– Tärkein viestimme on, että jokaisen oppilaan läsnäolo koulussa on tärkeää ja merkityksellistä. Kahdessa vuodessa opettajien tekemien hyvä-merkintöjen määrä Wilmassa on lisääntynyt ja kodit ovat ottaneet vastuuta lasten poissaolojen selvittämisestä huomattavasti aiempaa enemmän. Oppilaat ilmeisesti muistuttavat heitä asiasta, Aaltio sanoo.
Ilmeisesti homma siis toimii ja se on hyvä asia. Tällainen yhteisen tavoitteen hyväksi työskenteleminen myös varmasti valmentaa työelämään.
Oppilaat, opettajat ja vanhemmat ovat ottaneet leikkimielisen kilpailun myönteisesti vastaan. Kritiikkiä on tullut lähinnä siitä, että jonkin luokan tulosta on laskenut yksittäisten oppilaiden sitoutumattomuus sopimukseen.
Tämä tuli itselläni ensimmäisenä mieleen. Itse taisin olla yläasteen aikana luvatta poissa tunnilta ehkä noin kolme kertaa, näin varovasti arvioiden. Ei peruskoulu ole (tai pitäisi olla) mikään yliopisto, eli että tunneille mennään jos jaksetaan ja/tai ei ole kännissä tai darrassa. Tyypit jotka harrastavat lintsaamista ja joiden vanhempia ei paljoa asia kiinnosta, eivät varmaan myöskään ole kovin kiinnostuneita mistään luokan yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta. Tästä seuraa tavallaan sellainen armeijasta tuttu "yksi mokaa, kaikkia rankaistaan" -periaate, kun parin katukoiran takia koko luokalta jää luokkaretki tekemättä. Ehkä tarkoitus onkin että muut oppilaat ohjaavat lintsaajia oikealle polulle ryhmäpaineen ja sukkasaippuan keinoin?
Kirjan alkupuolella käydään katsomassa elokuvaa, näetkö sen antamassa mentaliteetissa mitään ongelmallista? Mitenkäs ihmisoikeudet ylipäätään? 
