Perinteinen/Moderni jujutsu

[SWJL]

Kuulostaa aika legendalta tuo tulitikkuhomma... Tulee mieleen Juutuubissa näkemäni dokkari, jossa vertailtiin lajeja "tieteen keinoin." "Ninjutsun" harrastajalla oli paras tasapaino, kun taas kaikki muut olivat siinä kokeessa aivan käsiä. Johtuiko tulos sitten siitä että kaveri on ninja, vai siitä että hänellä kävi säkä, vai siitä että kaikki muut olivat vaan niin pas.... ?

Voihan kyynel Discovery Xtreme Martial Arts? Kyseisen "ninjan" tapa liikkua ei kyllä juurikaan muistuta tuntemiani Ninpo kouluja IMHO. Pitäisiköhän myös näitä ruveta kutsumaan "Moderniksi Ninjutsuksi" vai riittäisikö tuo MäcDojo vielä toistaiseksi

------
SWJL

[joksanen]

miten tällainen aineeton, määrätön ja mittaamaton asia, joka ei ole millään tavalla sidoksissa lajin tekniikoihin, voi ylipäätään olla olemassa, saati sitten olla jonkin lajin peruskivi ja ydin?

Mikäli puhutaan Tabbyn kanssa samasta asiasta, niin tekniikoilla on yhteys ryugin kanssa, mutta ne eivät ole sama asia. Tekniikat ovat harjoitteita, joista jokainen ilmentää jotakin ryugin osa-aluetta, tai antaa suunnan johonkin toiseen harjoitteeseen joka tekee noin. Kokoelma harjoitteita on laji, joka on kampittelutavan ulkoinen oppimuoto.

Voidakseen oppia kampittelutavan, ei tarvitse oppia kaikkia tekniikoita. Mutta niiden, jotka oppii, olisi hyvä olla samansuuntaisia.

Miksi ryugi voi olla olemassa ainoastaan Ju Jutsussa? Vai onko esimerkiksi tiikeri-kung fussa myös "ryugi"? Tai nyrkkeilyssä?

En ole huomannut tällaista väitettä. Tiikerikungfussa on eittämättä ryuginsä, mutta se ei ole sama ryugi kuin nyrkkeilyssä.

Onko ryugi hieman sama asia kuin vaikka ihmeparannushoidot? Eli siis mitään tieteellistä näyttöä sen olemassaolosta tai toimivuudesta ei ole, mutta niillä ihmisillä jotka siihen uskovat, siitä on tiettävästi joskus ollut apua?

Ei ole.

Peruskoulujärjestelmä synnyttää yleissivistyksen. Sitä ei voi mitata eikä sitä voi määritellä, mutta se on olemassa. Putken päässä ihmiset oletetaan pystyvän käyttämään opetussuunnitelman mukaisia asioita myöhemmässä elämässään. Mutta tuskin oletetaan muistavan kaikkia opetuksessa esille tulleita asioita.

Hmm, tää analogia ei ole ihan paras mahdollinen..

[Andy]

Mikähän olisi nyrkkeilyn ryugi?

[Jarppa]

Termi ryugi on mulle tuntematon, mutta olen ymmärtänyt, että sillä tarkoitetaan lajinomaista tapaa kamppailla. Nyrkkeilyssä se siis olisi liikkumalla ja lyömällä yritetään tainnuttaa vastustaja pystyssä.

Ymmärtäisin Tabithan siis sanoneen, että terminä se on käytössä vain ju-jutsun puolella.

[flammee]

Termi ryugi on mulle tuntematon, mutta olen ymmärtänyt, että sillä tarkoitetaan lajinomaista tapaa kamppailla. Nyrkkeilyssä se siis olisi liikkumalla ja lyömällä yritetään tainnuttaa vastustaja pystyssä.

No voikai sitä tarkemminkin määritellä.. Nyrkkeilyn ryugiin kait kuuluu että jalkoja ei astuta ristiin, jokaisesti lyönnistä palataan siihen perusasentoon ennen seuraavaa lyöntiä, kaikissa lyönneissä voima tuotetaan koko vartalolla yms. perusperiaatteita.. Nyrkkeilyn nykyiseen ryugiin ei varmaankaan sopisi esim. hyppylyönnit. Vielä vähemmän potkut. Lisäämällä nyrkkeilyyn thai-tyyppiset potkut ei suoraan tulisi thaipotkunyrkkeilyä, koska jalkatyö ei siihen sovellu, vaan se vaatisi pitempää kehittelyä ja alkuperäisen ryugin muuntelua.

Niin kyllähän modernissa jujutsussakin jonkinlainen ryugi tietenkin on, mutta sopivatko muualta tuotetut tekniikkapalaset optimaalisesti siihen tekemiseen? Vai onko tällä optimaalisuudella edes mitään suurempaa merkitystä?

[DeusVult]

Niin kyllähän modernissa jujutsussakin jonkinlainen ryugi tietenkin on, mutta sopivatko muualta tuotetut tekniikkapalaset optimaalisesti siihen tekemiseen? Vai onko tällä optimaalisuudella edes mitään suurempaa merkitystä?

Kuka sitten taas määrittää optimaalisuuden? Voimankäyttötilanteessa optimaalisinta on se, että minä säilyn taistelukuntoisena, vastustaja ei. Ainoastaan sillä on merkitystä. 8)

[tabitha]

...Ja taas päästään takaisin tähän mitä minä en oikein pysty ymmärtämään. Jos Rytilä disarmaa Norviolta puukon jollain tekniikalla X, se on Daitoryua, perinteistä japanilaista Ju Jutsua. Jos taas minä otan vastustajalta puukon vaikka tasan samalla tekniikalla, se on jotain Judon ja thaikun ja escriman sekasotkua ja epämääräistä sillisalaattia eikä sillä ole mitään tekemistä Ju Jutsun kanssa.

Mutta meidän ja teidän tekniikoilla on eroa kuin kissalla ja omenapiirakalla. Ne lähtevät aivan eri periaatteista.

Elikkä siis Daitoryulla on noin 50 vuotta pidempi historia kuin saksalaisella ja muilla eurooppalaisilla Ju Jutsuilla?

Joo, on. Se ei korkeimman virallisesti ole koryu (koska sukupuu on niin lyhyt) mutta koska se käyttäytyy lajikentässä koryun tavoin ja sitä treenataan kuin koryuta, useimmat pitävät sitä koryuna.

Pystytäänkö ryugin olemassaolo jollain tavalla todentamaan? Sitä ei voi nähdä, kuulla, maistaa tai haistaa, eikä sitä voida oikein mitenkään selittääkkään. Miten se siis aivan konkreettisesti ilmenee? (siis muutoin kuin että sitä käyttämällä voi voittaa tulitikunheittokilpailun) Minulle ei mene jakeluun miten tällainen aineeton, määrätön ja mittaamaton asia, joka ei ole millään tavalla sidoksissa lajin tekniikoihin, voi ylipäätään olla olemassa, saati sitten olla jonkin lajin peruskivi ja ydin? Jopa siinä määrin että tekniikoilla sinänsä ei ole mitään väliä?

Miksi ryugi voi olla olemassa ainoastaan Ju Jutsussa? Vai onko esimerkiksi tiikeri-kung fussa myös "ryugi"? Tai nyrkkeilyssä?

Ryugi on japanilainen termi japanilaisille lajeille. Uskoisin kuitenkin kaikissa lajeissa olevan jonkinlaisen ryugin. Miten kokonainen, helposti omaksuttava tai käytännöllinen se on, se taas varmasti vaihtelee.

Koska ryugi ei liity tekniikoihin, olisiko mahdollista osata jonkin lajin ryugi osaamatta ensimmäistäkään tekniikkaa? Ja jos olisi, niin olisi hauska nähdä miltä näyttäisi tällaisen taistelijan toiminta oikeassa matsissa/taistelussa/kaksintaistelussa.

Huoh. Tekniikat eli parikata on väline opettaa ryugia. Tekniikoilla (=harjoitusmuodoilla) sinänsä ei ole väliä käristynyttä hevosen p*skan puolikasta, ne ovat vain jotain kakkaa jolla saadaan välitettyä ryugi mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Jos haluaa pestä ikkunaruudun, niin sen voi pestä rätillä ja sitten heittää rätin vaikka roskiin. Sama juttu on parikatan kanssa. Ei sillä tapella, vaan sillä mitä siitä on oppinut. Joka tapauksessa, todennäköisesti tappelija ei tee lajinsa tekniikoita, vaan soveltaa vapaasti periaatteita joita on niistä oppinut.

Onko ryugi hieman sama asia kuin vaikka ihmeparannushoidot? Eli siis mitään tieteellistä näyttöä sen olemassaolosta tai toimivuudesta ei ole, mutta niillä ihmisillä jotka siihen uskovat, siitä on tiettävästi joskus ollut apua?

Ei ole kyse mystiikasta. Haluaisin kysyä sinulta: oletko ikinä treenannut tai edes kokeillut mitään perinteistä japanilaista lajia?


Moderaattori: Lainaukset korjattu.

[sanppa75]

Onko ryugi hieman sama asia kuin vaikka ihmeparannushoidot? Eli siis mitään tieteellistä näyttöä sen olemassaolosta tai toimivuudesta ei ole, mutta niillä ihmisillä jotka siihen uskovat, siitä on tiettävästi joskus ollut apua?

reps

[tabitha]

Voi pettu sotkin quotet (tuolla on siis Deusvultin tekstiä mun tekstini seassa)

[DeusVult]

Huoh. Tekniikat eli parikata on väline opettaa ryugia. Tekniikoilla (=harjoitusmuodoilla) sinänsä ei ole väliä käristynyttä hevosen p*skan puolikasta, ne ovat vain jotain kakkaa jolla saadaan välitettyä ryugi mahdollisimman nopeasti eteenpäin. Jos haluaa pestä ikkunaruudun, niin sen voi pestä rätillä ja sitten heittää rätin vaikka roskiin. Sama juttu on parikatan kanssa. Ei sillä tapella, vaan sillä mitä siitä on oppinut. Joka tapauksessa, todennäköisesti tappelija ei tee lajinsa tekniikoita, vaan soveltaa vapaasti periaatteita joita on niistä oppinut.

Menee koko ajan vain kummallisemmaksi... Eli siis tekniikoita ei ole edes tarkoitus sellaisenaan käyttää oikeasti? Miten kukaan voi toimia tositilanteessa, jos ei aio käyttää niitä temppuja joita on opetellut vuosikaudet, vaan luottaa siihen että "kyllä sieltä jostain mielen syövereistä varmaan joku ylläri sitten löytyy kun tarvitaan", vaikka ei olisi ikinä kyseistä trikkiä treenannutkaan.

Kirjoitin tämän jo kerran aikaisemmin, mutta pannaan se tähän uudestaan:
Ymmärtääkseni kaiken fyysisen harjoittelun tarkoitus on ehdollistaa keho ja mieli vastaamaan tietyllä tavalla tiettyyn ärsykkeeseen. Ei tappelua voiteta pelkillä periaatteilla, kyllä siinä täytyy "kätensä liata" ihan oikeasti. Eli jos treenataan omien sanojesi mukaan "jotain p..kaa", niin mistä ne oikeat temput sitten tositilanteessa kumpuaa?

Vähän niinkuin armeijassa kun opeteltiin sisäänmenoja ja huoneiden vyörytystä ja kulmien haltuunottoja hiki hatussa ja arse ruvella, jos sitten Kpäällikkö olisikin kotiutuspäivänä sanonut, että "Nämä nyt olivat vain tällaista jöögeliä, ei tositilanteessa todellakaan näin tehdä. Toivottavasti jokainen nyt tajusi tämän syvemmän ajatuksen tässä, niin osaatte sitten tositilanteessa soveltaa."

Ei ole kyse mystiikasta. Haluaisin kysyä sinulta: oletko ikinä treenannut tai edes kokeillut mitään perinteistä japanilaista lajia?

Muso Shinden Ryu Iaidoa kokeilin kerran noin puolen vuoden ajan. Omalla tavallaan oli ihan mielenkiintoista, mutta touhu oli kyllä minulle liian rajoitettua ja hidasta, eikä sitä juurikaan ole mahdollista soveltaa käytännössä. En siis yleensä kulje kadulla miekan kanssa, mutta silti jos treenaan miekan käyttöä, haluaisin pärjätä miekkamittelössä ihan oikeastikin.

Daitoryun reeneissä olen myös vastikään käynyt joitan kertoja, koska halusin nähdä mitä eroa lajeilla on, ja mitä juttuja perinteisissä Ju Jutsuissa tehdään paremmin/huonommin/erilailla kuin meillä.

[Mika]

DeusVult, en ole Tabitha, mutta vastaan sen verran noista tekniikoista, että kyllähän niitä varmasti harjoitellaan, mutta ne eivät ole pääasia siinä mielessä, että niihin jumiuduttaisiin.

Otetaan esimerkki (omasta lajistani): Yksi tapa hyökätä.
- Immobilisoidaan kaverin etukäsi, otetaan jostakin kiinni ja kaadetaan.

Tuo on periaate. Se, miten tuon suorittaa, on tuolle periaatteelle alisteista. Siksi periaate on tässä mielessä tärkeämpi kuin tekniikka. Ilman tekniikoita ei ole periaatteitakaan (tai no, kai niitä voisi ollakin, mutta se olisi vähän outoa), ja periaatteiden harjoitteleminen tietenkin vaatii tekniikoita, kuten sanotkin. Mutta mitkä ne tarkemmat tekniikat ovat, on tavallaan sivuseikka. Niihin ei saa fakkiutua. Tuon ylläolevan periaatteen pystyy Tang Langissa suorittamaan aika monella tavalla. Se varsinainen tapa ei ole niin tärkeä kuin tuo periaate, sillä tekniikat palvelevat periaatteita. Mutta periaatteita ei voi harjoitella ilman niitä tekniikoita. Jokainen kuitenkin sitten tositilanteessa valitsee ne omat tekniikkansa, joten siinäkin mielessä ne ovat sivuseikkoja. Pääasia on että jokin periaate toteutuu. Jos tuonkin periaatteen, jonka kuvailin, toteuttaisi niin, että ekaa juttua ei tehdä, kasvaa riski saada siitä etukädestä niitti omaan päähän. Noin niinkuin vähän ontuvana esimerkkinä.


Tuo Daiton harjoittelu kohdallasi on kyllä kova juttu. Mies seisoo sanojensa takana ja on oikeasti kiinnostunut asioista.

[tabitha]

Menee koko ajan vain kummallisemmaksi... Eli siis tekniikoita ei ole edes tarkoitus sellaisenaan käyttää oikeasti? Miten kukaan voi toimia tositilanteessa, jos ei aio käyttää niitä temppuja joita on opetellut vuosikaudet,

Päinvastoin: miten kukaan voi pärjätä tositilanteessa jossa on henki menoteillään, jos aikoo käyttää jotain treeneissä tehtyjä ulkoaopittuja temppuja? Itsepuolustustilanteessa voi syntyä niin monenlaisia kuvioita, ettei niitä kaikkia varten voi mitenkään treenata sopivaa tekniikkaa.

vaan luottaa siihen että "kyllä sieltä jostain mielen syövereistä varmaan joku ylläri sitten löytyy kun tarvitaan", vaikka ei olisi ikinä kyseistä trikkiä treenannutkaan.

Oli se trikki mitä tekee, mikä tahansa, niin sitä on treenannut koko sen ajan kun on treenannut koryu-lajia. Se onkin niiden etu. Koko tekeminen muuttuu lajinmukaiseksi. Mitä tahansa sitten tekeekin, vaikka lyö toista baarijakkaralla päähän, sen osaa tehdä lajin kehonkäytöllä.

Parikata opettaa kehonkäyttöä. Se antaa työkalut hallita omaa tasapainoa, käsitellä vastustavaa ja horjuttamista yrittävää voimaa, nostaa, pudottaa, lyödä ja suunnitella strategia.

Kirjoitin tämän jo kerran aikaisemmin, mutta pannaan se tähän uudestaan:
Ymmärtääkseni kaiken fyysisen harjoittelun tarkoitus on ehdollistaa keho ja mieli vastaamaan tietyllä tavalla tiettyyn ärsykkeeseen.

Ja ehdollistamiseen ainut tai edes paras tapa ei ole se tositilanteessa tehtävän asian toistaminen - varsinkin kun yritetään ehdollistaa ihmisiä tilanteeseen jota ei voi mallintaa realistisesti tai jota pääsee mallintamaan suhteellisen harvoin, esim. sotaan tai puukkotappeluun.

Ei tappelua voiteta pelkillä periaatteilla, kyllä siinä täytyy "kätensä liata" ihan oikeasti. Eli jos treenataan omien sanojesi mukaan "jotain p..kaa", niin mistä ne oikeat temput sitten tositilanteessa kumpuaa?

Ne eivät kumpua mistään. Kaikki mitä kyseinen ihminen tekee, on ryugin mukaista, koska tämä "jokin p*ska" on muuttanut ihmisen koko kehonkäytön ja ajattelutavan ryugin mukaiseksi. Viittasin tekniikoihin sanalla p*ska ilmentääkseni sitä, että ne ovat vain väline.

Vähän niinkuin armeijassa kun opeteltiin sisäänmenoja ja huoneiden vyörytystä ja kulmien haltuunottoja hiki hatussa ja arse ruvella, jos sitten Kpäällikkö olisikin kotiutuspäivänä sanonut, että "Nämä nyt olivat vain tällaista jöögeliä, ei tositilanteessa todellakaan näin tehdä. Toivottavasti jokainen nyt tajusi tämän syvemmän ajatuksen tässä, niin osaatte sitten tositilanteessa soveltaa."

Ei ollenkaan niinkuin. Ensinnäkin homman luonne tehdään selväksi jo alussa. Toisekseen sitä syvemmän ajatuksen tajuamista tuetaan joka hetki ja tehdään varmaksi, että henkilö on sen todella tajunnut. Mitään jokaisen omalla vastuulla olevaa meditointia periaatteiden sisältäminen ei ole, vaan kaikkien pitää tajuta samat periaatteet, ja parikatassa näkee onko tyyppi tajunnut ne vai ei.

Muso Shinden Ryu Iaidoa kokeilin kerran noin puolen vuoden ajan. Omalla tavallaan oli ihan mielenkiintoista, mutta touhu oli kyllä minulle liian rajoitettua ja hidasta, eikä sitä juurikaan ole mahdollista soveltaa käytännössä. En siis yleensä kulje kadulla miekan kanssa, mutta silti jos treenaan miekan käyttöä, haluaisin pärjätä miekkamittelössä ihan oikeastikin.

Muso Shinden Ryu on iaidoa, siinä ei tehdä pääharjoitusmuotona parikataa ja se on osittain modernisoitua. Ja puoli vuotta on kuitenkin vain puoli vuotta.

Daitoryun reeneissä olen myös vastikään käynyt joitan kertoja, koska halusin nähdä mitä eroa lajeilla on, ja mitä juttuja perinteisissä Ju Jutsuissa tehdään paremmin/huonommin/erilailla kuin meillä.

Aa sinä olet se? No terve, minä olen se pikkup*skiainen joka taisi sanoa sinulle päin naamaa etten pidä länsimaisia jujutsuja jujutsuina... En tiennyt että itse treenaat sellaista, kun sanoin... ja no joo, minulla on muutenkin (henkisesti) kookoksen kokoiset pallit niin että kaikenlaista sattuu. Uskalletaan olla erimieltä mutta treenataan yhdessä 8)

[Mänzy]

Menee koko ajan vain kummallisemmaksi... Eli siis tekniikoita ei ole edes tarkoitus sellaisenaan käyttää oikeasti?

Ei, sellaisena kuin ne katassa perusmuodossaan harjoitellaan. Kuten Potkussakin on jo useamman kerran todettu, katan muoto on se "huonoin" mahdollinen. Huonoin tässä tapauksessa tarkoittaa taisteluun soveltumattomin. Siinä kuitenkin opitaan oikea periaate tehdä vaikutus, joka halutaan ("tekniikka").

Ymmärtääkseni kaiken fyysisen harjoittelun tarkoitus on ehdollistaa keho ja mieli vastaamaan tietyllä tavalla tiettyyn ärsykkeeseen.

Muuttaisin tätä lausetta seuraavasti: "Kaiken fyysisen harjoittelun tarkoitus on ehdollistaa keho ja mieli vastaamaan sopivalla tavalla tiettyyn ärsykkeeseen."

Avattuna siis ei tätä: "jos se tekee näin, tehkää näin", vaan harjoittelulla opetetaan kehoa toimimaan ärsyketilanteissa siten, että ärsykkeeseen vastataan tehokkaasti, ottamatta kantaa vastauksen eksaktiin tapaan.



Mänzy

[Naked]

Ja toden totta, katsonkin useiden lajien olevan samanlaisia. Ymmärtääkseni taistelussa tavoite on AINA vastustajan voittaminen. Ja kun otetaan huomioon, että vastustaja on poikkeuksetta ihminen, ja kaikkien ihmisten perusruumiinrakenne on sama, on mahdollisten eri temppujen määrä lopultakin vain rajallinen. Eri kamppailutaidot ovat vain hieman eri reittejä samaan päämäärään.

En pysty puhumaan kaikkien lajien asiantuntijana, kun on lähinnä pidemmän linjan kokemus ainoastaan tuosta omasta lajistani, mutta minusta tuntuu että on lajeja, jotka ovat niin lähellä toisiaan, että niillä ei ole muuta todellista eroa kuin nimi. En lue sitä eroavaisuudeksi, jos lajissa A käsi on perusasennossa hieman enemmän koukussa ja paino enemmän takajalalla, kuin muuten samankaltaisessa lajissa B jossa käsi on suorempana ja paino kummallakin jalalla. Nämä ovat kokonaisuuden kannalta täysin merkityksettömiä nyansseja, joilla ei ole mitään vaikutusta kamppailun lopputulokseen.

No tässä on sitten aivan valtava näkemysero joka varmasti osaltaan ruokkii tätä koko keskustelua. Yritänpä selittää omaa näkökantaani.

Lajit eivät minusta ole kokoelma "tekniikoita", temppuja joilla pistetään runtua vastustajalle. Sen sijaan lajit ovat sisäisesti koherentteja kokonaisuuksia, joissa jokainen asia tukee toistaan. Tekniikat ovat vain opetusväline, jolla opetetaan se oppilas soveltamaan asioita lajin tavalla. Tämä kokonaisuus on rakennettu muutaman idean varaan - periaatteet. Nämä ideat määrittävät miten koulussa tehdään asioita ja ilmenevät kaikissa tekniikoissa. Ja juuri näiden ideoiden erot erottavat lajit toisistaan - ei se, mitä tekniikoita sieltä sattuu löytymään.

Nämä ideat luovat siis pohjan sille, että nähdessään uuden tekniikan, niksin, koulun oppilas pystyy heti muokkaamaan siitä "oman koulun" version, jossa käytetään samaa niksiä, mutta se nivoutuu yhteen kaikkien muiden koulun tekniikkojen kanssa - ja täten sitä voi käyttää vapaasti muiden tekniikkojen osasena. Nämä ideat luovat myöskin pohjan sille, miten toisten tekniikoista etsitään virheitä ja niiden perusteella luodaan vastatekniikkoja, jopa kesken taistelun. Näiden ideoiden perusteella siis oppilas pystyy sanomaan, että onko jokin asia sitä omaa koulua, vaiko eikö ole.

Jos nyt sitten joku osanen tällaisesta koherentista kokonaisuudesta vaihdetaankin toisenlaiseksi - esimerkiksi otetaan lyönteihin mukaan palautus - niin se vaikuttaa kaikkeen. Enää ei voikaan jatkaa samoilla tavoilla eteenpäin tekniikan jälkeen, huomataan että lantio pitäisi kääntää myöskin taakse että voidaan lyödä voimakkaasti uudestaan, sitten pitääkin ruuvata vähän asentoa tasapainoisemmaksi että se onnistuu ja yhtäkkiä ennen helppojen tekniikoiden tekeminen onkin varsin hankalaa uudesta asennosta. Sitten korjataan niitä tekniikoita, ja hiljalleen sovitetaan ihan kaikki koulussa tähän uuteen asiaan.

Esimerkiksi jos perusasennossa paino on enemmän takajalla, niin sanoisin että tuo on varsin iso muutos joka vaikuttaa vartalonkäyttöön varmaan ihan jokaisessa tekniikassa.

Sillä ei ole minusta merkitystä mitä tehdään, vaan miten se tehdään. Jos Wing Tsunissa on kotegaeshi, niin ei se tee siitä samaa lajia kuin jostain jūjutsusta. Toisaalta, itse kuvittelen pystyväni painimaan tai miekkailemaan säilällä tavalla, jonka voisi ihan hyvin sanoa olevan juurikin minun kouluani - vaikka koulun opetukseen ei moista kuuluisikaan.

Tämä varmastikin on aika iso ongelma tässä keskusteluissa lajien samankaltaisuudesta puhuttaessa. Jos emme tästä ole yhtä mieltä, niin varmasti myöskin muusta olemme eri mieltä.

Jokatapauksessa, tämän selityksen valossa - en näe Jujutsu 2000:ssa mitään niistä ideoista joita olen tottunut japanilaisessa jūjutsussa näkemään. Sen sijaan näen selkeästi karatea, jūdōa ja jopa aikidōa.

Tuosta "eri reittejä samaan päämäärään" kommentista on tullut täällä Potkussa aiemminkin keskusteltua pitkälti. Lyhykäisyydestään siitä voisin kysyä, että kuka tuon päämäärän on saavuttanut? Henkilöt vaiko lajit? Koska minä näen maailman täynnä lajeja, jotka eivät pysty olemaan samaa mieltä yhtään mistään. Jossain asiassa 99% lajeista sanoo vaikkapa, että kääntyminen pitää tehdä päkiöillä - ja sitten löytyy se 1% lajeista, joka sanoo että kantapäilläpä ja perustelee sen järkevästi ja on pärjännyt otteluissa. Eikä edes hyvin samankaltaisen lajien edustajat pysty olemaan samaa mieltä varsin perusasioista. Japanilaisen jūjutsunkin kohdalla saman alueen koulujen kesken päämestarit ovat sitä mieltä, että tuo tapa miten tuolla toisella on kantapää ilmassa perusasennossa on täysin väärin, eikä sillä ikinä pärjäisi meidän koulua vastaan - ja sitten niitä testattiin. Eli jos oikeasti kaikki ovat eri reittejä samaan päämäärään, niin miksi kaikki tekevät niin eri tavoin kuin toiset. Mutta toivottavasti tästä asiasta ei tarvitse vääntää tässä ketjussa.

[tabitha]

Ah, oli jäänyt tämä huomaamatta.

Treenikertoja ei monen montaa ole vielä takana, mutta se on tullut jo selväksi että jos tarraat vihollisen käteen tai mihinkään muuhunkaan niin sanomista tulee. Viholliseen ei kuulemma saa tarttua sillä tämä antaa hänelle mahdollisuuden ottaa sinusta tukea. (tämän ideologian hyvyydestä/huonoudesta voidaan olla montaa mieltä)

Sinulle on tullut sanomista koska olet tarttunut viholliseen katassa jossa asia kuuluu tehdä tarttumatta. Parikata on muodollista harjoittelua ja siinä on merkitystä sillä että astutaan tietyllä jalalla ja otetaan kiinni tietyllä kädellä.

Daitoryussa on tekniikoita joissa tartutaan eikä tarttuminen ole kielletty. Sen voi myös tehdä niin ettei toinen saa sitä "tukea", mutta se pitää oppia. Kun sinua kiellettiin tarttumasta, oli luultavasti tilanne jossa tarttuminen pilaa aikaansaadun horjutuksen. Jos vihulainen ei ole horjunut ollenkaan tai on niin horjunut ettei tukea antamalla tilannetta huononna, niin tarttuminen ei luonnollisesti haittaa.