Lasse Candé

[Lasse Candé]

Olen miettinyt päivyrin aloitusta jo jonkin aikaa ja asiaan liittyy pienoisia pelkotiloja. Vaikuttaisi nimittäin siltä että puhuminen on tekemisestä pois. Kuitenkin täytyy sanoa etten ihan tarkalleen tiedä miten asia on, kohdallani tai muutenkaan. Ajatuksessa on varmasti jotain järkeä ja toisaalta jotkut painavat vahvasti eteenpäin ollen täynnä juttuansa.

Tässä on nyt suurinpiirtein kaksi viimeistä vuotta (eli yhtä kauan kuin olen kirjoittanut potkuun) treenailut vähentyneet. Syitä on muutamia: Lauantaityöt tulivat kuvioihin 2007 kesällä, puolisäännölliset työt tulivat kuvioihin 2007, rytmi jossa jalkapalloa kesällä ja karatea muulloin katkesi kesän 2006 jälkeen, säännöllinen erittäin pätevä opetus loppui omalla kohdallani kevään 2008 jälkeen, lajiopetushommat lisääntyivät vuonna 2007 ja ehkäpä lajin harrastuksessa tuli muutenkin tietty piste vastaan. Kuitenkin näkisin työnteon suurimpana syynä, sillä "ennen vanhaan" tuli eleltyä niukalla budjetilla ja nautinnollisia hetkiä tarjosi abaut jokapäiväinen treenaaminen, puolet ohjatusti käskettävänä ja puolet omatoimisesti jalostaen.

Nyt kuitenkin kevään myötä on tullut uutta intoa taas kuvioihin. Osaltaan se johtunee siitä että harrastus on taas tullut uuteen vaiheeseen. Nyt on päässä ja dokumentoituna tietoa kiinniotettavaksi pitkäksi aikaa. Ja mikä parasta, koen sitä olevan ennen kaikkea perusteissa. Ja vaikka aina on kaikilla tuota tietoa enemmän kuin taitoa, on nyt myös polttoainetta takoa. Toinen syy on työkuvan pienoinen muutos kevyemmäksi. Varastotyö on kyseessä mutta varaston siirryttyä ei tarvitse olla koko aikaa kylmässä riuhtomassa ja runnomassa painavia laatikoita, vaan on helpompi tehdä "hyvää tekniikkaa" ihan siinä työssä.


Olen Lasse Candé; syntynyt Keravalla, kasvanut Kymenlaaksossa ja asun nyt Helsingissä. Syntymävuosi on 1982, treenaaminen alkoi Kotkan Seikenissä 1991 ja loppui 2001. Lajina oli "Full Contact" Karate, jossa hieman ju-jutsu -vaikutteita, ilmeisesti Hokutoryusta. 1990-luvun alkupuolella kontakti tosiaan oli melko kovaa, mutta sitten myöhemmin sellainen vanha hyvä meininki katosi ja matsikäytännöt muuttuivat pehmeämmiksi seurassa. Enivei, pistaria mätkittiin, kaadeltiin ja ranteita väänneltiin, perustekniikkaa ja pinankatoja takoiltiin. Opetus oli enemmän tilanteisiin vievää ja vähemmän neuvovaa. Salilla ei ollut juurikaan yhteyksiä "ylemmäs". Kivaa oli.


Kampittelun ulkopulelta:

paljastus:

Fudista olen pelannut aivan pienestä vuoteen 2006. Tosin aloitusvuotta ei oikein pysty määrittelemään, koska toiminnan järjestäytyvyys Virolahdella kehittyi aikana jolloin harrastin. Sanotaan näin että 1991 oli merkittävä junnujen kylien kohtaaminen Virojoki-Klamila ja samana kesänä tekniikkakilpailut. Tekniikkakilpailu meni osaltani melko hyvin, mutta en saanut peliaikaa mainitussa pelissä ollenkaan. Tuohon aikaan ei ollut vielä kaikki pelaa -systeemiä eikä valmentajilla meilläpäin koulutusta. Vaihtopenkillä istuin yli puoli vuosikymmentä koska jouduin aina ikäryhmäväliinputoajana pelaamaan kaksi vuotta vanhempien kanssa tai alkaen 15-vuotiaasta ilman suurta pelikokemusta aikuisten kanssa. Kentällä käväisin aina vain lyhyesti. Junnutoiminta sarjatasolla alkoi vuonna 1994 ja minä olin joukkueessa penkillä 1995. Jalkapallolijana kuitenkin harjoittelin hyvin paljon tekniikkaa ja 90-luvun loppupuolella osasin viedä kahville 5- ja 4-div pelaajia muutaman kunnes tilanne oli tukossa ja 2000-luvulla aloin sitten oppimaan tekniikan soveltamista nopeampaan toimintaan. Vasta aikuisiällä aloin ymmärtämään juttua osana joukkuetta. Tämä toki johtui myös siitä että olin jo sen verran jalkapallollisesti vahvempikin että minua kannatti suuremmissa määrin kuin aiemmin pitää kentällä. Tuota sitten jatkui vuoteen 2006. Tiivistettynä olin aina huono, kunnes viimeiset muutamat vuodet keskinkertainen. Ja tämä melko alhaisella tasolla.

2004 katkaisin tuomareiden fudisottelussa vasemmasta jalastani sääri- ja pohjeluun. Siitä melkein vuoden karatepaussi ja melkein kahden vuoden fudispaussi. Tuomarina olin vuosina 1997-2006. Valmentajana toimin vuonna 2001 ja myöhemmin vuosina 2005 ja 2006. Varsinkin vuonna 2006. 2006 olin käytännössä pelaajavalmentaja ja samaan aikaan junnujoukkueen valmentaja sekä erotuomari.

Olen liikunnallisesti ollut mukana muussakin... Kakarana oli jotain yleistä liikuntakoulua Virolahdella. Sielläpäin on yleis- ja talviurheiluperinteitä. Nämä perinteet näkyivät myös fudisvalmennuksessa kun oli melko osaavaa askellus valmennusta jne. Ihan sitä samaa settiä kuin fudiksessa yleensäkin, mutta fudiskulttuuri sielläpäin ei ole kovin vahva. Koripalloa olen pelaillut paljon. Kävin koulun Kotkassa. 2000-luvun alun and1-villitys oli kivaa kikkailuaikaa. Teknisesti osaan koripalloa aika hyvin tarkkaa heittämistä lukuunottamatta, mutta seurajoukkuepelaajana minulla ei ole kokemusta. Yhtenä päivänä olen onnistunut donkkaamaankin muutaman kerran, mutta en ole onnistunut toistamaan sitä myöhemmin. Salibandya olen pelaillut joinain ajanjaksoina hieman. Osasin silloin puolustaa, koska pallopelit olivat tuttuja, mutta en osannut pallon kanssa tehdä mitään kovin rakentavaa.

Vuonna 2004 aloitin Wadon Helsingin opiskelijakarateseurassa, Honbussa. Seura oli silloin ns "yleiskarateseura". Tärkeänä pidettiin että seuraan pystyi tulla treenaamaan miltä tyylisuuntataustalta tahansa tai ilman taustoja. Niinpä olisi ollut OK käyttää vanhaa vyöarvoa, mutta aloitin "alusta" ja nautin siitä että pääsin harjoittelemaan systeemiä, vanhan sekalaisen mätön sijaan. Seurassa tarvittiin tyyli jonkinlaiseksi selkärangaksi toiminnalle. Kuitenkin seurassa oli meitä Wado-fanaatikkoja silloin melko vähän ja voisi sanoa että porukan kiinnostus jakautui laajalle. Varsinaisia Wadotreenejä oli vain kerran viikossa ja kaksi muuta oli erilaisia ottelu-/mättötreenejä, yhtenä ajanjaksona. Sitten vapaavuorot ja vapaaottelut päälle. Onneksi näillä kahdella muullakin treenivuorolla oli jossain määrin Wadotaustaiset vetäjät. Peruskurssi oli vahvasti Wadoa ja sitten tyylisuuntaharjoittelussa vastuu siirtyi suuresti itselleen.

Nyt seurassa on tyylisuunta vaihtunut Koryu Uchinadiksi ja Wado pyörii pienellä porukalla kohti sukupuuttoon kuolemista. Kun ei ole peruskursseja enää siinä. Itse vetelen joka toinen keskiviikko treenejä ja lauantaisin yritetään sopia treenit mahdollisimman usein. Meitä vetäjiä on käytännössä kaksi, joskin yksi kolmas tuuraa joskus harvoin tarvittaessa. En oikeastaan kovin hyvin tiedä enää miten seuran "päälinjan" puolella pyyhkii. Yritän itse olla sekoittamatta pakettia muilla lajeilla vaikka mitä olen joskus kokeillut, on kyseessä ihan kiva tyyli. Olen vaihdoksesta hieman surullinen koska toiselle puolelle jäi paljon kavereita, mutta ymmärrän sen olleen seuralle paras vaihtoehto. Ja mitä näen kavereita silloin tällöin salilla, näkyy vaihdon toimivuus hyvin.

Nykyisellään itselläni on ongelmana se, ettei ole enää säännöllistä opetusta. Lauantaisin kun olen "vedettävänä" saan kyllä ihan hyvät treenit, mutta valitettavasti en aina pääse paikalle. Todella iso osa vastuusta on itselläni ja siksi ravailen leireillä, käyskentelen kavereiden kanssa treenailemassa ja yritän harjoitella yksin mahdollisimman paljon. Kun en pääse korjattavaksi paljoakaan, joudun itse miettimään hyvin itsekriittisesti omaa tekemistäni. Onneksi en ole taipuvainen yliampumaan väärinkäsityksieni perässä vaan kuvittelisin osaavani korjata paljon itse. Lisäksi mietin leireillä asioita juuri niiden pointtien kannalta mitä opettajat milloinkin sanovat. Tapauksessani, jossa en saa paljoa korjailua, se on ainoa tapa kehittyä oikealla tiellä. Onneksi saan leireillä jonkin verran myös korjausta.

Varsinaisia tavoitteita minulla ei harrastukseni suhteen ole. Ennen pidin harjoittelua kunnon kannalta tärkeänä. Tapana kuntoilla. Nyt huomaan pystyväni treenaamaan pidempiä aikoja matalammissa asennoissa kuin ennen eikä hikikään aina virtaa, joten rankasta on tullut helpompaa. Kuntoefektin johtuessa osittain tekniikan huonoudesta ja pyrkimyksen ollessa taloudellisuudessa, on fokus siirtynyt tekniikan ja ymmärryksen parantuessa. Joskus olin hyvin kiinnostunut itsepuolustuksesta mutta nyt väkivaltaoppi kiinnostaa enemmän mukavuustilan kasvamisen kannalta. Jos tietää jotain väkivallasta ja oman ja muiden kehon kuuntelu sujuu paremmin, on mukavampaa useammassa tilanteessa. Ei tarvitse pelätä turhia vaan voi olla kevyesti uhkaavissakin tilanteissa suht mukavasti. Uskon että joistain ihmisistä tämä tekee paremman. Tässä tietenkin siis erityisesti itsestäni.
Tärkein syy harjoittelulle taitaa kuitenkin nyt olla perinne. Kun havaitsee jollain perinteellä olevan arvoa, saattaa haluta olla osa sitä. Kaksi vuoden mittaista peruskurssia olen johtanut ja kahden muun kaverin kanssa vetänyt. Kun oranssin vyökokeissa näki melko hyvää toimintaa suhteutettuna opiskelijoiden kiireisiin, käytettyyn aikaan ja monien kohdalla myöhäiseen aloitusikään, oli tunne upea. Sitä antoi tyylille, joka oli antanut itselleni. Nyt olen tyylissä vieläkin yhdessä välikössä välittämässä, tällä hetkellä kouralliselle ylempiä vöitä, mutta koen sen arvokkaaksi koska koen välitettävän opin arvokkaaksi. Nyt sitä haluaa olla mahdollisimman hyvä, jotta voi välittää mahdollisimman oikein oppia eteenpäin. Tällä hetkellä koen sen tärkeämmäksi kuin omakohtaiset hyödyt.

Opettaessa joutuu myös läpikäymään kaikkea sitä mitä on itse oppinut ja oppilaista tulee siinä mielessä opettajia. Eihän opettajan tärkein tehtävä ole pelkästään uuden opettamisessa. Opettaminen tuo ryhtiä omaan tekemiseen, jos vain harjoittelee itsekin aktiivisesti.


Huhhuh miten pitkä teksti tästä tuli. Toivottavasti jaksan jollain järkevällä tavalla päivittää tätä.


Päivyriä saa kommentoida.

[Mika]

Ja taas yksi päivyri, jonka parissa vierähtää enemmän aikaa kuin laki sallii...

[Lasse Candé]

Saa nyt nähdä miten paljon tulee kirjoiteltua.

Ti 23.3.
19:00-20:50 (1h50min)

Ensiksi
- lenkki 2,5km; 18min

Sitten talomme punttikselle
- kevyttä säkin potkimista ja hakkaamista hanskoin
- säkin kevyttä työntelyä
- peruslämmittely- ja venyttelyrutiini
- perustekniikkaa naihanchidachissa ja shikodachissa jatkuvasti
- lisää säkin hakkaamista ja tönimistä: perusharjoittelua junzukiin ja gyakuzukiin
- penkkipunnerrusta: 10 x 20kg (pelkällä tangolla; fiilis vatsasta)
- kopittelua painokiekoilla
- mawashigeri x n10 per jalka säkkiin. Melko laajalla liikeradalla puhtaan tekniikan fiiliksellä ja melko kovaa.
- mawa vuorojaloin säkkiin. Yhteensä noin 20 toistoa.
- säkin mättöä hanskoin

Lopuksi vielä omassa huoneessa
- maegeri-perusharjoittelua
- lyöntejä zenkutsudachissa pienellä painonsiirrolla, molemmat puolet, molemmat kädet

Sitten saunaan ja kunnon löylyt ja kylmää vettä aina väleissä niskaan.


Selityksiä:
Naihanchidachi = naihanchi katan seisonta. Sisäsyrjät abaut hartioiden ulkoreunojen leveydelle, symmetrinen asento, varpaat kevyesti sisään
Shikodachi = (jotakuinkin) sumopainiasento, mutta selkä suorana
Junzuki = askellyönti jossa astuvan jalan puoleinen käsi lyö
Gyakuzuki = (askel-)lyönti jossa takakäsi lyö
Mawashigeri = kiertopotku
Maegeri = etupotku
Zenkutsudachi = etuseisonta, seisonta jossa etujalan polvi on taitettu ja takajalka likimain suora


Olin suunnitellut kisikselle menoa, mutta ketjun avauspostauksen jälkeen oli kello niin paljon, että ajattelin että samapa se on vaikka hoitaisi treenailut paikallismeiningillä. En juurikaan lenkkeile, mutta kun lenkkeilen teen sen Wado-perusharjoitteluna. Tämä ei juurikaan eroa normaalista hölkästä, mutta tiedostamisen syyt erottavat. Askelluksen pitää rullata puhtaasti, ylösalas ja sivulta sivulle -liikkeitä tulee välttää ja kyynärpäiden kapeallapitoon huomiota. Asento niin sanotusti taisteluvalmiina koko ajan. Ryhti hyvä ja vartalonkierto mahdollisimman laajana, mutta ei missään nimessä millään tavalla riuhtovana tai muutenkaan luonnottomana. Siksikin kyynärpäät kapealla. Käsien liike luonnollista eikä rintalihaksin tai hartioin vauhditettua.

Normaalista tylsästä hölkästä voi tehdä mielenkiintoista. Joskus on hyvä harjoitella asioita niin että takoo ja yrittää korjata vauhdissa. Hölkän liike on tähän hyvä. Joutuu yhdistämään analyysin ja luonnollisuuden. Nykyään tosin teen useammin perustekniikkaa samalla jatkuvalla fiiliksellä, jalat paikallaan "hölkäten". Päivyrin myötä muuten selvisi sitten rundin pituuskin, kun piti ottaa selvää.


Lenkin jälkeen vartalo osaa jo jotain joten voi alkaa mätkimään säkkiä. Sitten kun muutamat virheet on tehty, on taas perustekniikan aika. Hieman lyömisiä hanskoin fiiliksellä että minä lyön säkkiä, säkki ei minua. Unelmasuorituksessa jos säkki olisi näkymätön, ei minustakaan huomaisi että siinä on säkki jota lyön. Eli lyömistä koko vartalolla. Koska säkki on liian painava noin kovaksi tai liian kova noin painavaksi, ei tavoitteeseen oikein pääse. Siksikin hanskat ovat hyvät, koska pidentävät osumahetkeä. Enivei, kevyt säkin työntely paikantaa hyvin vartalon heikot lenkit ja lopulta saa fiiliksen hommasta. Sitten on aika taas lyödä ja hieman paremmin.

Koko vartalon aktivointi säkillä ja sitä edeltävä lenkkeily ovat jo lämmittäneet niin paljon ettei tarvitse lämmittely- ja venyttelyrutiinissa kiinnittää lämmittelyihin paljoa huomiota. Rutiini on tyypillistä karatealkulämmittelyä. Siinä pyöritellään käsiä ja tehdään muuta koko kehon lämmittelyä vartalon taittoineen ja kiertoineen sekä käydään jotakuinkin koko vartalo läpi varpaista sormiin ja niskaan, liikeratojen avaamiseksi. Normaalisti rutiini vie 10-15min, riippuen siitä kuinka perusteellisesti mitäkin tekee ja haluaako painottaa jotain osaa. Rutiini on Shingo Ohgami sensein leireillä peruskauraa ja itse olen opetellut sen pikkuhiljaa opin tarkenteluperiaatteella, koska havaitsin sen suuren hyödyllisyyden ensimmäisestä tekokerrasta alkaen. Lisäksi rutiini on aikojen saatossa jalostunut erittäin kompaktiksi ja hyvin suunnitelluksi Wado-tarkoitukseen. Ohgamin Introduction to Karate vuodelta 1981 esittelee version rutiinista, mutta se on siis jalostunut tästä hieman. Käsiä pyöritellään vain vastakkaisiin suuntiin ja hyppelyt on korvattu tähän pyörittelyyn yhdistetyllä painonpudotuksella. Hyppely kun on kaksipiippuinen juttu. Lisäksi pari järjestyksenvaihtoa on tullut mukaan, käsittäkseni parantamaan rutiinin lämmittely-avaamis vuorottelua sopivammaksi.

Nykyään teen paljon perustekniikkaa ihan perusasennoissa aneemisen näköisen jatkuvasti. Käyn läpi torjuntoa ja peruslyöntejä. Tämä avaa liikeratoja, lisää toistomäärää, harjoittaa keskivartaloa ja jalkoja ja muutenkin tekee vartalosta Wado-vartalon. Wadossa lantiovoima on usein luonteeltaan melko staattista. Muissa karateissa voimaa kerätään usein lantion liikkeeseen ja vapautetaan tekniikkaan. Tämä tuo lisää poweria mutta on hitaampaa. Jos on aikaa, on tämä tietenkin parempi, mutta tässä tuleekin lajien erot esiin. Ja jos on paljon aikaa, voi hakea viiden metrin juoksuvauhdin lisäksi. Harjoittelen joskus huvikseni liikkuvan lantion voimantuottoa ja toki meilläkin on käännöksiä jolloin dynaamisempi lantion käyttö tulee kyseeseen. Enivei, teen siis perustorjuntoja mahdollisimman oikeassa muodossa ja pyrin siihen ettei liikkeeseen tule katkonaisia hetkiä mihinkään kohtaan. Eli samanaikaisuuteen. Lisäksi olen niin jäykkä varastotyöntekijä etten pysty pitämään hartioita alhaalla jos teen nopeasti loppuun saakka. Muuten sanon auts ja käsi puutuu. Hitaasti voi pumppailla ja parantaa edellytyksiä. Kun sujuu, vartalo valmistuu ja liike puhdistuu; sitten testaillaan hieman ja vedetään kovemmin.

Sitten löin säkkiä ensiksi etukädellä, sitten takakädellä, työntävillä koko vartalon lyönneillä ja lopuksi pitkällä liikeradalla. Idea on asennon käytössä voimantuottoon, keskivartalon vahvistamisessa ja käden lyöntitekniikan parantamisessa. Pitkissä lyönneissä tekninen tarkkuus korostuu. Mielekästä touhua. Kuten sanottu, kyseinen säkki antaa tarkoitukseen liian kovan vastuksen. Siksi joutuu sopeuttamaan hieman ja pientä voimavuotoa tulee mukaan. Vatsanseudullekin on sisäisesti liikaa jos paukuttelee hyvällä tekniikalla liian kovaa. Ei liene terveellistä. Mutta eihän Jordankaan niillä kengillä hypännyt.

En käy juurikaan enää salilla mutta kun käyn nostelen yleensä penkistä hieman. Tarkoitus on tehdä tekniikkaa sellaisella tavalla, mikä antaa mahdollisimman hyvin hyötyä työntelyyn tai suoraan lyöntiin. Ei siis riitä että selkä kun ottaa penkkiin ja ylävartalolla työntää, niin painot nousee. Jos riittäisi, ei olisi takuita siitä että tönäistessään tönäisee toista vaan saattaisikin tönäistä itseään taaksepäin. Siksi mulla menee yleensä paljon aikaa ennen kuin edes saan penkistä mitään nostettua. Venyttelen ensiksi vatsaa, reisiä ja lonkankoukistajia siinä penkillä makoillessani ja vähän fiilistelen. Sitten pumppailen pienillä painoilla niin ettei tekniikka hajoa mainitsemassani mielessä. Joskus sitten laitan 60-80 ja nostan muutaman kerran. Silloin tarkoitus on hieman eri, mutta nykyään kun en enää fudaile, ei penkistä ole enää voimailutarkoitukseen käytettynä yhtä suurta hyötyä. Siitä saa vain taipumuksen hakea rintalihasharjoitusta muistakin jutuista missä se ei ole hyväksi. Itseltäni korjattiin joskus paljon fudisvirheitä pois. Eli liian ulkoista voimankäyttöä. En halua saada näitä enää takaisin. Heh, yksi oppilaani aikoinaan oli vanha voimanostaja ja siinä sitä tekemistä latailujen ja riuhtomisten karsimisessa riittikin.

Penkkipunnerruksen jälkeen heittelin hieman painokiekkoja ja nappasin jatkuvalla liikkeellä. Selkä suorana, muttei jäkittäen ja fiilis jalkoihin ja keskivartaloon. Siinä sitten tuli kyykittyä kevyesti. Muistuttaa jotakuinkin kahvakuulan heiluttelua.

Sitten oli taas aika potkia hieman säkkiä. En ole päässyt potkutyynyjä vähään aikaan potkimaan joten sellaista melko reippaankovuista potkimista. Sitten vuorojaloin. Vuorojaloin harjoitus muuttuu täysin erilaiseksi koska joutuu hakemaan tarkempaa ajoitusta voimantuottoon sillä potku pitää ajoittaa sopivaan kohtaan säkin heilumista. Jutussa on rytmi ja potkukovuudensäätely. Säkki on hieman liian kova ja painava makuuni tässäkin asiassa.

Lopuksi salilla sitten vielä hanskoin hieman mättöä ilman sen suurempaa ajatusta.


Kotona vielä ilmaanpotkimista ja lyömistä. Maegeria yhdellä jalalla seisten laskematta jalkaa. Oppii tuottamaan voimaa painonsiirrolla joka tapahtuu 44:n mittaisella jalkapohjalla. Lantio napakasti mukaan potkuun, mikä ei juurikaan tarkoita nojaamista taaksepäin tai toisaalta eteenkään. Etupotkuja on monenlaisia. Itse harjoittelen enimmäkseen sellaisilla tavoilla että pystyy siltä pohjalta potkimaan tilanteiden vaatimalla tavalla. Harva tilanne vaatii sitä että lähtee hyökkäämään potkuin. Kilpailupeleissä saattaa etupotkuilla olla rooleja pitkinä tekniikoina, mutta en enää juurikaan harjoittele niin. En edes stoppareita paljoakaan. Olen jalostanut potkuani enenevissä määrin "vasaramaisempaan" suuntaan. Tarkoittaa sitä että osuma pyrkii olemaan terävä ja tekniikka ei ole niin työntävä kuin joissain kilpapeleissä yleensä. Tekniikka on myös nopeampi suorittaa ja hyvin kevyt.

Lyönneissä koko vartalon fiilistä ja asennon käyttöä. Minulla lienee suurimmat tekniset ongelmat voimantuotossa eteenpäin pitkissä asennoissa. Lyhyesti, zenkutsudachini on tasooni nähden huono. Nilkat eivät elä sopivan hyvin ja tekniikka hajoaa hieman lonkankoukistajan kohdalta. Varsinkin oikean jalan ollessa takajalka. Siksi jauhan tämäntyyppisiä nykyään todella paljon. Heikkoja lenkkejä vahvemmiksi. Leveissä asennoissa olen "liian hyvä". Tietenkään ei voi olla sitä, mutta olen harjoitellut hieman väärin painotuksin. Toisaalta koen sen voimantuoton tärkeämmäksikin.

Meillä Wadossa seistään paljon oikea jalka edessä ja vasemmalla on tullut muutenkin elämän aikana pompittua tai liikkeellelähdettyä muutamia kymmeniä tai satoja tuhansia kertoja enemmän, joten tämä varmaan selittää sen että vasemmanpuoleinen etuseisonta ei ole ihan yhtä hyvä kuin oikea.


Taas näköjään vähän innostuin kirjottamaan...

[Lasse Candé]

Ke 24.3.
15:10-16:00 omaa treeniä (50min)
16:00-17:30 treeninveto (1h30min)
(17:30-17:45 vielä hieman omaa treeniä)

Menin penkalle (Siltavuorenpenger, harjoitussalimme) jo tuntia ennen treenejä ja sain aloiteltua treenailua 50min ennen treenejä. Salilla ei yleensä ole keskiviikkoisin opetustoimintaa siihen aikaan, joten voi mättää jo tatamia ja vähän treenailla.

Treenailin perustekniikkaa, polvennostoja ja hitaasti katoja pinan shodan ja pinan yondan. Lisäksi esilämmittelyä tuleviin treeneihin.


Treenit
Tavoitteena oli tehdä pinan shodania ja pinan yondania laadukkaasti sekä pyöritellä chudan uke 1 ja 2 läpi. Lisäksi edellisellä kerralla aloitettua ohyo kumite 1:tä hieman laadukkaammin. Näihin sitten erilaisia perustekniikoita lisäksi, jotta homma sujuu ja tulee pyöriteltyä niitäkin.

Lämmittely:
Lämmittely ja venyttelyrutiini. Melko vähän aikaa käsiä vastakkaisiin suuntiin ja sen sijaan yhtä ja kahta kättä molempiin suuntiin kaikin tavoin. Viime aikoina olen korostanut erinäisissä tekniikoissa että tekijä vie raajoja eikä toisinpäin. Juuri siksi näitä muitakin käsienpyörittelyjä koska näissä pääsee harjoittelemaan asiaa. Toinen lisäys oli vartalon kiertoon tekniikkaa mukaan naihanchi- ja shikodachissa. Näin saa aikaa tehokkaammin käytettyä ja tulee kierrätettyä tekniikoita.

Siirtymä:
Mikazukigeri ulospäin ja samalla jalalla mawa vartaloon. Yhdistelmätekniikka jotta paikat vähän aukeaa potkimiseen. Pari pitää kättä edessä ja jalka nostetaan ensiksi sen yli avaten asento, jonka jälkeen heti perään samalla jalalla kiertopotku vartaloon. Ripeään tahtiin viisi toistoa peräkkäin ja vaihto.

Mikazukigerit vielä kävellen. Joka kolmannella askeleella potku, jolloin saa vuorojaloin hyviä toistoja nopeasti ja painonsiirtoa potkun suuntaan. Ensimmäisellä kierroksella ulospäin, sitten sisäänpäin. Lopuksi mawashigeri samalla tavalla. Yleensä perustekniikka tehdään sellaisella tavalla, ettei pelkällä sillä oikein opi potkimaan, vaikka tarkoituksiimme paras yksittäinen tapa onkin. Koska kävijät eivät juurikaan vetele tyynyihin, täytyy ottaa tällaisia lisäperusharjoitteita hieman mukaan jotta saadaan koko vartalo potkuihin ja oleelliset osaset mukaan.

Askelluksia:
Eteen-taakse "avaamalla ja sulkemalla", eli askel-liu'utus, ns okuriashi.
Sitten sama astumalla takajalka eteen ja liu'uttamalla seuraavaa jalkaa. Ja taakse sama juttu. Näissä asento aina ennen ja jälkeen sama, eikä nojailua "päädyissä". Sitten yhdistetään taakse-askeleen torjunta ja kevyt keno, kuten ohyo kumite 1:ssä. Näytin miten tekniikka menee, pointti siinä ettei "lähdetä tekemään tekniikkaa" vaan peruutetaan luonnollisesti ja lopussa sitten huomataan että sieltä tulee lyönti. Myös hyökkäys tehdään näin, eli edetään ensiksi ja sitten yllätetään. Rytmittämällä hidasta ja nopeaa. Suhteellinen nopeus, säikäyttävän rynnäkön sijaan.

Sitten tehtiin etukäsi-takakäsi yhdistelmää, askeltaen samalla. Näin yhteen suuntaan ja takaisin ohyo kumite 1:n tapaan kokoaskeleella. Ottelunomainen junzuki-gyakuzuki.

Muutama torjunta vielä. Toinen vain pitää kättä suorana ja ohyokumite 1:n "uhrin" torjunta, eli "lakaiseva" shutouchiuke, sisätorjunta pienellä takakenolla. Torjunta aloitetaan kaukaa edestä eikä tehdä pikkutarkkaa näpräilyä naaman edessä. Jos on vähänkin vieraampi lyöjä, ei "tarkat" torjunnat useinkaan toimi.

Mawa ja OK1 varjona
Harjoiteltiin kiertopotkua vetämällä etujalka takajalan viereen ja potkaisemalla alkuperäisellä takajalalla. Asento kääntyy keralla näppärästi, joten ei muuta kuin toistokone käyntiin. Kun tehtiin tätä hieman, otettiin gyakuzuki perään. Näin varmistuu ettei potkutekniikka ole mitä sattuu ja toisaalta päästän lähelle ohyo kumite 1:n loppusuoritusta.

Sitten yhdistettiin nämä, eli junzuki-gyakuzuki-mawa-gyakuzuki. Aluksi otetaan etäisyyttä kiinni liu'utuksin. Mawaan edellä opeteltu tukijalan korjaus ja se on siinä. Tekniikka muuten sama kuin OK1, mutta jalkakoukkauksen sijaan tehdään mawa. Ilmaan saa kivemmin suoriuduttua näin ja oleelliset osaset tulevat mukaan.

Sitten perustekniikkaa:
- Naihanchidachista suoria lyöntejä
- Shikodachista uchiukea. Hetken päästä yokoempi perään.
- Maegeria tasapainotellen


Väliin junzukin loppukohta, eli työntävää lyöntiä painonsiirrolla, lyönti koko vartalosta. Hetken päästä testailtiin muutamalla terävällä suorituksella. Näin tuleva CU2 sujuu hyökkäysten osalta puhtaammin.


Pääsisältö

Chudan uke 2
Molemmin puolin, toinen etenee junzukein, toinen menee suoritusten välissä paikkaan josta pääsee tekemään seuraavaa suoritusta. Päädyssä tekijä vaihtuu.



Pinan Shodan
Kerran hitaasti. Oltiin tehty jo lauantaina, joten tarkka läpikäynti ei tarpeen. Hitaasti painettiin asentoihin ja tasaisesti painettiin liikkeet. Huutelin väleihin muistutuksia, kuitenkin pitäen etenemisen suht nopeana. Annoin hetkenaikaa toistaa sotouke-kettegyakuzuki -suoraa, sillä siinä oli tämän kertainen "polttopiste".

Sitten kataan sopivaa perustekniikkaa: Paineltiin gyakuzukin loppua, eli takakäden lyöntiä pienellä painonsiirrolla. Potkuja toinen käsi hikitemuodossa ja toinen sotoukemuodossa. Tarkoitus erotella käsiä jaloista. Hartiat rentoina, kädet paikallaan. Sitten toinen käsi eteen ja toinen hikite-muotoon ja sama homma. Potkut vuorojaloin, aina kymmenen peräkkäin ja sitten kädet uuteen asentoon. Sitten zenkutsudachissa lyöntiä ja lyönyt käsi tekee perään sotouken. Näin tulee sekä sotoukeja että lyöntejä molemmin käsin. Sotoukeissa korostuu se että ei anneta käsien liikuttaa meitä vaan toisinpäin. Vinkki: Fiilis etupolveen, jolloin koko vartalo tulee paremmin mukaan.

Sitten vielä kerran gyakuzukia päästä päähän. Asennon avaaminen siten vaivihkaan että itse lyönti tulee ilman latausta ja fiilis etujalan polveen, jolloin lyönti tulee koko vartalosta.

Koko kata omaan tahtiin kaksi kertaa. Tässä vaiheessa oli tullut niin paljon sanottua, että paras olla hetken aikaa hiljaa ja antaa takoa tutuntuttua tavaraa näillä annetuilla ajatuksilla.


Chudan uke 1
Samalla tavalla kuin edellä CU2. Tärkeää erottaa torjunta tartunnasta ja hallita potkua. Hyvin pitkälti sama yhdistelmä on edeltävässä katassa.

Pinan Yondan
Ensiksi tehtiin koko kata hissukseen. Sitten näytin koko katan. Sitten alettiin tekemään hieman laadukkaammin jakaen pätkiin. Ehdittiin puoleen väliin jauhaen jokaista liikettä, tehden lyhyitä yhdistelmiä ja lopulta koko puolikasta. Viimeinen osasuoritus oli siinä määrin vaikea että siihen pariharjoite jossa lyödään suojaus pois ja urakenia päähän. Perusharjoitteena mm uitiin kissaa. Joskus sitä yllättyy itsekin, mutta pääasia että idea ja oikea suoritus lopulta välittyy.


Ohyo Kumite 1
Ei jäänyt paljoa aikaa. Alun perusharjoittelu siirtymässä paransi laatua huomattavasti. Pienet tekniset detaljit, kuten jalan liu'utukset jotta etäisyydet pysyvät järkevinä ovat kuitenkin tavaraa joihin ei tulisi kiinnittää huomiota vaan jotka tapahtuvat. Jalat tekevät siellä alla sen mitä tarvitsee. Nyt kun näitä tehtiin perusharjoitteluna alussa, ei tarvinnut yrittää opettaa luonnollisuutta. Sen sijaan pystyin välittämään idean suhteellisesta nopeudesta suoraan ja porukka teki melko hyvin. Kävijäkunta ei juurikaan sparraa, joten hieman on haasteita aina näissä "ottelullisemmissa", elävämmissä paritekniikoissa. Oransseille laitettiin kokeneet parit teettämään toistoja pilkkoen tai miten parhaiten tulee tehtyä. Itse opetin ennen kaikkea pyyhkäisyn mekaniikkaa, tekemisen meiningillä.


Loppurutistus
20 punnerrusta
Shikodachikyykkyä alhaalla pysyen
Joitain kymmeniä suoria lyöntejä naihanchidachista nopeasti ja lopuksi hieman hitaammin.
Pari hengitystä painaen käsillä alas ja pari työntäen eteen




Treenin jälkeen jauhoin vielä itse hieman perustekniikkaa käytävällä ja tein naihanchin muutaman kerran.

[Lasse Candé]

Aika esitellä hieman käyttämiäni käsitteitä ja kertoa opetusmetodeistani.

Suunnittelen treenit nousujohteisen kaavan mukaan. Pyrkimyksiä on kolme:
1. Fyysisyys lisääntyy treenin aikana lähes loppuun asti
2. Tekninen kehitys on ensin vaikeutuva ja sitten helpottuva
3. Sisältö on johdonmukainen, eli edeltävä on perusharjoittelua tulevalle

Tietenkin joudun miettimään että koko systeemin asioita tulee käytyä läpi, mutta pyrkimys on valita sellaista sisältöä missä on samoja elementtejä. Välillä hieman muutan kaavaa myös tarkoituksella.

Jaan treenit jotakuinkin seuraaviin vaiheisiin:
(1. Esilämmittely)
2. Alkulämmittely
3. Siirtymä
4. Tekniikka
5. Sovellus
6. Loppurutistus/äksiisi
7. Lopettelu
(8. Omat lopettelut)

Noista jää yleensä osia pois mutta alussa valmistetaan keho harjoittelulle, sitten tehdään helppoa tekniikkaa, sitten pääsisältöä ja sitten enemmän actionia - vähemmän miettimisiä. 1 ja 8 ovat jokaisen omalla vastuulla ja ovat sitä settiä missä korostuu meidän henkilökohtaiset eroavaisuutemme. Jos treeneissä olisi tapana aloittaa melko kovaa, olisi tämän tietävän harjoittelijan vastuulla valmistaa itsensä siihen etukäteen.

Käytän joskus myös muita systeemejä, kuten lyhyitä välisiirtymiä ja joskus äksiisi ensiksi, sitten vasta harjoittelu. Yleensä pitäydyn kuitenkin perustavassa.


Esimerkki tyypillisestä treenistä on
Lämmittelyrutiini
Perustekniikkaa paikaltaan: Lyöntejä/torjuntoja ja potkuja vuoronperään
Perustekniikkaa edeten
Kataa
Ukemit + yhdistelmätekniikat
Paritekniikkaa
Jumppaa ja perustekniikkaa äksiisinä ja sitten muutama onnistuminen loppuun
Lopettelut

Käsi- ja jalkatekniikkaa on kiva tehdä alussa jotakuinkin vuorotellen jolloin ne tukevat toisiaan ja vetäjänä on helpompi muistaa suunnitelma. Useimmiten teetän näin, mutta joskus myös kaikki potkut ensiksi ja sitten kaikki lyönnit tai toisinpäin. Tämä jotta totutaan myös olemaan pidempiä aikoja asennoissa tai jotta opitaan potkimaan taloudellisesti. Potkut valmistavat keskivartaloa hyvin käsitekniikoihin ja niistä oppii painonsiirtoa jalkapohjalla ja muuta jalkatyötä. Käsitekniikat taas avaavat ylävartaloa ja keskivartaloa, joka sitten osallistuu potkuihin. Lyönnit ja potkut elävät symbioosissa. Perustekniikka paikaltaan on vielä suurissa määrin lämmittelyä.


Nykyisellään en ehdi juurikaan yleensä jumppia tai ukemeita. On paljon läpikäymistä ja treenien polttopiste on perusteissa, koska meillä on niin vähän treenejä. Kun vedän koko seuralle suunnattuja, ei niin Wadomaisia treenejä, toteutuu aikataulutetut suunnitelmat paremmin. Systeemin opetuksessa laatu on tärkeintä ja seuraavaan kohtaan ei voi vain mennä mikäli edellinen ei suju. Ei ainakaan koko aikaa.


Yritän rytmittää opetusta ja tekemistä niin ettei opetus hidasta tekemistä. Jos puhuminen on sitä ettei tehdä, olisi hyvä jos siinä kohdassa pieni hengähdys on tarpeen. Yritän käyttää erilaisia ajoituksia neuvoille: joskus kerron etukäteen, joskus huudan muistutuksen tekohetkellä, joskus lisään vielä jälkikäteen. Joskus kerron kun teen ja joskus en sano mitään. Joskus pyrin siihen että ollaan mukavassa asennossa kun kuunnellaan ja joskus siihen että ollaan epämukavassa.


Suunnittelen treenit joko paperille tai päässä. Noudatan niin simppeliä kaavaa että sisältö on muistettavissa. Jos suunnittelee niin vaikeasti ettei muista, on suunnitelma liian vaikea ja luultavasti johdonmukaisuuskin pettää. Toteutuminen menee 95% kerroista eri tavalla kuin suunnitelma. Porukasta sekä tähtien ja kuun asennosta johtuen joutuu lisäämään extempore-perusharjoitteita ja joskus voi edetä nopeammin. Jos kävijäkunta yllättää oikein kunnolla, tulee usein luovuttua suunnitelmasta kokonaan. Jos esim tulee vain yksi.

[Reba]

Erittäin kiva lukea tätä!
Toivottavasti jaksat jatkaa kirjottelua samaan malliin  

[Lasse Candé]

Kiitosta palautteesta. Hyvä että joku jaksaa lukea!
Nämä suuret pituudet johtuvat siitä että yritän hieman kuvailla mitä oikeastaan harjoitteilla teen. Jossain vaiheessa varmaan alkaa lyhenemään ettei juttu kierrä ympyrää. Toisaalta kirjoitusintokin varmaan tulee vaihtelemaan enemmän kuin vähemmän.

Täytyy lisätä etten tee treenatessa asioista monimutkaisia. Treenimetodini on lähes aina sellainen että laitan toistokoneen käyntiin ja yritän leipoa sisään asioita vauhdissa. Jos mietin vaikkapa viittä pointtia, vaihtelee pointit toistosta toistoon ja osasta toistoja tulee huonoja, mutta pyrin melkeinpä ensiksi määrään ja sitten laatuun. Ja tätä ideaa hieman pyörittelen monelta kantilta.


To ja pe oli iltavuoro töissä. Tänään lauantaina tein lyhyen työpäivän ennen treenejä. Huomasin torstaina töissä leuanvetotangon, joten siinä olen kiskonut aina muutaman kun olen mennyt kavereideni seuraan röökipaikalle.


La 27.3.
(15:30-16:00 Esilämmittelyä)
16:00-17:30 Treenit 1h30min
17:30-19:45 Vapaata harjoittelua 2h15min

Esilämmittelin melko rauhallisesti kun tuli töissä hieman kiirehdittyäkin.





16:00-17:30 Treenit (jotain saattaa unohtua)
Melko nopeat lämpöset käsien ja jalkojen pyörittelyillä ja sitten jatkuvalla gedanbarai-gyakuzukilla. Kun rupesi sujumaan, käytiin hieman kyykyssä molemmilla suorituksilla.


Sitten sai valita Pinan-katan jonka tekee kolme kertaa matalahkolla asennoissa fiilistelevällä tavalla. Olen tavallaan itse aloittanut paketin kasaamisen alusta ja harjoitellut viimeaikoina paljon kolmea ensimmäistä pinania, itselleni uusilla opetuksilla ja muutenkin tavoitteena karsia vanhoja huonoja tapoja. Näinpä etenin neljänteen - Pinan yondaniin. Siinä koen että on paljon korjattavaa.



Perustekniikka
Kun ei ollut ketään vapaaottelijoita paikalla, oli meillä koko sali ja niinpä tehtiin pituussuunnalla ja saatiin melko kivasti toistoja.
Tehtiin noin 15 metriä junzukia, takaisin gyakuzukia. Sitten kette-junzukia ja takaisin kette-gyakuzukia.
Ei annettu juurikaan tehtävää mukaan vaan enemmänkin ihan perusvetelyä. Itse kiinnitin melko paljon huomiota jalkavetoisuuden karsimiseen ja mielummin fiilistä polveen. Jalkahan on kiinnitetty säärellä polveen, joten kyllä se sieltä mukana tulee. Jatkuva turvakenkien käyttö töissä pilaa tuosta paljon, mutta onpahan sitten tekemistä. Ja toimii aina muistutuksena siitä ettei pitäisi laiskotella asian kanssa töissä vaan muistaa kiinnittää huomiota kävelyyn.



Paritekniikka
Muodostettiin ryhmät jossa minä tein opettaen vihreän vyön kanssa, hänen toivomuksestaan, Ohyo kumite 1-4:ää. Tulevat siniselle. Ruskea ja musta tekivät vierellä kihon kumitea ja kaksi oranssia luultavasti ippon kumitea. En niin katsellut.
Meillä oli kivaa. Ainakin mulla. Tehtiin aina yhtä jonkinaikaa, sitten pilkottiin ja kasattiin jne. Jalan koukkaukset esim eivät ole tekniikoiden sisällä välttämättä helppoja. Pyrin siihen että pari saisi toistaa mahdollisimman paljon.

(Meillä on formaali lopetus perääntymisineen, mutta niiden kanssa paritekniikoista tulee melko pitkiä. Silloin tulee liian monta pointtia jossa voi tehdä väärin, eikä ole helppoa kehittyä. Itse olen harjoitellut aikoinani formaalit lopetukset kaikkiin tekniikoihin varjona ja siitä on tullut taito perääntyä monella eri tavalla. Joihinkin muutama eri tapa. Näinpä nykyään ei tarvitse enää edes opetella tiettyä poistumista vaan melko luonteva poistuminen tulee automaattisesti. Poistumiset on helppo laiminlyödä ja toisaalta asia joiden mukanapito harjoitellessa voi huonossa tapauksessa tehdä koko touhusta virheentäytteisen jäykkää. Niitä kannattaa opetella, ensinnäkin koska epävarmuus niissä heijastuu sinne tekniikan yhteenottovaiheeseen ja toisekseen koska ne välittävät ajatustamme. Sitten kun pääsee muodon ohi fiilikseen, on kaikki kivaa.)

Elikkäs karsittiin hieman poistumisia ja mätettiin enemmän. Yritin välittää ajatusta luonnollisesta liikkumisesta, jotta "tehtävät" täyttyisivät mahdollisimman hyvin. Eli askelmerkkiehdotuksia. Lisäksi hieman puolustuksen avausta ja yllätystä sekä vastustajan kontrollointia kaadossa ja polvipotkussa. Itse varioin tehdessäni hieman Ohyo kumite 4:n kädenhallintaa urakenin jälkeen. Neuvojen jälkeen onnistumisia perään liukuhihnalla. Tekemällä oppii.

Ohyo kumiteissa on "äärettömiä" erilaisia sisällöllisiä suoritustapoja, vaikka itse liikkeet olisivat samoja. Vähän, kuin kilpatreeneissä annettaisiin etukäsi-takakäsi-maegeri tehtäväksi. Hyvät matsaajat tuskin tekisi samaa ideaa sataa kertaa peräkkäin vaan pyörittelisivät ajoituksia, hämäyksiä jne. Vaikka se sitten olisikin koko ajan se etukäsi-takakäsi-maegeri. Näkisin Ohyo kumiteissa että jos se toimii ja on Wadokalle luontevaa, se on hyvä. Ohyo kumitet kun eivät ole kiinteä osa Wadoa, vaan enemmänkin yhteisöjen oma opetusratkaisu elävöittämään pakettia ja opettamaan muutama tekniikka. Historiallisesti asiassa on hyvin paljon järkeä, eikä ole syytä luopua ellei jotain vastaavaa ota tilalle. Toisissa yhteisöissä sitten on luovuttu ja laitettu muuta tilalle ja suurimmassa osassa ei liene ollut koskaan osa. Itse pyrin toistamaan Ohyo kumitea ainakin opettajieni antamilla ajatuksilla. Niillä kehtaa sitten opettaa eteenpäin suuremmalla varmuudella siitä että harjoitteet välittävät oikeaa oppia.

Periaatteessa luulisin (näin esimerkiksi) että Shotokanissakin voisi melko hyvin vetää samoja Ohyo kumiteja, mutta shotokan-opettajan käsissä taustalla olisi varmaan melko erilaiset strategiat ja tämä vaikuttaisi tekotapaan, vaikka itse tekniikat olisivatkin samat.


Kata
Tehtiin Kushanku. Paikalla kolme jotka eivät osanneet kataa, joten käveltiin ensiksi se läpi kokonaan ja sitten jalostettiin etappeja. Niitä oli varmaan reilu viisi. Näitä pätkiä aina 3-4 kertaa ja lopuksi koko kata. Tähän kaikkeen meni tehokkaalla opetuksella noin 40min, joten on melko pitkä kata kyseessä.



17:30-19:45 Vapaaharjoittelu
Tein Kushankun pari kertaa aika kovaa. Jauhoin sitten vielä joitain kohtia hieman.
Sitten junzuki-askelta. Yritin yhdistää rentoutta ja pystyssä olevaa vartaloa. Tolppameininki kun muuttaa helposti touhun jäkittämiseksi. Tavoitteena "elävä tolppa".   Siinä tallailin jalkaa eteen ja taakse jatkuvalla meinigillä. Taas huomiota polviin.
Sitten liikuin maassa polvilteen jne. Pyörin ja kävelin... Taas huomiota polviin.
Hetken aikaa löhöilin selälteen kädet levällään ja annoin ylävartalon aueta, sitten työnsin kädet kohti kattoa ja annoin työntävän fiiliksen mennä syvälle vatsaan ja raajoihin rentoutta.
Sitten jaksoi taas. Kaverin kanssa jauhettiin puolisentoista tuntia kumitegataa, idoreita ja tantodoreja sekä irtautumisia ja lukkoja. Melko rennolla filosofoivalla meningillä meni koko vapaaharjoitteluaika, mutta tuli siinä kuitenkin tehtyä. Kaveri on saanut oppinsa muualta, joten kiva filosofoidakin.

[Lasse Candé]

Lauantaina vielä venyttelin niskan ja hartian seutua telkkarin ääressä tuolilla istuen.

Tänään olin töissä ja sitten hieman treenailin tässä kotona niin tulee tiedostavampaa tekniikkaa vastapainoksi töiden riuhtomiselle. Yritän toki töissäkin tiedostaa mahdollisimman paljon, mutta välillä se unohtuu ja välillä se on vaikeaa.



Su 28.3.
21:30-22:00 Treenailua (30min)


Punnertelin alhaalla nytkyttäen muistaakseni 40. Eli sellaisia alle puolikkaita punnerruksia. Hyviä parantamaan punnerrustekniikkaa keskivartalonhallinnan osalta.

Sitten selkää muutamalla tavalla. Mahalteen siksakkia jaloilla muistaakseni 60, sitten ylävartalon nostoja kädet normaaliasennossa ja myöhemmin korvilla. En muista monta.

Vatsaa ja pakaroita makoilemalla selälteen jalat koukussa ja nostaen rankaa nikama kerrallaan kontrollilla.

Lisää punnerruksia. Muistaakseni 20 ajatuksella molempien puolien samanaikaisuudesta ja siitä että koko kehossa pysyy yhtenäinen fiilis. Suomeksi: punnerruksia mahdollisimman hyvällä tekniikalla.

Shikodachi-kyykkyjä kympin käsipainot käsissä. Ensiksi pidin olkapäiden päällä ja sitten vartalon edessä. Vaikuttaa selän asentoon. Huomiota siinä että polvet todella on auki, selkä on suorana ja siinä että tekniikka on ystävällistä lantion seudulle. Ettei ala rutisemaan myöhemmin. Myös sellainen yleinen asennon säätäminen luonnolliseksi sen sijaan että kuormittaisi vain joitain tiettyjä lihaksia, mukana.

"Askelkyykkyjä" tai en tiedä miksi sitä kutsutaan jos ei astu, mutta tekee kyykkyä siirtäen myös painoa eteen. Seisoin käänteisessä kissa-asennossa, eli paino lähes kokonaan etujalalla, takajalan ja etujalan välillä noin 1,5 jalkaa ja sitten painonsiirtelyä etualaviiston ja takaisin. Tässä tuntee kuinka paino liikkuu etujalan päällä, voi harjoitella polven ja nilkan oikeaoppista liikettä ja samalla keskivartalon hyvää rentoa ryhtiä liikkumisessa. Pointti on helpohkossa harjoitusmuodossa, jolloin ei tule "virheitä" niin paljoa. 40 toistoa per puoli.
(Aikoinaan olen mm tällä korjannut polven ja nilkan huonoa yhteistyötä. Harjoitteessa näkee polven ja varpaat samassa kuvassa, jolloin voi keskittyä siihen että paino liikkuu varpaiden suuntaan ja polvi taipuu myös sinne. Helppo tapa saada toistoja ja treeniä lihaksistoon.)



Keppijumppaa. Korjailen joskus kepillä samoja asioita kuin erilaisilla perustekniikoilla. Saa siirrettyä fiilistä raajoista keskemmäs. Tehokas tähän, mutta ehkäpä hieman kuormittaa hartioita ja kyynärpäitä jos tekee huolimattomasti. Niinpä teen huolellisesti enkä enää niin paljoa kuin joskus ennen. Eikä kyllä enää paikat rutisekaan niin.



Perustekniikkaa jatkuvalla liikkeellä naihanchidachissa. Huomaa varastotyöpäivän jälkeen että on paljon korjattavaa.

Chokuzuki. Suora lyönti. Kutsutaan meillä monesti myös sonobazukiksi, mikä tarkoittaa lyöntiä paikallaan. Vetelin jotain sadan ja kahden sadan väliltä parissa erässä. En jaksa purkaa tähän huomion kohteita. Teen tätä eniten kaikista harjoitteista.

Lyöntejä viistoon, eli kiertäen hieman enemmän. Asennon pitämisen haasteet muuttuvat hieman, aktivoi uusia lihaksia ja joutuu miettimään pystylinjanhallintaa enemmän. Tai ainakin eri tavalla.

Jodanuke, sotouke, uchiuke, shutouke, kakeuke. Tein jodanukea normaalisti, pyrkien hallitsemaan liikettä. Eli ei esim nyökkäilyä. Uchiukea tein viistoon, eli taivuttaen etusuunnasta vielä ohi. Vähän samaa ideaa kuin lyönnissä edellä. Sotoukea tein sivuille, yhdistettynä uraken otoshiukeen, kuten pinan yondanissa. Samoin shutoukea ja kakeukea. Pyrin aina viemään hieman fiilistä torjunnan puolelle, ettei tule takakenoa. Painopiste liikkuu, mutta pyrkimyksenä pitää silti pyörähdysakseli samassa kohtaa kehoa. Toivottavasti tuon sisältö on ymmärrettävissä.

Torjuntojen välillä kiersin vartaloa hitaasti silmät kiinni. Annoin päänkin kiertyä, jolloin kierto tapahtuu kaikkialla lantion yläpuolella kuin rättiä kuivaisi. Pyrkimys siistiin liikkeeseen jossa pelkkää samanaikaisuutta. Käsien annoi olla naruina ja hiljaa lyödä vartaloa "päädyissä". En ole tätä juurikaan tehnyt vielä, mutta pyrkimyksenä tuntea pystylinja ja hallita sen ympärillä tapahtuvaa liikettä. Kun sujui, otin sitten tekniikkaa mukaan, olikohan tuo shutouke ja kakeuke.

Kaksoistorjuntoja. Tein naihanchidachissa lähinnä pinan godanin kolmea peräkkäistä kaksoistorjuntaa. Jalostin liikeratoja ja yritin saada yksittäisiin torjuntoihin ideaa mukaan. Sitten niin että molemmat torjunnat mukana. Pinan godanissa kaikki tehdään zenkutsudachissa, mutta on hyvä hieman vaikeuttaa välillä, jotta oppisi käyttämään koko vartaloa.
Sitten Seishanin samanaikaisia gedanbaraita ja sotoukeja tarttumisineen.

Loppuun vielä muutama kymmenen chokuzukia.

[Lasse Candé]

Ma 29.3.
15:15-15:45 Treenailua (30min)
19:15-20:45 Treenailua (1h30min)


15:15-15:45 Treenailua (30min)
Vähän sellainen fiilis oli aamummalla että voisi huilailla tämän päivän, mutta fiilis meni ohi kun aloin hieman harjoitella liikkumista. Tiedossa oli että pitää lähteä moikkaamaan äitiä vähän yli neljä joten vetelin hissukseen.
Polvistumisia ja liikuskelua polvilla. Näin oppii sulavan liikkumisen sekä ala- ja keskivartalon lihakset pääsevät työskentelemään.
Ohyo kumite 5:n kaadon mekaniikkaa polvistumalla ja fiiliksellä että painopisteen pudotus välittyy rentoutuksella ja hengityksellä kaatavaan käteen.
Puolikasta askelkyykkyä taakse. Katselin sivulla olevasta peilistä että suorana oleva selkä vajoaa suoraan alas eikä yhtään taakse. Harjoite parantaa nilkkojen liikkuvuutta sekä nilkan ja polven oikeaoppista suoraa taipumisyhteistyötä. Suoritukseen pitää keskittyä. Keksin harjoitteen tänään. Koin että tarvitsen tämäntyyppisen henkilökohtaisen perusharjoitteen.
Seiza. Polvistuilin eräällä meilläpäin käytetyllä tavalla (saza-uki) ja pyrin pitämään selän suorana. Pyörittelin hieman polvistumisen vaiheita ja sitten istuin asennossa reilun 5min. Välillä silmät kiinni. Hienosäädöllä tasoitin kuormitusta poispäin polvista. Istumisen aikana voi tuntea miten kehon osaset asettuvat luonnollisesti hyvään asentoon, ilman että mitään ylävartalosta tarvitsee jännittää. Rennossa pystyssä asennossa lihakset vapautuvat. Ajatus on sen suuntainen että vapautetaan lihakset hyvällä ryhdillä muihin tehtäviin kuin meidän pystyssäpitämiseen.
Uraken. Vetelin vielä muutaman urakenin ilmaan rentoutuneena seizasta. Tuntui hyvältä vedellä helposti terävästi ilman minkäänlaista pakottamisen tunnetta.



(Minulta pyydettiin lauantaina puhelimitse muistiinpanoja eräältä viime kuunvaihteen seminaarilta, jolla kyselijät myös olivat. Niinpä ennen illan treenailuja hieman muokkailin muistiinpanojani, jotta voin sitten lähetellä heille puolijulkisen version joskus tulevaisuudessa. En yleensä juurikaan lue muistiinpanojani. Pointti on kaikkein eniten niiden tekovaiheessa. Joskus rakennan treenisession jossa käyn muistiinpanoja ja leiriä läpi itsekseni tai parin kanssa. Joka tapauksessa, otin tehtävän ilomielin vastaan, sillä näin saan syyn prosessoida uudelleen leirin sisältöä. Opetusten pitää nyt kulkea lävitseni sellaisella tavalla että lopulta minä muotoilen ne muotoon joka toivottavasti on selkeä myös muille paikallaolleille kuin itselleni. Samalla, en toisaalta voi juurikaan jauhaa omiani, koska lukijat olivat itsekin paikalla ja jäisin kiinni.
En yleensä julkaise enää muistiinpanojani, mutta nyt voin sen tehdä heille jotka olivat paikalla. Lopulta minä olen se joka saa tästäkin projektista eniten irti.
Jotenkin en enää koe oikeutetuksikaan julkaista tällaisia sellaisille jotka eivät olleet paikalla, ellei sitten tunne opettajia hyvin läheisesti.)


19:15-20:45 Treenailua (1h30min)
- Käsien pyörittely
- Olkapäiden pyörittely
- Kämmenellä olevan "kulhon" kiertäminen
- Perusharjoitteita kehon ja käsien "yhdistämiseen"
- Suoria lyöntejä
- Sotouke ja muita torjuntoja
- Pinan godanin alun pyörittelyä
- Potkuja esineiden päälle (Tätä tein melko pitkään)
- Liikkumista polvilteen

Punttisalilla:
- Gyakuzuki säkkiin
- Taisabaki
- Lyöntejä säkkiin ja liikkumista
- Potkuja säkkiin


Käsien pyörittely. Pyöritin yhtä kättä kerrallaan - ei nopeasti eikä hitaasti. Vaihtelin suuntaa. Yleensä pyöritän "peukalon suuntaan". Näin opetettiin kerran pyörittämään ja fiksua on - rutisee vähemmän. Vein käsiä, kädet eivät minua.
Olkapäiden pyörittely. Pelkkä olkapää pyörii eteen tai taakse. Samalla annan käsivarren kiertyä suorana alhaalla leväten samalla fiiliksellä kuin edellä "peukalon suuntaan". Eli kun hartia takana, kämmen osoittaa eteen ja kun edessä, kämmen osoittaa taakse. Tapa tekee jutusta luonnollista. Harjoitteessa ideana erottaa olkapää muusta vartalosta, "itsenäiseksi pyörijäksi". Todellisuudessa tämä tarkoittaa pelkästään sitä että useammat lihakset osallistuvat työhön.
Kämmenellä olevan "kulhon" kiertäminen. Otin pikkulautasen ja laitoin tulitikkuaskin sen päälle. Se oli ensimmäinen sopiva esine joka luisuu siitä sopivan helposti, muttei liian helposti pois. Pyöritin lautasta sekä myötä että vastapäivään. Tästä tulee melkoinen Matrix-limboliike, jotta aski pysyy lautasen päällä. Yhteen suuntaan itselleni helpompaa. Vetelin vaikeaa kohtaa edestakaisin. Sitten välineet sivuun ja tyhjin kämmenin samaa. Tein myös molemmin käsin. Tämä onnistuu ainakin molemmat kädet joko myötä tai vastapäivään. En ole kokeillut vastakkaisiin suuntiin pyöritystä.
Jutun idea on siinä että täyttääkseen "helpon" tehtävän, joutuu työskentelemään koko vartalolla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Perusharjoitteita kehon ja käsien "yhdistämiseen". Painonpudotuksia ja eräänlaisia vartalonkiertoja. Ideana oppia kanavoimaan painopisteenkäyttö käsien kautta vastustajaan.
Suoria lyöntejä. Naihanchidachissa muutama kymmenen.
Sotouke ja muita torjuntoja. Naihanchidachissa ja luonnollisessa seisonnassa tein torjuntoja sivuille.
Pinan godanin alun pyörittelyä. Tein ensimmäistä liikettä molemmille puolille. Sitten otin lyöntiä mukaan. Torjunnassa pitäisi koko kehon olla suuntautunut tulevan lyönnin suuntaan. Siksi välillä yhdistelmänä, välillä yksittäin fiiliksellä. Aikani kun olin harjoitellut käännön ja torjunnan mekaniikkaa, aloin tekemään katamuodon mukaisesti, nousten välillä musubidachiin. Eri suunnat tehdään katassa hieman eri tavalla, joten harjoittelin molempia tapoja molemmin puolin ja muutenkin.


Potkuja esineiden päälle. Kaikki edellä oli nopeahkosti tehty. Näihin meni kymmeniä minuutteja. Huoneessani on melko hyvin tilaa.
Vetelin sokutogeria (sivupotkua) pödän kulman päälle. Tällä kertaa astuen etujalalla hieman eteen ja potkaisten takajalalla. Palautus taakse ja annetaan etujalan liukua takaisin. Itseasiassa astuminen tapahtuu vaivihkaan vartalolähtöisesti. Tällä tavalla sain selkeän liikeradan ja kunnolla työntävän puhtaantuntuisen potkun. Vaihtelen mielelläni perusharjoitteita. Joskus helppoa ja karkeaa, joskus vaikeampaa. Päähuomio tuokion potkuissa siinä että voima todella välittyy ja on hyvin tuettu maahan. Kun molemmat jalat tehty, litran pullo kulmaan ja potkut sen päälle. Lopuksi litran pullo pois ja vielä potkuja pöydänkulman päälle. Helppo-vaikea-helppo tuo viimeiseen helppoon hyvän fiiliksen.
Sitten sokutogeri tsugiashilla ja surikomiashilla. Eli etujalan potkuja erilaisilla tukijalan säädöillä. Huomio edelleen voiman välittymisessä ja tuessa. Tein erilaisin tavoin. Välillä kädet otteluasennossa, erotellen ylä- ja alakertaa; välillä työntämällä eteen, kuten monesti tehdään ja välillä työntämällä ensiksi eteen ja sitten vatämällä potkun aikana taakse polkaisumeiningillä. Potkimaan pitää opetella monella tavalla. Sitten yhdistelmää jossa vetelin vielä urakeniä sokutogerin perään.
Mawashigeri ja uramawashigeri. Vetelin pöydänkulman päälle laskematta jalkaa mawaa ja uramawaa (kiertopotku ja käänteinen kiertopotku) pienellä kierrolla alakautta nopeasti. Uramawa kilpakaratetyyliin palauttamalla takaisin. Tämä on epäkäytännöllistä perusharjoittelua - kikkailua. Kuitenkin olen sitä mieltä että jos haluaa osata potkia käytännöllisesti, pitää ajatusta potkimisesta hieman pyöritellä. Sitten mawaa ja uramawaa kuten sokutogeria edellä. Uramawaa myös vetäen läpi. Otin myös hieman sivuaskelia, jolloin saa painonsiirtoa potkun suuntaan. Sellaista sivulta sivulle tanssimista.
Sitten molempia yhdistettynä gyakuzukiin. Aina hyvä ottaa tekniikka välillä perään, jotta ei horjuile miten sattuu.
Sitten vielä mawashigeri-ushiromawashigeri -yhdistelmä pullon päältä. Eli kiertopotku ja takakiertopotku. Huoneessa joutuu vähän katselemaan vaikka onkin tilaa ihan kivasti. Saattaisi muuten viinat lennellä hyllyn päältä tietokoneiden päälle. Sitten olisi viinat loppu ja tietokone hajalla enkä enää pystyisi avautua kännissä tänne joka ilta.
Sitten maegeria hieman ilmaan ja myös esineiden päälle. Samat ajatukset. Tein "normaalimitan" lisäksi pitkää kurkottavaa ja polvipotkuetäisyyden pikkuista. Potkia pitää osata tilanteen edellyttämällä tavalla. Etujalalla myös stoppareita. Lopuksi vielä ilman maalitauluja peilistä sivulta katsoen jalan linjaa. Tein niin että kantapää käy lähellä pakaraa. Voi vaikka matkalla potkaista tukijalan polvitaivetta, tarkistaakseen että jalka tulee tarpeeki korkealta.
Lopuksi vielä sokutogeria, millä olin aloittanutkin. Oli jatkuvasta potkimisesta kunnon hiki päällä. Treenatessa en juurikaan mieti, mitä teen seuraavaksi vaan vältän tekemättömyyttä ja teen mitä mieleen juolahtaa. Sitten toistan, toistan, toistan ja toistan.

Liikkumista polvilteen. Välillä on kiva liikkua kovalla lattialla. Luullakseni kannattaa harjoitella sekä tatamilla että kovalla lattialla. Ainakin aluksi. Itse en ole harjoitellut tätä kuin pari vuotta + päälle joitain harvoja meidän ylösnousuja pidempään. Kokemattoman harjoittelijan kannattanee olla varovainen ja pyrkiä järkeen, jos onnistuu.

Punttisalilla:
Gyakuzuki säkkiin. Vetelin satakunta perusvetoa likimain paikaltaan paljaalla kädellä putkeen maksimietäisyydeltä niin että impakti ajoittuu abaut suoristuneelle kädelle ja lyönti uppoaa pari senttiä säkkiin. Kun molemmat kädet oli tehtynä, pidensin hieman vielä etäisyyttä ja jatkoin. Otin etäisyyden kiinni yhdellä liikkeellä, niin että käsi ja vartalo lähtee samanaikaisesti. Eri etäisyyksiä, ja aina tähtäys siihen että käden saa jotakuinkin kokonaan suoristettua ja lyönti vain pari senttiä säkin sisään. Ja fiiliksenä rento tarkka suora veto ilman pidättelyä.
Kakarana matsasin lähes aina isompia vastaan ja pysyttelin kaukana, "hit and run" -taktiikalla. Myöhemmin ajattelin etten tee taktiikalla minkään käytännön kannalta mitään ja pyrin menemään enemmän sisään tilanteisiin, jolloin pääsee enemmän takomaan ja oppii itsepuolustukseen kenties sopivamman ajatusmallin. Nykyään on fiksuja käytännöllisiä ajatuksia sisäänmenosta opeteltuna tavoiksi saakka, mutta ongelmana käsijarru päällä. Kun treenatessa ei voi toteuttaa kaikkia juttuja. Ehkei ole takuita siitä että käsijarrun saa tarvittaessa pois, vaikka asiaa ajattelenkin. Seuraavaksi alan harjoitella "säde-etäisyyttä" eli sitä vaarallisinta. Uskoakseni sen ympäristössä pysyttelemällä harjoitellessa oppii eniten. Etäisyyttä pitää rikkoa molempiin suuntiin ja tutkiskella tapoja tehdä tämä. Etäisyyden yksi hienous on siinä että voiman kontrolloinnissa ei tarvitse pidätellä niin paljoa. On mahdollista oppia vetelemään hyvällä kontrollilla niin että tarvittaessa pystyisi vedellä kovemminkin. Harjoitellessa siis melko oikeantuntuinen tekniikka. Opettelen säkkiin ja huonekaluihin silmän ja käden sekä vartalon yhteistyötä. Voisi siis sanoa oleellisin osin että kyse on harjoittelusta, jotta oppisin harjoittelemaan tehokkaammin. Osaan jo lyödä riittävän tarkasti muissa kuin syvyyssuunnassa.
Taisabaki. Yoi-asento, eli hieman leveämpi armeijan lepo. Tästä siirsin yhden jalan taakse ja otin otteluasennon. Jalan palautus takaisin samalle paikalle eteen ja toinen jalka taakse otteluasentoon. Jalat liikkuvat siis suorakulman kulmilla ja painopiste piirtää käännettyä U:ta. Loivensin U:ta aina suoraksi viivaksi saakka ja koko ajan pyrin pitämään liikkumisen vartalolähtöisenä, enkä jalkalähtöisenä. Sitten sama "toisinpäin", eli otteluasento eteen, yoi taakse. Liikkeet jotka muodostuvat, ovat meillä tyypillisiä väistö-hyökkäys -yhdistelmiä, vartalon puolesta. Jälkimmäisessä ikäänkuin käännetään edetessä selkää. Sitten tein ensimmäistä vielä kolmion kulmissa. Fiiliksenä ei steppausta vaan vartalon tasainen liike. Yksi liike kerrallaan, aina valmiiksi saakka. Sitten takaisin. Eli ei steppaamista "merkkien päällä".
Lyöntejä säkkiin ja liikkumista. Liikuskelin salilla säkkiä huomioiden ja ajoittelin lyöntejä samalla pitkän lyönnin idealla kuin edellä.
Potkuja säkkiin. Potkin hipoen. Mawaa vetelin muutaman sentin säkin sisään ja sitten kun sujui, mawa vartalon korkeuteen ja samalla nostolla pään korkeuteen. Vasurilla oli hieman väkisinvääntöä jotta onnistuu, oikealla vain joutui kevyesti tiukkaamaan pakaraa. Sitten vedin mawaa piirtämällä jalalla ympyrän säkin alta ja jatkamalla toisella kierroksella ympyrän mawaksi säkkiin. Sitten vedin kaksi mawaa laskematta jalkaa, ensimmäinen pari senttiä säkkiin, toinen kovempaa.
Sokutogeria ja maegeri muutama sentti sisään. Sokutogeri on aika tönäisevä näinkin. Maegeri taas enemmänkin napakka.

Tällä kertaa treenasin koko session sukkasilteen. Tuntee voimantuoton paremmin kuin kengillä ja tukijalan kääntö helpottuu hieman verrattuna niin kenkiin kuin paljaisiin jalkoihinkin. Lisäksi haluan hieman vaihdella pukeutumisen määrää ja laatua kerrasta toiseen. Tällä kerralla pitkät housut, sukat ja t-paita, kun yleensä huonetreenailut menee pelkissä kalsareissa. Punttiksella ehkä ihan fiksua muutenkin pitää hieman enemmän vaatteita päällään kuin pelkät kalsarit.

[Lasse Candé]

Ti 30.3.
16:00-19:30 Treenailua kisiksellä (3h30min)

Ensiksi pientä lämmittelyä. Hieman hakkasin säkkiä samalla idealla kuin edeltävänä päivänä ja availin paikkoja muutoinkin.

Sitten tehtiin kaverin kanssa vuoron perään tekniikoita, lämmittelynä ohyo kumiteen.

Päivän teema oli ohyo kumite. Ensiksi tehtiin koko sarja läpi ja sitten jauhettiin yksittäisiä tekniikoita. Melko paljon juteltiin tekniikoista kun ei olla pitkään aikaan näitä tehty. Ja muutenkin. Tähän meni 2½h. Muutamia ajatuksia sain lisää ja ennen kaikkea treeniä. Tärkein lienee ohyo kumite 3:n kaato, jonka opin tekemään paremmin.

Sitten kaveri lähti ja toistin yksin monia kertoja kihon kumite 1:n toista liikettä varjona. Välillä koko tekniikkaa. Pyörittelin hieman erilaisin tavoin. Parin kanssa tulee aina tehtyä jotain muuta kuin itsekseen ilmaan. Siksi pitää hieman vaihdella kun tekee varjona.


Vajaa tunti meni kun sparrattiin KFM:n ja Killuminatin kanssa. Otin molempien kanssa kaksi melko pitkää erää. Killuminatin kanssa pidempiä. Väleissä vaihdettiin ajatuksia. KFM:n kanssa vaihdeltiin paljon tekniikoita ja Killuminatin kanssa otettiin iso osa ajasta aika kevyesti kuunnellen, joskin tuli melko paljon vaihdeltuakin. Minulla on tiedossa parannuskohteita ja yritän aina korjata yksi kerrallaan. Siinä vain täytyy muistaa että menee helposti liian yksitoikkoiseksi, joten antaa unohtua vaan ja yrittää sitten vauhdissa leipoa sisään. Yritän myös hieman aina varioida ajatusta. KFM:n ja Killuminatin kanssa saa hyvää jatkuvahkoa mättöä. Siinä yritän sitten aina leipoa sisään omia pyrkimyksiäni siellä kiireen sisällä.


Pitää yrittää jatkossa tehdä hieman enemmän ja puhua hieman vähemmän. Ehkäpä tässä vaiheessa ei tarvitsisi tehdä kaikkia kahdeksaa muutenkaan yhdessä sessiossa. Meidän vyökokeeseen on vielä melkein kaksi kuukautta. Toisaalta aika on myös lyhyt. Mättöä pitäisi jo olla. Pitää olla jatkossa fiksumpi.