Vanhat suomalaiset tappelutaidot

[Jasse]

"Lukko" ja "haka" olivat nimityksiä kylän vahvimmalla miehelle tai ykköspainijalle.

[Andy]

"Valkeakosken Haka"

[Mika]

Ihan loogisia termejä nuo ovat: niistä ovista ei mennä läpi kävelemällä. Aasinsiltana Kiinaan voisi mainita, että perhetyylien päämiehiä kutsutaan joskus portivartijoiksi. He siis päättävät, ketkä sinne perhesalaisuuksien taloon pääsevät.

[kojiro]

Voipi olla.
Muistan myös luottomiehistä käytetyn lukko-termiä.. Tyyliin puolustuksen lukko.

Joskus sanottiin myös että Myllys oli Lukon lukko.

[Kari Aittomäki]

Muistu mieleeni noista vanhoista painimuodoista myös kapulapaini, jota on joskus tullu kokeiltuakin.
Hyvää forkkutreeniä, antaa myös nyansseja rannelukoille jotka mulla on parhaimmillaankin keskinkertaista tasoa.
Hyvä oheistreeni.

[Jasse]

Kapulapainin, joka on lähtöisin Amerikasta, toi Suomeen ruotsalainen Arvid Andersson v 1903 tai 02.
Säännöt lyhykäisyydessään: kumpikin kapula riistettävä itselleen. kapula koivua. pituus 30cm, ympärys 12cm.

Tässä Vuoden 1903 Urheilulehden artikkeli lajista:

http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikaka ... n#?page=11" onclick="window.open(this.href);return false;

Sitten ot tietysti perinteinen suomalainen väkikapulan tai väkikartun veto jossa istutaan perseelleen laitetaan jalanpohjat vastakkain vastustajan kanssa ja molemmat ottaa kapulasta kiinni. Sitten vedetään vastustaja pystyyn. Josta kai se sanontakin tulee.

Tässä (06.00 ->) väkikarttuja ja monta muuta perinteistä suomalaista voimamankoitosta ja leikkiä:

[video][/video]

[video][/video]

Pitänee tollaset kapulat hommata ja kantaa mukana niin voi ihmisiä haastella kapulapaineihin ja vetoihin.

[Pyrkele]

Meillä oli treenisalilla sopivan mittasia kapuloita. Eilen kaverin kanssa kokkeilimma lämmittelyksi. Hävisin.
Mutta otan kyllä tuon ohjelmistoon, jos treenejä tulee vedettyä

[Jasse]

Tänään tarttui divari-suunnistukella mukaan "Suomen urheilun historia" v 1944. Alussa esitellään muinaisia urheilun verrattavia aktuviteetteja aina kalastuksesta voimankoetuksiin ja taitoleikkeihin. Kyllä noista perinnekisailuista ihan hauskat treenit sais. Tässä kamppailullinen tekstin pätkä jossa Lemminkäinen miekkailee Pohjolan isännän kanssa.

"Löip' on kerran luimahutti,
Laski pään on päältä olka,
Kallon kaulalta sivalsi,
Vei kuin naatin naurihista,
Tahikka tähkän olesta,
Evän kaikesta kalasta."

"Anna vuoro toisen miehen
iskeä tahi hävitä.
Veti kerran miekallansa,
kavahutti kalvallansa.
Pää putosi olkapäältä,
Kiiti kuin mätäs kedolle."

Hyvin taisi osua

[Antti]

Ensimmäinen sitaatti on (uudesta) Kalevalasta, ja käsittelee tosiaan Lemminkäisen ja Pohjolan isännän mittelöä, jälkimmäinen muistuttaa Kaarle Krohnin tai Martti Haavion versiota Kaukomielen ja Vetrikan (Veitikan) kaksintaistelusta.

Kalevala ei ole tietenkään mikään lähdeteos tutkittaessa kansanperinnettä, vaan kyseisen aiheen suhteen autenttisempia esimerkkejä ovat vaikkapa Arhippa Perttusen laulama SKVR I.2.759 (miekkailukohtaus säkeestä 115 alkaen) tai hänen sisareltaan muistiin merkitty SKVR I.2.701 (säkeestä 73 alkaen).

Haavion mahtipontinen artikkeli "Sota ja suomalainen sankarirunous" (Tiede ja ase, vol 3 [1935], 5-14) saattaa kiinnostaa myös.

[Jasse]

Olen aina välillä yrittänyt selvittää lengailun saloja - eli joka kerta kun pääsen puhe-etäisyydelle mustalaisesta niin kysyn jotta tietääkö jotain puukkohipasta. Vielä ei ole tärpännyt. Paitsi kerran. Mutta se oli niin pelottava tapaus että puhalsin pelin poikki ennen kun ehti kunnolla alkaakkaan. Viikko sitten äkkäsin että minullahan on yksi kaale kaverinakin ja annoin jänelle tehtäväksi jäljittää lengailu-mestarin.

Jos ei muu auta niin menen steissille ja haastan pussihousut lengailu-hippaan, ja otan homman videolle.
Etsivä löytää ja koputtavalle avataan.

[Jasse]

Olen tässä lueskellut Heikki Ylikankaan kirjaa/tutkimusta "Puukkojunkkareitten esiinmarssi". Oikein mielenkiintoista tietoa suomalaisesta (ennen muuta eteläpohjalaisesta) väkivaltakulttuurista. Puukosta ja piiskasta on ihan omat kappaleensa.

Puukkojunkkari termiä alettiin ensiksi käyttämään 1700-luvun lopulla sotavetereeneista jotka ajautuivat metsissä asuviksi maantieroisvoiksi. Tuo mieleeni feodaali Japanin isännöttömät ronin-rosvot.





Ylikandas on kirjoittanut kirjan myös Nuijasodasta.

[Dojon Jäykin]

Miten häjyt ja puukkojunkkarit eroavat mahdollisesti toisistaan ilmiönä? Anybody?
Liittyykö molempiin vai vain toiseen tämä vanhimman pojan perimäoikeus?

[Jasse]

En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta... Mainitsemani veteraaniroistot oli siis eka porukka josta käytettiin termiä puukkojunkkari ( Junkkari oli käsitääkseni jonkin sortin sotilas/sotilasarvo). Mutta ilmeisesti tämä ilmiö ei liittynyt siihen THE puukkojunkkari-ilmiöön, muuten kuin nimikkeen kautta. Ylikangas sanoo että kansan kielessä puhuttiin "häjyistä" - "puukkojunkkari" tuntui vieraalta.

Itsekkin olen ymmärtänyt että tuo perimäoikeus ja tilattomaksi jääminen olisi näytellyt roolia tässä 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalaisessa puukkojunkkariudessa. Joka sekin tuo Jaappanin roninit mieleen. Palaan asiaan viimeistään sitten kun olen saanut kirjan luettua loppuun.

[Jasse]

Ylikangas siis lähestyy ilmiötä analysoimalla alueen tappoja ja murhia aikaväliltä 1790-1823 (vaikkakin häijyjen aikakausi kesti about 1880 asti). Henkirikokset lisääntyvät voimakkaasti ja väkivalta yleistyy (syy tähän kerrotaan varmaankin lopussa). Karkeasti voisi sanoa että perinteinen tapa oli koitella mies miestä vatsaan ilman aseita, mutta sitten yleistyi joukolla hakkaaminen ja erilaisten aseiden käyttö.

Puukko piilotettiin usein taskuun tai housun sisälle niin että se roikkui kahvaan kiinnitetystä narusta. Myös puukotus itsessään yritettiin useimmiten salata ja puukko heittää heti pois teon jälkeen, ainakin siis näissä tapoissa ja murhissa jota kirja nimenomaan käsittelee. Eräässä tapauksessa pahis tönäisi kaverinsa uhria kohti ja samalla kaveri antoi salatun mutta kuolettavan puukoniskun. Puukotuksilla uhkailtiin ja kehuskeltiin ja puukon sekä puukkojunkkarin "terrorivaikutus" olikin se juttu.

Mustalaiset käyttivät tappeluissa isoja ja teräviä sormuksia sekä hevospiiskaa jonka päähän oli kiinnitetty metallipaino. Valkolaiset omaksuivat myös tällaisen piiskan käytön ja siitä kehitettiin "moskula", eli ase jossa metallipaino oli päällystetty nahalla ja remmin pää kietaistiin nyrkin ympäri.

Monesti surmatyö tehtiin jollain halolla tai seipäälla ruskikoimalla.

Alkoholilla oli osuutta asiaan.

[Andy]

En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta... Mainitsemani veteraaniroistot oli siis eka porukka josta käytettiin termiä puukkojunkkari ( Junkkari oli käsitääkseni jonkin sortin sotilas/sotilasarvo).

Lienee väännös junkkerista. https://fi.wikipedia.org/wiki/Junkkeri" onclick="window.open(this.href);return false;

Saksassa oli vielä 1900-luvulla sotilasarvo Fahnenjunker eli lippujunkkeri. Vastasi jotain vääpeliä.