Kas niin, A History of Violence on nyt sitten katsottu.

Sinänsä juoni ei ollut mitenkään kauhean yllätyksiä täynnä, menneisyyttä paossa oleva väkivaltaisen historian omaava tyyppi, oli se historia sitten poliisissa, armeijassa tai rikollisissa puuhissa ei ole mitenkään uusi eikä ihmeellinen idea. Jo ensimmäisestä ammuskelusta kävi ilmeiseksi, että jotain tällaista on taustalla. Vähän liian näppärästi kävi se porukan kylmääminen ja vaikka kaikissa ampumisissa oli se pieni moka (tai muuten vaan haavoittuminen), se ei vauhtia pahemmin hidastanut. Oikeasti tavistyyppi, joka saa veitsestä jalkapöydän läpi, ammuksen olkavarteen tai rautavaijerin ranteeseen on varmasti silkasta kivusta sen verran jumissa, että fokus kyllä herpaantuu pahasti. No, tämä toki oli elokuvaa, mutta ehkä ihan tarkoituksellisesti vihjaamassa siitä, että kaveri ei ole ensimmäistä kertaa asialla.

Myös asetelma pikkukaupunkeineen, koulukiusaajineen ja muineen oli erittäin perinteinen.

Joku tässä kuitenkin nousi keskitason yläpuolelle, ehkä parasta antia oli loppukohtaus, aviomies ja isä on se sama mies edelleen, vaikka osoittautuukin, että nimi on väärä ja historiassa on paljon feikkiä. Liian kauan on tunnettu ja eletty yhdessä, väkivaltainen historia ei kumoa yhteistä historiaa.

Hiukan siinä loppukohtauksessa häiritsi se, että vaikka se perheen pienin sen lautasen isukille ekana kattoi, olisi voinut odottaa tuon ikäisen myös ryntäävän vastaan aika iloisena. Tuon ikäiset vesselit eivät oikein sisäistä sellaisia nyansseja mitkä vaimolle ja vanhemmalle lapselle uppoavat luonnostaan motiiviksi jäykkään vastaanottoon. Ja hyvää oli myös se, että vaikka näyttikin siltä että perhe pysyy kasassa, loppu jäi sopivalla tavalla avoimeksi, "ans kattoo nyt".

magamies kirjoitti: ↑syys 8, 2019, 15.08 Denzel Washington Elokuva Equalizer tuli katsottua ja oli kyllä hyvä, karua jopa liian raakaa väkivaltaa, lähitaistelut oli toteutettu mallikkaasti ja mm korkkiruuvilla kurkuun, juoni eteni hyvin ja piti otteessaan.

Tämähän on uusinta(elokuva)versio siitä TV-sarjasta, joka oli Suomessa nimellä Kutsukaa McCall. Pidin sarjasta, vaikka pääosan esittäjä olikin vähän jäykkä ukko rooliin ja kuuleman mukaan tässä meno on paljon vakuuttavampaa, joten pistetäänpä listalle tämäkin.

AlexMachine kirjoitti: ↑syys 7, 2019, 11.09 On Areenassa enää noin viikon. Siis History of violence.

On jo tallessa omalla koneella.

History of Violence pitäisi kyllä piakkoin katsoa, on ollut listalla jostain ensi-illastaan lähtien, mutta aina jostain syystä jäänyt.

Vuoden 2007 Zodiac tuli tässä myös katsottua. David Fincherin versio siis. Zodiachan oli (on?) sarjamurhaaja, joka vaikutti 1960-70 -luvulla San Franciscon alueella USA:ssa. Näennäisen satunnaisia murhia eri tavoilla, mutta itsensä Zodiaciksi nimennyt murhaaja kirjoitteli medialle ja lähetteli salakirjoitettuja viestejä, joista ei oikeastaan selvinnyt mitään, vaikka hän väitti mm. ilmoittavansa niissä kuka on oikeasti. Tapaus kylmeni sittemmin ja on edelleen ratkaisematta, vaikka hyviä päättelyjä syyllisestä onkin. Ongelma vain on, että niitä on useita ja eri henkilöitä nimetään syyllikseksi. Jos Zodiac oli murhia tehdessään suhteellisen nuori, on täysin mahdollista, että hän on edellee elossa. Tosin moni arvelluista tekijöistä on sittemmin kyllä kuollut.

Elokuva seuraa uskollisesti tapahtumia, joiden keskiöissä ovat kaksi San Francisco Chroniclen toimittajaa ja Dave Toschi -niminen poliisi. Murhaajaa jäljitetään kolmen vuosikymmenen ajan, eikä syyllinen koskaan selviä, mutta jotta draamaan saataisiin jonkinlainen päätös, elokuvassa esitetään vahva arvaus (tai parikin). Ongelmana onkin ehkä se, että koska faktoja halutaan noudattaa, tarinaan on ollut vaikea kirjoittaa perinteistä, kestävää draaman kaarta nousuineen ja laskuineen, tai ainakaan ne eivät kovin voimakkaasti toimi. Tosielämä ei ole aina elokuvan veroista.

Silti tämä on mielestäni parhaasta päästä ellei paras Zodiac-elokuvista, joita on useita. Ehkä kylmäävin kohta on, kun Jake Gyllenhaalin esittämä Chroniclen piirtäjä Robert Graysmith (joka on muuten kirjoittanut tapauksesta myös kirjan, mikä elokuvassakin mainitaan) menee haastattelemaan henkilöä, jota hän pitää tiedonlähteenä, mutta tajuaa, että tämä saattaakin olla Zodiac tai talossa on ehkä joku toinenkin henkilö, joka saattaa olla Zodiac. Paniikki on varsin vaikuttavan tuntuisesti kuvattu. Dave Toschin esittäjänä on Hulkinakin tunnettu Mark Ruffalo.

Hyvä, mutta ei ihan saavuta täyttä potentiaalia.

Bodom. Kotimainen pläjäys, jossa pääosassa mm. Mikael Gabriel (jota en vielä neljä vuotta sitten edes tiennyt), se tatuoitu räppäri siis.
Tämä jo kertoo, että ainakaan epookkielokuvaa 60-luvun murhista tuskin nähdään. Ei enempää spoilereita juonesta, mutta pariin kertaan pääsi yllättämään kyllä ja vaikka olikin kansainvälisellä mittapuulla jopa tyypillinen slasher-raina, ei tällaista Suomessa tehtynä usein nähdä. Bodomin murhat ovat oiva viitekehys selvittämättömänä ja kansainvälistäkin täkyä Children of Bodomin kautta, bändi kun kai jonkinlaista suosiota nauttii rajojen ulkopuolellakin ja sitä kautta myös tuo murhatapaus on saanut tunnettuutta ulkomaillakin. Mitään eeppisiä luonnerooleja ei nähdä, mutta hyvällä rutiinilla näyttelijät vetävät kökkänsä läpi ja Mimosa Willamo varsinkin onnistuu olemaan jopa vakuuttava. Kässäri on ehkä vähän stereotyyppinen tosiaan, mutta kivasti synkkää metsää saatu kuvattua, joskin perinteiseen tyyliin jossain kuusen katveessa loistaa se vallan helvetinmoinen lyysi, joka valaisee koko tantereen. Ei siinä mitään, eihän kuvasta muuten mitään erottaisi. Sen nyt vain voisi realismin nimissä tunnustaa, ettei suomalaisessa metsässä koskaan ihan sysipimeää ole.

Jos tähtiä pitäisi läiskiä niin kolme viidestä ehkä.

Kukaan John Carteria nähnyt vielä? Lapsuuteni sankari ja pakkohan tuo on mennä katsomaan, vaikka varmaan harmittaako jälkikäteen, mutta toisaalta olen nähnyt sen edellisen version, jossa Dejah Thorisina oli TRACI LORDS! Sen jälkeen kestän melkein mitä vain. Ja tämä oli siis täysi-ikäinen Traci Lords, joten se oli ihan mainstream-kamaa siis, vaikka alkuperäisissä kirjoissa aika lailla ilkosiltaan seikkailtiinkin.

- Marko

Lasse Candé kirjoitti: Älä wittu vaan sano että Machete ottaa kantaa johonkin yhteiskunnalliseen asiaan???

Kari Aittomäki kirjoitti: No, eikös siinä nää meksikaanit edusta tarinan sorrettua ja víttuuntunutta osapuolta?
Machetekin taitaa olla laiton vuokraduunari, niitä jotka notkuu jossain tietyillä kulmilla tårta på tårta alipalkalla kerjäämässä?

No just näin. Kun vielä ohjaajassa virtaa mehikaanoveri niin eihän tuota voi olla sivuuttamatta. Ja onhan siinä Tony Halme -sitaattikin ("Jumala armahtaa, minä en!").

Machete itse on sopivan rujo ja tympiintynyt hahmo jotta asiasta jaksaa nauttia. Mutta kai minä olen vain niin turtunut näihin ettei tuo mitenkään laittamattoman rajulta vaikuttanut. Tarantino-touchi on niin ilmeinen että siihenkin on jo vähän väsynyt, näitä on jo aika lailla nähty. Mutta siis, ei missään nimessä huono, vähän yllätyksetön vain.

- Marko

Machete. Ei mikään elämää suurempi, mutta ihan hauska toimintarymistely, joka ei ole turhan kieli poskessa tehty. Jonkinlainen kannanotto myös. USA tarvitsee siirtolaisiaan, laittomiakin.

- Marko

Watchmenin katsoin vihdoin tänään. Varsin kelvollinen mutta ei mitenkään loistava mielestäni. En ole sarjakuvaa muuten lukenut, shame on me! Eurooppalaiseen sarjakuvaan tottuneena en pitänyt niin vallan erikoisen koko juonikuviota, eli sankareiden ei-niin-puhtoista olemusta ja loppuratkaisu jotenkin lässähti.

- Marko

Katsoin pitkästä aikaa Joy Divisionista/Ian Curtisista kertovan elokuvan Control. Visuaalisesti komea mutta jotenkin liian läpijuostun oloinen, olisi kaivannut mielestäni verkkaisempaa kerrontaa ja lisää pituutta tai rajatumman ajanjakson. Aihetta sivuava 24 Hour Party People on samassa paketissa mukana, pidän sitä osittain jopa parempana, ainakin Curtisin näyttelijä on enemmän esikuvansa näköinen. Myös TimoS voisi muuten hyvin esittää Ian Curtisia, jotain samaa näköä on.

- Marko

Eilen sain vihdoin katsottua Batman: The Dark Knightin (Yön ritari). Kyllä se Heath Ledger roolistaan Oscarinsa ansaitsi. Ihan loistava, vaikka elokuva muuten ei ehkä ihan terävintä kärkeä ollutkaan. Jotenkin myös Harvey Dentin lyhyeksi jäänyt ura Kaksinaamana harmitti, vaikka kyllähän sitä on elokuvan maailmassa kummemmastakin toivuttu. Sarjakuvaversioissa tosin noiden konnien (ja sankareidenkin) ylimaallinen sitkeys vähän tympii. Dark Knight alkoi jo lähestyä niitä tummia sävyjä joita sarjakuvabatmanissa parhaimmillaan on, mutta ei ihan...
Mutta se Jokeri. Erityisesti ihastutti miehen motiivien täydellinen vieraus, tai tapa jolla ne esitettiin vieraina elokuvan muille henkilöille. Tällaista lisää.

- Marko

Alien vs. Predators: Requiem. Sellainen... no, rymistely. Nuff said.

- Marko

The Happening. Tuli vihdoin katsottua kun tuli Canal+:lta (joka syystä tai toisesta näkyy tällä hetkellä ilmaiseksi). Tunnelma oli ajoittain todella hyvä, aitoa maailmanlopun fiilistä mutta juoni oli lopulta aika tavanomainen "paetaan uhkaa" -kilpajuoksu ja loppukohtausta lukuun ottamatta tavanomaisen usasentrinen (saa käyttää termiä vapaasti, keksin juuri ). Haluaisin nähdä isolla budjetilla tehdyn elokuvan Arto Paasilinnan kirjasta Ihmiskunnan loppulaukka, se oli aivan mainio. Puhuvat suomenhevoset ihmiskunnan perillisinä, vain Paasilinnalta voi syntyä niin mainiota tekstiä!

- Marko

Katsoin sellaisen HBO:n TV-elokuvan kuin Cast a Deadly Spell, suom. Kirous kintereillä. Mielenkiintoinen vaihtoehtomaailmadekkaritarina, jossa päähenkilönä on yksityisetsivät nimeltä Howard P. Lovecraft, joka etsii varastettua loitsukirjaa, Necronomiconia, kuinkas muuten. Elokuvan maailmassa taikuus ja lovecraftmaiset ökkömönkiäiset ovat täyttä totta, kuinkas muuten.

Niin ja siitä innostuneena aloin taas pelaamaan Dark Corners of the Earth -peliä.

- Marko

mronkain kirjoitti: Ei oikeastaan varsinainen elokuva, pikemminkin dokkari: M. A. Nummisen lyhäri Unto Monosesta. Oli se melkoinen tapaus.

Aika sattuma. Tuo tulee lauantaina telkkarista (ei ole ihan vähään aikaan tullut) ja tänään illalla toinen juuri kasetilta katsomani elokuva (Fright Night), ei sitäkään ole ihan hetkeen esitetty.

Jos joku sattuu omistamaan seuraavia rainoja, olisin kiinnostunut vaihtareista:
Macbeth (kotimainen Villealfan tuottama siis)
Taavi Kassilan Jousiampuja
dokkari nimeltä Tino, kertoo Tino Räsäsestä.

- Marko