Naked kirjoitti: Aaaargh. Musan vielä ymmärtää, mutta rap ja musan tahtiin tekstejä ruudulle saa kyllä ihon kananlihalle.

Sama huomio. Minulla (c)rap-musiikki yleensäkin saa tuon aikaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vielä enemmän, jos joutuu katsomaan videolta kun kamera heiluu, kädet huitovat, kultakorut kimaltelevat ja lahkeet lepattavat.

Naked kirjoitti: Mutta kun äänet pisti pois, niin ihan jänskännäköistä kamaa tuo oli. Sparria kun katsoi, niin kyllä nämä ainakin jotain lajinomaisesti tuntuvat tekevän, mutta sen verran kevyttä se oli että en itse saanut kyllä paljoa irti.

Alkoi mielestäni aika löysän näköisesti, mutta parani loppua kohden. Tässä taas näkee että erilaisia silat-tyylejä on todella paljon, tai siis eri tyylien välillä on valtavia eroja, en ollut tuollaista nähnyt aikaisemmin kyllä. Heitot olivat ihan mielenkiintoisen näköisiä. En sitten tiedä miten paljon tuohon ovat muut lajit vaikuttaneet. Sparri on aina sparria, varsinaisessa ottelussa näkisi toimivuuden paremmin.

- Marko

Tässä muuten democlippi tästä threadin aiheena olevasta tyylistä:
http://www.pukulan.net/media/Demo3.wmv" onclick="window.open(this.href);return false; (n. 30 MB)

- Marko

Tuo on kyllä hyödyllinen taito! Baarissa herättää kunnioitusta ja luo tilaa ympärille!

- Marko

MikaHS kirjoitti: Valokuvia? Et ole sattunut epähuomiossa skanannaamaan niitä koneelle?

Kylläpä vain. Ne ovat kotikoneella, mutta pistä minulle mailia niin voin postitella niitä sinulle. Muistaakseni niitä on parikymmentä megaa nykyisessä koossaan, eli kerro jos mailiboksissasi on joku raja (yleensä ja per meili). Voin toki pienentää niitä johonkin inhimillisemmän kokoiseen resoluutioonkin. Minulla oli tuolloin melkoinen pilipalikamera, joten ovat aika rakeisia, mutta kyllä niistä selvää saa.

- Marko

MikaHS kirjoitti:

mronkain kirjoitti:Joo, siis De Thouars itse on sanonut Serakista että sen opettelu täydellisesti veisi vuosikymmeniä aikaa

Ihan vain heittona: minkäpä systeemin täydellinen opettelu EI veisi vuosikymmeniä? Kyllähän melkeinpä minkä tahansa lajin tekninen perusta ("curriculum") saadaan ajettua koneeseen varsin nopeasti, mutta ymmärrys tulee vasta ajan myötä - ja sitä voi aina parantaa...

Totta, tosin ymmärtääkseni tuossa tarkoitettiin ihan liikesarjojen, jalkatyön ja tekniikan opettelua (muistaakseni siinä oli määritelty joku tahti, jolla hän oli tuon laskenut vievän noin kauan).

MikaHS kirjoitti:

mronkain kirjoitti:Pak Serakin legendaarisuudella tarkoitan lähinnä sitä, että hänestä on liikkeellä paljon legendoja ja hän on tunnettu historiallinen hahmo. Moni silat-mestarihan on jäänyt käytännössä täysin tuntemattomaksi, koska Indonesia ei ole koskaan ollut mikään suurvalta siinä mielessä kuin esim. Euroopan maat kolonialismin kautena, joten on ymmärrettävää että sen historian henkilöt ovat maan ulkopuolella suht. tuntemattomia.

Minulle puolestaan on jäänyt sellainen käsitys, että Serak tyylinä ja Pak Serak hahmona on tunnetumpi itse asiassa Indonesian ulkopuolella kuin itse Indonesiassa - juurikin tuon Inosanto-kytköksen mukanaan tuoman maineen vuoksi. Cimande eri variaatioineen sitävastoin on iso juttu myös Indonesiassa.

Juuri tuota tarkoitin, eli Indonesiassa on tunnetumpiakin hahmoja, mutta he eivät ole muualla niin tunnettuja (eikä olisi myöskään Pak Serak, ellei hän olisi tullut tunnetummaksi ulkomaisten yhteyksien kautta). Itselleni hän tosin on tutumpi nimi De Thouarsin kautta.

MikaHS kirjoitti:

mronkain kirjoitti:Olisi hauska päästä noita joskus enemmän kokeilemaan, ainoa mikä on itselleni jossain määrin tuttu, on Inosanton koulukunnan Pencak Silat -nimellä opettama tyyli (jota siis vähän treenasin Inosanton seminaarilla joskus vuonna 1 tai 2). Wu Hsin Kuenin porukka osaisi ehkä siitä kertoa lisää... Carenza?

Itsekin olin silloin noin 400 vuotta sitten Turussa mainitulla Inosanton seminaarilla. Itselleni jäi se kuva, että leirillä esitelty tavara oli ko. klaanin MaPhilIndo -silatia, joka on kaiketi jonkinlainen kooste Malesia - Filippiinit - Indononesia -alueen silat- tyyleistä. Täytynee tarkistaa, josko jostain löytyisi noin vanhoja muistiinpanoja...
Cass Magda puolestaan opetti ainakin 1990-luvun seminaareillaan lähinnä Bukti Negaraa ja jotakin Harimau -tyyliä.

Jos jostain noita muistiinpanoja löytyy niin pistä ihmeessä tänne, itse otin tuolla vain valokuvia ja muistiinpanoja ei tullut tehtyä. Muistelen hämärästi ettei mitenkään hirveästi silatia siellä tahkottu kuitenkaan, enemmän kalia ja Wing Chunia. Cass Magdan itsekseen pitämillä leireillä en käynyt, hänellähän on nykyään oma koulu.

- Marko

Joo, siis De Thouars itse on sanonut Serakista että sen opettelu täydellisesti veisi vuosikymmeniä aikaa ja että hän on itse oppinut sitä sillä ehdolla ettei opeta sitä ilman lupaa eteenpäin. Siksi hän kehitti siitä "kevennetyn" version (Bukti Negara). Se mitä olen jutusta lukenut, antaa ymmärtää että jutuista tulee legendaarisia viimeistäänkin siinä vaiheessa kun niitä legendoina aletaan kertomaan, noin kiltisti sanottuna. Kieltämättä serak perinteisenä tyylinä on ihan tehokas (ei tosin ole omia havaintoja, mutta ihan sen perusteella mitä olen kommentteja kuullut), mutta ei tosiaankaan ainoa silat-tyyli...
Pak Serakin legendaarisuudella tarkoitan lähinnä sitä, että hänestä on liikkeellä paljon legendoja ja hän on tunnettu historiallinen hahmo. Moni silat-mestarihan on jäänyt käytännössä täysin tuntemattomaksi, koska Indonesia ei ole koskaan ollut mikään suurvalta siinä mielessä kuin esim. Euroopan maat kolonialismin kautena, joten on ymmärrettävää että sen historian henkilöt ovat maan ulkopuolella suht. tuntemattomia.
Cimande-tyylejäkin on tosiaan käsittääkseni useita, se on tietääkseni kattotermi siinä missä joku Pentjak (Pencak) Silatkin. Yhteistä noissa on lähinnä se, että he ovat ns. perinteisiä tyylejä (eli kulkeutuvat mestarilta oppilaalle, niissä ei ole urheilukilpailumuotoja, eivätkä ne ole omaksuneet esim. vyöjärjestelmiä tms. jne. jne.) ja indonesialaisesta kultuurista johtuen (sotaisuus, heimokulttuuri, haasteottelut jne.) perinteiset tyylit ovat yleensä aika lailla tehokkaita, koska turhaan kikkailuun ei ole varaa.

Itselleni silat-tyylit ovat melko hämärän peitossa ja jopa Draegerin The Weapons and Fighting Arts of Indonesia odottaa edelleen lukemista hyllyssä. Olisi hauska päästä noita joskus enemmän kokeilemaan, ainoa mikä on itselleni jossain määrin tuttu, on Inosanton koulukunnan Pencak Silat -nimellä opettama tyyli (jota siis vähän treenasin Inosanton seminaarilla joskus vuonna 1 tai 2). Wu Hsin Kuenin porukka osaisi ehkä siitä kertoa lisää... Carenza?

- Marko

Mika kirjoitti: http://www2.1st.net/kingdrgn/" onclick="window.open(this.href);return false;

Melko mielenkiintoinen sekoitus. Tietääkö kukaan sen enempää?

Pak Serak on aika legendaarinen hahmo noissa indonesialaisissa lajeissa, hän oli Serak-tyylin (jota mm. DeThouarsit edustavat) perustaja, joka itse osasi yhdeksää eri tyyliä (viittä indonesialaista, kahta intialaista ja kahta kiinalaista -- en tosin tiedä mitä nämä olivat). Hän oli syntymässään epämuodostunut, hänellä oli vain yksi käsi ja lisäksi kampurajalka ja hän kehitti taidoistaan Serak-tyyliin kompensoimaan näitä vajavaisuuksia. Hän oli kuuluisa opettaja ja koulutti mm. sulttaanien henkivartijoita.

Myös Mas Djut oli historiallinen henkilö, Pak Serakin seuraaja, jolle hän opetti tyylistään kaiken.

"Tjimindie" tai "Cimande" on tuttu termi tyylien nimestä. Sen sijaan Huang Wu Wen on minulle ainakin täysin outo. Se ei tosin tarkoita välttämättä mitään, en ole kovinkaan hyvin perillä noista indonesialaisista lajeista.

Poekoelan Tjimindie (Pukulan Cimande) näyttäisi Google-hakujen perusteella olevan ihan oikea olemassaoleva tyyli kyllä, mutta nuo ylisanat tuolla sivuilla pistävät ainakin minulla hämähäkkivaiston pärisemään. Tyyliä näköjään opetetaan Hollannissa ja USA:ssa. Voihan se olla että noita nettisivuja on vaan kyhännyt joku markkinahenkinen tyyppi, vaikka tyyli sinänsä on ihan kosher. Suomalaiseen ei vaan tuollainen markkinointityyli oikein uppoa...

- Marko