Kaspin-ketju

[Kari Aittomäki]

Koichi: Vastasin Korpin viestiin. Korppi treenaa aikidoa.

Jos et vieläkään ymmärrä, ota rennosti. Asia ei ole tärkeä. Tarkoitukseni ei ole mollata aikidoa lajina. Not my thing.

[Kari Aittomäki]

Niin ja tuohon kaspinin sopivuuteen kellekin.
Vierastan suunnattomasti tätä antakaa-kaikkein-lapsein-tulla-tyköni (jos lompsa on kunnossa)-ajattelua.

Ei se tappelutyö suju kuin fyysisiltä ja asennevammaisilta. Kaikki muu on markkinointia ja valehtelua.
Treenailla toki voi, vaan roolipelit on runkkaamista. Kauhealla työllä voi olentoansa muokata toki.

Vaan mitä tulee murhailuun.. Kuka vaan voittaa kenet vaan. Kuulostaa kaspinilta myrkkyoppeineen.

[Koichi]

Koichi: Vastasin Korpin viestiin. Korppi treenaa aikidoa.

Jos et vieläkään ymmärrä, ota rennosti. Asia ei ole tärkeä. Tarkoitukseni ei ole mollata aikidoa lajina. Not my thing.

No juu ei täs mitään herneitä olla nuuhkimassa. Menee vaan tämmöselt yksinkertaselt noi juttus välil ohi.

[Anton Puolakka]

Asenne ratkaisee ja fysiikkaa on hyvä olla tai vähintäänkin halua panostaa siihen. Ookoo, mutta tämä on nyt niin yleispätevää, että kas kun ette todenneet vielä päälle, että "ota verkkari mukaan hiiohoi".

Mukava treeniseura tarkoittaa sitä, että samanhenkistä porukkaa on treeneissä. Minua kiinnostaa, että kuinka porukkaan soveltuukin nykyisestä profiilista selkeästi poikkeava tyyppi, mitä hän saa? Nopean hyväksynnän ja vai tiiviin ydinjoukon vaisun hyväksynnän etäisyyden kuitenkin säilyessä?

Meinaan, sen verran asenteellista (sitä oikeanlaista tarkoitan), kokenutta ja verestä perinyttä porukkaa ydinporukassa tuntuu olevan, että sulautuminen ei ole helppoa kenellekään, saati vässylle. Kun vyöarvoja ei ole, niin kuinka vässy kokee etenevänsä? Montako vuotta juoksennellaan leireillä, ennen kuin ihmisellä alkaa ns. kannukset? ("riippuu ihmisestä" ei just nyt ihan kelpaa vastaukseksi, syvempi analyysi olisi paikallaan ja lähtökohta tämä vässy).

Pitkä hoikkeliini ei fysiikkansa puolesta judoon ole paras, vahva rautahauis ei kalikeppiä nasevasti kieputa. Paanari, millainen olisi optimaalinen fysiikka tällaiselle?

[Paanari]

Voi voi, tähäpä onkin vaikeampi vastata..
Käsivoimia ja vahvoja sormia tarvitaan, niitä voi kehittää.
itte olen n. 180 ja n. 75-79 riippuu paljonko on tullu vedettyä nestemäistä leipää. Lyhyellä tapille opetetaan toisenlainen tapa kuin pitkälle hujopille. Heikompi astia saa toisenlaisen paketin kuin punasilmäinen karju...
höö, Asenne se asenne
Tämä porkka ainakin täällä Espoossa on aika reilua ja avointa. HUUMORINTAJUA on oltava ja kyky nöyrtyä sortumatta nyöristelyyn.
En minä osaa selittää minkälaisen paanarin pitäs olla.
Kyllä jokaisesta saadaan kaivettua se "hulluus" esiin.

Silloin kun aloitin itte tämän niin olin syvästi järkyttynyt pitempään mukana olleiden suhtautumisesta...ihan kuin tuhlaaja poika olisi palannut kotiin.
henkimaailman juttuja siirretään huuhaa osastolle.
sorry, en osaa oikeesti vastata sulle. ...kaikkee te keksittekin kysyä.

[Kari Aittomäki]

Tästä viimeisestä voisi kertoa yhteneväisen kokemuksen. Eli oli se hyvin outoa kun se vertaisryhmä löytyi ja täysin pakottomasti.
Budon ja muun kamppailun maailma kun on aikamoisen jäykkä ja kyräilevä, kunnes sulaa. Sinänsä rennompia kilpalajeja taasen rasittaa tietty äijäilyn tarve.
Paanarit olivat silmiinpistävän rentoja, vaaralllisia ja hyväntuulisia.
Ja joka välissä tuli sellasta syvää tajuamista vastaan että huimas.

Jolla tarkoitan sitä, että tuolla varjoisammilla kujilla tulee tehtyä kaikkea, joka aivan yksinkertaisesti tahraa. Paanaripuolelta tulee luontojaan välineet siihenkin tahranpoistoon. Aivan fyysiset välineet, juuri nytkin käteni ulottuvilla on yksi.
Juuri tällaiset seikat vakuuttavat minulle, että kyseessä ei ole yhden miehen kyhäelmä vaan monen sukupolven soturimuisti.
Puhumattakaan siitä, että Kalle antaa aivan eri karkit eri mässyäjille. Esim Jukka herkkänä poikana saa runo-oppia, minä en kunen tajua. Näitä runoja Jukka sitten kokeilee ja kertoi jotta Uudessa meksikossa etenkin toimivat kuin junan vessa.
Siinä oli taas torstain verran hiiohoita.

Eli kuten Ari Julku tuolla toisaalla jo kekkasi, pidättäydymme kuvaamasta jopa fyysistä tekniikkaa ja kuvaamme vain vaikutelmiamme.
Kaspinia voi tosiaan kokeilla miltei kuka vaan, ainoana rajoitteena näkisin jämptiyden pingoittamispyrkimyksen.
Aika hyvä indikaattori on, jos Matrix mieltyy muunakin kuin kekseliäänä leffana.

[Anton Puolakka]

Eli opetustapa eroaa heti alkumetreistä harjoittelijan ominaisuuksien mukaan, vai?. Tämähän on hyvin kaukana karaten alkuvuosien sulkeisista, joissa jokainen taaksepoistuu uniformilla tavalla oli sitten kääpiö tahi goljat.

Kuinka teillä jakautuu vuoden mukana pysyneet nollasta aloittaneiden ja tuntuvasti muuta kokeineiden välillä?

[AriJ]

Kuinka teillä jakautuu vuoden mukana pysyneet nollasta aloittaneiden ja tuntuvasti muuta kokeineiden välillä?

Olisko opetus kenties hlökohtaista vanhemman ja nuoremman välillä kuten M.Vilenius ja Naked kertoilevat Kashima Shin-ryûssa olevan?

PS. hups.. ymmärsin kysymyksen väärin...

[MaKo]

Pitkällisen harkinnan jälkeen uskaltaudun avautumaan myös Kas-Pinista :-) Tosin ketjun valinta tuotti suunnatonta tuskaa, mutta ehkä tämä tällaisena yleisketjuna on sopiva.

Kuten Kas-Pin -harrastajat varmaan ymmärtävät, suurin osa palstalaisista on sellaista "hiljaista" massaa, jolla ei ole tarkemmin muotoutunutta käsitystä tästä lajista. Itse kuulun tähän joukkoon - mielenkiinnolla luen niin legendat & kertomukset, sisältöasiat kuin yritykset muodostaa "vedenpitävää" Kas-Pin -historiaa. Ennen näitä potkussa olleita ketjuja en oikein osannut suhtautua lajiin ollenkaan (enkä varmaan ole ainoa), en ollut edes varma, että onko kyseessä ihan oikea laji vai jotain aivan muuta.

Kas-Pinin sisällöstä: Olen ketjuja lukiessa ymmärtänyt, että tietyllä tavalla kyseessä on "hybridi-laji" (mikä laji ei sitä olisi), siten, että laji on muotoutunut erilaisten vaikutteiden kautta. Olen myös ymmärtänyt, että lajissa veitsi ja sen käyttö on jollain tavalla keskeisessä roolissa.

Vaan sitten itse kysymykseen; nimittäin mikä mahtaa olla Kas-Pinin tulevaisuus? Onko päätarkoituksena vaalia keräytynyttä tietoa lähitaistelusta vai onko ajatuksena kehittää lajia johonkin suuntaan ja mihin suuntaan? Miten harrastajien omat taustat (luulisin, että monella harrastajalla olisi paljon annettavaa lajille), onko laji omille "vaikutuksille altis" vai nojaako se enemmän tiettyyn tapaan tehdä asioita? Olisiko tarkoituksena se, että Kas-Pin olisi tulevaisuudessa itsessään "täysi laji" vai olisiko tarkoitus keskittyä johonkin tiettyyn aihepiiriin?

Mielenkiinnolla lukisin harrastajien vapaamuotoista pohdiskelua lajinsa tulevaisuudesta.

[Paanari]

Kalle on itte sanonut näin " Sitten kun minusta aika jättää, niin te istutte alas ja vertaatte oppejanne ja saatte tietää mitä Kas-Pin on"
Eli Kalle jakaa tiedon ja me sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kootaan se yhteen.
Tässä on niinpaljon eri osa-alueita.

Paukuttelempa henkseleitäni läpsläpsläps

Kertaakaan en ole katunut että, ajoin monta sataa kilometriä tarkastamaan huhupuhetta.

Kyllä tässä on eräänlainen mestarilta kisällille meininki.
Sekä kunnioitus elämää kohtaan, sillä jokainen meistä on ainutkertainen ja arvokas.

[MaKo]

Kalle on itte sanonut näin " Sitten kun minusta aika jättää, niin te istutte alas ja vertaatte oppejanne ja saatte tietää mitä Kas-Pin on" Eli Kalle jakaa tiedon ja me sitten joskus hamassa tulevaisuudessa kootaan se yhteen. Tässä on niinpaljon eri osa-alueita.

Tästä tulisi heti yksi juttu mieleen. Pidättekö päiväkirjaa tai vastaavaa eli pistätte ajatuksia ja sellaisia paperille? Kun kerran on paljon osa-alueita ja kun (näin olen antanut itseni ymmärtää) kyseessä on laji, jossa tekeminen on teorian edellä, niin jonkinlaisen "kootut ajatuset" -kirjan kokoaminen olisi varmaankin eduksi? "Kas-Pin - Suomalainen palapeli"?

Ei varmaankaan kannata yrittää pureskella asiaa yhdeksi kokonaisuudeksi, vaan kerätä vaan mietteet ja aatteet yhteen, siitä sitten myöhemmin muistaa, mistä oli kyse. Antaa tulevan lukijan sitten muodostaa kokonaiskuva (niinkai harrastajat tekevät nytkin?).

[AriJ]

Itse taas olettaisin että tuo kirjaaminen olisi Kas-Pinin periaatteiden vastaista - tietoa jaetaan henkilökohtaisen kokemuksen kautta, ei paperilla. Voisi kai ajatella, että jos ei jää päähän/kehoon/käteen treenistä, niin ei liene sille paanarille sitten niin tärkeä että tarttis alkaa kirjailemaankaan

Ja tuota osien siirtoahan ovat kuvanneet "yhtä yhdelle, toista toiselle" metodilla suoraan herra Valkoselta.

[Miklu]

Käsittääkseni aikamoinen nippu A4:sia on kertynyt kirjallisessa muodossa K-P:stä ja että mm. leirit videoidaan.

[Geezer]

hojo,hojo!
Tuntuu joillain pelittävän se Kas-Pin ihan ,ihan käytännösäkin.Mitä ihmeen väliä on millä sitä veivataan,kunhan täällä piereskellään.Nää väkivallan jälkimainingit ja ennakoinnit lähinnä itseäni kiinnostaa. Muuten se on ihan sama millä ukko saadaan nurin ,jos tosi paikka tulee.
Kas-Pin vaikutti dokkarin perusteella ihan hyvältä jutulta, itseä ainakin alkoi kiinnostaa. Etenkin ne röökaamiset ennen treenejä huvitti,elikkäs tilannehan synttyy usein tupakin varjolla
ps.vahvaranteisen oloinen kaveri oli K.Valkonen(iästä huolimatta), ei tulis mieleenkään lähteä tasaselle hetken havainoinnin jälkeen,vois tulla noutaja.

[PeeVee]

Liekö offtopickia tyhmä kysymykseni, mutta mikä on paanari? Eli mitä se niinku tarkoittaa?