Hyvä opettaja-oppilassuhde

päähänpotkija · **Kari Aittomäki** » touko 23, 2012, 01.33

Mua ei koskaan suuresti puristanu oliko mulla treeneissä sosiaalisesti kivaa.
Usein oli, koska meänväki nyt vaan on laatuisaa.
Muttei aina. Etenkin massalajeissa se kukkokiekuu olijoskus varsin epämiellyttävää.

Eipä paljo puristanu.
Kaskun olin oppimassa ja omahyväisyys-nupit nollilla.

Ohjaana koitin olla aina.. lämmin.
Katella ja syvätajuta mikä on sällin motiivi, kurotus ja koitin aina puskee persaustaan seuraavanki mäennyppylän yli tai ainaki partaalle.

Mä sanosin niinku eräs melkoisen legendaarinen valmentaja kerran sanos: Päteminen ei kuulu salille.

päähänpotkija · **Jussi Häkkinen** » touko 23, 2012, 04.49

Kari: Näin. Tai kuuluu se - se, minkä näet, saat. Jos haluat/osaat ottaa.

Loppu on mainontaa.

etupotkija · **Mänzy** » touko 23, 2012, 09.57

Tämä ketju herätti paljon ajatuksia.

bodyguard kirjoitti:Joo, olen ainakin osittain samaa mieltä joskin ehkä lievemmin. Tuollaisissa hyvin pinnallisissa merkeissä kuin joku kamppailulajien harrastaminen niin tulen aika vaivattomasti ihmisten kanssa toimeen. Se mikä näissä yhteyksissä eniten tuppaa rassaamaan on kaikenlainen päälleliimattu auktoriteetti yms. keinotekoiset käyttäytymissäännöt jotka parhaimmillaan ulottuvat ihan "siviilielämään". Vielä jos näitä käyttäytymissääntöjä on tuotu jostain ihan tyystin toisista kulttuureista niin oma ymmärrykseni tuppaa kyllä loppumaan melko helposti. Tosin kaikkia tämä ei tunnu häiritsevän mutta ite en oikein tykkää tehdä asioita ilman syytä. Mielestäni auktoriteetti hankitaan sillä omalla olemisella ja tekemisellä ja siihen ei tarvita mitään keinotekoisia sääntöjä päälle. Tai siis jos tarvitaan niin jossain on vika.

Huomasin olevani hyvin samoilla linjoilla kuin bg. Osuvasti ilmaistu!

Toinen saa olla aikamoisen erilainen, kunhan se kamppailun ulkopuolinen erilaisuus ei välity treeneihin värittämään niitä. Tällä hetkellä fiilikseni on, että opettajalleen on helpompi hyväksyä henkilökemioiden erilaisuus kuin oppilalleen, sillä opettaessaan jotenkin pakosti tutustuu tarkemmin siihen yksilöön. Siten oppilaan erilaisuus saattaisi helpommin alkaa värittää suhdetta.

ylipotkija · **Mika** » touko 23, 2012, 10.07

Jatkan aiemmasta viestistäni sen verran, että joskus nuo toiseen kulttuuriin liittyvät tavat hyväksytään osaksi omaa lajikulttuuria vähän väkisinkin. Silloin kyse on mielestäni itsepetoksesta. Tapanin kanssa tarkkaan punnitsimme näitä seikkoja tuodessamme Tang Langin Suomeen. Parhaamme mukaan teimme siitä suomalaiseen kulttuurin sopivan paketin. Opettajamme oli riittävän avaranäköinen hyväksyäkseen toimintatapamme.

Sitä en nimittäin usko alkuunkaan, että oppiakseen jotakin lajia siinä pitää kiinteästi olla mukana jonkin toisen kulttuurin tapoja. Itse en yhtään pidä joidenkin (useimpien...) kiinalaisten lajien tiukasta ja armottomasta hierarkiasta, joka ei monenkaan kohdalla Suomessa edistä oppimista vaan osaltaan haittaa sitä. Hyvä opettaja osaa nähdä kokonaisuuden monimuotoisuuden eri kulttuureissa. Suomessa ei ole mitään syytä opettaa kiinalaista lajia kaikin puolin samoin tavoin kuin Kiinassa. Opettaja ei ole jumala.

Ymmärrän Karin kannan hyvin, mutta itselleni sen saliympäristön on aina ollut oltava miellyttävä ja ystävällinen. Minulle kaikki vaikuttaa kaikkeen. Entisen lajini aikoihin soitin harjoituksissa joskus musiikkia taustalla, vaikka lajin yksi korkeimpia auktoriteetteja Australiasta sanoi ettei musiikki sovi sen lajin harjoituksiin. Syytä hän ei maininnut, joskaan en sitä kysynytkään. Mainittakoon että tulimme kyseisen henkilön kanssa erittäin hyvin toimeen ja hän Ausseistakin muutaman kerran soitteli minulle ihan muista syistä kuin lajia koskien.

Eri ihmiset arvostavat eri asioita ja sopeutuvat samoihin tilanteisiin eri tavoin. On hyvä että vaihtelua on ja jokainen voi valita itselleen parhaiten soveltuvan lajin ja salin.

Obmijoy, nyt kun olet Saunassa eli pyhimmistä pyhimmässä, ole hyvä ja mieti tarkkaan kahta seikkaa.

Aloita virkkeesi ISOLLA alkukirjaimella sekä käytä pilkkuja.

Keskity vain yhteen punaiseen lankaan kerrallaan. Älä yritä jokaiseen viestiisi sisällyttää mietteitäsi yhteiskunnasta ja varsinkin kasvatuksesta. Viestisi rönsyilevät äärimmäisen pahasti. Jos keskityt vain yhteen asiaan kerrallaan, ovat viestisi koherentteja ja lukijaystävällisen pituisia. Sinulla on pari omaakin ketjuasi, joissa voit avautua ihan mielin määrin kenenkään puuttumatta. Täällä Saunassa tämä ei vetele.

ylipotkija · **Ôari** » touko 23, 2012, 10.31

Mänzy kirjoitti:Toinen saa olla aikamoisen erilainen, kunhan se kamppailun ulkopuolinen erilaisuus ei välity treeneihin värittämään niitä.

Tässä minusta tullaan siihen, että kun harjoitellaan lajia samoin kuin "pääkallopaikalla", eli kopioidaan se malli eikä kehitetä omaa. Luonnollisesti siihen tulee mukaan oman kulttuurin sävyjä, mutta sitten taas jos liikaa tekee oman maansa näköisen niin saattaa yhteisharjoittelu muiden maiden saman lajin harjoittelijoiden kanssa tuoda jänniä efektejä

Mänzy kirjoitti:Tällä hetkellä fiilikseni on, että opettajalleen on helpompi hyväksyä henkilökemioiden erilaisuus kuin oppilalleen, sillä opettaessaan jotenkin pakosti tutustuu tarkemmin siihen yksilöön. Siten oppilaan erilaisuus saattaisi helpommin alkaa värittää suhdetta.

Avaisitko tuota hieman lisää, sillä eikö se ole ihan yhtä hankala tilanne kumminpäin tahansa katsottuna koska se tutkailtu suhde on sama....?

Vai voiko se suunta tuossa vaikuttaa niin paljon, ja jos, niin miksi/miten?

Jonkinlainen hypoteettinen esimerkki voisi avata tätä varmaan paremmin.

ylipotkija · **Mika** » touko 23, 2012, 10.49

Jos siis opettajan on helpompi hyväksyä henkilökemioiden erilaisuus, mutta hän on kuitenkin se, joka tutustuu oppilaseen paremmin kuin oppilas häneen, niin eikö tuossa ole ristiriita?

No, ei varmasti oikeasti ole, en vain ymmärtänyt.

Jotenkin näkisin myös, että tuo toimii molempiin suuntiin. Itse asiassa olen kokemusteni perusteella toista mieltä. Olen opettajana pystynyt opettamaan henkilöitä, joiden kanssa minulla ei muuten ole ollut juurikaan mitään yhteistä (tämä on kyllä ollut harvinaista), mutta oppilaana en ole pystynyt hyväksymään opettajia, joiden kanssa minulla ei ole ollut juurikaan mitään yhteistä.

etupotkija · **Mänzy** » touko 23, 2012, 10.53

Ôari kirjoitti:
Mänzy kirjoitti:Tällä hetkellä fiilikseni on, että opettajalleen on helpompi hyväksyä henkilökemioiden erilaisuus kuin oppilalleen, sillä opettaessaan jotenkin pakosti tutustuu tarkemmin siihen yksilöön. Siten oppilaan erilaisuus saattaisi helpommin alkaa värittää suhdetta.

Avaisitko tuota hieman lisää, sillä eikö se ole ihan yhtä hankala tilanne kumminpäin tahansa katsottuna koska se tutkailtu suhde on sama....?

Vai voiko se suunta tuossa vaikuttaa niin paljon, ja jos, niin miksi/miten?

No joo, onhan se sitten toisinpäin hankalampi sille toiselle toki. Eli tuossa opettajalla olisi koko ajan hankalampaa. Koska kyseessä on kaksi eri yksilöä, ei suhde ole mielestäni sama kummin päin vain. Toinen kokee sen eri tavalla kuin toinen.

Ehkä kun opettajia on vähemmän, niiden kanssa tarvitsee tulla enemmän toimeen ja hyväksyy enemmän? SItten taas oppilaita riittäisi enemmän ja ehkä tarkoituksella valkkaa semmoiset, joiden kanssa henkilökemiat ovat samanlaiset? Tämä nyt näin vain mietintänä, ei minään kiveen kaiverrettuna.

ylipotkija · **Ôari** » touko 23, 2012, 12.35

Mänzy kirjoitti:Ehkä kun opettajia on vähemmän, niiden kanssa tarvitsee tulla enemmän toimeen ja hyväksyy enemmän? SItten taas oppilaita riittäisi enemmän ja ehkä tarkoituksella valkkaa semmoiset, joiden kanssa henkilökemiat ovat samanlaiset? Tämä nyt näin vain mietintänä, ei minään kiveen kaiverrettuna.

Ah, eli ekana tuossa on tavallaan yleisellä treenitasolla, on kenen tahansa opettajan opissa, ja jälkimmäinen tilanne taas että on luotu se opettaja-oppilassuhde kahden henkilön välille?

Minusta tämä varsinainen opetussuhde, ei siis se että vaan käy jonkun treeneissä, nimenomaan syntyy siitä kun havaitaan että "kemiat natsaa" eli oppilas haluaa oppia sitä mitä opettaja opettaa siten kuin tämä sitä opettaa (jossa on minusta mukana se opettajan persoonallisuus).

etupotkija · **Mänzy** » touko 23, 2012, 13.37

Ôari kirjoitti:
Mänzy kirjoitti:Ehkä kun opettajia on vähemmän, niiden kanssa tarvitsee tulla enemmän toimeen ja hyväksyy enemmän? SItten taas oppilaita riittäisi enemmän ja ehkä tarkoituksella valkkaa semmoiset, joiden kanssa henkilökemiat ovat samanlaiset? Tämä nyt näin vain mietintänä, ei minään kiveen kaiverrettuna.

Ah, eli ekana tuossa on tavallaan yleisellä treenitasolla, on kenen tahansa opettajan opissa, ja jälkimmäinen tilanne taas että on luotu se opettaja-oppilassuhde kahden henkilön välille?

En oikeastaan tarkoita asiaa noin. Ei-ihanteellisessa tilanteessa, jossa kaikille oppilaille ei ole omanlaistaan samalla aaltopituudella toimivaa opettajaa, oppilas voi esim. joutua valitsemaan sellaisista vaihtoehdoista, joista mikään ei välttämättä aiheuta varsinaista "kemioiden kohtaamista". Valinnan joutuisi kuitenkin tekemään, mikäli lajia haluaa jatkaa määrätietoisesti taitavan opettajan johdolla. Siksi oppilaan on joskus hyväksyttävä opettajassaan enemmän erilaisuutta kuin helposti olisi ohitettavissa.

Ôari kirjoitti:Minusta tämä varsinainen opetussuhde, ei siis se että vaan käy jonkun treeneissä, nimenomaan syntyy siitä kun havaitaan että "kemiat natsaa" eli oppilas haluaa oppia sitä mitä opettaja opettaa siten kuin tämä sitä opettaa (jossa on minusta mukana se opettajan persoonallisuus).

Tuon sanoisin olevan ihannetilanne, mutta ylempänä kirjoittamassani tuosta "miten opettaa"-kohdasta saatetaan joustaa sen "mitä opettaa"-kohdan hyväksi. Eli haetaan hyvää lajioppia vaikkei välttämättä jaeta niin paljoa muussa elämässä ts. olla samankaltaisia, kemiat kohtaavina.

Mielestäni tällaisellakin järjestelyllä saavutetaan hyvä opettaja-oppilassuhde, joskin ei varmaankaan täydellistä.

ylipotkija · **Ôari** » touko 23, 2012, 13.55

Ok, nyt hahmottuu paremmin, eli tavallaan "omote ja ura" dilemma, muoto on sopivaa, mutta sisältö jotain muuta, jolloin joutuu sen muodon vuoksi katsomaan sormien lävitse.

Selvähän se on, että kukaan ei ole samanlainen kuin joku toinen, vaan aina joutuu tekemään myönnytyksiä, mihin siten kukin rajan vetää, is all.