MtJ kirjoitti:Toki jos jotain muita syitä kiireen ja tärkeysjärjestysten painottamiselle on niin kertokaa ihmeessä.
No vaikkapa se, että useimmilla pareilla (koska keskustelunaihe on parinvaihto) ei ole aikaa, eikä mahdollisuuksia käyttää sitä aikaansa järkkäilläkseen parinvaihtoa. Sitä ei yksinkertaisesti ole. Faktoissa ei ole minkäänlaista puolusteltavaa, ne asioita, jotka on vain todettava ja niihin on sopeuduttava.
Ja se vapaa-ajan painotus osuu aina johonkin muuhun, kuin siihen, että kerran 4 kuukaudessa tapaisi jonkun toisen pariskunnan ja panisi niiden kanssa. Siinä kun pitää oikeasti miettiä monta muutakin asiaa, kuin vaan se, että ketä pannaan seuraavaksi. Esimerkiksi luotettavuus, joka on ihan kriittinen asia tällaisessa. Ei kehen tahansa kaksikkoon voi todellakaan luottaa. Entäs jos menee jotenkin pieleen? Itse uskon, että ne pariskunnat jotka tekee parinvaihtokokeiluja, ovat erittäin suurelta osin lapsettomia pariskuntia.
Ensinnäkin lapsen saatua ihminen arvostaa eri asioita, eikä seksi ole arvolistan kärjessä. Myöhemmin asia korostuu vielä enemmän, aluksi vain jonkin verran. Et voi jakaa aikaasi omien mielihalujesi mukaisesti, sillä jaat aikasi kaikkien muiden mielihalujen mukaan. Ne mieliteot karisee matkan varrella, kunnes huomaa, että etupäässä nuoruuden seksisekoilut ja kokeilut olivat pelkkää tyhjää kuorta.
Parinvaihdossa, seksikokeiluissa, satunnaisissa isommissa seksiorgioissa ja loputtomassa panemisessa on vain yksi asia, joka jää jäljelle lopulta; tyhjä tunne ja flegmaattinen olo. Se voi tuntua aluksi jännittävältä ja erikoiselta, kokeilun arvoiselta, se ei ole sitä. Ihminen menee hillittömyydestä jotenkin rikki; osa niistä ihmisistä, jotka aikanaan osallistui kaikkeen mahdolliseen, menivät sisältä hajalle tavalla tai toisella. Ne ei kestäneet sitä, ne hajosivat. Mä itse kestin varauksella, joskin flegmaattisuus ja arkielämään palaaminen sellaisten juttujen jälkeen on vaan kova tiputus. Ihan kuin olisit vetänyt amfetamiinia 3 vuorokautta putkeen ja heräät sen tipahtamisen jälkeen ylös sängyltä. Sitten katsot maailmaa ja huomaat, miten valju se on. Kaikki on latteaa, turhaa, samantekevää.
Mä olen kävellyt sen polun aikoinaan ihan alusta totaalisen loppuun ja ainoa lopputulos oli tyhjyys.
woi witu ku osaisin kirjoitaa noin selkeetä faktaa
MtJ
sä kirjotat pereiaateessa samasta henkispsyykisestä asetelmasta johon pääsee kun elää jokaisen hetken ja vaiheen elämästä kohtuu kunnolla ja täysillä.
tätä arjen tärkeysjärjestystä olen sanalaskujen seassa yrittänyt avata... jotta ei hamutais korteja joita ei ihan helpolla saa ja joissa on ikävät pelituntumat ja kiitoskin vaisu joskus jopa pelkkä tyhjä tunne joskus epäkiitollisuus.
"pitikö mun tuohonki ryhtyä"
"onneksi ei päästy kavereiten kans jenkeihin matkalle ja värväydytty sotilaaksi vuonna 1997 lätkän MM- jälkeen, oltiin siellä jv turvapartiossa SET:llä ja oltiin jo menossa... onneks musta tuli viikonloppuisä eikä köyhdytetyillä uraniluodeilla kylästetty syöpäsairas jenkkisotilas.
onneksi en menyt ovi ja turvahomissa niinpitkälle kuin AIttomäki... no ei mua ois huolitukkaan ja olin liianpientä kaliberiä jne... just siks onneks en ois selvinny
kaikki kortit ei oo niitä joilla on kiva pelata, aina kai voi pelata vähän mutta kontrolilla ja lopetaa pitää enne kuin se oma raja tulee vastaan ja sen rajan mono luulee olevan pitemällä kuin se onkaan
tätä tarkoitaa kun ei tykää siitä tunteesta kun kättelevä tuttu kaikkoaa ja ei saa kontaktia
kun on pääsyt tietyihin saavutuksiin on kykenevämpi heitäytymään itseensäluottaen syvälle
turva-alalla ikävässä tilanteessa jopa veritekoon ja jos merkkejä annetaan jopa toteuttamaan sen ennen kuin pahiksen silmä räpsähtää, kykenevä pystyy kontrolilla halitsemaan
(suurin osa alibin repanoista on itseään halitsemattomia ja siksi vankilassa, nykänenkään ei hallitse veitsikätänsä vaikka on Superhyperitsensähalitsija tosi nopeassa lajissa ikuinen maailman mestari
kontrolli: tuohon vaaditaan tietysti rutiinia ja tietyistä toimista tulee itsestään selvyyksiä vaikkakin ne tehdyt teot mielessä usein käy ...
Omalla kohdalani pääsin vain sinne missä hapettaminen on yhtäkuin kivojen juttelu kelle tahansa
ja asikasta väänetään kunnes asia perille menee ja ase ei ole uhka enne kuin kaveri alkaa käytään sitä (paitsi siloin kun tulee outo tunne siloin kaveri on uhka vaikka ei näytä siltä, tuo tunne oli aika kamala, törmäsin siihen vain kerran ja jälkeenpäin kuulin kyseisetä asikaasta että oli erittäin vaarallisessa vaiheessa elämänsäkaarta: ONSE JÄNNÄÄ kuinka tuo ihmis keho ja mieli aistii?)
mielestäni asetta kädessä pitävääbn pitäisi suhtautua uhkana mutta kun niitä otti takeissa narikaan ja setvi raflan ulkopuolella riitoja ei niihin enään osanut suhtautua "oikein".
Tuo ulkomaan kortti on mielestäni se jossa lähdetään työhön 100% varmuudella että liipasinta joutuu painna ja sitä painetaan jos on pakko, onneksi siihen en pääsyt eikä pyydetty.
On ehkä OT mutta yhtätotta kuin seksikokeilut
joskus ihmismielelle enempi onkin vähempi ja kokemaansa ei saa pestyä pois
johonkin tartuu jotain ikävää onko se sitten sielu, mieli tai riipuvuus entistä hurjempiin jutuihin.
Sitten perheellisenä olis vähän rauhoituttava ja jos ei pystykään on perheellä isi tai äiti joka haluaa väkivaltatilanteisiin joissa voi kuolla tai seksitilanteisiin joissa voi tartuttaa itsensä...
suojautuminen on aina epävarmaa kun "ollaan villillä päällä" eine liivitkään suojaa pääosumilta
ja suurinosa ihmisistä kuolee varmaan "ei ampumalla suomessa " vaan harmittomissa pikkunujuissa. Niin kuoli asiakaani työvuorossani, ikäänkuin vahingossa toisen asiakaan tönäistessä ja maanvetovoiman avustaessa ja kivetyksen viimeistelessä. 2 puoliorpoa jäi.
mutta mitä näistä jokainenhan meitä kuolee... eise haitaa jos mävähän vedän piriä, - hakaan akkaa, petän puolisoa, tais se kumi ehkä puhjeta mutta vedetään nyt lopuun, hapetan ton 10 kertaa peräkkäin oppii pahan, joustan säänöissä, en huomaa tai en välitä,
äh pikkusyntejähän noi on
ps
taas väsyny en ehtiny nukkua ny nukun ja heti siis voi ku osaisin kirjoitaa ku moni muu
krooooooohhhhhhh pyyyyyyyyyyhhhhhhhhh....
hetkinen Lassen viestin lopussa on suuri viisaus
noin tuon vuoksi on osaneet viisaat miehet kerätä sananlaskut kasaan
