Seisominen vs. istuminen

[flammee]

Eli lyhyesti ilmaistuna, jos ei tekisikään pöydän ääressä tehtäviä juttuja istualtaan vaan seisaaltaan. Tällähän on suurehkoja terveysvaikutuksia;

http://opinionator.blogs.nytimes.com/20 ... read-this/

http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinv ... origin=rss

Näissä on jonkin verran samoja asioita, mutta tossa enkunkielisessä pisti silmään erityisesti tää:

Among people who sit in front of the television for more than three hours each day, those who exercise are as fat as those who don’t: sitting a lot appears to offset some of the benefits of jogging a lot.
...
It doesn’t matter if you go running every morning, or you’re a regular at the gym. If you spend most of the rest of the day sitting — in your car, your office chair, on your sofa at home — you are putting yourself at increased risk of obesity, diabetes, heart disease, a variety of cancers and an early death. In other words, irrespective of whether you exercise vigorously, sitting for long periods is bad for you.

Eli oleellista on se että jos istuu pitkiä aikoja putkeen niin treenaamisesta huolimatta sillä on terveysvaikutuksia. Eli vähän niinkun esimerkiksi tupakointi.

Ja suomenkielisessä pätkässä taasen kiinnosti erityisesti tää:

- Meidät opetetaan istumaan pienestä pitäen, mutta eihän tämä vaihe ihmiskunnan historiassa ole tässä mittakaavassa kuin muutaman kymmenen vuoden ikäinen. Jos katsomme taaksepäin vaikkapa 1950-lukua, tilanne oli aivan toinen, huomauttaa emeritusprofessori Ilkka Vuori.

Eli vaikka se tuoli nyt onkin varmaan aika vanha keksintö, niin ei sen päällä ole ollut tapana istuksia pitkiä aikoja kuin vasta viimeisimmät vuosikymmenet. Eli siis evolutiivisesti ihminen tuskin on kovin hyvin sopeutunut istumiseen, arvelisin.

Niin, ja niitä terveysvaikutusmekanismeja, sen lisäksi että istuminen kuluttaa vähemmän energiaa kuin purkan pureskelu:

Several strands of evidence suggest that there’s a “physiology of inactivity”: that when you spend long periods sitting, your body actually does things that are bad for you.

As an example, consider lipoprotein lipase. This is a molecule that plays a central role in how the body processes fats; it’s produced by many tissues, including muscles. Low levels of lipoprotein lipase are associated with a variety of health problems, including heart disease. Studies in rats show that leg muscles only produce this molecule when they are actively being flexed (for example, when the animal is standing up and ambling about). The implication is that when you sit, a crucial part of your metabolism slows down.

Nor is lipoprotein lipase the only molecule affected by muscular inactivity. Actively contracting muscles produce a whole suite of substances that have a beneficial effect on how the body uses and stores sugars and fats.

Which might explain the following result. Men who normally walk a lot (about 10,000 steps per day, as measured by a pedometer) were asked to cut back (to about 1,350 steps per day) for two weeks, by using elevators instead of stairs, driving to work instead of walking and so on. By the end of the two weeks, all of them had became worse at metabolizing sugars and fats. Their distribution of body fat had also altered — they had become fatter around the middle. Such changes are among the first steps on the road to diabetes.

Conversely, a study of people who sit for many hours found that those who took frequent small breaks — standing up to stretch or walk down the corridor — had smaller waists and better profiles for sugar and fat metabolism than those who did their sitting in long, uninterrupted chunks.

Aiemminkin tää on tullut mieleen, että ois mielenkiintoista kokeilla jos ei istuskelis pahemmin.. Mutta olen pitänyt sitä epärealistisena, ei sitä nyt mitenkään jaksa seisoskella sitä aikaa, minkä tietokoneen edessä normaalisti viihtyy, jolloin ennen pitkää ottaisi koneen syliin nojatuoliin. Mutta ny hokasin että oon tehny jo reilun vuoden seisomatyötä 8 tuntia päivässä. No okei, onhan siinä taukoja, mutta pointti lienee siinä ettei jalat enää pahemmin väsy. Eli tätähän vois vaikka testata. Mutta saako jostain tällasia seisoskelupöytiä, niinku valmiina ja suht edullisesti? Nyt laitoin kaappiin miniläppärin, näyttö silmien tasalla ja näppis alemmalla hyllyllä. Mikä on aika kökkö ratkaisu koska kaapissa on hämärää eli tulee silmät/pää kipeäksi ja erillinen näppis vie yhden usbipaikan. Ja erillisen hiirenkin tarttis, koska jos sijoittaa sen miniläppärin silmien kannalta hyvälle korkeudelle, niin ei se korkeus oikein sovellu kirjoittamiseen. En kyllä ihan tään takia erillistä näppistä käytä, vaan siksi että se kaappi on sen verran hämärä että tarvii valaistua näppistä, jollainen mulla sattu oleen. Enhän mä sitä näppistä varsinaisesti kirjoitellessani kato, mutta aina välillä, kun kirjoittelun aloittaa, niin pitää vilkasta että mistä se tietty nappula löytykään.

Tossa jonkinlainen ergonominen havainnollistus, että miten korkealle tietokoneen näyttöä ja näppistä pitäs sijoittaa, jos niillä haluais työskennellä seisaaltaan.
http://www.ergospec.com/flash/computer_ ... index.html

Jotta  oisko kellään vaikka jotain kokemuksia / näkemyksiä / mielipiteitä aihepiiristä...

[Mika]

Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe.

We all know that physical activity is important for good health—regardless of your age, gender or body weight, living an active lifestyle can improve your quality of life and dramatically reduce your risk of death and disease. But even if you are meeting current physical activity guidelines by exercising for one hour per day (something few Americans manage on a consistent basis), that leaves 15 to 16 hours per day when you are not being active. Does it matter how you spend those hours, which account for more than 90% of your day? For example, does it matter whether you spend those 16 hours sitting on your butt, versus standing or walking at a leisurely pace? Fortunately or unfortunately, new evidence suggests that it does matter, and in a big way.

[Aleksi T]

Mulla on kyllä mahdoton olla koneella seisaallen, kun näyttökin on tuollainen järkäle. Tosin elokuvia ja videoita katsoessa yleensä seison ja leikin käsipainoilla tai varjonyrkkeilen. Seisomisesta en osaa sanoa, mutta satunnaiset jumpat (esim. etunojia, istumaannousuja, staattisia jännitysjuttuj jne) auttaa pitämään kyllä freshinä istumajaksojen välissä. Senkin olen huomannut että alle 10 km kävelyjututkin on aika pikku juttuja. Kotona ollessa menen usein kaverille yöksi 6 km päähän kävellen ja aamulla sama lenkki ja se vain parantaa fiilistä muttei väsytä. Kyllähän kuka tahansa kävellä ja seistä jaksaa. Mulle on ainakin tärkeää ettei koskaan ole täysin passiivinen, vaikka olisi väsynyt ja kattoo leffaa.

Aika yllättävää ja pelottaa tuo kyllä on, mitä istuminen tekee ihmiselle.

[Lasse Candé]

On istumista ja istumista. Oma fiilikseni on että sellainen puolimakaaminen on pahaksi ergonomisesti, mutta suht hyvä ryhti istuessa hyväksi. Se miten hyvin saa päkiää lattiaa vasten hanurin alla tekee ison eron. Selkään kohdistuu ikävästi jos joutuu istumaan ryhdikkäästi, muttei saa jalkoja tuolin alle. Myös omalla sisäisellä aktivoinnilla pystyy tekemään paljon.

Vastaavalla tavalla seisoakin voi hyvin tai huonosti. Siinä mielessä en lähtisi istumista suoraan moittimaan yleistäen.

[Janne Oksanen]

Gina Trapani kertoi Twitterissä kokeilevansa seisomista istumisen sijaan. Hän on siis julkkisnörtti ja koodari, eli normaalisti istuu työkseen tietokoneen ääressä kaiket päivät. Kolmen päivän jälkeen kertoi huomanneensa ainoastaa, että jalat ovat kipeät, mutta että jatkaa kokeilua siitä huolimatta.

Itse hommasin aikanaan tuollaisen jumppapallon työtuoliksi, jota käytän kun tiedän istuvani koneelle pitkäksi aikaa työskentelemään.

[flammee]

Itse hommasin aikanaan tuollaisen jumppapallon työtuoliksi, jota käytän kun tiedän istuvani koneelle pitkäksi aikaa työskentelemään.

Itekin hommasin sellasen, mutta siinoli niin hiostava pinta että luovuin.

Nikkaroin sitten itelleni seisomapöydän kirjahyllystä, on se ollut mulla kohta kaks viikkoa käytössä. On sillä joitakin vaikutuksia, esim. juoksusta kipeytyvä nivustaive häiritsee paljon vähemmän kun ei istu niin paljoa. Tai siis pitkän istumissession jälkeen/aikana sen aina huomas että on se kipeä, seisaaltaan se ei vaivaa, eikä silleen jälkeenpäinkään. Ja sitten se ryhtikään ei pääse huonoksi.

Jos muuten seisomapöydän hommamminen kiinnostaa ketään niin ei niitä ihan helpolla saa mistään... Yks ratkasu on hankkia kaks sopivan korkuista kirjahyllyä, irrottaa toisesta taustalevy ja laittaa ne silleen peräkkäin, saa samalla sellasen kirjahyllyn, jossa voi syvyytensä puolesta säilyttää muutakin kamaa kuin kirjoja. Mä siis käytän tietokonepöytänä, jos käyttää jotain muuta kuin miniläppäriä niin siihen tarvinnee vähän isomman systeemin. Saa noita seisomapöytiä tietysti jostain ikeastakin, omaan tarpeeseen vaan sopi paremmin tällanen pienempi.

On istumista ja istumista. Oma fiilikseni on että sellainen puolimakaaminen on pahaksi ergonomisesti, mutta suht hyvä ryhti istuessa hyväksi. Se miten hyvin saa päkiää lattiaa vasten hanurin alla tekee ison eron. Selkään kohdistuu ikävästi jos joutuu istumaan ryhdikkäästi, muttei saa jalkoja tuolin alle. Myös omalla sisäisellä aktivoinnilla pystyy tekemään paljon.

Vastaavalla tavalla seisoakin voi hyvin tai huonosti. Siinä mielessä en lähtisi istumista suoraan moittimaan yleistäen.

Sanoisin että epäryhdikkäästi seisominen on paljon hankalampaa kuin ryhdittömästi istuminen. Puolimakaaminen on ok, jos nukkuu, mutta jos siitä asennosta kurottelee eteenpäin tietokoneelle niin kokemuksesta sanon että pahoja ongelmia tuli. Eli juu, sanoisin että tässä on ergonomian kannalta yhtenä juttuna ryhti. Mutta, kuten tuossa linkkaamassani jutussa todettiin, ergonomia ei ole se ainoa juttu, vaan se että istuminen itsessään on haitallista, olipa se epäergonomista tai sitten ei. Ergonomia mut sai hakeen tätä juttua, mutta onhan se kiva bonus sitten jos siitä on muutakin hyötyä.

[Lasse Candé]

Niin yksi pointti alleviivaamassani tavassa istua onkin siinä että se on vähemmän istumista. Omat jalkani painavat lattiaan varmaan about vähän vajaan 20kg:n edestä nyt. En siis istu koko painollani vaan about 3/4 istuu.

Yksi ongelma istumisessa on että koko kehon ketju katkeaa helposti ja juttu on vähän vastaava kuin alavartalo olisi kipsattu tiukasti siten ettei sitä voi käyttää. Tällöin lähes kaikki tekeminen kohdistuu ylävartaloon ja mittasuhteet menevät helposti pieleen jolloin jotkut kohdat kuormittuvat liikaa. Omalla tavallani jalat ovat aktiivisessa käytössä. Ja asentoa pitää muistaa varioida vähän.

Olen epäryhdikkään seisomisen vaikeudesta vähän eri mieltä. Se on erittäinkin helppoa. Työssä olisi kai paras jos pystyisi istumaan välillä ja seisomaan välillä. Myös pikkuasioilla on merkitystä. Kun keräilytyössäni pääsin eroon kynälläkirjoittamisesta puolen metrin päähän vartalosta ja seisten, on paljon parempi olla. (Nykyään se osuus hoituu puhumalla koneelle.)

Laiskuus on näissä jutuissa vihollinen. Osa ajasta olisi hyvä vähän tsempata, ellei juttu tule luonnostaan. Laiskuudella kuormittaa aina tiettyjä kohtia ja se kierre ruokkii itseään.

[flammee]

Niin yksi pointti alleviivaamassani tavassa istua onkin siinä että se on vähemmän istumista. Omat jalkani painavat lattiaan varmaan about vähän vajaan 20kg:n edestä nyt. En siis istu koko painollani vaan about 3/4 istuu.

Yksi ongelma istumisessa on että koko kehon ketju katkeaa helposti ja juttu on vähän vastaava kuin alavartalo olisi kipsattu tiukasti siten ettei sitä voi käyttää. Tällöin lähes kaikki tekeminen kohdistuu ylävartaloon ja mittasuhteet menevät helposti pieleen jolloin jotkut kohdat kuormittuvat liikaa. Omalla tavallani jalat ovat aktiivisessa käytössä. Ja asentoa pitää muistaa varioida vähän.

No itelläni tuo ei toimi. Vissiin liian laiska ja itsekuriton, joten siltä kannalta on parempi että systeemi on sellanen että huonossa asennossa ei kovin paljoa pysty oleen ja asennon vaihtaminen on vaivatonta, seisoessa kun ei tarvi nousta ylös niin se tulee luonnostaan. Mulla oli aiemmin se ongelma ikävine seurauksineen huonon ryhdin takia ja se sai mut panostaan hyvään ryhtiin istuessa, mutta kyllä se sitten taas puolen vuoden päästä unohtu ja ryhti vaipui. Edellinen kokeilu mulla oli käyttää matalaa pöytää ja seizapenkkiä, siinä selän asento pysyi hyvänä suht automaattisesti, mutta parin tunnin istuminen kipeytti jalat. Asennon vaihto ja jaloittelu olisi tässä vaiheessa ok, mutta jos on koneella jotain niin eipä tullut.. Mä pyrin näissä jutuissa siihen että hyvä asento tulisi luonnostaan eikä siihen tarvitsisi erikseen keskittyä.

Olen epäryhdikkään seisomisen vaikeudesta vähän eri mieltä. Se on erittäinkin helppoa. Työssä olisi kai paras jos pystyisi istumaan välillä ja seisomaan välillä. Myös pikkuasioilla on merkitystä. Kun keräilytyössäni pääsin eroon kynälläkirjoittamisesta puolen metrin päähän vartalosta ja seisten, on paljon parempi olla. (Nykyään se osuus hoituu puhumalla koneelle.)

Toki jos työergonomia ei ole kunnossa niin  on vaikea pitää hyvää asentoa. Omassa työssäni ongelmia on aiheuttanut esim. liian matalat pöydät ja yhdessä työpisteessä oli kaltevaksi säädetty taso, joka sattui kantapäihin ihan törkeästi, lisäksi siinä otti aikansa että löysi selän ja takareisien kannalta hyvän asennon. Lopputuloksena oli kuitenkin se että yleensä siinä seisoi varsin ryhdikkäästi ja selkä suht suorassa. Lisäksi näissä seisomatöissä on tietty tottumisaika, esim. ekan puolen vuoden aikana mulla oli suunnilleen joka päivän jäljiltä selkä tosi kipeänä (piikkimatto oli ahkerassa käytössä ja auttoi todella paljon), mutta nykyään missään noissa hommissa ei tule kipeäksi. Eli kipeytyminen ei välttämättä ole huonoa ergonomiaa vaan kropan tottumattomuutta. Ja lisäksi sitä asentoa joutuu vähän hakeen, miettiin ja kokeileen että löytyy.

Niitä istuskelu/seisoskelupöytiä muuten on kanssa olemassa, niissä on sellanen sähkönen moottori jolla se korkeus säädetään. Tai sitten korkea tuoli ja pöytä, kuten esim. on käytössä kauppojen kassoilla.

Laiskuus on näissä jutuissa vihollinen. Osa ajasta olisi hyvä vähän tsempata, ellei juttu tule luonnostaan. Laiskuudella kuormittaa aina tiettyjä kohtia ja se kierre ruokkii itseään.

Ongelma on vaan siinä että suurin osa ihmisistä aina välillä ei vihti ja oikeastaan aika useinkin. Olen varmaan maininnutkin elämänfilosofiastani, eli siitä että mihinkään ei itseä ihan hirveästi pakoteta, vaan pitäisi sisältäpäin tulla se halu tehdä. Tästä esimerkkinä on viime lauantai, kun olin aikonut mennä lenkille, mutta kun ei napannut niin otin sellaset puolitoista desiä viinaa ja sitten tuli fiilis että nyt menee vaikka maratoni. No ei mennyt kuin 15 kilsaa, mutta alkumotivaatiotasoon nähden se oli ihan hyvä lenkki, vaikka pari tienristeystä reitillä tuli missattuakin ja sitä kautta tuli vähän lisämatkaa.

[Lasse Candé]

Perus- Viinat nassuun ja juoksemaan!

Seizassa istuminen on taatusti vaikuttanut siihen että istun mielläni kuvailemani kaltaisesti. Asentohan on käytännössä sama sillä variaatiolla ettei polvet ole ihan täysin koukistettuna. Tai oikeammin vastaavaa asentoa kutsutaan "kiza":ksi, missä maahan kontaktissa on seizan jalkapöytien sijaan päkiät. Jalat puutuvat tehokkaammin. En tiedä miten pitkät ajat ovat optimaalista treeniä, mutta fiilikseni näistä ja seisontaharjoituksista on että kevyt puutumisen alku, vapautus ja kenties uudestaan kohta. Ja tietenkin että varioi aikoja. Kinuskilajien tyypit voivat kertoa enemmän fiiliksistään.

Yksi mitä joku sanoi tekevänsä on että käyttää hiirtä välillä vasurilla (ja kääntää samalla siis asetuksista left-clickin right-clickiksi). Saattoi olla joku potkulainen, muuten. Olen harkinnut samaa. Ja nähtävästi juuri parhaillaan siirryn tuumasta toimeen. Tehty. Ei muuten ole helppoa, mutta näin konekin siirtyi vähän parempaan paikkaan pöydällä siten että se ei niin paljoa rohkaise huonoon asentoon.

Sisäisestä motivaatiosta... Itselläni on taipumuksia löytää sisäinen motivaattori kaikennäköiseen hölmöön, esim ylläpidin ryhtiä koko valveillaolon ajan vielä pari vuotta sitten ja jakso kesti about 10v. Nyt on motivaatio vähän löyhentynyt mutta vieläkin tulee asiaa tiedostettua jonkin verran. Kun se lähtee se lähtee. Sitten teen ulkoisia toimenpiteitä jotka laittavat toimimaan tietyllä tavalla, kuten lentolippujen tilaaminen leireille tai hiiren siirtäminen koneen toiselle puolelle. Sisäisessä motivatiossa pitää vähän koetella, eli tässä tapauksessa ylläpitää ryhtiä vähän enemmän kuin tekee mieli. Silloin kyseessä on harjoittelu ja se voi olla mielekästä. Jos menee liiallisuuksiin on kyseessä masokismi. Ulkoisessa motivoinnissa taas pitää olla aktiivinen, kuten laittaa kone kaappiin välillä. Nauroin muuten mielikuvalle siitä. Varmaan näyttää vähän hassulta olla koneen ääressä joka on jossain vaatekaapissa.

[Tapani]

Ainakin Martela valmistaa sellaisia pöytiä, joiden korkeutta saa säädeltyä. Sellainen toimiston tiski voisi toimia hyvin myös seisaaltaan työtä tekevän pöytänä...

Tapani