Ajatuksia Kung fu -matsauksesta

[gozu]

Lukemani keskustelu wushun sm-kisojen sanshou-skabojen täydellisestä reisillemenosta kirvoitti minut miettimään yleensäkin kung fu -matsauksen
periaatteita. Ja sitä, miksei niitä skabailijoita löydy.

Esteeksi on spekuloitu monen potentiaalisen ottelijan kunnon loppumista kesken matsauksen. Moisten nolousten välttämiseksi kungfuilijan pitäisi
liittää harjoitusohjelmaansa lenkkeilyä, sparritreeniä, punttisalia ja kaikkea muuta länsimaista hapatusta. Tämä taas olisi monelle kiireiselle
nykyihmisille pois siitä lajitreenistä, minkä moni kuitenkin kokee kaikkein mielekkäämmäksi. Minullakaan ei ole aikaa eikä motivaatiota rääkätä itseäni kunnon osalta kisakondikseen. Kun ei ole tarvetta.

Yleensäkin, miksi taistelulajia harrastavan pitäisi jaksaa edes heilua kehässä tehokkaasti vaikka sen 3x2 minuuttia? Jos mietitään lajin historiallista taustaa, niin noin kauan jahkaillessasi olisit luultavasti saanut japanilaisen ekspansioijan / mädän hallituksen virkamiehen sapelin selkääsi. Nykyaikana katutilanteissa riski on vain teknisesti erilainen.

Muutenkin, kuten monesti on todettu, matsitilannetta varten joutuu opetteleemaan sitä matsausta, joka on väkisinkin pois lajitreeniltä. Voi
käydä ja varmasti käykin idioottimaisesti: kaivattu matsauksen lisääntyminen sitten kuihduttaa kung fu'n diversiteettiä.

* * *

Mietinkin, miten toimisivat skenaariopohjaiset matsit, joissa skenaario (tai skenaariot) on standardisoitu mahdollisimman tarkkaan ja mahdollisimman tasapuolisesti eri tyylejä huomioiden. En tiedä, ovatko "saat kolme hyökkäystä, jonka jälkeen saat tuta voimani" -haasteet pelkästään leffadramaturgisoijien kikkailua vai onko niillä todellista historiallista pohjaa - mutta minusta ajatus tuntuu jokseenkin järkevältä. Uskon siis, että jotain tämänkaltaisia taisteluja on joskus muinoin kiinanmaalla ollutkin, ellei sitten vieläkin.

Tietenkin yhtenä/ainoana versiona varmasti toimisi sellainen, että "session käynnistyttyä" hyökätä voi silloin kun siltä tuntuu. Tässä mallissa epätoivotun kyttäilyn välttämiseksi pisteitä voitaisiin antaa jo pelkästään siitä, että uskaltaa hyökätä. Eli palkita hyvät (ja tyylipuhtaat) yritykset.

Vuoropohjaisessa tavassa voisi toimia hyvinkin tiukka aikaraja, joilloin hyökkäykseen on lähdettävä. Samoin toisella osapuolella voisi olla hyökkäysvuoro, mutta ensimmäinen osapuolikin saa hankkia bonuspisteitä ennakoivalla hyökkäyksellään tai jollain muulla ovelalla manööverillä. Tai jotain vastaavaa. Eri tyylien sifut saisivat minun puolestani vääntää käsiä ja lyödä tarkemmat säännöt lukkoon.

* * *

Vakavasti, "yksittäiset" hyökkäykset olisi ehkä mahdollista suorittaa ja torjua käyttäen oman tyylin työkaluja ja taktiikoita. Tämä taas olisi ensinnäkin tosi siistin näköistä, ja toisaalta varmasti vähentäisi otteluun liittyviä pelkoja, kun tilanteet ovat tuttuakin tutumpia. Eli, lisää ottelijoita. Eikä kuntoakaan tarvittaisi mahdottomia määriä, kun välillä voi vähän levähtää.

Kähinäalue voisi olla paljon rajatumpi alue kuin kehä, mikä estäisi kung fu'lle (ja katutilanteille) epätyypillistä tanssahtelua pois tilanteista. Ja eihän sellainen kunniakkaalla sotakentällekään sovi.

2000-luvun ja rauhanajan vaatimusten vuoksi sessiot voitaisiin kuitenkin keskeyttää siinä vaiheessa, kun jompi kumpi alkaa ottamaan liian pahasti pataan - tai kun puolustaja saa puolustettua itseään riittävästi. Jälkimmäinen pakottaisi hyökkääjän aktiivisuuteen.

Tietysti tyrmäyksetkin voitaisiin ja varmasti pitäisikin sallia tapahtua, mutta ottelu lienee viisainta pysäyttää ja pisteitä/TKO-voitto jakaa jo tilanteesta, jossa A on saanut B'n positiioon, jossa A'lla on realistinen mahdollisuus vaikka iskeä kyynärpään kärjellä alaspäin B'n niskaan tai napata matkamuisto monkey steals the peach -tekniikalla. Jonkinlainen shooton catch?-sovellus pystymättämiseen. Realismin nimissä.

Tällainen aktiivinen tuomaripeli mahdollistaisi esimerkiksi MMA-tumppujen käytön tai peräti paljaskätisyyden tarjoamat kierot riemut sekä hieman vaarallisemmatkin tekniikat. Toki tämä vaatisi paljon tuomareilta ja terveen järjen käyttöä ottelijoilta itseltäänkin. Mutta lienee jokaiselle selvää, ettei matsinjälkeinen varpaidenvälien siivoaminen kaverin silmänpalasista palvele oikein kenenkään etua...puhumattakaan siitä nolouden määrsät, kun kaveri alkaa yskimään verta silmistään kesken hopeamitalikahvittelun.

Mutta niin, tämmöinen kung fu -treenaukselle & -idealle tyypillinen suhauttelu ei vaatisi hirveästi erityisiä opeteltuja sparrimanööverejä ja olisi siksi minusta ihan hyvä juttu. Tai vaatisi ainakaan niin paljon pahojen tapojen opettelua kuin vaikkapa sanda.

* * *

Ongelmaksi tosin muodostuu se, että tällaiset matsit ovat varmasti järjettömän tylsiä katsoa. Satunnaiselta näyttävää sohimista ja heti kun alkaa tapahtumaan, tuomari repii kaverit irti toisistaan. Toisaalta: saatettaisiin nähdä aika rohkeita & hulppeitakin vetoja, jos vaikkapa pistelasku sellaiseen kannustaa. Esimerkiksi nopean lopettamisen palkitseminen saattaisi saada kokeilemaan...noh, vaikka mitä.

Mutta silti. Minusta potkunyrkkeilytyylinen (tulkitse väljästi) rähinä ei ole kovinkaan lähellä kung fu'ta eikä tule koskaan saavuttamaan hirveän suurta suosiota varsinaisten kung fu -harrastajien piirissä. Jotain kahdenkeskistä voimien mittelöintiä kuitenkin tarvitaan, sillä pianhan joillekin saattaa muodostua se käsitys, että kung fu on pelkkää ilmaanhuitomista...


* * *

Tulipas lätinää. Mutta jospa tuosta joku jotain argumentteja saisi irti tuhottavakseen.

Ystävällisin terveisin,

Dr. Benway

[Samppa]

Voihan sen matsin lopettaa kungfun tyylisesti nopeasti jahkailematta vaikka sitä aikaa olisi käytössä 10 min. Siis jos tyrmäykset on sallittuja. Silloin huono kunto ja laiskuus kuntotreeniin ei ole este.

[Andy]

Olin juuri kirjoittamassa samaa. Jos siellä taistelukentällä ei saa kaveria lyötyä levyksi saman tien, niin sitten varmaan pitää ottaa riski selkään tulevasta keihäästä. Mitä muuta siinä voi tehdä? Antautua?

Miten olisi semmoinen, että jos matsi ei ole vaikka puolessa minuutissa ohi, niin arvotaan, kumpi ottelija saa kaverin avukseen?

[KungFuMiäs]

Ihan hyvä että tälläistä mietitään, mutta tämä "yksittäiset hyökkäykset" juttu olisi yhtä kaukana siitä mitä me perinteiset tyypit tehdään kuin sanda. Ideana ainakin omassa lajissani on jatkuva iskeminen tarvittavilla kehon osilla (esim, nyrkki, kyynärvarsi, kyynärpää, olkapää jne jne.) suojaten ja hyökäten samanaikaisesti. Että ainakin yksi asia mitä turnauksen pitäisi sallia on iskeminen mahdollisimman monella kehon osalla, mukaan lukien kyynärpää ja polvi. Myös hanskat pitäisi pienentää minimiin, shooto hanskat tai pienemmät, koska sillä ON väliä että tapellaanko nyrkkeilyhanskoilla tai MMA tumpuilla. Se ei mielestäni ole välttämätöntä saada iskeä silmiin tai jalkojen väliin sun muuta tälläistä, turnauksen ideana on kuitenki päästä tappelemaan lujaa ja hakea vastustajan tyrmäämistä, tuollaisten tekniikoiden kanssa juttu lähtisi käsistä. Muuten perus erä systeemit sun muut toimisi ihan hyvin mielestäni.

Esteeksi on spekuloitu monen potentiaalisen ottelijan kunnon loppumista kesken matsauksen

Kyllä se isoin syy on kuitenki se että sanda potkunyrkkeily on aika kaukana siitä mitä me perinteiset kung fu tyypit tehdään. Se on totta että jos kehässä haluaa tapella niin täytyy kehitellä jonkinlainen kunto treeni ohjelma, mutta kyllä meidän perinteisilläkin metodeilla saa kehitettyä taistelukuntoa ihan hyvin, siitähän tässä loppujen lopuksi on kyse että löytyy oikeanlaista lihaskuntoa tapellakseen omalla lajinomaisella tavallaan.

[Andy]

Eli käytännössä homma olisi säännöiltään kuin Burmalainen nyrkkeily. Siihenhän varmaan löytyisi paljon ottelijoita. Tai ehkä ensimmäisiin kisoihin löytyisi, mutta kun joku vähän enemmän treenannut olisi noilla säännöillä hakannut vastustajansa soseeksi, niin ehkä sen jälkeen vähän vähemmän.

[KungFuMiäs]

Tai ehkä ensimmäisiin kisoihin löytyisi, mutta kun joku vähän enemmän treenannut olisi noilla säännöillä hakannut vastustajansa soseeksi, niin ehkä sen jälkeen vähän vähemmän.

joo sehän näissä yleensä onkin ongelmana että jos löytyy jokin ryhmä joka on erikoistunut näihin sääntöihin. Mutta tuollainen vapaa formaatti pienillä hanskoilla on mielestäni aika lähellä mitä monet perinteiset koulut tekevät, varmaankin ryhmien täytyy muuttaa treeniänsä jonkin verran tälläistä varten, mutta ei kuitenkaan niin paljoa kuin esim. sandata varten, mutta he voivat kuitenkin pysytellä omien lajiensa raamien sisällä kun säännöt ovat vapaat ja hanskat pienet. Voihan sääntöjä aina sumplia ennen turnausta osallistuvien koulujen yhteisessä kokouksessa.

[gozu]

niin, olisi pitänyt varmaan tiivistää & selkeyttää

kokeilen uudestaan:

-yksittäinen hyökkäys ei tarkoita yksittäistä lyöntiä/potkua/taklausta, vaan niiden yhdistelmää, joka kestää niin kauan kuin sitä kestää: puolustaja joko torjuu tilanteen esimerkiksi irtautumalla selvästi tai tyrmäämällä hyökkääjän tai sitten feidaa itse - ja peli vihelletään poikki siltä erää. minusta tällaiset tilanteet ovat hyvinkin lähellä perinteistä kung fu'ta - tosin turvallisesti harjoitettuna

-jos hyökkäys ei tuo lopetusta, arvoidaan, kuinka lähellä lopetus oli, eli kuinka hyvä/toivoton yritys oli. ja, kuinka hyvä puolustus oli. eli pisteitä jaetaan. tämä vastauksena hupsuihin kommentteihin, kuten "miksei sitä potkunyrkkeilymatsia voi lopettaa kungfumaisen nopeasti"

-hyökkäyksiä on monta per "ottelu" - kokonaispisteet ratkaisevat voittajan, jos lopetusta ei vaan ota tullakseen.

-ihmissoseen estämiseksi ehdotin taitavaa tuomaripeliä, joka pysäyttää tilanteet tarvittavan aikaisin, mutta se on sitten ilmeisesti jokseenkin utopiaa.

melkoiseksi tuomaripeliksi ja pisterätnäämiseksi tämä tietysti menisi, enkä tiedä kuinka hyvin se taas vastaa kung fu'n ideaa. itseäni vaan ärsyttää jo pelkästään se, että kehä ja kehässä mättäminen (sandasäännöin) on jo perusluonteeltakiin häiritsevän paljon mistä tahansa kung fu'sta eroavaa.

Koko jutun lähtökohtana yritin sanoa, että kilpailun olisi oltava sellaista, millaista harjoittelukin. Käsittääkseni harvassa seurassa treenataan ihan kunnon sparrausta perustasolla (eli pl. ylimmät vyöt). Sen sijaan jonkinlaisia soveltavia pariharjoituksia vääntää lähes jokainen porukka. Kiva olisi löytää jokin kaikkia miellyttävä keino mitellä voimia näissä --

ehkä selitän turhaan ja ehkä tosiaan tällainen tyylienvälinen toimiva mittelö on sitten mahdottomuus. hieman harmillista. jonkinlaista kung fu -matsaamista, muuallakin kuin treeniporukan sisällä, näkisin silti mielelläni.

Pahoittelen sekavuutta, mutta se nyt oli eka postaukseni

t. Benway

edit: --tun tagit

[Cuculcan]

+ Eri tyylien Kungfukouluja on runsaasti ja ne ovat usein pieniä

+ Eri tyyleissä painotetaan eri asioita, joten säännöistä ei välttämättä päästä sopuun (kuten ei olekaan)

+ Kouluilta saattaa puuttua opetusohjelma otteluun, joka vaikeuttaa oppilaiden kouluttamista ottelijoiksi. (ja ei ei ja ei - vaikka treenaa kungfua, niin oppilas ei ole armoton tappokone ilman otteluharjoittelua).

[Tapani]

Ja ihan hyvä ensimmäinen viesti, tervetuloa vaan remmiin.

On hyvä, että eri vaihtoehtoja etsitään ja harkitaan, mutta kyllä eri kungfujen yhdistäminen kisoihin niin, että kaikki ovat tyytyväisiä, on vaikeaa. Ei ehkä mahdotonta, vaparisääntöjä muokkaamalla voi hyvinkin saada toimivat säännöt aikaan. Minusta vapaaotteluliiton systeemi, jossa ottelusäännöt etenevät matsaajan tason mukaan on erittäin hyvä käytäntö, ei itse asiassa niin kovin kaukana siitä, mitä me Tang Langissa käytämme.
Ja perimmäinen syys siihen, miksei wushu/kungfu -kisoihin tule paljon matsaajia on se, että ne muutamat suomalaiset kilpamatsausta etsivät ovat jo muissa lajeissa kisaamassa.


Tapani

edit: hiukan lisäsin vaan

[taifuuni]

Sellainen vaihoehto tulee mieleen jota olemme joskus kokeilleet eri tyyleillä matsatessa, että peli menee poikki kolmesta pisteestä, eli osumasta hyväksyttäviin kohteisiin.
Vaikea selostaa miten se etenee mutta siinä todellakin voi aika monella tyylillä olla sanottavaa yllättävyydellään.

[Pauli]

Omasta mielestäni matsaus ja pistehippa on kaksi aivan eri asiaa..
Jos ylipäätänsä tapellaan, niin tapellaan sitten kunnolla.

[Cuculcan]

peli menee poikki kolmesta pisteestä, eli osumasta hyväksyttäviin kohteisiin.

Point sparring ?

[KungFuMiäs]

juu siis mielestäni treenit on paikka missä voi vetää kaikenlaista scenario juttua kun tarkoitus on vain treenata ja oppia eikä tarvitse miettiä voittajaa ja häviäjää. Kisoihin mennään siksi että saa soveltaa vapaasti juttujansa ja oikeasti yrittää tyrmätä vastustajaansa joka yrittää tehdä samaa sinulle, tälläistä fiilistä ei treeneistä saa ja siksi sitä pitäisi saada kisoista koska se on arvokas kokemus.

[taifuuni]

Omasta mielestäni matsaus ja pistehippa on kaksi aivan eri asiaa..
Jos ylipäätänsä tapellaan, niin tapellaan sitten kunnolla.

Madaltaa tuo kynnystä kuitenkin niin paljon että kilpailut tuskin jäävät pitämättä, ja jokainen voi käyttää oman tyylisuuntansa tekniikoita.
Lisäksi nuo kohteet joista pisteitä saa voi määritellä ihan vapaasti.
On lajeja joissa voi tapella kunnolla mutta niihin harjoitellaan juuri sitä varten.
Jos minä vaikka matsaan poikieni kanssa niin en minä tappele kunnolla
vaan mittelen taidoilla yllämainitulla tyylillä.
On lajeja joissa pääsee tappelemaan täysillä ja se on hyvä.

[taifuuni]

peli menee poikki kolmesta pisteestä, eli osumasta hyväksyttäviin kohteisiin.

Point sparring ?

Jep, mutta sitä voi soveltaa ihan vapaasti.