Vanhat suomalaiset tappelutaidot

[sivarinlötkö]

Kummat on kovempia, mannet vai häjyt?

[ka1]

Lyhyt ja ytimekäs artikkeli puukko-junkkareista ja häijyilystä:

Menee vähän jo ohi itse aiheesta, mutta viime vuosina Reino Kallio on tuonut ansiokkaan lisän puukkojunkkari-ilmiön taustoja kartoittavaan tutkimukseen. Tuossa artikkelissahan referoitiin lähinnä Heikki Ylikankaan tunnettuja näkemyksiä. Kallion panos aiheiseen on niin sanotun pitäjäkurin huomioiminen. Nuorison kapinointi mielivaltaisen tiukkaa kuria ja kontrollia vastaan olisi ollut eräänlainen alkusysäys rikolliselle polulle. (Lisää esim. https://historiatieto.wordpress.com/pitajakuri/" onclick="window.open(this.href);return false; ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Puukkojunk ... yilyn_syyt" onclick="window.open(this.href);return false;)

Rikollisuuden ja väkivallan aallon syntyä on siis monelta kantilta melko kattavasti selitetty.
Mielestäni ketjun aiheen kannalta mielenkiintoisinta on keskittyä siihen aspektiin, miksi ja miten nuorisorikollisuus muotoutui Etelä-Pohjanmaalla juuri tällaiseksi ilmeisen erityislaatuiseksi häjyilyilmiöksi. Esimerkiksi toinen vähän vastaava, poikkeuksellinen väkivaltainen kausi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Karjalankannaksella ei tuottanut vastaavaa. Suuripiirteinen selitys lie se historiantutkimuksessa monesti sivuun lykätty "pohjalainen kansanluonne" ja Etelä-Pohjanmaan kulttuuri. Äkillisesti kohonneen rikollisuuden selityksenä se ei toimikaan, mutta on hyvä lähtökohta pohdittaessa, miksi rikollisuus otti Etelä-Pohjanmaalla niitä muotoja, joita otti.

Toki osittain koko puukkojunkkarius on olemassa vain tarinankertojien suussa. Tällöinkin silti ilmaan jää kysymys, miksi lauluntekijät ja tarinankertojat ovat Etelä-Pohjanmaalla tarttuneet niin hanakasti näihin aihelmiin, miksi väkivaltaa ja sen harjoittajia on jo omana aikanaan romantisoitu. Ylikangas on muistaakseni esittänyt, että muuta vaihtoehtoa ei pelon ilmapiirin takia ollut. Selitys on laiha. Jonkin aikalaispiirin todellisia näkemyksiä, eikä vain intressejä, sankarimyytit mukailevat. Reino Kallion näkemys voisi tuoda asian selittämiseen mukaan kapinaihailun elementin.

Minusta historialliset faktat lopulta täysin kiistatta viittaavat siihen, että Etelä-Pohjanmaalla on vallinnut poikkeuksellisen vahva miehisyys- ja kunniakultti, johon on keskeisesti kuulunut fyysisyyden ja vanhakantaisesti ilmaistuna "urhouden" ihannointi. Tämä oli se kulttuurillinen voima, joka muovasi yhteiskunnasta eriytyneet nuorisorikolliset väkivaltaa kultivoineiksi häjyiksi. Etelä-Pohjanmaalla tappelulla oli vankka sosiaalinen asemansa ja siihen liittyi perinteitä jo ennen rikollisuuden räjähtämistä 1800-luvulla. Konkreettisina esimerkkeinä voisi mainita vahvan painikulttuurin tai jo olemassa olleet maakunnalle ominaiset tappeluaseet.
En pyri romantisoimaan tapahtuneita. Tämä vain nähdäkseni on se selitys, miksi häjyily muodostui sellaiseksi kuin muodostui - miksi juuri väkivalta oli niin keskeisenä korvikkeena tiellä menestykseen, ja miksi taituruutta siinä poikkeuksellisella tavalla arvostettiin.

[MikaM]

En tiedä, miksi käytät imperfektiä luonnehtiessasi tuon seudun miehiä? Käypä viikonloppuna baarissa Laihialla tai Vähässäkyrössä, niin huomaat, että juuri mikään ei ole noista ajoista muuttunut. No, puukkoja ei juuri näy, mutta paini on edelleen valomerkin jälkeen(kin) erittäin yleistä. Ravintelin sisällä pikkupaineihin ei järkkärit puutu jne. Uhoaminen on toispaikkauntalaisten mielestä jo koomista, vaan on aivan normaalia kanssakäymistä tuolla. Jne.

[Jasse]

Kadehdittavan mehevää kulttuuria! Pakko käydä kylässä joku päivä...

[Aihki]

Olisiko Potkun opintomatka paikallaan? Ehdotuksia paikkakunnaksi?

[MikaM]

Menkää Laihian Route 66 (ex Kantarelli, mikä linee tänään) ja tulee kamppailutreenit samalla.

[Jasse]

Suomessahan, niinkuin kaikkialla maailmassa, on toki voimailtu jo ennen urheilu/voimistelu/atletiikka buumin alkamista jonka buumin kai voidaan katsoa alkaneeksi modernien Olympialaisten alkaessa 1800 luvun lopulla, jolloin myös kreikkalaisroomalainen/ranskalainen-paini löysi hedelmällisen maaperän Suomesta sammuttaen samalla kansanomaisen painin harrastuksen. Kaksi tärkeintä painityyliä olivat sylipaini ja housunkauluspaini, takkipaini oli enemmän lasten leikkiä. Onneksi Aleksis Kivi on kirjoissaan kuvannut näitä paineja käytöntöineen ja kultturineen ja painihistorijoitsija Heikki Lehmusto kertoo tyyleistä 1920-1950 kirjoitetuissa teokseissan. Myös "100 Suoamalaista painia" videolla on lavastettuja pätkiä kaikista kolmesta tyylistä. Nyt löytyi hieno pätkä elokuvasta "pohjalaiset" (1936) jossa häijit vääntää sylipainia. 2.47

[video][/video]

Oletan että tuohon aikaan tyyliä on vielä osattu joten kuvaus on jollakintapaa todenmukainen vaikka lavastettu tietysti on. Mieleni tekisi näitä vanhoja suomalaisia voimailutyylejä jotenkin elvyttää...

[Mika]

Olipa hyvä löytö taas.

Onkohan noista erilaisista painimuodoista kirjoitettu enemmänkin jossain?

[Jasse]

Olipa hyvä löytö taas.

Onkohan noista erilaisista painimuodoista kirjoitettu enemmänkin jossain?

Heikki Lehmuston "Painin historia" (1920) teoksessa kuvataan suhteellisen hyvin näitä painimuotoja.

[Jasse]

Nämä voimankoitokset olivat (kirjoittamattomilta) säännöiltään niin yksinkertaiset että niitä voi kuka vaan alkaa harrastamaan. Tässä ohjeet:

Aika ja paikka: Missä vaan milloin vaan. Mutta yleensä häissä tai muissa pidoissa jossa on yhteisön jäseniä todistamassa urotekoa. Nurmikkoinen, luminen tai pahnainen alusta vaimentaa hieman alastuloja.
Tuomaristo: Omat ja vastustajan kaverit. Sääntöjen rikkominen saattaa johtaa joukkotappeluun ja puukotuksiin.
Doping: Ei testejä. Tyypillisesti ja luonnollisesti sekä ottelijat että tuomaristo/katsojat ovat nauttineet hieman voimajuomaa.
Asu: Vapaa muttei pakollinen.

Painissa tulee määrätty ote pysyä ja vastustaja saada kaadettua alleen. Salakoukku, vekarajalka ja muut kampit ovat tappelun ja puukotuksen uhalla kielletty.

Risti/sylipaini: Kumpainenkin ottaa ja pitää ristihalauksen vastustajasta. Eli kumpaisellakin yksi käsi vastustajan kainalon ali ja sormilla hakaus vastustajan selän takaa.
Housunkauluspaini: kumpainenkin ottaa käsillä kiinni vastustajan jousunkauluksesta. Toinen käsi menee vastustajan käden yli, toinen ali.
Rinnuspaini: Oteet vastustajan takinkauluksesta. Ravistellaan kisakumppanilata paikat suusta ja kaadetaan maahan.

Ei muuta kun painiskelemaan!

[Kari Aittomäki]

Mä muistan nähneeni jonkin valokuvan jossa joku jenkeistä takasinkotoutunut jäkettipainija harmitteli jonkun pitäjän rinnuspainijoitten hirmuisia käsivoimia.
Petteri Maunun valokopio-pinossa taisi olla se.

[Jasse]

Juu. Jenkeissä taidettiin painia takin kanssa "Cornish-jaket" säännöillä. Sai kampata ja otteitakin sai ilmeisesti jossain määrin vaihtaa.

[video][/video]

Pitää Maunulta kysyä tota kuvaa..

[JanneM]

EIkö Suomalaisissa painimuodoissa missään saanut käyttää kamppeja tai jalkakoukkuja? Kyse oli siis vain yhdesta otteesta ja vain käsillä tehdyistä kaadoista ja nostoista?

Vähän kuten Ssirum Koreassa.

[Jasse]

Ei kamppeija eikä otteen vaihtoa, mutta eiköhän niihin nostoihin, heittoihin ja taittoihin ihan koko kroppaa käytetty.

[Andy]

Ei kun hauiskäännöllä ne ukot nostettiin. Jos on 80kg hauiskäännön maksimi niin sillä nostaa jo kohtuullisen karjun.