Tästä pääsen ajatukseen jota olen miettinyt - ja jostain lukenut - että kamppailulajien ytimessä on sanakaritarinoiden fyysinen toisintaminen. Eli toistetaan/matkitaan jotain legenaarista (mahdollisesti kuviteltua ja sepitettyä) tapahtumaa. Legendan alkuperäinen sankari on usein joku kuuluisa soturi, tai jopa jumala. Tällä tavalla tullaan osallisiksi alkuperäisen sankarin taidoista ja voimista. Käsitääkseni matkimismagia on hyvin vanha ja tyypillinen magian muoto jossa matkimalla ja esittämällä jotain eläintä tai jumaluutta/henkiolentoa tullaan osallisiksi tämän olion voimista- eli väestä.
En tiedä soveltuuko tämä kaikkiin perinteisiin ja kuinka hyvin, mutta tuli vain mieleen, että esim. moneen ryuhaan ja perustajaan paljon vaikuttaneissa esoteerisesen buddhalaisuuden muodoissa on rituaaleissa ja harjoituksessa taustalla idea symbolien ja symboloidun ei-erillisyydestä. Toisin kuin jotkut suuntaukset opettavat, valaistuminen onkin mahdollista yhdessä elämässä ns. kolmen salaisuuden kautta. Pitää mallintaa buddhaa (ja siis koko maailmankaikkeuden todellista olemusta) kehon, puheen ja mielen kautta, eli käytännön tasolla mudrien, mantrojen ja mandaloiden avulla. Jos näin vaappuu kuin buddha ja vaakkuu kuin buddha, ymmärtää lopulta ettei voi olla mitään muuta kuin buddha.Tilastot: Lähetetty Ikkyu — maalis 17, 2024, 19.13
]]>