Thainyrkkeilyn (ja Thaimaan) historia

[Pyjamasankari]

Olen tuossa vuosikausia asunut Thaimaassa ja aina joutessani pyrkinyt etsimään jotakin aineistoa liittyen muay thain ja koko Thaimaan historiaan. Olen törmännyt semmoisiin ristiriitaisuuksiin ja Thaimaalaisten värittämiin setteihin, ettei koko sopasta ota kovin äkkiseltään selkoa. Tiedon puute on myös iso ongelma tai sen saaminen ilman todella rajua paikallisten vetämää värikynää siispä lähinnä.

Olisiko jollain Potkulaisista avitusta tähän suuntaan? Löytyisikö siis todistettua materiaalia/tietoa Thaimaalaisista kamppailulajeista ja niiden historiikeistä? Ja miksei tähän liittyyen koko Thaimaan historiastakin. Sieltäkin sen verran erikoisia ristiriitaisuuksia löytyy äkikseltään, että olisi mukava saada jotakin pohjamateriaalia lähteä paikan päällä tutkailemaan ja keskustelemaan vanhojen partojen kanssa paremmilla faktoilla tulevaisuudessa.

- kuinka vanha laji thainyrkkeily nykymuodossaan on mielestänne tai varmistettuna tietona?
- onko muay borania edes olemassakaan? (tämän tarkoitus ei ole millään tavalla arvostella/arvottaa muay boranien sisältöä, ainoastaan niiden historiallisia faktoja)
- onko muay boran edes thaimaasta lähtöisin vai onko sen pohja naapurimaiden Laosin ja Kambodian kamppailuperinteissä, kuten suurin osa historiantutkijoista ymmärtääkseni uskoo?
- vai olisko Burma oikea suunta lähteä jäljittämään?
- vaiko Kiina, kenties Malesia ja Indonesia?
- löytyykö noiden erilaisten thainyrkkeilyn historiasta kertovien kansantarujen tueksi mitään faktatietoja?

[Invictus]

Tämä ei ole kovin informaatiorikas viesti, mutta asia kiinnostaa itseänikin... Monet tosiaan tietääkseni myös ovat sitämieltä, että Thaimaalaiset ovat "omineet" thainyrkkeilyä edeltävät aseettomat taidot naapureiltaan.

Kiinnostaisi myös tietää onko tästä Muay Thain legendaarisesta hahmosta "Musta Prinssi" enempää kuin kansantarinoita yms vaiko onko olemassa jotain viitteittä siihen suuntaan, että ko. henkilö olisi ollut tod. näk oikeasti olemassa ja niinpoispäin.

Potkun nimimerkki "Kyy" (muistankohan nyt oikein...) sanoi, että Muay Boran on olemassa mutta alkuperämaassaan ei mitenkään järjestelmällisenä vaan enemmän paikallisina taistelutaitoina joista osa ilmeisesti säilynyt vähän paremmin ja osa vähän huonommin. Esim. International Muay Boran Academyn Muay Boran on käsittääkseni ko. järjestön perustajan/pääkehun tuotos joka on kehitetty siltä pohjalta että ko. henkilö on tutkinut Thaimaalaisia taistelutaitoja kauan. Siis muistaakseni puhuttiin useammista vuosikymmenistä. Eli jokseenkin eri osasista koottua tavaraa, mutta kumminkin varsin eri asia kun kaikenmaailman saviruukkumaalausten perusteella jonkun lajin uudelleen henkiinherättäminen...

[shogun]

Oliko tämä "Musta Prinssi" sama joka kierteli legendan mukaan naamioituneena haastamassa kyläläisiä taisteluun, aikana jolloin kuninkaallisen koskemisesta seurasi kuolemantuomio?

[MikaR]

Valaiskaa thai-ummikolle vähän tuota Prinssi-legendaa?

[kala]

Jussi, thainyrkkeilijöiden sivuilla näitä asioita on käsitelty.
Tässä lyhyt yhteenveto: http://www.muaythai.fi/index.php/site/muay-thai" onclick="window.open(this.href);return false;
Liiton foorumilla on myös asiasta joskus juteltu: http://www.muaythai.fi/keskustelu/index.php" onclick="window.open(this.href);return false;

[Pyjamasankari]

Jussi, thainyrkkeilijöiden sivuilla näitä asioita on käsitelty.
Tässä lyhyt yhteenveto: http://www.muaythai.fi/index.php/site/muay-thai" onclick="window.open(this.href);return false;
Liiton foorumilla on myös asiasta joskus juteltu: http://www.muaythai.fi/keskustelu/index.php" onclick="window.open(this.href);return false;

Kiitoksia kala linkeistä, olen toki noita lueskellutkin.

Itsellä vain ei uppoa oikein nuo väitteet 2000 vuotta vanhasta lajista kovinkaan faktoina. Uskon thainyrkkeilyn syntyneen 1930-luvulla. Toki tuotakin ennen on jotakin kamppailua harjoiteltu Thaimaan suunnilla.

Muay Thain historia

Muay thai eli vapaasti suomennettuna thainyrkkeily, on saanut alkunsa sodankäynnistä ajalta, jolloin muinainen Siam (nyk. Thaimaa) kävi sotia naapurimaitaan vastaan. Ihan tarkkaa syntymähetkeä lajille on vaikea määritellä, mutta eri lähteissä mainitaan jopa oman ajanlaskumme alku, thai-heimojen muuttaessa nykyisille alueilleen Kiinan eteläosista. Keihäin, miekoin ja nuolin käytävissä sodissa aseeton kamppailutaito oli ensisijaisesti tarkoitettu vastustajan tappamiseen. Miekoin varustautunut thai-soturi käytti taistelussa myös jalkojaan sekä muita raajojaan ja tätä sodankäynnintaitoa kutsutaan krabi krabong:iksi. Sodan luonteen vuoksi lajiin ei koskaan liittynyt tekniikoita, joita olisi voinut suorittaa maassa. Sotilaat harjoittivat muay thaita pitääkseen yllä taistelutaitojaan sekä ottelivat toisiaan vastaan. Erittäin historiarikkaan muay thain juuret ovat nitoutuneet thaimaalaisten historiaan, kulttuuriin ja selviytymistaisteluun muita kansoja vastaan. Kamppailulajiksi se virallistui vasta 1930-luvulla.

Muay Thai eli thainyrkkeily on paljon muutakin kuin Thaimaan kansallisurheilu. Se on osa maan kulttuurihistoriaa. Sen legendoja ja historiaa opetetaan sukupolvelta toiselle. Näin laji jatkaa kehitystään kovana ammattiurheiluna.

Laji syntyi noin 2000 vuotta sitten. Tuolloin alkuperäiset thaiheimot muuttivat Kiinan eteläisistä osista muinaiseen Thaimaahan ja sodantaidon opas "Chupasart" kirjoitettiin. Se opetti taistelutaitoja, joissa käytettiin veistä, keihästä, miekkaa ja sauvaa. Muay Thain uskotaan kehittyneen lähisodankäynnin taidoista, mutta siinä käytetään raajoja aseiden sijasta. Koska laji kehittyi sotimisesta ja taistelussa kaatunut soturi oli aina kuoleman oma, ei nykyäänkään ottelua jatketa vastustajan kaaduttua.

Laji on saanut kannustusta monelta Thaimaan muinaisen pääkaupungin (nykyään raunioitunut) Ayutthayan kuninkaalta. Vuonna 1584 kuningas Naresuan säätämän lain mukaan kaikkien sotilaiden piti harjoitella Muay Thaita. Kuningas Phra Chao Sri Sanpetch VIII eli Tiikerikuningas tunnettiin hurjana ottelijana. Hänet muistetaan etenkin otteluistaan kylissä valepukuisena, koska siihen aikaan koskemisesta kuninkaaseen seurasi heti kuolemantuomio. Kuuluisan kuninkaan Rama V:nnen valtakaudella useat Muay Thai -turnaukset olivat kuninkaallisessa suojeluksessa ja voittajat palkittiin sotilasarvoin.

Ennen 1930-lukua Muay Thai -otteluita ei käyty kehässä vaan paljaalla maalla. Käsien suojana oli pätkä hamppuköyttä tai pala kangasta, joka voitiin kastaa liimaisen tahnan ja lasinsirujen sekoitukseen. Otteluita jatkettiin keskeyttämättä kunnes toinen ottelija ei enää kyennyt jatkamaan. 1930-luvulla maan hallitus puuttui otteluihin ja muinainen laji modernisoitiin. Muay Thaihin laadittiin säännöt, painoluokat, erät ja erätauot. Ottelut käytiin kehässä ja ottelijoille otettiin käyttöön nyrkkeilyhansikkaat.

http://www.muaythai.fi/index.php/site/m ... i-historia" onclick="window.open(this.href);return false;

Uskoisin suurimman ongelman olevan tämän asian tutkimisessa:

Lèse majesté eli kuninkaallisen perheen loukkaamisesta säädetyt hyvin ankarat lait. Kun tuo thainyrkkeilyn historiikki on joka lähteessä nivottu kuningasperheen ympärille ja tuntuu, että lähes joka kuninkaasta tai prinssistä on tehty tavalla tai toisella tarunhohtoinen sankari thainyrkkeilyn historiaan. Toisin sanoen näiden "faktojen" kumoaminen voisi tuoda julkaisijalleen pitkähkön kakun, maastakarkoituksen tai porttikiellon Thaimaahan.

Thailand's Criminal Code has carried a prohibition against lèse majesté since 1908.[14] In 1932, when Thailand's monarchy ceased to be absolute and a constitution was adopted, it too included language prohibiting lèse majesté. The 2007 Constitution of Thailand, and all seventeen versions since 1932, contain the clause, "The King shall be enthroned in a position of revered worship and shall not be violated. No person shall expose the King to any sort of accusation or action." Thai Criminal Code elaborates in Article 112: "Whoever defames, insults or threatens the King, Queen, the Heir-apparent or the Regent, shall be punished with imprisonment of three to fifteen years." Missing from the Code, however, is a definition of what actions constitute "defamation" or "insult".[15] From 1990 to 2005, the Thai court system only saw four or five lèse majesté cases a year. From January 2006 to May 2011, however, more than 400 cases came to trial, an estimated 1,500 percent increase.[16] Observers attribute the increase to increased polarization following the 2006 military coup and sensitivity over the elderly king's declining health.[16]

Neither the King nor any member of the Royal Family has ever personally filed any charges under this law. In fact, during his birthday speech in 2005, King Bhumibol Adulyadej encouraged criticism: "Actually, I must also be criticized. I am not afraid if the criticism concerns what I do wrong, because then I know." He later added, "But the King can do wrong.", in reference to those he was appealing to not to overlook his human nature.[17] The Constitution does not provide the legal right for the royal family to defend themselves; accordingly they cannot file grievances on their own behalf[citation needed]. Instead, the responsibility has been granted to the state and to the public. Cases are often filed by state authorities or by individuals, and anyone may take action against anyone else. In one notable incident during the 2005–2006 political crisis, deposed Prime Minister Thaksin Shinawatra and his political opponent Sondhi Limthongkul filed charges of lèse majesté against each other. Thaksin's alleged lèse majesté was one of the stated reasons for the Thai military's 2006 coup.[18][19][20][21]

Social activists such as Sulak Sivaraksa were charged with the crime in the 1980s and 1990s because they allegedly criticized the king; Sulak was eventually acquitted.[22]

Frenchman Lech Tomasz Kisielewicz allegedly committed lèse majesté in 1995 by making a derogatory remark about a Thai princess while on board a Thai Airways flight. Although in international airspace at the time, he was taken into custody upon landing in Bangkok and charged with offending the monarchy. He was detained for two weeks, released on bail, and acquitted after writing a letter of apology to the king, and deported.[citation needed] In March 2007, Swiss national Oliver Jufer was convicted of lèse majesté and sentenced to 10 years in jail for spray-painting graffiti on several portraits of the king while drunk in Chiang Mai;[23] he was pardoned by the king on 12 April 2007 and deported.[24]

In March 2008, Police Lieutenant Colonel Watanasak Mungkijakarndee of Bang Mod police station filed a case against Thai politician and supporter of former premier Thaksin Shinawatra Jakrapob Penkhair for comments threatening violence made in an FCCT event in August 2007 that Watanasak personally alleged was a threat to national security, a frequent claim made by Thai authorities.[25] In 2008 BBC South-East Asia correspondent and FCCT vice-president Jonathan Head was accused of lèse majesté three times by Col. Watanasak. Col. Watanasak filed new charges highlighting a conspiracy connecting Thaksin Shinawatra, Jakrapob Penkhair and Jonathan Head to Veera Musikapong at the FCCT. Jonathan Head was subsequently transferred by the BBC to Turkey.[26] Prime Minister Abhisit Vejajiva has still not made a decision as to whether prosecutors should continue proceedings against Jakrapob Penkhair.

In September 2008, Harry Nicolaides[27] from Melbourne, Australia, was arrested at Bangkok's international airport[28] and charged with lèse majesté, for an offending passage in his self published book Verisimilitude. After pleading guilty, he was sentenced to three years in jail[29] but then pardoned by the king, released, and deported.[30]

On 29 April 2010, Thai businessman Wipas Raksakulthai was arrested following a post to his Facebook account allegedly insulting Bhumibol.[31] The arrest was reportedly the first lèse majesté charge against a Thai Facebook user.[32] In response, Amnesty International named Wipas Thailand's first prisoner of conscience in nearly three decades.[33]

On May 27, 2011, an American citizen, Joe Gordon (Lerpong Wichaikhammat), was arrested on charges he insulted the country's monarchy, in part by posting a link on his blog to a banned book about the ailing king. Gordon had lived in the United States for thirty years before returning to Thailand. He is also reportedly suspected of translating, from English into Thai, portions of The King Never Smiles – an unauthorized biography of King Bhumibol Adulyadej – and posting them online along with articles he wrote that allegedly defame the royal family. [1] Recently, some interest on Gordon's case has been generated from the question of whether Thai authorities have any jurisdiction at all over free speech exercised in, or that published on servers located in the United States.

http://en.wikipedia.org/wiki/Lèse_majesté" onclick="window.open(this.href);return false;

Sikäli vain kummaksuttaa, kun melkein lajin kuin lajin juurista nillitetään hyvinkin paljon (eri nettikeskusteluissa). Mutta thainyrkkeilyn osalta tuota ei juurikaan löydy. Toisaalta näinhän sen pitäisi ollakin, mikäli laji toimii ja on upeata kamppailu(urheilu)a, niin mitäs sillä taustalla onkaan oikeastaan hitonkaan väliä?

[Pyjamasankari]

Valaiskaa thai-ummikolle vähän tuota Prinssi-legendaa?

Eri lähteissä "hiukan" vuosiluvut ym. vaihtelevat, mutta pääpiirteittäin tarinat menevät eri paikoista koottuna näin.

"Musta prinssi" = Nai Khanom Dtom, otettiin panttivangiksi Burmalaisten toimesta, koska oli niin hyvä kamppailulajien taitaja. Toiset lähteet taas sanovat hänen oppineen nuo taidot panttivankeudessa ollessaan. Voitettuaan vuonna 1560 (joissakin lähteissä 1767) kaksitoista (joissain lähteissä kymmennen) parasta burmalaista ottelijaa, prinssi päästettiin vapaaksi. Thaimaassa järjestetään yhä vuosittainen turnaus mustan prinssin kunniaksi. Eli maaliskuun 17 vietetään National Muay Thai Day nimistä tapahtumaa Thaimaassa.

Noita eri versioita löytyy netistä esim. hakusanalla Nai Khanom Dtom (voi kirjoittaa myös Thom tai Tom, vaikeaa translitteroida thaikielestä englanniksi).

Tässä yksi:

Probably the most famous Thai fighter of all time is Nai Khanom Dtom. During the many wars with Burma, Muay Thai fights were still being held and Nai Khanom Dtom was known as the greatest fighter in all of Siam, the previous name of Thailand. The Burmese had heard of how great this fighter was so they captured him to pit him against 12 of Burma's greatest fighters. If he could defeat all 12, he would be allowed to go free. The day of the fight came and a stadium was filled with Burmese people all wanting to see the death of this Siamese fighter. The first fighter came out and was instantly killed by Nai Khanom Dtom's lethal elbows and knees. The next fighter came out and met the same fate. One by one each fighter came out and fought ferociously to their death. As the day wore on, nine fighters had been killed at the bare hands of Nai Khanom Dtom, but something strange had begun to happen. As the Burmese people watched this fighter struggle against the odds and battle each fighter without rest, they soon found themselves cheering for their enemy, Nai Khanom Dtom. At the end of the day, Nai Khanom Dtom stood among twelve lifeless bodies in the middle of the stadium. The crowd cheered and the King of Burma had no choice but to set him free. To this day Thai boxers dedicate on night each year to the memory of Nai Khanom Dtom.

http://www.martialtalk.com/forum/archiv ... 14747.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja sitten vielä wikipediasta:

Folklore

The most popular folklore regarding muay boran is that of Nai Khanomtom.

At the time of the fall of the ancient Siam capital of Ayutthaya in 1767, the invading Burmese troops rounded up thousands of Thais and took them to Burma as prisoners. Among them were a large number of Thai kickboxers, who were taken to the city of Ava.

In 1774, in the Burmese city of Rangoon, the Burmese King Hsinbyushin (known in Thai as "King Mangra") decided to organize a seven-day, seven-night religious festival in honor of Buddha's relics. The festivities included many forms of entertainment, such as the costume plays called likay, comedies and farces, and sword-fighting matches. At one point, King Hsinbyushin wanted to see how muay boran would compare to the Burmese art Lethwei[citation needed]. Nai Khanomtom was selected to fight against the Burmese champion. The boxing ring was set up in front of the throne and Nai Khanomtom did a traditional Wai Kru pre-fight dance, to pay his respects to his teachers and ancestors, as well as the spectators, dancing around his opponent. This amazed and perplexed the Burmese people, who thought it was black magic. When the fight began, Nai Khanomtom charged out, using punches, kicks, elbows, and knees to pummel his opponent until he collapsed.

However the Burmese referee said the Burmese champion was too distracted by the dance, and declared the knockout invalid. The King then asked if Nai Khanomtom would fight nine other Burmese champions to prove himself. He agreed and fought them all, one after the other with no rest periods in between. His last opponent was a great kickboxing teacher from Rakhine. Nai Khanomtom mangled him by his kicks and no one else dared to challenge him.

King Mangra was so impressed that he allegedly remarked, "Every part of the Thai is blessed with venom. Even with his bare hands, he can fell nine or ten opponents. But his Lord was incompetent and lost the country to the enemy. If he would have been any good, there was no way the City of Ayutthaya would ever have fallen."[citation needed]

King Mangra granted Nai Khanomtom freedom along with either riches or two beautiful Burmese wives. Nai Khanomtom chose the wives as he said that money was easier to find. He then departed with his wives for Siam. Other variations of this story had him also winning the release of his fellow Thai prisoners. His feat is celebrated every March 17 as Boxer's Day or National Muay Boran Day in his honor and that of muay boran's.

Today, some have wrongly attributed the legend of Nai Khanomtom to King Naresuan, who was once taken by the Burmese. However, Nai Khanomtom and King Naresuan were almost two centuries apart.

http://en.wikipedia.org/wiki/Muay_Thai" onclick="window.open(this.href);return false;

[Pyjamasankari]

Tietenkin jos tämä pitäisi paikkansa:

Today, some have wrongly attributed the legend of Nai Khanomtom to King Naresuan, who was once taken by the Burmese. However, Nai Khanomtom and King Naresuan were almost two centuries apart.

- Niin tuo kuningas Naresuan olisi tuo 1555 syntynyt mustaksi prinssiksi kutsuttu henkilö, joka myöskin jäi burmalaisten vangiksi. Hänelläkin tuon tarinan mukaan olisi jonkinlaista kamppailulaji ja sotilaskoulutusta. Mutta sen kummempaa legendaarista tarinointia hänestä ei ole?

- Ja Nai Khanom Dtom olisi sitten 1776 otteluita burmassa 12 vastustajaa vastaan otellut thaimaalainen, jonka kunniaksi tuota juhlapäivää vietetään maaliskuun 17. päivänä.

Nämä kaksi legendaa ovat sekoittuneet matkan varrella toisiinsa, niin että tuota Nai Khanom Dtomia yhdistetään mustaksi prinssiksi? Vaikka he ovat eläneet eri vuosisadoillakin, toinen 1500-luvulla ja toinen 1700-luvulla.

[kala]

Sikäli vain kummaksuttaa, kun melkein lajin kuin lajin juurista nillitetään hyvinkin paljon (eri nettikeskusteluissa). Mutta thainyrkkeilyn osalta tuota ei juurikaan löydy. Toisaalta näinhän sen pitäisi ollakin, mikäli laji toimii ja on upeata kamppailu(urheilu)a, niin mitäs sillä taustalla onkaan oikeastaan hitonkaan väliä?

En ole kuullut hiusten halkomista nyrkkeilyn, painin, judon enkä vaparin historiasta. Perinteet ja "sukulinjat" jäävät sivuosaan, kun voidaan kehässä katsoa, kuka on oikeassa. Eräässä perinteisessä lajissa eräs päämies varoitti jo lähes sata vuotta sitten suunsoittajista (mouth warrior). Ei se niissäkään lajeissa kaikkien mielestä ole tarkoitettu keskustelulajiksi.
Toisaalta on kyse kovin eri asioista. Eri päämäärät, eri lähestymistavat.

Toisaalta miksi vaikkapa thainyrkkeilyn historialla olisikaan kovasti merkitystä kuin pelkästään historiallisessa, akateemisessa mielessä? Tuolla puolen maailmaa on kerrottu paljon tarinoita. Suullinen perimätieto on ollut tärkeässä osassa sähköisten viestimien ja lukutaidon puuttuessa. Jutut ovat sen mukaisia, koska viihdyttäminen on kertomuksen tärkein osa.

[Pyjamasankari]

Hyvä vastaus kalalta. Tuon oikeastaan halusinkin kuulla.

Itsellä kiinnostus on puhtaasti akateemista, koska olen kyseisessä maassa asunut nyt yhteensä seitsemän tai kahdeksan vuotta ja tulen aivan varmasti tulevaisuudessakin viettämään paljon aikaa elämästäni siellä. Toki muuallakin kyllä. Niin vähän aikaa, niin paljon tekemistä ja kokemista. Ihmiselämä on vaan liian lyhyt, pitänee laittaa tavotteeksi elää ainakin 130-vuotiaaksi.

Sikäli tää menee hiukan samaan kategoriaan kuin thaikielen opettelu aikanaan. Kun kerran maassa asun, niin jo aivan silkasta perus kohteliaisuudesta opiskelen mahdollisimman paljon paikallista kieltä, kulttuuria ja historiaa.

[pertsa]

Tähän ketjuun on saatu ympättyä taas aika paljon "sinne päin"-tietoa ja virheitä.
Pelkästään netistähän ei voi hakea suoraan "faktatietoa", koska siellä on myös hyvin paljon väärää tietoa.
Itsellä pitää olla myös hieman taustatietoa, jolla voi erottaa "oikean ja väärän" sekä niiden sekoituksen, esim lähteiden perusteella.
Muuten saattaa toki mennä helposti sekaisin vuosiluvuissa ja tarinoissa, jos sekoittaa esim kaksi täysin eri henkilöä keskenään (Nai Khanom Tom ja Naresuan).

Netistä löytyy kyllä myös oikeaa tietoa ja varsinkin sitä löytyy helposti Thaimaasta, koska Muaythai nivoutuu niin läheisesti Thaimaan kulttuuriin ja historiaan. Ja myös toisin päin. Myös kirjallisuutta on olemassa.
Jokainen thaimaalainen thainyrkkeilijä tuntee varmasti esim Nai Khanom Tom-tarinan (ja uskoakseni jokainen perusthaimaalainenkin).

Esim thaimaalaiselta salilta löytää yleensä "alttarin/temppelin" (miksi sitä nyt haluaa kutsua), jossa on myös tuo Nai Khanom Tomin patsas.



"Black prince" Naresuan of Siam

Erään legendan mukaan:

"" According to popular legend, "Black Prince" Naresuen of Siam defeated the Burmese crown prince in a single bout of muay Thai in 1560, which caused King Bayinnaung of Burma to abandon his attack on Thailand. "" Muitakin tarinoita löytyy hänestä.

Tämä on siis eri henkilö, kuin Nai Khanom Tom, jota ei vangittu kyllä varmaankaan sen vuoksi ""koska oli niin hyvä kamppailulajien taitaja"", vaan burmalaiset vangitsivat nämä paikalliset valloittaessaan silloisen Ayutthayan.


Burmalaisten hävittäessä Ayutthayan 1767 myös historiallisia dokumentteja tuhoutui, joten siitä johtuu tuo kirjallisten dokumenttien puute, ei siis esim lukutaidon puutteesta.

Joitakin muita vanhoja "dokumentteja" malliksi esim:


Wall picture "Scene from the court life" -- Prince Ransit palace (17th century), shows a Muay Thai match, accompanied by the music orchestra (right).




This old Thai Boxing text, written on traditional Khoi paper, may be the oldest extant example of such a book. It illustrates both defensive and offensive techniques and postures used in old style Thai Boxing. It was compiled at least 170 years ago during the reign of King Rama III (1824-1851).





The National Muaythai Day (Boxers Day)

http://www.euromuaythai.eu/35-national-muay-thai-day/" onclick="window.open(this.href);return false;


Tämä ei ole siis mikään "tapahtuma", vaan tälläinen "juhlapäivä", ei kuitenkaan esim yleinen vapaapäivä Thaimaassa. Sen aikoihin järjestetään kyllä tälläinen tapahtuma:

Esim tänä vuonna: 7th World Thai Martial Arts Festival: 15-17 March 2011

http://www.thaifestivalblogs.com/festiv ... tival.html" onclick="window.open(this.href);return false;


Tätä ei kannata sekoittaa tuoreeseen:

World's Muaythai Day

http://www.ifmamuaythai.org/html/11_0506_MTday.php" onclick="window.open(this.href);return false;


Muaythain (nimi, millä "lajia" kutsuttiin alkuperäisesti, esim Muay, on muuttunut myös) historiasta esim jotain tietoa lyhyesti vaikka täällä (tässä tekstissä käytetään ehkä selvyyden vuoksi aina tuota Muaythai-termiä):

http://www.muaythai-institute.net/Html/history.html" onclick="window.open(this.href);return false;



Thaimaassa saa kyllä helposti tietoa,ainakin mistä sitä tietoa voi halutessaan hakea, esim Thaimaan historiasta, kulttuurista ja Muaythaista. Thaimaalaiset arvostavat hyvin paljon omaa historiaansa ja kulttuuriansa ja ovat ylpeitä siitä.


Lèse majestéllä ja Muaythain historialla ei ole oikein mitään tekemistä toistensa kanssa ja nuo esimerkit nykyajalta, liittyen kuningashuoneen kunnioitukseen, liittyvät vähän muuhun asiaan, jota ymmärtää paremmin ymmärtäessään Thaimaan yhteiskuntarakennetta ja kulttuuria yleisestikin.
Thainyrkkeilyn historiaa ei ole myöskään pelkästään "joka lähteessä nivottu kuningasperheen ympärille", vaikkakin kuningasperheen jäseniä on liittynyt siihen historiaan toki välillä enemmänkin.

Jne.

(Tämä ihan sen vuoksi, jos joku on kiinostunut Muaythaista/historiasta, niin ei tulee väärää käsitystä asioista).

[kyy]

Nai Khanom Tom oli Burmalaisten aikaansaama orpo joka otettiin kymmenen ikäisenä temppeliin asumaan ja jossa oppi taitonsa.
Sotien melskeessä jäi vangiksi ja todisti huhut oikeaksi myllyttämällä nipun Burmalaisia huonoon happeen ja lunasti itsensä ja ystävänsä vapaaksi.
Ensimmäiset viralliset kilpailuhenkeen sopivat muay thai(thaiden taito) kisat on oteltu hanskoilla 1920 luvulla. Alussa varustukseen kuuluivat sukat(jalkapohja kun on paikallis käsityksen mukaan saastaisin ihmiskehon osa) mutta äkkiä huomasivat että penteleet ovat keljun liukkaat.
Yleensä ottaen monet tuon alueen lajit ja tyylit muistuttavat toisiaan kun jatkuvasti ovat siellä rähisseet ja kähveltäneet toisiltaan kaikkea mahdollista.
Muay chaya(etelästä, läheltä malesiaa) muistuttaa silatia ja pohjoisilla tyyleillä on vaikutteita kiinalaisista taidoista.

[G12]

Mielenkiintoinen aihe johon ei varmastikaan saada tyhjentävää vastausta.

Periaatteessa voisi ajatella, että tapa jolla asiat – tässä laji –kehittyvät tai tapa kuinka eri asiat vaikuttavat mainittuun kehitykseen ei eroa nykypäivänä mekaanisesti aiemmistakaan ajoista. Kyse on siten mielestäni altistuksesta vaikutteille vuorovaikutuksen kautta. Toisin sanoen aika ja paikka vaikuttavat. Tietysti joku voi ryhtyä pullikoimaan olemassa olevaa vastaakin kehittämällä ihan itsenäisesti ihan omia juttujaan mutta silloinkin vaikutteille altituminen vaikuttaa tekemiseen tietoisesti tahi ei koska se mitä vastaan tulee oleellisesti liittyy siihen mitä itse tekee. Näin jos tahtoo välttymän selkasaunalta tahi pahemmalta.

Jos juttua katsotaan tästä näkövinkkelistä voisi olla ihan käypä ajatus ryhtyä tarkastelemaan Aasian karttoja sillä silmällä kuinka poliittiset rajat ja kauppareitit ovat aikoinaan kulkeneet, kuinka poliittiset jännitteet ja kauppareitit ovat vaikuttaneet ympäristöönsä jne.

Kauppareitit ovat se kanava jota pitkin valtaosa kulttuurivaihdannasta ja vuorovaikutuksesta syntyy. Poliittinen kädenvääntö (mukaanlukien järeämpi diplomatia eli sodankäynti) taasen väline jolla mainittuja reittejä hallinnoidaan. Tässä valossa voisi olla loogista ajatella, että ne alueet jotka ovat tiheimmin liikennöidyt ovat kenties myös ne alueet joiden filtteröiminä kulttuuriset piirteet ylipäätään että myös spesifimmin eksaktin tietotaidon muodossa kantautuvat reittien ulkopuolelle saaden omia paikallisia väritteitään joista ajan myötä kehkeytyy omia, itsenäisiä, traditioitaan niiden erikoistuessa tai saadessa uusia piirteitä jotka joko supistavat ja/tai laventavat ne alkuperästään tai -peristään erottaen. Tässä Thainyrkkeily.

Yksi näkökulma?