Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Larppaus
Valvoja: Valvoja
Re: Larppaus
Useat assosioivat varmasti larppauksen bofferointiin. Suomen bofferointikenttä on viime vuosina selkeästi järjestäytynyt ja eriytynyt varsinaisesti larppaamisesta. Jotkut ihmiset larppaavat mutta toiset ainoastaan bofferoivat, kuten minä joka en edes ole koskaan larpannut.
Bofferointi on siis kamppailua pehmustetuilla aseilla. Lyömävälineethän itsessään eivät määritä onko lajissa "taistelulajimielessä" järkeä, vaan se, mitä niillä tehdään. Bofferointi on mennyt kamppailulliseen suntaan (vrt. eläytyminen) mutta ei välttämättä historialliseen tai "autenttishakuiseen" suuntaan, vaan tasapainoa haetaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta painottaen, tosin jonkin verran jotkut treenaavat historiallisia tekniikoita (itselläni on esim taustaa historiallisesta miekkailusta). Lajia on verkottanut ja yhtenäistänyt jo neljä kertaa järjestetty Sotahuuto-tapahtuma, jossa sadat ihmiset taistelevat suuria massataisteluja pehmoaseilla. Erittäin hauskaa, suosittelen.
Bofferointi on siis kamppailua pehmustetuilla aseilla. Lyömävälineethän itsessään eivät määritä onko lajissa "taistelulajimielessä" järkeä, vaan se, mitä niillä tehdään. Bofferointi on mennyt kamppailulliseen suntaan (vrt. eläytyminen) mutta ei välttämättä historialliseen tai "autenttishakuiseen" suuntaan, vaan tasapainoa haetaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta painottaen, tosin jonkin verran jotkut treenaavat historiallisia tekniikoita (itselläni on esim taustaa historiallisesta miekkailusta). Lajia on verkottanut ja yhtenäistänyt jo neljä kertaa järjestetty Sotahuuto-tapahtuma, jossa sadat ihmiset taistelevat suuria massataisteluja pehmoaseilla. Erittäin hauskaa, suosittelen.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 93835
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Re: Larppaus
Sotahuudosta ja bofferoinnista noin muutenkin olisi mukava kuulla lisää. Oma aihe?
Re: Larppaus
Boffaus on tosiaan ihan älyttömän hauskaa ja pahvipatongeiksi ne simuloivat mielestäni yllättävän hyvin keskiaikaista taistelua, tai ainakin hakkaa realismissa 100-0 ne hassun näköiset oisko ollut taekwondo lötkömiekkailumatsit. Tosin hauskaa sekin varmaan on. Varsinkin isommalla porukalla tyyliin 10 vs 10 on tunnelma katossa. Sotahuudossa en ole vielä ollut(kaksi kertaa missannut...), mutta voin kuvitella kuinka älytöntä on kun sadat ihmiset hyökkäävät kilpiriveissä rankaisemaan toisiaan kaikenmaailman jousten sun muiden antaessa tukea. Eikö porukka sinne rakentanut boffotykkejä ja katapulttejakin, siis ihan mieletöntä
Ehkä paras puoli boffauksessa on se, että voi ottaa melkeen täyskontaktia(siis niillä pehmomiekoilla) ilman että ketään sattuu ja se, että kaikki mahollinen kirveistä ja katanoista kilpiin ja keihäisiin sun muihin on suht helppo toteuttaa boffona. Ei kyllä liikuntaa voi kovin paljon hauskemmalla tavalla hankkia. Potkupainien jatkoksi potkuboffit?
Ehkä paras puoli boffauksessa on se, että voi ottaa melkeen täyskontaktia(siis niillä pehmomiekoilla) ilman että ketään sattuu ja se, että kaikki mahollinen kirveistä ja katanoista kilpiin ja keihäisiin sun muihin on suht helppo toteuttaa boffona. Ei kyllä liikuntaa voi kovin paljon hauskemmalla tavalla hankkia. Potkupainien jatkoksi potkuboffit?
Erillisyyden harhan pauloissa
- MarkoS
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 307
- Lauteille: Heinäkuu 2006
- Paikkakunta: Turku
Re: Larppaus
En ole oikeen koskaan noista bofferirymistyksistä pitänyt, varsinkaan kun olen kuullut kommentteja boffaajilta kuinka se opettaa 'oikeita' taistelullisia juttuja... kröh... enkä ole osallistunut yhteenkään larppiin, mutta tässä alkaa olla jo otetta:
http://antikristuksenyo.greywolves.org/" onclick="window.open(this.href);return false;
eli oikeat historialliset taustat ja tiukat rekvisiittavaatimukset. Ei mitään lakanaviittatouhua enää... :p
http://antikristuksenyo.greywolves.org/" onclick="window.open(this.href);return false;
eli oikeat historialliset taustat ja tiukat rekvisiittavaatimukset. Ei mitään lakanaviittatouhua enää... :p
Vor Nach Schwech Stärke Indeβ|Fühlen
+C:A:F:A+
+C:A:F:A+
-
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 39
- Lauteille: Helmikuu 2009
- Paikkakunta: Tampere
Larppaus
Eiköhän se lakanaviittatouhu ole muutenkin taaksejäänyttä aikaa. Aikanaan 90-luvulla, kun harrastus oli Suomessa kohtalaisen nuori ja harrastajakuntakin pääasiassa teini-ikäisiä, oli proppien ja rekvisiitankin tasossa joskus toivomisen varaa (myös itselläni;), mutta nykyisin, kun harrastajien keski-ikä on kasvanut, on ulkoisten puitteidenkin laatu kasvanut. Tai sitten käyn vain hyvissä peleissä.
Minullakin on kyllä sellainen kuva, että monella larppaajalla ja roolipelaajalla on kiinnostuksen kohteena kamppailu ja taistelu sen eri muodoissa. Mistä moinen johtuu, en kyllä osaa sanoa.
Itsekään en kyllä lähtisi väittämään, että bofferoimalla oppii miekkailemaan. Johan autenttisten aseiden ja boffereiden painoero tekee selvän pesäeron käyttökelpoiseen tekniikkaan ja toimintaan näiden kahden lajin välille. Lisäksi tuo diesel 64:n lainaama pointti siitä, että bofferointiin ei välttämättä liity muu fyysinen kontakti, tekevät siitä ns. rajoittuneemman lajin. Tämä on toki enimmäkseen turvallisuuskysymys.
Ei sillä, bofferointi on hauskaa ja siinä on omat kikkansa. Ei se miekkailua ole, mutta eipä sen tarvitsekaan olla.
Minullakin on kyllä sellainen kuva, että monella larppaajalla ja roolipelaajalla on kiinnostuksen kohteena kamppailu ja taistelu sen eri muodoissa. Mistä moinen johtuu, en kyllä osaa sanoa.
Itsekään en kyllä lähtisi väittämään, että bofferoimalla oppii miekkailemaan. Johan autenttisten aseiden ja boffereiden painoero tekee selvän pesäeron käyttökelpoiseen tekniikkaan ja toimintaan näiden kahden lajin välille. Lisäksi tuo diesel 64:n lainaama pointti siitä, että bofferointiin ei välttämättä liity muu fyysinen kontakti, tekevät siitä ns. rajoittuneemman lajin. Tämä on toki enimmäkseen turvallisuuskysymys.
Ei sillä, bofferointi on hauskaa ja siinä on omat kikkansa. Ei se miekkailua ole, mutta eipä sen tarvitsekaan olla.
- DeusVult
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 8469
- Lauteille: Kesäkuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Larppaus
Mistä sen tietää kuka "kuolee" kun otetaan matsia boffereilla? Joku mainitsi tuolla ylempänä myös teräsmiekkojen olevan suosittuja larpeissa nykyään. Voisi kuvitella että homma menee helposti sellaiseksi pikkupojat-leikkii-sotaa-takapihalla-meiningiksi, eli että "PAM PAM Sä kuolit!" "Et sä osunu, PAM ite kuolit" "No et säkään osunut!!" "Sä osuit vaa jalkaan, ei siitä kuole!!" "Kuoleepas!!! Iskä sano et kuolee!!!" "Sä oot ihan tyhmä!!"
Eli miten homma skulaa ihan käytännön tasolla vaikka noissa sotahuuto-jutuissa? Kuka tuomaroi osumat vai tuomaroiko kukaan, vai toimivatko kaikki pelaajat niin hyvässä yhteisymmärryksessä ettei mitään tuomareita tarvita, ja touhu ei mene miksikään huitomiseksi (mikä ei oikealla miekalla edes onnistuisi)?
Eli miten homma skulaa ihan käytännön tasolla vaikka noissa sotahuuto-jutuissa? Kuka tuomaroi osumat vai tuomaroiko kukaan, vai toimivatko kaikki pelaajat niin hyvässä yhteisymmärryksessä ettei mitään tuomareita tarvita, ja touhu ei mene miksikään huitomiseksi (mikä ei oikealla miekalla edes onnistuisi)?
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
-
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 39
- Lauteille: Helmikuu 2009
- Paikkakunta: Tampere
Larppaus
Sekä Sotahuudossa että larpeissa yleensä homma toimii hyvin pitkälti pelaajien moraalin varassa. Käytetystä taistelumallinnuksesta riippuen kukin hahmo kestää tietyn määrän osumia ennen kuolemaa. Kunkin velvollisuus on sitten paitsi pitää mielessä kuinka monta iskua on saanut ja toimia sitten sen mukaan riippuen siitä, mitä oma hahmo kestää. Huijaamisen varaa siis toki on, varsinkin kun taistelun tiimellyksessä ei bofferinosumaa aina edes huomaa. Tämä ei tosin sinänsä ole ihme, kun ei oikean terän osumaakaan aina välttämättä adrenaliinin jyllätessä rekisteröi.
Itsekin olen huomannut sen, että bofferoidessa olisi kiusaus vähätellä tai jättää huomiotta saatuja osumia, varsinkin jos vastapuoli ei huomaa, että osuma tuli. Tätä kiusausta on peleissä pyritty minimoimaan esimerkiksi sillä, että taistelun häviämisen ei tarvitse suurimmassa osassa tapauksia johtaa kuolemaan (ja siten yleensä pelin päättymiseen ko. pelaajalta) ja että häviöstä voi saada yhtä paljon sisältöä peliin kuin voittamisestakin.
Jossain määrin tämä lienee myös ikäkysymys. Teini-ikäisenä se pehmomiekkamatsin voitto tuntui paljon tärkeämmältä kuin nykyisin.
Sotahuudossa on käsitykseni mukaan (korjatkaa joku paikalla oikeasti ollut, jos olen väärässä) jonkinlaisia erotuomareita, joille voi valittaa, mikäli joku pelaajista toistuvasti jättää huomiotta osumia tai käyttää liikaa voimaa tai muuten toimii sopimattomasti, mutta jälkipeliksihän se usein menee ainakin kyseisen tilanteen osalta. Sosiaalinen kontrolli lienee tässä se paras lääke.
Teräspeleissä taas omien kokemusteni mukaan taistelujen lopputulos sovitaan/arvotaan ennalta ja sitten se vain näytellään läpi. Turvallisuuskysymys tämäkin.
Bofferimättöä ongelmaisemmaksi olen itse asiassa havainnut simuloidut aseettomat kamppailut. Yleensä niissä ei ole lainkaan kontaktia (tönimistä ja painia lukuunottamatta) ja siten osumien todentaminen on hankalaa, varsinkin jos vastakkain on kaksi viuhtovaa wannabe-ninjaa, joilla päätarkoitus on omien mad-skillzien esittely, eikä vaikkapa hyvän pelin rakentelu.
Itsekin olen huomannut sen, että bofferoidessa olisi kiusaus vähätellä tai jättää huomiotta saatuja osumia, varsinkin jos vastapuoli ei huomaa, että osuma tuli. Tätä kiusausta on peleissä pyritty minimoimaan esimerkiksi sillä, että taistelun häviämisen ei tarvitse suurimmassa osassa tapauksia johtaa kuolemaan (ja siten yleensä pelin päättymiseen ko. pelaajalta) ja että häviöstä voi saada yhtä paljon sisältöä peliin kuin voittamisestakin.
Jossain määrin tämä lienee myös ikäkysymys. Teini-ikäisenä se pehmomiekkamatsin voitto tuntui paljon tärkeämmältä kuin nykyisin.
Sotahuudossa on käsitykseni mukaan (korjatkaa joku paikalla oikeasti ollut, jos olen väärässä) jonkinlaisia erotuomareita, joille voi valittaa, mikäli joku pelaajista toistuvasti jättää huomiotta osumia tai käyttää liikaa voimaa tai muuten toimii sopimattomasti, mutta jälkipeliksihän se usein menee ainakin kyseisen tilanteen osalta. Sosiaalinen kontrolli lienee tässä se paras lääke.
Teräspeleissä taas omien kokemusteni mukaan taistelujen lopputulos sovitaan/arvotaan ennalta ja sitten se vain näytellään läpi. Turvallisuuskysymys tämäkin.
Bofferimättöä ongelmaisemmaksi olen itse asiassa havainnut simuloidut aseettomat kamppailut. Yleensä niissä ei ole lainkaan kontaktia (tönimistä ja painia lukuunottamatta) ja siten osumien todentaminen on hankalaa, varsinkin jos vastakkain on kaksi viuhtovaa wannabe-ninjaa, joilla päätarkoitus on omien mad-skillzien esittely, eikä vaikkapa hyvän pelin rakentelu.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 4145
- Lauteille: Helmikuu 2005
- Paikkakunta: Lohja
Larppaus
Omista larppausajoistani on siis viitisentoista vuotta aikaa, mutta minun aikanani ei juurikaan järjestetty larppeja joissa taistelut olisivat olleet näyteltyjä. Homma lähti alusta pitäen siitä, että kaikki mitä voidaan järjestää oikeasti, myös tapahtuu oikeasti. Koska taistelun toteuttaminen oli kuitenkin mahdollista, taistelut vedettiin oikeasti niin että taistelun lopputulos määräytyi vasta siinä taistelun aikana.FTale kirjoitti: Teräspeleissä taas omien kokemusteni mukaan taistelujen lopputulos sovitaan/arvotaan ennalta ja sitten se vain näytellään läpi. Turvallisuuskysymys tämäkin.
Muistan osallistuneeni yhteen peliin jossa taistelut hoidettiin kivi-sakset-paperi -tyylisesti, mutta silloinkaan taisteluja ei enää näytelty jälkikäteen, vaan homma jatkui suoraan tuosta arvonnasta.
Teräspeleissä taistelut hoidettiin yleensä noin 2/3 nopeudella täydestä nopeudesta; kun molemmat/kaikki osapuolet pitivät nopeuden samana, taitoerot tulivat varsin hyvin näkyviin.
Nykyajan tilannetta en tosiaan tiedä; uskallan kuitenkin väittää osallituneeni lähes kaikkiin Suomessa järjestettyihin avoimiin larppeihin muutaman vuoden aikana 90-luvun vaihteen tuntumassa.
Seppo Vesala
(Kaikki esittämäni mielipiteet ja näkemykset ovat omiani, eikä niitä pidä tulkita minkään yrityksen, yhteisön, organisaation tai viranomaistahon kannaksi)
(Kaikki esittämäni mielipiteet ja näkemykset ovat omiani, eikä niitä pidä tulkita minkään yrityksen, yhteisön, organisaation tai viranomaistahon kannaksi)
Larppaus
Suomessa(myös sotahuudossa) on ilmeisesti aika yhtenäinen sääntösysteemi. Käytännössä niin että kunnon osuma tekee osuman saaneen ruumiinosan käyttökelvottomaksi. Eli hipaisuja ei lasketa, muttei todellakaan pidä huitoa kuin pesismailalla. Metallihaarniskat kyllä aiheuttaa vähän säätöä kun kaaottisessa tilanteessa ei välttämättä huomaa edes kunnollisia iskuja. Yksi asia mikä vaihtelee on sormiosumat, eli joissain porukoissa ei lasketa sormille tulevia iskuja käden menettämiseksi, koska muuten matsit menee helposti siihen että kaikilta silpoutuu kädet turhan nopeasti.DeusVult kirjoitti: Mistä sen tietää kuka "kuolee" kun otetaan matsia boffereilla? Joku mainitsi tuolla ylempänä myös teräsmiekkojen olevan suosittuja larpeissa nykyään. Voisi kuvitella että homma menee helposti sellaiseksi pikkupojat-leikkii-sotaa-takapihalla-meiningiksi, eli että "PAM PAM Sä kuolit!" "Et sä osunu, PAM ite kuolit" "No et säkään osunut!!" "Sä osuit vaa jalkaan, ei siitä kuole!!" "Kuoleepas!!! Iskä sano et kuolee!!!" "Sä oot ihan tyhmä!!"
Eli miten homma skulaa ihan käytännön tasolla vaikka noissa sotahuuto-jutuissa? Kuka tuomaroi osumat vai tuomaroiko kukaan, vai toimivatko kaikki pelaajat niin hyvässä yhteisymmärryksessä ettei mitään tuomareita tarvita, ja touhu ei mene miksikään huitomiseksi (mikä ei oikealla miekalla edes onnistuisi)?
Eli siis:
osuma päähän=pää pois pelistä aka kuolema
osuma keskivartaloon=myös kuolema, paha elää ilman keskivartaloa
osuma käteen=kättä ei saa käyttää, siitä kädestä saa kuitenkin vielä siirtää miekan toiseen käteen. Eli jos miekka+kilpi-mies saa osuman miekkakäteen, saa hän pudottaa kilven ja ottaa miekan siihen käteen jolloin on vielä mukana. Molemmat kädet on kuolema kun ei voi tehdä mitään.
osuma jalkaan=sitä jalkaa ei saa käyttää, eli käytännössä pitää seistä/hyppiä yhdellä jalalla. Molemmat jalat pois pelistä olevat saavat istua/olla polvillaan/maata, tosin joskus molemmat jalat menettäneet lasketaan kuolleeksi.
Lisäksi kuolleeseen käteen osuminen lasketaan vartalo-osumaksi. Sotahuudossa osalla on panssarit, joita ainakin viimeeksi on mallinnettu niin että ne suojaavat yhdeltä iskulta. Eli eka lyönti kypärään ei tapa, mutta "negatoi" sen, joten toinen isku päähän tappaa. Täyspanssaroitu tyyppi omaa siis käytännössä 2 kestopistettä kaikissa ruumiinosissa(jaoteltuna pää-keskivartalo-jalat-lädet).
Kilvellä saa tietty torjua niin paljon kuin huvittaa ja kilpi selkään kiinnitettynä vastaa haarniskaa, eli absorboi yhden iskun. Lisäksi on ns. "backstab" sääntö, eli jos pääsee vapaasti lyömään toista takaapäin, niin tämä kuolee yhdestä kevyestä iskusta. Eli jos pääset sniikkaamaan sen harniskatyypin taakse niin ei tarvitse huitaista kahta pesarilyöntiä niskaan. Tämä sääntö on luonnollisesti turvallisuuden takia.
Osumat otetaan tosiaan omantunnon mukaan, mistä tulee aina välillä pikkasen säätöä, mutta keskimäärin homma pelaa hyvin. Usein molemmat kyllä huomaavat sen osuman. Eihän nuo säännöt tietenkään täysin realistiset ole(porukka hyppii yhdellä jalalla huitoen ylikevyillä aseilla), mutta parempiakaan ei ole keksitty ja noi on selkeät ja ennenkaikkea ihan pirun hauskat. Teräslarppien säännöistä mulla ei ole mitään hajua(varmaan vaihtelee paljon) ja ilmeisesti rottinkimiekkailussa(SKA:ko se oli?) on aika samantyyppiset säännöt kuin boffauksessa, tosin todennäköisesti vaaditaan kovempi isku "kunnon osumaan".
Erillisyyden harhan pauloissa
- Mosa
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 1264
- Lauteille: Tammikuu 2006
- Paikkakunta: Stormi
Larppaus
SKA Suomessa, SCA on kansainvälinen kattojärjestö mutta joo, säännöt ovat hyvinkin samantyyppiset. Yksityiskohdissa on eroja, mutta ei suuresti. Iskun pitää olla kova, jotta niitä lasketaan.Nauses kirjoitti: ilmeisesti rottinkimiekkailussa(SKA:ko se oli?) on aika samantyyppiset säännöt kuin boffauksessa, tosin todennäköisesti vaaditaan kovempi isku "kunnon osumaan".
Olli Leimu
Kepistä päähän vuodesta 1998
Kepistä päähän vuodesta 1998
-
- nilkkaanpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 4
- Viestit: 39
- Lauteille: Helmikuu 2009
- Paikkakunta: Tampere
Larppaus
Jotakuinkin näin. Joskin monissa boffopeleissä pääosumia ei lasketa, jotta niitä tulisi mahdollisimman vähän. Ovat kuitenkin vaarallisempia kuin vartalo-osumat, näin keskimäärin. Empiirisen tutkimuksen perusteella bofferimiekkailun vaarallisinta antia lienevät kuitenkin ketjuaseet. Ainoa bofferointiin liittyvä kuolemantapaus, josta olen kuullut, tapahtui Saksassa massataistelun yhteydessä, kun ketjukuulan "ketju" oli kietoutunut pelaajan kaulan ympärille. Nyt tosin, kun yritin etsiä, en löydä aiheesta mitään referenssiä. En siis pysty tuota todeksi vahvistamaan.
Teräspelistä itselleni tuleekin ennemmin mieleen peli, jossa kalistelu on isommassakin roolissa ja sitä tekevät ne, joilla on siihen edellytykset. Tällöinhän mainitun kaltainen hidastettu taistelu on paitsi turvallista myös paljon mielekkäämpää kuin ennaltasopiminen.
Ja kävitkö siis etelä-Suomen peleissä vai ihan ympäri Suomea, pohjoisessakin? No, joka tapauksessa tunnustusta siitä, korttelin ympäri on mitä ilmeisemmin tullut kierrettyä pariinkin kertaan.
Näin kyllä varmasti onkin, vielä nykyisinkin. Ei ole vain käymissäni peleissä sattunut kohdalle, niin eipä tullut mieleen. Ja ehkä ne pelit, joihin viittasin teräspeleinä, eivät ole niitä olleet sanan varsinaisessa merkityksessä, ennemminkin pelejä, joissa ei odoteta syntyvän konflikteja ja mahdolliset harvat taistelut on sitten päätetty hoitaa noin.YJT kirjoitti: Teräspeleissä taistelut hoidettiin yleensä noin 2/3 nopeudella täydestä nopeudesta; kun molemmat/kaikki osapuolet pitivät nopeuden samana, taitoerot tulivat varsin hyvin näkyviin.
Nykyajan tilannetta en tosiaan tiedä; uskallan kuitenkin väittää osallituneeni lähes kaikkiin Suomessa järjestettyihin avoimiin larppeihin muutaman vuoden aikana 90-luvun vaihteen tuntumassa.
Teräspelistä itselleni tuleekin ennemmin mieleen peli, jossa kalistelu on isommassakin roolissa ja sitä tekevät ne, joilla on siihen edellytykset. Tällöinhän mainitun kaltainen hidastettu taistelu on paitsi turvallista myös paljon mielekkäämpää kuin ennaltasopiminen.
Ja kävitkö siis etelä-Suomen peleissä vai ihan ympäri Suomea, pohjoisessakin? No, joka tapauksessa tunnustusta siitä, korttelin ympäri on mitä ilmeisemmin tullut kierrettyä pariinkin kertaan.
Larppaus
Tuon tosiaan unohdin kun ei itse ole koskaan tullut otettua ilman pääosumia. Mielestäni se vääristää matsausta vähän liikaa ja opettaa niinsanotusti huonoja tapoja kun ei tarvitse varoa päätänsä. Hyvin tehty boffo on kuitenkin senverran pehmeä että kaikista järkyimpiä huitomisia lukuunottamatta naamaankin lyöminen on turvallista ja aika kivutonta.FTale kirjoitti: Jotakuinkin näin. Joskin monissa boffopeleissä pääosumia ei lasketa, jotta niitä tulisi mahdollisimman vähän. Ovat kuitenkin vaarallisempia kuin vartalo-osumat, näin keskimäärin
Flailit on tosiaan aika hasardeja jos ne on mallia "pallo pehmustamattoman puoltoistametrisen narun päässä". Lyhyellä(=myös realistisella) ja tarpeeksi pehmustetulla ja siten jäykällä ketjulla varustettu boffoflail on sitten taas ihan turvallinen.Empiirisen tutkimuksen perusteella bofferimiekkailun vaarallisinta antia lienevät kuitenkin ketjuaseet. Ainoa bofferointiin liittyvä kuolemantapaus, josta olen kuullut, tapahtui Saksassa massataistelun yhteydessä, kun ketjukuulan "ketju" oli kietoutunut pelaajan kaulan ympärille. Nyt tosin, kun yritin etsiä, en löydä aiheesta mitään referenssiä. En siis pysty tuota todeksi vahvistamaan.
Erillisyyden harhan pauloissa
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 4145
- Lauteille: Helmikuu 2005
- Paikkakunta: Lohja
Larppaus
Pääasiassahan pelejä järjestettiin etelässä, mutta pohjoisin paikka jossa kävin oli Valtimo, Sotkamon kupeessa.FTale kirjoitti: Ja kävitkö siis etelä-Suomen peleissä vai ihan ympäri Suomea, pohjoisessakin? No, joka tapauksessa tunnustusta siitä, korttelin ympäri on mitä ilmeisemmin tullut kierrettyä pariinkin kertaan.
Seppo Vesala
(Kaikki esittämäni mielipiteet ja näkemykset ovat omiani, eikä niitä pidä tulkita minkään yrityksen, yhteisön, organisaation tai viranomaistahon kannaksi)
(Kaikki esittämäni mielipiteet ja näkemykset ovat omiani, eikä niitä pidä tulkita minkään yrityksen, yhteisön, organisaation tai viranomaistahon kannaksi)
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 32 kurkkijaa