Maanpuolustus

[Poista käyttäjä 1747]

Älä taas synkistele Mtj! Rämeapinapoppoosta ja heidän vastustajistaan irtoava tahaton huumori on ehtymätön lähde. Esim. alla olevasta kuvasta alkaneesta kohusta (veteraanien kunnia) syntynyt läppä ei vaan vanhene:



Mitä eroa on Jusufilla, Immosella ja Halla-Aholla? Ainoastaan yksi heistä on suorittanut varusmiespalveluksen loppuun asti.

[Mjölnir]

Ylipotkija: Pakolaiskeskustelu deletoitu. Luulin, että porukka osaisi, mutta joillekin se houkutus on vaan liikaa...

[saarikko]

Meidän hirviporukka sai hirven, no osottautui sittemmin peuraksi

On vaan niin hienoo, kun porukka osaa...

https://www.facebook.com/vskotu" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mika]

Vaalilupaukset jouduttaneen pettämään.

Puolustusvoimat joutuu alentamaan toimintansa tasoa vuosina 2016–2020. Syynä on toimintamenoissa oleva rahoitusvaje.

Toiminnan tason laskeminen tarkoittaa sitä, että Hornet-hävittäjillä ja NH90-helikoptereilla lennetään suunniteltua vähemmän ja sotalaivat purjehtivat vähemmän aikaa merellä. Tulossa on myös muita leikkauksia.

Tiedot ilmenevät HS:n näkemästä Pääesikunnan salaisesta suunnitteluohjeesta. Viime keskiviikkona päivätyn ohjeen ovat allekirjoittaneet Pääesikunnan päällikkö, vara-amiraali Juha Rannikko ja Puolustusvoimien strategiapäällikkö, kenraalimajuri Timo Kivinen.

[Mjölnir]

Ei ole mitenkään mahdollista, Persut lupasivat

[Taijin harjoittaja]

Hallitus pettää aina.

[Mjölnir]

https://fmashiri.wordpress.com/2014/03/ ... -idiootit/" onclick="window.open(this.href);return false;

Tsuhnat ja hyödylliset idiootit

Strateginen aikalisä

Olen naapurimme puolustuskykyä koskevassa sarjassani Ruotsin puolustuksen kriisi [1, 2, 3, 4] kovin sanoin nostanut esille sen tekemät puutteelliset turvallisuusympäristön analyysit vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ja niiden perusteella tehdyt puolustuspäätökset.

“Hyödyllisten idioottien sanoma on muuttunut niin paljon, että emme edes tunnista heitä enää.

Suurinta harhaa puolustuspäätöksissä ja niiden esitöissä on ollut osin jopa viime vuosiin jatkunut poliittisstrateginen arvio siitä, että Venäjällä tapahtuisi demokratiakehitystä ja maasta löytyisi kasvusijaa länsimaiselle klassiselle liberalismille. Tähän ansaan Ruotsi astui ja romutti aikanaan puolustuksensa. Tunnemme tämän nimityksellä strateginen aikalisä (den strategiska timeouten). Aikalisä oli sikäli oikean analyysin tulosta, että kukaan ei Ruotsiin 10 vuoden aikana hyökännyt, mutta valitettavasti tehdyt ratkaisut ovat osoittautuneet yksisuuntaisiksi teiksi ja näyttääkin siltä että Ruotsi ei pysty palauttamaan romukoppaan heittämiään keskeisiä maanpuolustuksen suorituskykyjä.

Suomessa puolestaan ollaan puolustuksen suhteen edetty päätöksissä varovaisemmin ja täällä on esiintynyt ainakin tutkijapiireissä jopa raadollista rationalismia Venäjää tarkasteltaessa. Vaikka demokratisoitumisesta ja liberalismin tulosta ollaan puhuttu, ovat akateemiset äänenpainot olleet hyvin varovaisia.

Venäjän kehitystä sotilasinstituution silmin on näin jälkikäteen tarkasteltuna arvioitu varsin realistisesti, joskin johtavan yliopiston arvioita on usein leimattu myötä yksittäisten tutkijoiden mielipiteeksi, eikä koulu itse, puolustusvoimien johto tai puolustusministeriö ole aina seissyt niiden takana. Syy tähän löytyy osin varmaan julkisuudesta ja median taipumuksesta repiä otsikoita, joissa annetaan vaikutelma siitä, että puolustusvoimat pelottelee kansaa karhulla.

Suomalaisen turvallisuuspoliittisen ympäristön määrittelyä tehdään jokseenkin kansantajuisesti valtioneuvoston selonteossa, mutta niin sanotun laajan turvallisuuskäsitteen tuominen selontekoon on tehnyt siitä enemmänkin budjettikamppailun lyömäaseen ja kehykseen sovitetun totuuden julkaisun, kuin rehellisen turvallisuusympäristön analyysin ja johtopäätösten kirjelmän.


Tsuhnat ja hyödylliset idiootit

Edellä mainittu laaja turvallisuuskäsite on myös antanut Suomessa sijaa ja painoarvoa sellaisille äänille, jotka ovat puoltaneet käsitystä taloudesta Venäjän muutoksen ja vakiintumisen moottorina. Nämä äänet ovat myös esittäneet merkittävää kaupan ja yhteistyön lisäämistä. Tänään näemme näiden toimien hyödyttömyyden. Venäjä ei ole demokratisoitunut eikä pohjoismaiselle sosiaaliliberalismille ole siellä tilaa. Venäjään kaadetut eurot ovat menneet meille vieraiden arvo- ja valtarakenteiden palauttamiseen niiden alennustilasta ja tehneet meidät erityisen riippuvaisiksi Venäjästä kauppakumppanina.

Moderni venäläismielinen narratiivi kertoo valtiosta, joka on aktiivinen vaikuttaja kansainvälisillä politiikan ja talouden foorumeilla ja Euroopan hyvä ystävä ja tärkeä kumppani. Hyödyllisten idioottien sanoma on muuttunut niin paljon, että emme edes tunnista heitä enää.

“Tsuhnia ovat olleet muutkin kuin suomalaiset.

Samaan harhaan on syyllistynyt koko Euroopan unioni yrittäessään viimeisten 15 vuoden aikana erilaisilla avustusohjelmilla tukea Venäjän kehitystä. Avustusohjelmat ovat osin onnistuneet tavoitteissaan — ne ovat parantaneet koulutuksen, hoidon ja muiden hyvinvointialojen edellytyksiä ja toimintaa ja lisänneet elämänlaatua monilla aloilla. Eurooppalaisten hoidettua muun muassa koulut, vedet, rokoteohjelmat ja päihdevalistuksen on Venäjä on voinut kohdentaa omat ruplansa tärkeimpiin asioihin, kuten puolustukseen ja keskushallintoon. Tsuhnia ovat olleet muutkin kuin suomalaiset.

Kylmän sodan jälkeinen kausi Euroopassa päättyi Venäjän imperiumin paluuseen. Kirjattakoon jakso aikakirjoihin vuosille 1989—2014. Krimin myötä alkoi uusi aikakausi, jolle nimeä vielä haetaan.

Uskottavuuden raja

Samalla kun tunnustamme tosiasiana Venäjän kasvavan sotilaallisen kyvykkyyden ja poliittisen voiman, on meidän myös tosiasiana tunnustettava, että Suomen puolustus alkaa nykymuotoisena ja nykyrahoituksella menettää uskottavuuttaan viimeistään kolmen, neljän vuoden päästä. Puolustusvoimauudistus ei vastaa tähän millään tavalla, eikä tähän loppujen lopuksi auta puolustushallinnon esittämä asteittainen 50—150 miljoonan euron kehysten nosto 2016—2019. Tämän lisäksi ympäristömme on Ukrainan kriisin myötä kokenut radikaalin muutoksen. Se merkitsee sitä, että seuraava selonteko ei voi olla vanhan liturgian toistoa. Uusia analyyseja on tehtävä avoimesti ja ne on alistettava moniääniselle keskustelulle. Selontekojen yhtenä heikkoutena tähän asti on ollut käytettyjen lähteiden ja analyysien heikko jäljitettävyys ja sitä kautta selontekoihin jääneet ilmeiset aukot loogisessa päättelyketjussa ja eri turvallisuusuhkien välisissä suhteessa. Kappalejaon ja jäsentelyn korjaaminen saa asian näyttämään paremmalta, mutta parempi lopputulos on kuitenkin vain silmänlumetta.

Nopeat muutokset ympäristössämme edellyttävät mielestäni suomalaisen turvallisuuspolitiikan ohjauksen suhteen vähintään kolmea asiaa:

Tarvitsemme uuden analyysin turvallisuuspoliittisesta ympäristöstämme ja Venäjästä. Selonteon valmistelu on käynnistettävä heti. Selonteko on rakennettava uudestaan loogiseksi, avoimeksi ja argumenteiltaan jäljitettäväksi. Esitöiden ja lähteiden on oltava pääosin julkisia ja ”laatuvarmistettuja.”

Eduskunnan on vaadittava hallitukselta vähintään vuotuista turvallisuuspoliittista tilannekatsausta, eli pääministerin ilmoitusta. Pääministeri Katainen ilmoitti selonteon luovutuksessa eduskunnalle että hän on tähän valmis. Kansanedustaja Pauli Kiuru on tehnyt aloitteen eduskunnan turvallisuuspoliittisesta keskustelusta ja sen toivoisi johtavan tällaiseen menettelyyn.
Selonteon liiallisesta konsensusvalmistelusta on luovuttava. Hallitus antakoon selonteon ja eduskunta käsitelköön sen. Yksimielisyyden sijaan menettelyssä tulisi painottaa valmisteluvaiheessa tuotettavien raporttien ja analyysien laatua.
Kuva uudesta selontekomenettelyn vaihtoehdosta.


Pohjoismainen mahdollisuus

Olisi aika miettiä kyetäänkö tämä kaikki yksin täällä Suomessa tekemään. Tässä olisi hyvä koetinkivi pohjoismaiselle yhteistyölle ja sen mahdollisuuksille. Ruotsin kokonaispuolustuksen tutkimuslaitos FOI ja Norjan puolustuksen tutkimuslaitos FFI ovat maailman johtavia tutkimusaloillaan ja ne ovat tuottaneet hyvinkin korkealaatuisia poliittis-strategisen tason turvallisuusympäristön analyyseja, joita myös suomalaisen selonteon tuotannossa on hyödynnetty. Omia, eli Puolustusvoimien tutkimuslaitosta (alkaen 1.1.2015 2014), puolustusministeriötä, Pääesikuntaa ja Maanpuolustuskorkeakoulua väheksymättä, uskallan rehellisesti sanoa, että meillä ei vastaava ja yhtä osaavaa päätoimista henkilötyövuosimäärää ole asettaa analyysiin tekemiseen. Nyt olisi syytä aloittaa työ ajoissa ja käyttää siihen kaikki hyödynnettävissä olevat voimavarat. Myös rajojen yli yhdessä asioita tehden.
Kaptl James Mashiri

[Mjölnir]

Lissabonin sopimuksen (SEU 28a art 7 kohta) avunantovelvoite:

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen. Tämän alan sitoumusten on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin”.


Suomen poliittinen johto on kollektiivisesti epäonnistunut viime vuosina ja luonut Suomelle ristiriitaisen ja kaksinaamaisen turvallisuuspoliittisen tilanteen. Näin arvioi Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista.

Hän korostaa, että syy ei ole nykyisen hallituksen, vaan lankeaa sen edeltäjille. Tiistaina nousi esille, että Suomella, joka on korostanut EU:n niin sanottujen turvatakuiden merkitystä, ei itse asiassa ole valmiutta turvata muita EU-maita sotilaallisin keinoin. Kansallinen lainsäädäntö estää Suomea lähettämästä sotilaita ulkomaille muihin kuin rauhanturva- tai kriisinhallintatehtäviin.

Lissabonin sopimus allekirjoitettiin joulukuussa 2007 ja se astui voimaan kaksi vuotta myöhemmin, joulukuussa 2009. Avunantoa koskevan artiklan kanssa ristiriitainen lainsäädäntö on kuitenkin yhä voimassa.

– Syy, miksi se on ongelma, ei ole se, että mitään ei tehty. Vaan se, että Suomessa jatkuvasti ja hyvin vahvasti puhuttiin juuri tästä, miten EU-solidaarisuus ja turvatakuut ovat tärkeitä. Se muodostaa ilmiselvän ristiriidan, Salonius-Pasternak sanoo Uudelle Suomelle.

Ongelmaa ei hänen mielestään olisi, jos Suomi ei itse olisi pitänyt aihetta esillä. Eurooppalaisissa Nato-maissa EU:n turvatakuista ei ole puhuttu, koska niiden osalta turvatakuut ovat hoidossa sotilasliiton kautta.

– Mutta me olemme puhuneet siitä ulospäin ja samalla itse sanoneet, että me luotamme siihen, että löytyy solidaarisuutta – ja sitten me ei itse olla laitettu suoraan sanottuna tikkua ristiin. Siinä on se epäonnistuminen, Salonius-Pasternak sanoo.

– Tässä ei voi piiloutua johonkin juridiikkaan, vaan minun mielestäni tämä on hyvin, hyvin suuri epäonnistuminen. Suomen turvallisuuspolitiikka on vahvasti perustunut juuri tähän ajatukseen.

Tämän sanoi keskiviikkona ääneen myös edellisten hallitusten ministeri Henna Virkkunen (kok.), jonka blogikirjoituksen mukaan ”Suomen turvallisuuspolitiikan kova ydin on perustunut EU:n turvatakuihin”.

Charly Salonius-Pasternak huomauttaa, että EU:n turvatakuita on käytetty Suomessa muun muassa sen perusteluun, miksi Suomen ei tarvitse tai kannata liittyä sotilasliitto Naton jäseneksi. "Läpi Suomen poliittisen spektrin" on annettu ymmärtää, että EU:n turvatakuut on realistinen käsite ja että myös Suomi tätä turvaa vastavuoroisesti tarjoaisi.

– Tämä kuvastaa sen ajan ajatusta, että puheista huolimatta ei uskottu, että näin oikeasti tarvitsee tehdä, Salonius-Pasternak sanoo.

”Tässä ei voi piiloutua johonkin juridiikkaan, vaan minun mielestäni tämä on hyvin, hyvin suuri epäonnistuminen”

Ranskan pyyntö turvatakuiden aktivoimisesta Pariisin terrori-iskujen vuoksi rikkoi tämän oletuksen. Syitä ristiriidan sallimiselle on Salonius-Pasternakin mukaan hankala pohtia ulkopuolelta.

– Miten paljon kyse on ollut siitä, että tiedetään, että meillä ei ole mitään aikomuksia mennä auttamaan ketään, mutta puhutaan tässä lämpimikseen [turvatakuista ja solidaarisuudesta], hän pohtii.

Tutkijan mukaan kuva, ”jonka monet muut voivat saada” Suomen puheiden ja toiminnan ristiriitaisuudesta on se, että Suomi on joko tietämätön tai puhuu kahdella kielellä.

Eli Suomen viesti voi näyttäytyä aika kaksinaamaisena maailmalle?

– No, jos yritän laittaa objektiivisen hatun päähän, niin… kyllä. Ei sille ikävä kyllä ole selittävämpää sanaparia kuin kaksinaamainen, että olemme puhuneet tästä ja olettaneet että näin on, mutta emme ole välittäneet siitä, että emme itse voi vastavuoroisesti tarjota tätä.

Salonius-Pasternak on vakuuttunut siitä, että Ranska tarkoittaa pyynnöllään myös suoraa sotilaallista tukea terroristijärjestö Isisin vastaisiin operaatioihin esimerkiksi Syyriassa. Kyse ei välttämättä olisi täysin uusista operaatioista, vaan jo toiminnassa olevien operaatioiden vahvistamisesta.

– Se ajatus, jota on viljelty Suomessa tarkoitushakuisesti, että tämä olisi symbolinen poliittinen ele, että ei Ranska oikeasti odota sotilaallista apua, on niin itseämme palveleva lausunto kuin olla voi, Salonius-Pasternak sanoo.

– Näinhän väitetään, koska silloin se Suomen kontribuutio näyttää järjelliseltä.

Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) mukaan sotilaallisen avun antamista ja pyytämistä koskevaa lakiesitystä on Suomessa kiirehditty ja se on tarkoitus saada eduskuntaan vuoden 2016 alussa.

Onko Suomen pakko Lissabonin sopimuksen hengessä muuttaa lainsäädäntönsä niin, että sotilaallisen avun antaminen on mahdollista, Charly Salonius-Pasternak?

– Mielestäni on. On monesta syystä järkevää tehdä niin, Salonius-Pasternak sanoo.

Jos lakia ei muuteta, voiko Suomi olettaa tai väittää nauttivansa EU:n turvatakuista, jos se ei itse ole valmis sotilaallista turvaa vastavuoroisesti antamaan?

– Ei, kuuluu vastaus.

Jos lakimuutokseen ei olla valmiita, jää Suomen ”turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle pöydälle yhteistyö Ruotsin kanssa ja toivomus, että bilateraalinen yhteistyö eri maiden kanssa on tarpeeksi vahvaa”, Salonius-Pasternak sanoo.

[Point]

Voisiko Suomi lähettää Naton rauhankumppanuushengessä jonkun Hornetin partioimaan sinne Syyrian alueelle? Aseistus vaan itsepuolustukseksi.

[Mjölnir]

Voisiko Suomi lähettää Naton rauhankumppanuushengessä jonkun Hornetin partioimaan sinne Syyrian alueelle? Aseistus vaan itsepuolustukseksi.

Voisi, jos haluttaisi

[Point]

Voisiko Suomi lähettää Naton rauhankumppanuushengessä jonkun Hornetin partioimaan sinne Syyrian alueelle? Aseistus vaan itsepuolustukseksi.

Voisi, jos haluttaisi

Eli sillä tavalla voisimme kiertää tämän juridisen ongelman sotilaallisesta avusta? Jos siis haluaisimme...

[Mjölnir]

Voisiko Suomi lähettää Naton rauhankumppanuushengessä jonkun Hornetin partioimaan sinne Syyrian alueelle? Aseistus vaan itsepuolustukseksi.

Voisi, jos haluttaisi

Eli sillä tavalla voisimme kiertää tämän juridisen ongelman sotilaallisesta avusta? Jos siis haluaisimme...

Kyllä.

Laki mahdollistaa osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan, jos sitä pyytää YK, EU tai ETYJ tai muu kansainvälinen organisaatio. Eduskunta päättää osallistumisesta. Laki mahdollistaa toimimisen myös NATO:n johdossa. Voimankäyttö voidaan toteuttaa operaatioon hyväksytyn ROE:n mukaisesti.

Jos tahtoa löytyy, löytyy keino. Jos tahtoa ei löydy, löytyy selitys.

[Point]

Vaikka osallistumisen ulkopoliittisia seurauksia voi olla etukäteen hankala arvioida (suututtaisimmeko jonkun tahon --> olisiko siitä minkälaisia seurauksia, mitä saisimme vastineeksi ja milloin), niin näin maallikon mielestä olisi ihan kiva, jos Hornet lentäjillä olisi lentotunteja myös hieman vihamielisestä toimintaympäristöstä siitäkin huolimatta, että tästä koituisi suuremmat kustannukset kuin normiharjoittelusta ja siihen liittyisi myös riskejä vahingoista kalustolle ja sotilaille.

[Mjölnir]

Vaikka osallistumisen ulkopoliittisia seurauksia voi olla etukäteen hankala arvioida (suututtaisimmeko jonkun tahon --> olisiko siitä minkälaisia seurauksia, mitä saisimme vastineeksi ja milloin), niin näin maallikon mielestä olisi ihan kiva, jos Hornet lentäjillä olisi lentotunteja myös hieman vihamielisestä toimintaympäristöstä siitäkin huolimatta, että tästä koituisi suuremmat kustannukset kuin normiharjoittelusta ja siihen liittyisi myös riskejä vahingoista kalustolle ja sotilaille.

Niin, nythän kun Valtakunnan Isä, Lännestä Nouseva Aurinko, Sauli Ensimmäinen, on todennut, että turvatakuut otetaan tosissaan, niin mitäpä jos vaikka Baltian maat vetoavat MYÖS EU:n turvatakuisiin Naton lisäksi, jos Venäjä ahdistelisi niitä...

[Point]

Vaikka osallistumisen ulkopoliittisia seurauksia voi olla etukäteen hankala arvioida (suututtaisimmeko jonkun tahon --> olisiko siitä minkälaisia seurauksia, mitä saisimme vastineeksi ja milloin), niin näin maallikon mielestä olisi ihan kiva, jos Hornet lentäjillä olisi lentotunteja myös hieman vihamielisestä toimintaympäristöstä siitäkin huolimatta, että tästä koituisi suuremmat kustannukset kuin normiharjoittelusta ja siihen liittyisi myös riskejä vahingoista kalustolle ja sotilaille.

Niin, nythän kun Valtakunnan Isä, Lännestä Nouseva Aurinko, Sauli Ensimmäinen, on todennut, että turvatakuut otetaan tosissaan, niin mitäpä jos vaikka Baltian maat vetoavat MYÖS EU:n turvatakuisiin Naton lisäksi, jos Venäjä ahdistelisi niitä...

EIköhän se tarpeeksi pienellä präntätty teksti löytyisi siellä tarvittaessa, jos alkaisi jännittämään liikaa

Mutta jos tälläinen pyyntö tulisi, niin olisi vaarana on, että joku bluffaa tai trollaa...