Vanhat suomalaiset tappelutaidot

#256

Kapulapainin, joka on lähtöisin Amerikasta, toi Suomeen ruotsalainen Arvid Andersson v 1903 tai 02.
Säännöt lyhykäisyydessään: kumpikin kapula riistettävä itselleen. kapula koivua. pituus 30cm, ympärys 12cm.

Tässä Vuoden 1903 Urheilulehden artikkeli lajista:

http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikaka ... n#?page=11" onclick="window.open(this.href);return false;

Sitten ot tietysti perinteinen suomalainen väkikapulan tai väkikartun veto jossa istutaan perseelleen laitetaan jalanpohjat vastakkain vastustajan kanssa ja molemmat ottaa kapulasta kiinni. Sitten vedetään vastustaja pystyyn. Josta kai se sanontakin tulee.

Tässä (06.00 ->) väkikarttuja ja monta muuta perinteistä suomalaista voimamankoitosta ja leikkiä:

[video][/video]

[video][/video]

Pitänee tollaset kapulat hommata ja kantaa mukana niin voi ihmisiä haastella kapulapaineihin ja vetoihin.

Pyrkele · #257

Meillä oli treenisalilla sopivan mittasia kapuloita. Eilen kaverin kanssa kokkeilimma lämmittelyksi. Hävisin.
Mutta otan kyllä tuon ohjelmistoon, jos treenejä tulee vedettyä

#258

Tänään tarttui divari-suunnistukella mukaan "Suomen urheilun historia" v 1944. Alussa esitellään muinaisia urheilun verrattavia aktuviteetteja aina kalastuksesta voimankoetuksiin ja taitoleikkeihin. Kyllä noista perinnekisailuista ihan hauskat treenit sais. Tässä kamppailullinen tekstin pätkä jossa Lemminkäinen miekkailee Pohjolan isännän kanssa.

"Löip' on kerran luimahutti,
Laski pään on päältä olka,
Kallon kaulalta sivalsi,
Vei kuin naatin naurihista,
Tahikka tähkän olesta,
Evän kaikesta kalasta."

"Anna vuoro toisen miehen
iskeä tahi hävitä.
Veti kerran miekallansa,
kavahutti kalvallansa.
Pää putosi olkapäältä,
Kiiti kuin mätäs kedolle."

Hyvin taisi osua

#259

Ensimmäinen sitaatti on (uudesta) Kalevalasta, ja käsittelee tosiaan Lemminkäisen ja Pohjolan isännän mittelöä, jälkimmäinen muistuttaa Kaarle Krohnin tai Martti Haavion versiota Kaukomielen ja Vetrikan (Veitikan) kaksintaistelusta.

Kalevala ei ole tietenkään mikään lähdeteos tutkittaessa kansanperinnettä, vaan kyseisen aiheen suhteen autenttisempia esimerkkejä ovat vaikkapa Arhippa Perttusen laulama SKVR I.2.759 (miekkailukohtaus säkeestä 115 alkaen) tai hänen sisareltaan muistiin merkitty SKVR I.2.701 (säkeestä 73 alkaen).

Haavion mahtipontinen artikkeli "Sota ja suomalainen sankarirunous" (Tiede ja ase, vol 3 [1935], 5-14) saattaa kiinnostaa myös.

#260

Olen aina välillä yrittänyt selvittää lengailun saloja - eli joka kerta kun pääsen puhe-etäisyydelle mustalaisesta niin kysyn jotta tietääkö jotain puukkohipasta. Vielä ei ole tärpännyt. Paitsi kerran. Mutta se oli niin pelottava tapaus että puhalsin pelin poikki ennen kun ehti kunnolla alkaakkaan. Viikko sitten äkkäsin että minullahan on yksi kaale kaverinakin ja annoin jänelle tehtäväksi jäljittää lengailu-mestarin.

Jos ei muu auta niin menen steissille ja haastan pussihousut lengailu-hippaan, ja otan homman videolle.
Etsivä löytää ja koputtavalle avataan.

#261

Olen tässä lueskellut Heikki Ylikankaan kirjaa/tutkimusta "Puukkojunkkareitten esiinmarssi". Oikein mielenkiintoista tietoa suomalaisesta (ennen muuta eteläpohjalaisesta) väkivaltakulttuurista. Puukosta ja piiskasta on ihan omat kappaleensa.

Puukkojunkkari termiä alettiin ensiksi käyttämään 1700-luvun lopulla sotavetereeneista jotka ajautuivat metsissä asuviksi maantieroisvoiksi. Tuo mieleeni feodaali Japanin isännöttömät ronin-rosvot.

Ylikandas on kirjoittanut kirjan myös Nuijasodasta.

Dojon Jäykin · #262

Miten häjyt ja puukkojunkkarit eroavat mahdollisesti toisistaan ilmiönä? Anybody?
Liittyykö molempiin vai vain toiseen tämä vanhimman pojan perimäoikeus?

#263

En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta... Mainitsemani veteraaniroistot oli siis eka porukka josta käytettiin termiä puukkojunkkari ( Junkkari oli käsitääkseni jonkin sortin sotilas/sotilasarvo). Mutta ilmeisesti tämä ilmiö ei liittynyt siihen THE puukkojunkkari-ilmiöön, muuten kuin nimikkeen kautta. Ylikangas sanoo että kansan kielessä puhuttiin "häjyistä" - "puukkojunkkari" tuntui vieraalta.

Itsekkin olen ymmärtänyt että tuo perimäoikeus ja tilattomaksi jääminen olisi näytellyt roolia tässä 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalaisessa puukkojunkkariudessa. Joka sekin tuo Jaappanin roninit mieleen. Palaan asiaan viimeistään sitten kun olen saanut kirjan luettua loppuun.

#264

Ylikangas siis lähestyy ilmiötä analysoimalla alueen tappoja ja murhia aikaväliltä 1790-1823 (vaikkakin häijyjen aikakausi kesti about 1880 asti). Henkirikokset lisääntyvät voimakkaasti ja väkivalta yleistyy (syy tähän kerrotaan varmaankin lopussa). Karkeasti voisi sanoa että perinteinen tapa oli koitella mies miestä vatsaan ilman aseita, mutta sitten yleistyi joukolla hakkaaminen ja erilaisten aseiden käyttö.

Puukko piilotettiin usein taskuun tai housun sisälle niin että se roikkui kahvaan kiinnitetystä narusta. Myös puukotus itsessään yritettiin useimmiten salata ja puukko heittää heti pois teon jälkeen, ainakin siis näissä tapoissa ja murhissa jota kirja nimenomaan käsittelee. Eräässä tapauksessa pahis tönäisi kaverinsa uhria kohti ja samalla kaveri antoi salatun mutta kuolettavan puukoniskun. Puukotuksilla uhkailtiin ja kehuskeltiin ja puukon sekä puukkojunkkarin "terrorivaikutus" olikin se juttu.

Mustalaiset käyttivät tappeluissa isoja ja teräviä sormuksia sekä hevospiiskaa jonka päähän oli kiinnitetty metallipaino. Valkolaiset omaksuivat myös tällaisen piiskan käytön ja siitä kehitettiin "moskula", eli ase jossa metallipaino oli päällystetty nahalla ja remmin pää kietaistiin nyrkin ympäri.

Monesti surmatyö tehtiin jollain halolla tai seipäälla ruskikoimalla.

Alkoholilla oli osuutta asiaan.

#265

Jasse kirjoitti: En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta... Mainitsemani veteraaniroistot oli siis eka porukka josta käytettiin termiä puukkojunkkari ( Junkkari oli käsitääkseni jonkin sortin sotilas/sotilasarvo).

Lienee väännös junkkerista. https://fi.wikipedia.org/wiki/Junkkeri" onclick="window.open(this.href);return false;

Saksassa oli vielä 1900-luvulla sotilasarvo Fahnenjunker eli lippujunkkeri. Vastasi jotain vääpeliä.

ka1 · #266

Muistaakseni Ylikangas esitti puukkojunkkari-termin liittynen alunperin isovihan jäljiltä metsärosvoiksi pyörimään jääneisiin sisseihin?

Wikipediassa on muuten nykyään kattava koonti puukkojunkkari-ilmiön selitysmalleista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Puukkojun ... yilyn_syyt" onclick="window.open(this.href);return false;

#267

ka1 kirjoitti: Muistaakseni Ylikangas esitti puukkojunkkari-termin liittynen alunperin isovihan jäljiltä metsärosvoiksi pyörimään jääneisiin sisseihin?

Niinhän se taisi olla.

Jasse kirjoitti: Olen tässä lueskellut Heikki Ylikankaan kirjaa/tutkimusta "Puukkojunkkareitten esiinmarssi". Oikein mielenkiintoista tietoa suomalaisesta (ennen muuta eteläpohjalaisesta) väkivaltakulttuurista. Puukosta ja piiskasta on ihan omat kappaleensa.

Puukkojunkkari termiä alettiin ensiksi käyttämään 1700-luvun lopulla sotavetereeneista jotka ajautuivat metsissä asuviksi maantieroisvoiksi.

Isoviha oli 1713—1721.

diesel 64 · #268

ka1 kirjoitti: Wikipediassa on muuten nykyään kattava koonti puukkojunkkari-ilmiön selitysmalleista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Puukkojun ... yilyn_syyt" onclick="window.open(this.href);return false;

kiitos linkistä,eksyin sieltä Lapuan lakiin ja pitäjäkuriin ja edelleen nuorisorikollisuuden juurille

Nämä näytti lisäävän rikollisuutta....

Suomen nuorisorikollisuuden syntyhistoria

Pitäjäkurikaan ei rauhoittanut Etelä-Pohjanmaata. Päinvastoin seurauksena oli väkivallan kasvu, jolloin esiin astuivat puukkojunkkarit. Heidänkin kasvualustansa pohjautui perimmältään pitäjäkuriin ja siitä versonneeseen nuorisorikollisuuteen. Pitäjäkurin ja väkivallan suhde muotoutui nimittäin sellaiseksi, että kun kuria kiristettiin, niin pian sen jälkeen alkoi henkirikollisuuden nousu, ja kun kuri jostain syystä höllentyi, henkirikollisuusluvut alentuivat. Samoin pitäjittäin oli havaittavissa, että mitä ankarampaa kuri oli, sitä enemmän tehtiin henkirikoksia. Vastaavasti lievemmän kurin pitäjissä henkirikoksia tapahtui vähemmän.[9] Kokonaisuudessaan nuorisorikollisuuden ja häjyilyn taustalla oli yhteiskunnallis-taloudellisen murroksen aikaansaama ylisukupolvinen kriisi, jonka viranomaisten johtama pitäjäkuri laukaisi nuorisoväkivallaksi.

Pitäjäkuria ei tiettävästi – mahdollisia yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta – toteutettu Keski-Pohjanmaalla eikä Etelä- ja Länsi-Suomessa. Näissä maakunnissa ei myöskään henkirikollisuus saavuttanut läheskään sellaisia mittasuhteita kuin Etelä-Pohjanmaan tiukan kurin rintapitäjissä. Pitäjäkuri jäi pois käytöstä 1800-luvun lopulla, jonka jälkeen myös alkuperäinen nuoriso-ongelma ja -rikollisuus väistyivät vähitellen taka-alalle.[10]

Nuorten liikehdinnän lähtökohtana saattoivat olla ylioppilaiden ja käsityöläisten järjestämät juhlat, joilla muun muassa tarkoitettiin heidän öisiä mellastelujaan kaduilla. Vaasassa oli esimerkiksi vuonna 1661 pari käsityöläistä lyöttänyt itselleen rumpua ja kulkenut ympäri kaupunkia.[1] Samoihin aikoihin Kristiinankaupungissa kiellettiin tanssituvat, ja Pietarsaaressa havaittiin parikymmentä vuotta myöhemmin varhaisimmat yöjuoksutapaukset.[2]
Nuorison varhaiseen heräämiseen Etelä-Pohjanmaalla vaikutti Ruotsin läheisyys, josta uudet virtaukset levisivät. Ison- ja pikkuvihan venäläismiehitykset kaukana rajan takana veivät esivallalta uskottavuuden nuorten silmissä, mikä kasvatti vastustushalua. Ristiriitaa syntyi myös siitä, että vaurastuva maakunta kulki tervanpolttonsa takia kohti esikapitalistista talousjärjestelmää, joka edellytti omaehtoista yrittäjyyttä kollektiivisen sääty-yhteiskunnan ihanteiden sijasta. Aateliston puuttumisen takia puhdasoppinen papisto ja sitä myötäilevä talonpoikaisto saivat tavallista laajemmat toimintavaltuudet, joten nuoria vastassa olivat vahvat ja yhtenäiset yhteiskunnalliset voimat. Nuorten kamppailu yksilöllisten oikeuksiensa puolesta murensi osaltaan sääty-yhteiskunnan perustaa.[11]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_nu ... tyhistoria" onclick="window.open(this.href);return false;

#269

Andy kirjoitti:
Jasse kirjoitti: En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta... Mainitsemani veteraaniroistot oli siis eka porukka josta käytettiin termiä puukkojunkkari ( Junkkari oli käsitääkseni jonkin sortin sotilas/sotilasarvo).
Lienee väännös junkkerista. https://fi.wikipedia.org/wiki/Junkkeri" onclick="window.open(this.href);return false;

Saksassa oli vielä 1900-luvulla sotilasarvo Fahnenjunker eli lippujunkkeri. Vastasi jotain vääpeliä.

Olettaisin sanan tulevan suomeen ruotsista eli muodosta "jun(c)kare", joka esiintyi wiki-artikkelissakin mainittujen ruotsalaisten hovi-, kamari- ym. junkkareiden titteleissä (sotilasarvona fanjunkare näemmä vasta vuodesta 1805, sanoo Suomalaisen sotilaan historia s. 119). Tuntuisi oudolta, että hovimiehen nimitys olisi suoraan siirtynyt puukkojunkkareille (toisin kuin sotilasarvo veteraaneille, siis jos sana olisi ollut käytössä isonvihan aikaisena sotilasarvona), mutta ehkä sana oli saanut jo 1700-luvulla Renvallin sanakirjan (1826) sille antaman merkityksen "joutilas, hillitön nuorukainen". Tätä tukisi se, että Juslenius (1745) antaa verbille "junkkaroida" merkityksen "käyttäytyä pöyhkeilevästi", Ganander (1787) puolestaan itse substantiiville merkityksen "ruokoton, irstas sälli". Joka tapauksessa ruotsista lainattu muoto on sitten jatkanut elämäänsä venäjän (saksasta lainatun) sanan suomenkielisenä vastineena Venäjän vallan aikana (esim. "junkkarikoulu").

(Vastineiden suomennokset omiani.)

Jasse, onko kirjassa lähdeviitettä termin "puukkojunkkari" varhaisimmalle käytölle?

#270

Antti kirjoitti:
Andy kirjoitti:
Jasse kirjoitti: En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta... Mainitsemani veteraaniroistot oli siis eka porukka josta käytettiin termiä puukkojunkkari ( Junkkari oli käsitääkseni jonkin sortin sotilas/sotilasarvo).
Lienee väännös junkkerista. https://fi.wikipedia.org/wiki/Junkkeri" onclick="window.open(this.href);return false;

Saksassa oli vielä 1900-luvulla sotilasarvo Fahnenjunker eli lippujunkkeri. Vastasi jotain vääpeliä.
Olettaisin sanan tulevan suomeen ruotsista eli muodosta "jun(c)kare", joka esiintyi wiki-artikkelissakin mainittujen ruotsalaisten hovi-, kamari- ym. junkkareiden titteleissä (sotilasarvona fanjunkare näemmä vasta vuodesta 1805, sanoo Suomalaisen sotilaan historia s. 119). Tuntuisi oudolta, että hovimiehen nimitys olisi suoraan siirtynyt puukkojunkkareille (toisin kuin sotilasarvo veteraaneille, siis jos sana olisi ollut käytössä isonvihan aikaisena sotilasarvona), mutta ehkä sana oli saanut jo 1700-luvulla Renvallin sanakirjan (1826) sille antaman merkityksen "joutilas, hillitön nuorukainen". Tätä tukisi se, että Juslenius (1745) antaa verbille "junkkaroida" merkityksen "käyttäytyä pöyhkeilevästi", Ganander (1787) puolestaan itse substantiiville merkityksen "ruokoton, irstas sälli". Joka tapauksessa ruotsista lainattu muoto on sitten jatkanut elämäänsä venäjän (saksasta lainatun) sanan suomenkielisenä vastineena Venäjän vallan aikana (esim. "junkkarikoulu").

(Vastineiden suomennokset omiani.)

Jasse, onko kirjassa lähdeviitettä termin "puukkojunkkari" varhaisimmalle käytölle?

On. Cygnaeus 1780, s 517.

Kirjan viitetekstissä sanotaan myös: "Junkkarilla on tarkoitettu Suomen kielessä uhmailevan omavaltaisesti käyttäytyvää nuorta miestä. Lönnrot 1958 s. 384. Junkkarisanan yhteys saksankielen 'jung' sanaan saattaa palauttaa käsitteen aina keskiajan rosvoritareihin saakka, Vrt Radbuch-Gwinner 1951, s 62.

Saamelaisialla oli aikoinaan myös jumalolento nimeltä Suur-Junkkari. Isänihän on tuota Junkkari sanan etrymologiaa on tutkiskellut kymmeniä vuosia - sukunimemme kun on.

Potku.net

Potku.net