikealla ajoituksella tekniikasta saa erittäin tehokkaan.
Harjoitteet ovat osa kokonaisuutta ja maalaavat omalta osaltaan kuvaa lajin hahmottamistavasta. Ne ovat erittäin moniulotteisia, sisältörikkaita ja vaikeita. Jos tyyliä katsoo kokonaisuutena, olisi se hyvinkin erisisältöinen ilman tantodoreja. Oletko saanut niihin asiantuntevaa opetusta?Kolmantena on pakko mainita wadon veitsitekniikat, joista osa tuntuu yhä täysin järjettömiltä.
Kriittisyys ensin, sitten nöyrtyminen ja seuraavaksi hillitön tiedonjano.Mites muut? Kumpi on mielestänne tärkeämpää, nöyryys vai kriittisyys?
Jossain kohtaa tuota prosessia tapahtuu monesti myös lajinvaihto eikä ole harvinaista että uutta lajia lähdetään harrastamaan kovalla tiedonjanolla jo osaten terve kriittisyys.
Mutta kriittisyyden taitokaan ei ole helppo. Silti on yleensä fiksumpaa heittäytyä tilaisuudessa opetettavaan maailmaan kuin yrittää muuttaa tilaisuuden opetusta. Ihminen voi muuttaa vain itseään. On aivan varmaa ettei voi oppia mitä opetetaan jos haluaa taistella tätä vastaan omalla hahmottamisellaan. Hyvä opettaja opettaa lajin lähtökohdista hyvin. Jos sellaisen löytää, kannattaa luottamuksen määrää kasvattaa. Saattaa oppia jotain.
Nöyryys vs. kriittisyys
Minusta hyvä nyrkkisääntö siihen ollako nöyrä vai kriittinen riippuu pitkälti siitä miten hyvin pärjää vapaassa harjoittelussa lajin edistyneille harrastajille/valmentajille. Jos ei pärjää lainkaan, on syytä olla hyvin nöyrä, mutta kun alkaa pärjäämään voi alkaa olemaan hivenen kriittinen. Toisaalta jos laji ei sisällä mitään vapaata harjoittelua, olisin kriittinen jo aika alkuvaiheissa.
Nöyryys vs. kriittisyys
Käytännön sovelluksessa useinkin. Jotkut ei ole auenneet vuosien jälkeenkään ja jotkut on.nassesetä kirjoitti: Oletteko usein joutuneet tilanteeseen, että jokin asia treenaamassanne lajissa on tökkinyt ja pahasti, mutta vuosien treenin jälkeen onkin yhtäkkiä tullut ahaa-elämys ja palikat loksahtavat kohdalleen?
Ei voi mitään. Elämä on juhla.nassesetä kirjoitti: Monesti korostetaan, että harjoittelussa tulisi keskittyä itse asiaan ja oma ego olisi työnnettävä syrjään ainakin treenien ajaksi. Mutta entä sitten jos jotkin asiat tuntuvat järjettömiltä tai tehottomilta vuosi vuoden jälkeen?
Mulle koko treeniura oli yhtä kriisiaikaa...nassesetä kirjoitti: Itse elin wadon suhteen suurinta kriisiaikaani juuri silloin kun potkuun rekisteröidyin. Marisemiseni (ja hyvä palaute tottakai) ehkä kuitenkin edesauttoi uusien näkemysten syntymistä. Johonkin oli avauduttava, kun ei dojolla kehdannut liian äänekkääksi ryhtyä. Nyt esimerkiksi suhde kataan on paljon selkeämpi, mutta tästäkin kyllä annan suurimman ansion itselleni.
Mites toi nagashizuki taaksepäin liikkumalla? Meinaan alta pois ja vastapalloon. Löytyiskö sieltä?nassesetä kirjoitti: Silti yhä on harjoitteita, jotka mielestäni ovat joko hyödyttömiä tai vahingollisia. Yksi on se, että nagashizukin (väistölyönti) perustekniikkatreenissä takajalka heitetään pois hyökkäyslinjalta niin, että varpaat jäävät osoittamaan takaviistoon. Asennosta on erittäin hankala liikkua nopeasti mihinkään suuntaan, koska takajalan ponnistuskyky on huono. Nähdäkseni nagashizukin toimintaperiaate olisi parempi iskostaa niin, että kamppailuasento pysyy koko ajan tehokkaana, koska niinkin oikealla ajoituksella tekniikasta saa erittäin tehokkaan.
Olen ymmärtänyt, että lyönnit ja potkut ovat painon siirtoa raajan liikkeen suuntaan. Humanum errare est.nassesetä kirjoitti: Vastaavanlaiseen "juurevuusongelmaan" päästään jos etukäden mawashizuki (koukku) lyödään yhdessä nagashi-väistön kanssa. Koukkuja lyödessä on olennaista painopisteen hienoinen vaihtelu etu- ja takajalan välillä. Jos etukäden koukkua lyödessä takajalka heitetään nagashi-tyyppisesti pois hyökkäyslinjalta, katoaa lyönniltä tukipiste ja siitä tulee hölmön tuntuinen.
Tunteet on aina totta.nassesetä kirjoitti: Kolmantena on pakko mainita wadon veitsitekniikat, joista osa tuntuu yhä täysin järjettömiltä.
Tuppaa seuraamaan toinen toistaan. Eli toinen johtaa aina toiseen. En pysty pistään järjestykseen.nassesetä kirjoitti: Mites muut? Kumpi on mielestänne tärkeämpää, nöyryys vai kriittisyys?
nassesetä kirjoitti: edit. eka viesti lähti sohaisun vuoksi liian aikaisin. Sitä ne haaparantalaiset teettää.
...ei siinä auta hillo, jos on polttanut jo letut... (Raappana)
Nöyryys vs. kriittisyys
+ muiden lajien harjoittelu ja/tai eri valmentajien opissa käyminen. Se tuo uutta näkökulmaa ja vahvemman vertailupohjan.Jarppa kirjoitti: Minusta hyvä nyrkkisääntö siihen ollako nöyrä vai kriittinen riippuu pitkälti siitä miten hyvin pärjää vapaassa harjoittelussa lajin edistyneille harrastajille/valmentajille. Jos ei pärjää lainkaan, on syytä olla hyvin nöyrä, mutta kun alkaa pärjäämään voi alkaa olemaan hivenen kriittinen. Toisaalta jos laji ei sisällä mitään vapaata harjoittelua, olisin kriittinen jo aika alkuvaiheissa.
___________
" onclick="window.open(this.href);return false;
___________
" onclick="window.open(this.href);return false;
___________
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 53 kurkkijaa