Viimeisin katsomasi elokuva

[Lasse Candé]

The Road (2009)

Tuli juuri telkkarista. Viggo Mortensen ja kersa tallustavat synkänpilvisenharmaassa maailmassa missä on tapahtunut jotain minkä takia vain vähän ihmisiä elää, eläimiä ei vissiin juurikaan ole ja alkaa kai kasvitkin tehdä kuolemaa. Jotain ihmissyöjiä ja rosvoja ja sen semmoisia jäljellä ja vähän Walking Dead -meininki.

Elokuva on täysin passka. Alusta loppuun taukoamatta. Sinne meni kaksi tuntia enkä saanut mitään vastineeksi. Lisättäköön vielä kakaran tyhmät ja ennalta arvattavat "olemmeko me varmasti hyviksiä"-kysymykset. Mainokset olivat paljon parempia.
Annetaan nyt kuitenkin 1 tähti viidestä ja sekin tulee vain siitä että leikin ettei Walking Deadia ole. Kun se nyt kuitenkin on, tällä leffalla ei tee yhtään mitään.

Yhdessä vaiheessa meinasin että lopettaisin kesken kun oli vähän sellainen fiilis että ei tästä tulekaan mitään. Olisi pitänyt uskoa, sillä leffassa ei tapahtunut tuon kohdan jälkeen mitään (kuten ei siis sitä ennenkään).

[Mika]

Joitakin kuukausia sitten katselimme tuota elokuvaa noin viisitoista minuuttia. Siihen jäi.

No, nyt lauantaina katselimme toisenlaisen elokuvan.

The Lincoln Lawyer (2011)

Elokuvassa pätevä ja sukeva asianajaja saa asiakkaakseen nuorehkon miehen, joka syytetään julmasta pahoinpitelystä. Pian hän huomaa, ettei kaikki olekaan ihan selvää, ja yhteydet hänen vanhoihin juttuihinsa sekä syy tähän alkavat selvitä...

Tämä oli yllättävän hyvä elokuva. Voin suositella juonikkaiden elokuvien ystäville.

Elokuva perustuu kirjaan.

Näyttelijäkaarti on poikkeuksellisen nimekäs.

[video][/video]

[Totte]

Tuo pitää kyl katsoa, ku siinä on jopa McConyhyu...

Pitää vaan miettii joku joka ois tolle sopivaa leffaseuraa.

[ka1]

Blackhat



Kuusi vuotta Michael Mannin edellisestä kokoillan elokuvasta.
Ja Blackhatin päähenkilö on kuusi vuotta lusinut hakkeri Hathaway, joka värvätään avustamaan skismaista amerikkalais-kiinalaista viranomaistiimiä tuntemattoman kyberrikollisen jäljittämisessä.

Eli sanomattakin selvää, päähahmot ovat kunniakoodia noudattavia ammattilaisia.

Keskeisenä aiheena on uhka. Se manifestoituu eri tavoin eri hahmoille, mutta omassa kuumeisessa juoksussaan jokainen silti on.
Juoksu vie ympäri pallon, metsästäjän ja saaliin roolit vaihtelevat, vieras maa polttaa. Miten käy, kun on tehtävä nopeita siirtoja vaarallisessa pelissä? Blackhatin näkemys on armoton ja koko elokuva korostetun surumielinen.

Hathawayn pitäisi olla virtuaalimaailmassa kotonaan, mutta muiden tavoin hän hapuilee hämärässä tavoitellen jotakin konkreettista. Maailma on vieras, muuttunut. Blackhatkin on saanut siltä nuivan vastaanoton.

Digitaalisen raja on veteen piirretty, vastus anonyymi - ykkösiä ja nollia. Ajojahti yltyy kuitenkin hetki hetkeltä fyysisemmäksi, kunnes lopulta kohtalo on ottanut niskalenkin ja on enää toimittava niiden menneen maailman sääntöjen mukaan, jotka jo mm. Melville hahmoilleen koodasi; siis kostettava.


Alkupuoli on jokseenkin tavanomaista trilleriä. On esillepanossa toki tuttua aistikkuutta sekä lukuisia niin sanottuja Michael Mann -hetkiä, puhtaasti ekspressionistisia seisahduksia tarinan virrassa.
Niin ja tietysti Mann heti kärkeen aloittaa Blackhatin kuvilla, joiden voi nähdä viittaavan niihin joihin Kubrick 2001:n lopetti.

Blackhat paranee jatkuvasti loppua kohden. Kierrokset nousevat ja elokuvan ilme muuttuu hektisemmäksi, yhä tyylittelevämmäksi. Lopulta ollaan jo aikamoisissa sfääreissä, ja ohjauksessa ja audiovisuaalisessa kikkailussa on hurja energialataus.

Mise-en-scène on kaukana esimerkiksi Manhunterin millintarkasta kontrollista, se on pikemminkin kaukoidän hallittua kaaosta, jonka pensselin tavoin käytelty käsivarakamera tallentaa.
Korkean erottelukyvyn digitaalinen kuva herättää yötaivaat eloon ja tuo ahtaiden katujen neonvälkkeen ja ihmisvilinän elokuvateatteriin asti.
Urbaabin miljöön kuvaamisessa Mann on edelleen Mann.

Ja tutun mestarillisissa tulitaisteluissa tunnistettavasti jylisevät aseäänet ovat jälleen pääosassa. Lähitaistelut ovat brutaalin suoraviivaisia.

Silti Blackhat lukeutuu mielestäni Mannin uran heikompiin töihin.

Mann on aina osannut käyttää juonenkuljetuksessaan uskottavia yksityiskohtia, ja saanut siten elokuvansa tuntumaan kypsiltä. Blackhatia vaivaa tämän vaikutelman ajoittainen puuttuminen. Kenties Chris Nolanin vääränlaiseen apinointiin pohjaavan Hollywoodin nykytrendin mukaisesti käsikirjoituksessa ei liiemmin olla hiottu sitä, miten juonielementit sulautetaan mukaan ja esitetään katsojalle. Kyseessä voi olla tehokeino pohjavirtausten suuntaamiseksi pintaa kohti, mutta minä pitäisin moista silti taitamattomana käsikirjoittamisena. Ei juonitason tarvitse olla reikäinen sisällön näkemiseksi.

Blackhatissa siis on käsikirjoituksellisia ongelmia. Vaikuttaa siltä, että Mann on tietoinen. Hän hukuttaa elokuvan edetessä juonen hieman taka-alalle, dialogin arvon hän kyseenalaistaa jatkuvasti muuntelemalla sen äänenvoimakkuutta satunnaisesti jopa kesken lauseiden.
Kaikki tämä äidyttää Blackhatin rujon kauniiksi, kauttaaltaan melko ekspressionistiseksi paketiksi pitelemätöntä vimmaa. Raivoa käsinkosketeltavan tosimaailman puolesta.
Jos juonitasolta puuttuu uskottavuutta sekä pikkutarkkuutta, kuvista ja tuokioista niitä löytyy kaksinverroin.
Viihde-elokuvan rajat venyvät. Blackhat on epätäydellinen mestariteos.


Leffan viimeinen kohtaus muuten todella taitaa olla pieni nyökkäys takaisin Chris Nolanille (vrt. Inceptionin loppuun), jonka oppi-isiin Michael Mann lukeutuu.

[Mika]

The Whistleblower (2010)

Elokuva perustuu tositapahtumiin Bosniassa, jossa paimenkoirista tulikin susia. Tämä manifestoitui raa'an ihmiskaupan muodossa. En kerro elokuvasta sen enempää, koska tämä kyllä yllärinä melkein pilasi lauantai-illan. Fiktionakin se olisi ollut karu aihe, mutta kun ajattelee että noin oikeasti tapahtui eikä ketään koskaan viety käräjille, halkeaa pää.

Elokuva ei ole kovin väkivaltainen, ja itse asiassa siitä oli jätetty pois kaikenlaista sairasta. Tapauksesta voi lukea lisää esimerkiksi täältä. Tuo sama yrityshän toimii edelleen mm. Afganistanissa.

[video][/video]

---

The Intouchables (2011)

Tämä tositapahtumiin perustuva elokuva on sitten ihan eri maata. Neliraajahalvaantunut, äveriäs ranskalaismies etsii uutta avustajaa itselleen. Sellaiseksi valikoituu vähän omia polkujaan ja elämässään hieman hukassa oleva mies. Näiden kahden suhteesta muodostuu erityisen läheinen ja hauska. Tämä on hyvä mielen elokuva jos mikä. Nauraa saa monet kerrat.

Toista pääosaa esittää Ranskan Dustin Hoffman, François Cluzet.

Tosielämän tarinaa näistä kahdesta voi lukea vaikka täältä.

[video][/video]

[Lasse Candé]

John Wick

Ihan hyvä toimintapläjäys. Kurkottelee hieman vaikkapa Sin Cityn suuntaan. Toiminta on näyttävää ja kekseliästä mutta noihin nähden melko realistista ja ei-kikkailevaa. Aika mielekäs kombo. Joku voi olla eri mieltä, tosin.

Matrix-äijän vaimo kuolee ja hän saa lahjaksi vaimolta kirjeen saattelemana koiran josta tulee ainoa elävä muisto vaimostaan ja elämän pelastaja. Theon Greyjoy possensa kanssa tappaa koiran autoryöväyksen ohessa ja tämä saa Matrix-äijän palaamaan tappamisen tielle kostoretken merkeissä. Pääkkäriksi muodostuu Theonin isä. Tappamista riittääkin sitten jonkin verran. Juonikin kestää kasassa, ei mitään typeriä käänteitä ja muutenkin miellyttävä tekele.

Neljä tähteä viidestä.

[L.K.]

Nyt on tullut katsottua kaksi aika huonoa leffaa, välillä näinkin eli

23 Jump Street

22 Jump Streetin jatko-osa. Ekan olin nähnyt osittain, se ei oikein vakuuttanut mutta lueskelein tämän arvostelun yhdesltä saitilta ja tätä kehuttiin vuoden hauskimpien leffojen kastiin kuuluvaksi.

Leffassa siis pääkaksikko poliisit soluttautuu Collegeen selvittelemään rikosta, mutta pian löytävätkin oman menetetyn nuoruutensa ja ohessa sitten on vaikka mitä parhaat kaverit-draamaa jne.

Elokuvalla on hetkensä, mutta pääosin se on vaan jotenkin väkinäisen oloinen jaitselle ei ainakaan pudonnut. Channing Tatum ja Johan Hill vetävät kyllä roolinsa hyvin sinällään, mutta ei sekään kaikkea pelasta. Arvosana 7.

Vikingdom

Nyt oli kyllä sellainen pläjäys ettei tiedä oliko tämä jo niin huono, että se oli hyvä

Leffassa Dominic Purcell esittää Eirick-nimstä Viikinkilordia, jonka tehtäväksi lankeaa maailman pelastaminen ja vaikka mitä.

Juoni ja kaikki muutkin ovat kyllä niin camp-ainesta ettei mitään rajaa. Leffan toimintakohtaukset on kuvattu 300-henkisesti ja sisältävät hetkittäin ihan hyviäkin settejä,vaikka silmiinpistävintä on yleiseti aika karut efektit jne. Lisäksi puvustus yms on jotenkin absrudia. Esim usiella Viikingeillä on niin selvät peruukit että hetkittäin luulee katsovan jotain kesäteatteria

Sopivasti viinaa niin kyllä tämä menee sellaisena huumoripätkänä. JOS leffan tekijöillä ei ole ollut tarkoitus tehdä tätä kieli poskessa niiin olen aika huolestunut...
Arvosanaa ei pysty antamaan kun se voisi olla toisaalta 5 tai toisaalta 9

[L.K.]

Lucy

Luc Bessonin ohjaama scifi-toimitapätkä, jossa Lucy (Scarlett Johansson) joutuu tahtomattaan osaksi uuden superhuumeen salakuljetusrinkiä. Reissuna aikana huumetta päätyy vahingossa Lucyn elmistöön ja tämän myötä hänen aivokapasiteettinsa käyttökyky alkaa kasvaa radikaalisti, jonka myötä hän saa yliluonnollisia voimia sekä kykyjä, joita hän käyttääkin ensin avukseen kostaakseen pahiksille, jotka hänet saivat alunperin huumeidne salakuljetukseen pakotettua.

Sitten hän ottaa yhteyttä tiedemieheen (Morgan Freeman), jolle Lucy haluaa kertoa kyvyistään ja toivoa, että siitä olis jotain apua koko ihmiskunnalle.

Matkan varrelle mahtuukin sitten huikeaa toimintaa ja vaikka mitä sattumuksia kun huumeliiga lähtee Lucyn ja huumeiden jäljille.

Leffa on kyllä taattua Besson-laatua ja hienojen toimintakohtausten lisäksi luvassa on melkoista sci-fihuttuakin. Hetkittäin ollaan aika korkealentoisissa tunnelmissa, mutta kokonaisuus jää vahvasti plussalle.

Oikein hyvä ja hieno rainahan tämä oli, voi suositella genren ystäville. Arvosana 9-.

Sin City- A dame to kill for

Legendaarisen Sin Cityn jatko-osa. Valitettavasti tämä menee sinne osastoon "ei tee oikeutta ykkösosalle" eli kaukana ollaan ykkösen tasosta ja laadusta. Mukana on valtaosa ykkösen näytteliöistä ja iso tukku muitakin niminäyttelijöitä.

Juonesta ei oikeastaan voi tässä puhua kun päällekkäin on monta tarinaa joista osa sitten nivoutuu yhteenkin.

Kuvamaailma ja tyyli on samaa laatua, brutaalius tietenkin myös. Sitli, jotenkin vähän väkisten tehdyn oloinen. Eikä se, että Eva Green keikistelee alasti puolet leffast, ihan kaikkea kuitenkaa pelasta

Jos ei ole nähnyt ykkösosaa, veikkaan että tämä jää vielä ontommasi. Nyt tutut henkilöhahmot jne. nostivat ainakin itsellä arvosanaa. Silti, lievä pettymys tämä oli. Arvosana 7,5.

Edge of Tomorrow

Tomppa Cruisen tähdittämä toimintapläjäys. Osahan tätä on tainut haukkua, mutta itse tykkäsin. Visuaalisesti aika vaikuttava pätkä ja kyllähän Tomppa tämän tyylilajin starana osaa toimia. Päivänäi Murmelina-henkisyys tuo myös hauskan vivahteen leffaan.

Leffan juonihan on tiivistetysti se, että Tomppa on tutkijasotilas, joka joutuu vastentahtoaan osaksi kenttäsikoja suureen hyökkäykseen maailmaa valloittaneita örkkejä vastaan. Ekassa hyökkäyksessä hän saa kehoonsa kuollessaan olioiden geenejä tms. (en nyt muista tarkkaa "ainetta"), jonka johdosta hän kykenee hallitsemaan aikaa ja herää aina kuollessana uudestaan saman hyökkäyspäivän aamuun.

Juonesta ei oikeastaan hirveän paljon enempää voi paljastaa ilman että leffa spoilaantuu

Jos tarkemmat kuvaukset juonesta tms kiinnostaa niin KVG, nyt ei jaksa enempää raapustaa

Hienosti tehty leffa, jossa aika ei juuri pitkäksi käy. Voi ehdottomasti suositella kaikille vauhdikkaan scifin ystäville. Arvosana 9.

[Mika]

Varasto (2011)

Tämä elokuva on mitäänsanomattomuudessaan poikkeuksellisen surkea. Kenenkään ei missään nimessä pitäisi ikinä katsoa tätä.

Annan puolikkaan tähden värikontrastin vuoksi, jottei kukaan vahingossakaan luule minun antaneen täydet viisi tähteä.

Onneksi kuitenkin L.K. jatkaa hyvien elokuvavinkkien jakamista.

[Lasse Candé]

Interstellar. Kyllä kannatti. Esim. Lasse nyt lopettaa heti fiilistelyn ja menee kattomaan.

No nyt tuli sitten katsottua. Ei oikein uponnut. Vähän naurettavaa pelleilyä ja pätkä oli olevinaan parempi kuin mitä on. Täytyy kyllä kuitenkin antaa vielä toinen mahdollisuus. Sen verran sekava kokonaisuus, että ehkä sieltä paremmalla ymmärryksellä jotain irtoaa.

Nyt hädin tuskin kolme tähteä viidestä.

[L.K.]

A Walk among Tombstones

Lian Neeson esittää Matt Scrudderia, ex-poliisia joka työskentelee yksityisetsivänä. Scrudder saa työtarjouksen AA-kerhossa tapaamaltaan kaverilta, jonka veli tarvitsee apua. Selviää, että veljen vaimo on kidnapattu ja murhattu,vaikka veli maksoi lunnaat. Hän pyytää Scrudderia auttamaan murhaajien kiinnisaamisessa. Ensin Scrudder kieltäytyy koska tajuaa miehen olevan huumediileri. Kun kuitenin mies paljastaa enemmän tapauksesta sekä vaimon kohtalosta, Scrudder päättää auttaa.

Pian alkaa selvitä murhasarja, jonka takana ovat ilmeisesti samat tekijät ja lopulta Scrudder pääseekin näiden jäljille.

Leffa alkaa tiukasti, sitten seuraa aika pitkiä suvantovaiheita ja lopummassa on taas toimintaa. Toisaalta, leffa pitää otteessaan kuitenkin kohtuu hyvin eikä vähiten aina yhtä loistavan Neesonin takia. Murhaajista on myös saatu tehtyä riittävän vastenmielisiä tyyppejä ja uhrien ahdistusta tuodaan esiin "sopivasti", jotta katsojan on helppo samaistua lain omaan käsiin ottavien sankarien oikeutuksesta kostoretkellään.

Odotin ehkä hitusen enemmän leffalta,koska Neesonin viime vuosien tuotokset ovat poikkeuksetta olleet loistavia. Ei tämä huono ollut, mutta lievä pettymys. Kuitekin ihan katsottava jännäri jota voi kyllä suositellakin pienellä varauksella. Arvosana 8.

[Lasse Candé]

No, nyt lauantaina katselimme toisenlaisen elokuvan.

The Lincoln Lawyer (2011)

(...)

Tämä oli yllättävän hyvä elokuva. Voin suositella juonikkaiden elokuvien ystäville.

Elokuva perustuu kirjaan.

Näyttelijäkaarti on poikkeuksellisen nimekäs.

[video][/video]

Tiirailtu. Oli tiirailun arvoinen. Samaa mieltä myös arvosanasta!

[ka1]

Interstellar. Kyllä kannatti. Esim. Lasse nyt lopettaa heti fiilistelyn ja menee kattomaan.

No nyt tuli sitten katsottua. Ei oikein uponnut. Vähän naurettavaa pelleilyä ja pätkä oli olevinaan parempi kuin mitä on. Täytyy kyllä kuitenkin antaa vielä toinen mahdollisuus. Sen verran sekava kokonaisuus, että ehkä sieltä paremmalla ymmärryksellä jotain irtoaa.

Nyt hädin tuskin kolme tähteä viidestä.

Joo. Näin yhden katsomiskerran jälkeen Interstellar tuntuisi jäävän tasolle ”ihan ok”. Toisaalta, kunnioitettavan kunnianhimonsa tähden (ei tällaisen budjetin blockbustereissa kukaan muu kuin Nolan edes yritä / saa lupaa yrittää) se painii kuitenkin paljon raskaammassa sarjassa kuin useimmat muut ”ihan ok” -leffat.
Pitää katsoa vielä uudestaan vankemman mielipiteen muodostamiseksi.

On Interstellarissa ehdottomasti monia huippuhetkiä: Cooperin lähtö maasta, madonreiän läpi matkaamisen tai jättiaallon puhdas wow-faktori, avaruuskypärän visiirin hajoamista seuraava suorastaan pitkitetty kituminen Zimmerin urkujen uhkuessa, ja niin edelleen.
Leffan teknisen puolen laadukkuus tietysti on itsestäänselvyyttä.
Toisaalta Nolanin tyyppiviat ovat jopa tavallistakin korostuneempia, pahasti kokemusta romuttavia - ekspositiodialogia, juonitason aukkoja ja hölmöilyjä...
Musapuolelta odotin, että Zimmer olisi lopulta keksinyt jonkun uuden jutun, mutta se tekikin sen Inceptionin tröötin uudestaan. Voi pipari, vaikka kaikessa mahtipontisuudessaan soundtrack sinänsä toimiva onkin.
Ja vaikka Interstellar optimistisesti kannustaakin raivoamaan läpi jään, kun kylmä kosmos saartaa pimeään, on sen ihmiskuvassa myös miellyttävää synkkämielisyyttä tahi realismia. Ihminenhän esitetään sekä irrationaalisena (Hathawayn ja Affleckin hahmot), että keinoja kaihtamattomana selviytyjänä (Damonin ja Cainen hahmot). Toki silti Nolanille ensimmäistä kertaa itse päähenkilö ei ole psyykeeltään piinattu antisankari, vaan suhteellisen kirkasotsainen jokamiesmessias. Jonka tulkinnassa Matthew McConaughey kylläkin jatkaa vakuuttamista.

Jälkimauksi jäi, että ilman ulottuvuusspedeilyä kyseessä olisi todennäköisesti ollut parempi, jopa erinomaisen hyvä elokuva.
Mutta pitää siis katsoa vielä uudestaan. Nolanin leffat on rakennettu siten, että ne usein paranevat toisella katsomiskerralla (ei juuri tyhjäkäyntiä, lähes kaikella on juonta edistävä funktio, dialogille ei anneta pahemmin aikaa upota - nämä ovat tekijöitä, jotka ikään kuin vaativat katsomaan uudelleen. Sitten on vielä tekijöitä, jotka pikemminkin kannustavat uusintakierrokseen: juonikuvioiden lisäksi esimerkiksi runsas muusiikilla johdattaminen ja leikkauksen siihen sitominen, mikä luo virtauksen joka imaisee mukaansa voimakkaammin, mikäli juonitapahtumiin ei niin kovin joudu keskittymään).

[Juiseman]

The raid 2

Jatko- osa elokuvalle The raid redemption. Jatkuu lähes suoraan edellisen osan päätöksestä. Ideaalinen nuori poliisi Rama joutuu soluttautumaan rikollisjengiin vankilan kautta. Muutaman kuukauden kakku muuttuu vuosiksi. Päästyään vapaaksi hän jatkaa rohkeammin ja päätyy ihan rikollisorganisaation huipulle keskelle valtataistelua ja petoksia.
Tässä elokuvassa on kyllä ihan kirkkaasti viime vuosien parhaat ja pisimmät tappelukohtaukset. Ne on tehty niin tyylikkäiksi ja taidolla että niistä jopa saa selvänkin. Eli ei ole leikattu ihan sillisalaatiksi, tätä katsoo mielellään. Puukkotaistelut (mukana muitakin teriä) on melko pitkiä ja hyvin koreografioitu, tiedä sitten realismista. Edelliseen osaan verrattuna niitä on enemmän ja tuntuvat intensiivisemmiltä, lienee pitkien kuvausottojen ansiota. Tässä on myös autoilla kaahailua, draamaa, ja paikkoja myös enemmän.
Draaman tasosta pieni miinus, toiminta korvaa kyllä kirkkaasti sen. Nämä kaverit osaavat kyllä tämän genren tekemisen, eikä olisi ihme jos päätyvät vieläkin isompiin hollywood- elokuviin. Toivottavasti saavat tehdä yhtä näyttäviä ja verisiäkin juttuja lisää. Tämä olisi kovin kuiva ilman haavojen ja viiltojen veriroiskeita.
Mahtava elokuva, pisteitä ropisee
Kokonaisuutena 9
Taistelukohtaukset 10, hyvää mainosta paikallisille kamppailulajeille
Musiikki sopii hyvin mukaan silloin kun sitä on.

Onkohan leffan kuvauksissa sattunut mitään tapaturmia? Jos ei, niin osaavaa stunttiporukkaa on. En ainakaan nähnyt mitään pehmusteita alastuloissa heitoissa yms.

[Lasse Candé]

Korealainen pätkä nimeltä Old Boy. (2003)

Oli oikein hyvä. Miellyttävä meininki ja mielenkiintoinen tarina. Lieviä raakuuksia, mutta ne olivat melko vähäisessä roolissa. Jos ei haittaa että leffassa puhutaan kieltä mitä ei osaa (itseäni haittaa yleensä jonkin verran) niin suosittelen.