Turpaan ottaminen

[Panic]

ihmisestähän se on ittestän kiinni noissa tilanteissa, menet joko lukkoon tai reagoit lyömällä nopeesti takasin. thaikku o hyvä laji, varsinki jos treenaa aktiivisesti, käy sparritreeneis ja pitää kunnon ylhääl ni ei varmaa tuu kadul ongelmia. Mutta joo kuten edellä on mainittu, ne väistö ja kombinaatiotaidot kehittyy valitettavasti ajan kanssa, sitä saa ottaa siel sparris turpaa mukavasti enneku niitä alkaa edes tekemään.

neuvoni: vältä kyseiset tilanteet, tönäse vaikka kaveri seinään ja juokse karkuun jos tulee päälle.

[Clancy B.]

sen takia kai niitä lajeja on monenlaisia että erilaiset luonnetyypit saa omansa, kyllä niitä epämukavuusalueen treenejä(turpaankin ottaminen) ja hyviä sovelluksia voi tehdä minkä tahansa lajin nimissä kun on hyvä ope ja ryhmä ympärillä, tosi kokemuksia ei saa väheksyä. Niistä voi ja pitää treeneihin soveltaa. Urheilupuolellakin voit itse tehdä sisäisiä teemoja vaikka joka erään, kukaan ei voi määrätä miten sparraat sääntöjen mukaan vapaassa sparrissa, ja vaikka roolitetaan niin itse päätät mitä harjoitet. Mene itsesi mukaan vaikka sparri onkin toisenkin auttamista, ole yllätyksellinen ja valitse erilaisia lähestymistapoja. Voit ajatella otteluharjoitustakin yksittäisinä hyökkäyksinä ja yhdistelminä. Tietenkin jos tähtäät mitalisateeseen lajissasi tämä ei aja tarkoitusta(ehkä) parhaiten.
IP lajeissa parasta antia ne asiat joita ei urheilupuolella ole, huippunyrkkeilijä esim. ei välttämättä tiedä mitään miten toimia OIKEIN kun takapenkiltä painetan ase ohimolle tai veitsi kurkulle, nämä jutut pitääkin siis hakea muualta kuin urheilusta. Kun saat turpaasi niin motivoidut huomatessasi ettet ollut voittamaton, jos et sitä vielä ennen ollut tajunnut.

[tonik]

Mun on pakko olla karin sanomaa vastaan.
Mieelestäni on pakko saada kovaa sparria. Ei muuten pärjää.
Itse olen sparrannut mustan vyön kavereita vastaan, kundit pihalla kun vähän kontaktia. Pakka täysin sekasin.
Toisaalta nopeesti pääsee mukaan.
Pointti että pitäis myös sitä kovaa ottaa.

[Mjölnir]

Mun on pakko olla karin sanomaa vastaan.
Mieelestäni on pakko saada kovaa sparria. Ei muuten pärjää.
Itse olen sparrannut mustan vyön kavereita vastaan, kundit pihalla kun vähän kontaktia. Pakka täysin sekasin.
Toisaalta nopeesti pääsee mukaan.
Pointti että pitäis myös sitä kovaa ottaa.

Kaikki sparraaminen ei tarvitse olla urheilusparria. Voi olla myös katutappelu- tai itsepuolustussparria.

[tonik]

Totta mutta valmiudet katutappelu että itsepuolustussparrissa tulee parhaiten kun osaa homman?
Elikkä ennenkin sparrattu. Ensin opitaan ryömimään ennenkun kävelemään.

[Clancy B.]

just näin. tyhjästä on paha nyhjästä. Hiekkalaatikkotappelua jos ei välineitä. Mutta sitä tässä Mjölnir kyl tarkoittaakin että välillä jotain ihan muuta missä välineyllätykset ja 3 vs 1 esim. mukana. Mutta jokainen sparrisessio voi olla sisäisesti ip vaikka ois normaali sessio toiselle. Lasket vaan kädet alas ja odotat, ja odottaa saatkin kun toinen on huuli pyöreänä kun et etukäteen kerro mitä tänään meinaat teemoittaa. Siellä urheilussa.

[Mjölnir]

Totta mutta valmiudet katutappelu että itsepuolustussparrissa tulee parhaiten kun osaa homman?
Elikkä ennenkin sparrattu. Ensin opitaan ryömimään ennenkun kävelemään.

Ei tarvitse ensin opetella urheilusparria, että voi alkaa tekemään katusparria. Pohjat tehdään ihan lajinomaisella harjoittelulla, kuten esim välinetreenillä ja tekniikkaharjoittelulla, sitten vaan aletaan myllyttämään. Aloittaminen kädet alhaalta, hämäävät kysymykset, likaiset temput, välineiden käyttö, yms, yms.

Ei se urheilusparri mikään edellytys ole. Joskus se voi olla jopa ajattelua kaventavaa.

[L.K.]

juu ei ollu todellakaan tarkoitus kehua MT:tä lähinnä pointti oli se ettei edes ne kovat urheilusällit välttämättä saa paljoakan hyötyä treeneistään tositilanteessa saati sitten se perusharrastaja joka treenaa sen 2x viikko ja 10% voimalla.
Saati sitten lajeissa joissa iskuja ei viedä perile/ vastustaja ei pistä vastaan treeneissä.

itse harrastin MT lisäksi toista lajia rinnalla jonka toivoin antavan minulle eväitä juurikin tuohon jos joku käy päälle tuolla, 5kk riitti mulle huomatakseni sen etten todnäk hyödy juurikaan kyseisestä lajista muuten kuin hauskana treenaamisena. (huom 5kk ilman alkeiskursseja suoraan värivöiden kanssa)

Ihan hyviä pointteja siulla mutta mistä olet nyt saanut sen käsityksen että ip-lajeissa jengi treenais kaks kertaa viikossa puolivaloilla tai 10% teholla?

Edelleen minusta tärkeintä olisi treenata jotain jossa pystyy ja haluaa treenata kovaa ja oikealla asenteella. Ja joka tarjoaa itselle eniten sitä mitä hakee.
IP-lajien ero kamppislajeihinhan on eniten minusta siinä että niissä pyritään treenaamaan sellaisia tilanteita ja uhkia mitkä ovat todennäköisempiä "kadulla". Kukaan ei varmaan koskaan ole kuitenkaan kiistänyt muiden lajien toimivuutta myöskin, kysehän on vaan siitä että jos niissä ei treenata "katua" silmällä pitäen, ei ne tietyt ajatukset ja jutut sieltä niin helposti ainakaan tartu harrastajaan.
Ja toki on tapauksia tiedossa jossa kovatkin kamppiskaverit ovat jäätyneet totaalisesti yllättävn ja erilaisen tilanteen iskiessä, mutta on toki varmasti näin käynyt ip-harrastajallekin.
Ehkä se kamppisharrastaja tarvii keskimäärin vähän enempi aikaa sen oman pelinsä käynnistämiseen kun ip-harrastaja joka on treenannut OIKEIN. Kun se juna lähtee liikkeelle, on eittämättä se kamppiskaverikin vahva tekijä.

Eihän sillä 2krt vko mitään mestareita tehdä,se on selvä, mutta määrällä ei koskaan pidä korvata laatua. Ja myös juuri se että mihin sen 2krt vkossa käyttää.Siihenhän se kulminoituu.
Ja tämähän on myös se missä näen puhtaiden ip-lajien vahvuuden.
Tätä ei silti pidä edelleenkään sekoittaa siihen että niissä tultaisiin hyväksi todella nopeasti.
Lajista riippumatta, töitä se vaatii ja paljon. Oikeassa opetuksessa ja oikeilla asioilla voi toki tuloksia kuitenkin tulla yllättävänkin nopeasti,ainakin aina jos vertaa siihen mikä on ollut
kyky ja osaamisen taso ennen opetuksen alkua.

Asenne ja pyskologinen puoli sekä juuri tuo monen mainitsema satuttamisenhalu tai ainakin kyky on aika tärkeä. Monelle kuitenkin toisen ihmisen satuttaminen on jokseenkin vastenmielistä,ainakin ns. kylmähermoisesti koska suuttuneena tappeleminen ei ole yleensä kovinkaan tehokasta.

[Mjölnir]

just näin. tyhjästä on paha nyhjästä.

En tarkoittanut, että sparrataan ennen kuin on välineitä. Mistä on tullut sellainen käsitys, että itsepuolustusharjoittelussa ei annettaisi niitä välineita?

Mutta sitä tässä Mjölnir kyl tarkoittaakin että välillä jotain ihan muuta missä välineyllätykset ja 3 vs 1 esim. mukana.

Joo, paitsi että miksi "välillä"? Kun lähtee siitä, että välineyllätykset ja 1 vs useampi on oletusarvo, niin ei tuu sitten puuntakaa tositilanteessa. Riippuu tietty siitä, että harjoitteleeko kilpaurheilua vai itsepuolustusta tai katutappelua: kilpaurheilijalle nimenomaan "välillä" tehtynä, mutta itsepuolustus/vast harjoittelijalle lähtökohtaisesti "aina" tehtynä.

Mutta jokainen sparrisessio voi olla sisäisesti ip vaikka ois normaali sessio toiselle. Lasket vaan kädet alas ja odotat, ja odottaa saatkin kun toinen on huuli pyöreänä kun et etukäteen kerro mitä tänään meinaat teemoittaa. Siellä urheilussa.

Juuri näin.

[Clancy B.]

Totta mutta valmiudet katutappelu että itsepuolustussparrissa tulee parhaiten kun osaa homman?
Elikkä ennenkin sparrattu. Ensin opitaan ryömimään ennenkun kävelemään.

Ei tarvitse ensin opetella urheilusparria, että voi alkaa tekemään katusparria. Pohjat tehdään ihan lajinomaisella harjoittelulla, kuten esim välinetreenillä ja tekniikkaharjoittelulla, sitten vaan aletaan myllyttämään. Aloittaminen kädet alhaalta, hämäävät kysymykset, likaiset temput, välineiden käyttö, yms, yms.

Ei se urheilusparri mikään edellytys ole. Joskus se voi olla jopa ajattelua kaventavaa.

mutta tällöin molemmat ja kaikki osapuolet TIETÄÄ..kun ollaan siellä IP foorumin treeneissä niin kaikki on mahdollista ja mikään ei tuu yllätyksenä, kokeneemmalle. vie se homma välillä sallittavissa puitteissa (ettei tuu paha mieli kenellekään) sinne urheiluun, yllärinä. Viimeistään siellä kolmannessa erässä tulee turpasaunaa jos et ole pätevämpi ja yleensä et oo kisaajaan verraten, mutta mielessäsi tiedät "kadulla matsi ois jo ohi" ja sulla "kultamitali" kaulassa
kaikkea ja kaikenlaista, ymmärrän kritiikin kun sellaista leukapystyssä peruspaketti ei kasassa ip-sparraajaa on tullu nähtyä, minun ja monen. Ei kaikki oo, mutta siitä massasta moni. Siksi tää lajien sisäinen ero ja harjoitusten laatu korostuu, samalla nimellä kovin erilaista treeniä.
Turpaan ottamisesta; valmentajien oltava avoimia ja se pitää seuran kulttuurissa näkyä että tapahtuneille tilanteille annetaan arvonsa ja ihmiset voi avoimesti kertoa. Ei etsien niitä mutta välttämättömiä tapahtuneita purkaen. Todella tärkeää että valmennus osaa sen psykologisen puolen ja kertoa työn tehneelle miksi tuntee mitäkin tuntoja ja miten tästä eteenpäin. Oltiin sitten antavana tai ottavana puolena.

[Clancy B.]

En tarkoittanut, että sparrataan ennen kuin on välineitä. Mistä on tullut sellainen käsitys, että itsepuolustusharjoittelussa ei annettaisi niitä välineita?

Joo, paitsi että miksi "välillä"? Kun lähtee siitä, että välineyllätykset ja 1 vs useampi on oletusarvo, niin ei tuu sitten puuntakaa tositilanteessa. Riippuu tietty siitä, että harjoitteleeko kilpaurheilua vai itsepuolustusta tai katutappelua: kilpaurheilijalle nimenomaan "välillä" tehtynä, mutta itsepuolustus/vast harjoittelijalle lähtökohtaisesti "aina" tehtynä.

puhut nyt omasta ja laadukkaiden valmennusten puolesta. Muodissa oleviin skenaarioihin viedään joskus liian aikaisin liian syvälle, ja pahimmillaan tekijä ei usko itseensä ja tekemäänsä, tai toiselta puolelta uskoo liikaakin että tää on mun juttu jolla en saa turpaani. Tiedät itse kun olet muutaman nyrkkeilymatsin ottanut, että mikä on hyvän ja keskiverron ero. kaamea. Ja hieno homma että monet taitavat urheilijat on myös ip-orientoituneita valmentajia, hyviä paketteja tehneet itsestään ja siirtävät tietoa ja taitoa eteenpäin.

siksi että harva asia on aina.

[Mjölnir]

Ei siitä skenaariosta ole pakko tehdä liian vaikeaa tai helppoa. Sitä kutsutaan ammattitaitoiseksi opettamiseksi. Vetämäni treenit ovat miniskenaarioita, kuten kuvailit tuossa sparrissa. Ihan tekniikkaharjoittelussakin jokainen suoritus pitää visualisoida siihen tiettyyn kontekstiin ja vaadin harjoittelijoilta aina hyökkäyslinjalta sivuun siirtymistä, ympäristön tarkastamista, maasta ylös nousemista "oikein" jne.

Peruskurssin alusta saakka tehdään kamppailullisia alkulämmittelyjä jne, jolloin hyvin aikaisessa vaiheessa laitetaan se +1 mukaan siihen. Ei iso juttu, mutta opettaa olemaan varuillaan.

Tasoerot keskiverron ja hyvän välillä ovat isot. Mutta empiirisen tutkimuksen perusteella keskiverto harrastaja, joka saa mennentullen turpaan hyvältä, pystyy hanskaamaan itsepuolustustilanteen useimmiten kiitettävästi. Jos on harjoitellut oikein. Vaikkakin vain pari kertaa viikossa.

[Ile]

Mjönir ehtikin väliin... yhdyn.

Jokainen treenikerta kuitenkin tuo hyötyä verrattuna siihen ettei treenaisi ollenkaan.

Juuri näin.

Ja mitä vähemmän aikaa harjoitteluun on käytettävissä, sitä optimaalisempi sen harjoittelun sisällön tulisi tietysti sen yksittäisen harjoittelijan näkökulmasta olla.

Taidan toistaa itseäni näissä lajinvalintaan liittyvissä keskusteluissa, mutta oikeesti pitää hyväksyä se, että itsepuolustusta voi harjoittella ja myös oppia ilman, että siitä pitää tehdä jonkinlainen elämäntapa.

Kärjistäen voisi sanoa, että jos joku kyselee sopivaa lajia itsepuolustuksen oppimiseen (toki taustaa ja motiivia pitäisi vähän tarkemmin eritellä), niin melkein ensimmäiseksi pitäisi kysyä, paljonko hän voi käyttää harjoitteluun aikaa.

Jos se on tunti viikossa, niin sitten se on tunti viikossa. Silläkin on mahdollista saavuttaa dramaattisia tuloksia verratuna siihen, ettei harjoittele ollenkaan. Mutta silloin pohdinta ei ole sitä, että mistä aineksista maksimaalinen kamppailuitaito yleisesti ottaen rakennetaa tai miten kaikista kovimmat jätkät treenaavat, vaan mietitään miten se vähä aika voitaisiin parhaiten hyödyntää.

[Mjölnir]

[Lowclass]

Tulee vaan mieleen onko tuo T provo.... Joo erittäin OT