Juttu on päivitetty tuon viestisi jälkeen, joten kokeile uudelleen, mutta tässä lainaus:

Vuoden psykologi kitkee koulukiusaamista

julkaistu tänään klo 11:08, päivitetty tänään klo 14:22

Vuoden psykologiksi on valittu professori Christina Salmivalli Turun yliopistosta. Suomen Psykologiliitto myönsi tunnustuksen Salmivallin työstä koulukiusaamisen ehkäisemiseksi.

Salmivallin tutkimusryhmän kehittämä KiVa Koulu -ohjelma on onnistunut vähentämään kiusaamista jopa 40 prosenttia kouluissa, joihin sitä on sovellettu. Vuonna 2006 käynnistynyt hanke on herättänyt kiinnostusta ulkomailla asti.

Salmivalli on myös tehnyt myös useita koulukiusaamiseen, aggressioon sekä lasten ja nuorten välisiin suhteisiin liittyviä tutkimuksia. Tällä hetkellä hän työskentelee Turun yliopiston psykologian laitoksen professorina sekä psykologian valtakunnallisen tutkijakoulun johtajana.

YLE Uutiset

- Marko

Vlad Tepes kirjoitti: Liittyisikö koulujen koko asiaan millään tavalla?

Niin, että isommissa kouluissa olisi enemmän kiusaajia?

Kun olin neljännellä, valmistui Länsimäen ala-aste, jonne muutimme kesken vuoden. Koulu ei ollut mikään valtavan iso, kolme luokkaa per vuosi, joku 30 oppilasta per luokka, eli yhteensä about 550 oppilasta. Mutta rakenne oli varsin fiksu. Rakennus oli plussan (+) muotoinen, niin että omissa siivissään olivat 1-2 luokat, 3-4 luokat 5-6 luokat ja yleiset tilat (veistoluokka, musiikkiluokka, liikuntasali yms.). Oppilaat myös ulkoilivat omilla pihoillaan. Valvominen oli helpompaa, sisällä olo välitunneilla oli kielletty, ellei ollut pakkasta todella paljon (vessassa toki sai käydä, mutta yksi opettaja oli käytävässä vahtimassa että pidemmälle ei menty ja ulkona oli muistini mukaan vähintään kaksi opettajaa touhua vahtimassa. Hirveästi kiusaamisia ei tapahtunut ja niihin puututtiin heti. Reksi oli kova luu, joka ei kohdellut kiusaajia mitenkään silkkihansikkan. Yläasteella touhu muuttui täysin. Samassa rakennuksessa joku 18 luokkaa yläastelaisia ja yhdeksän lukioluokkaa. Iso koulurakennus, välitunneilla sai olla sisällä tai ulkona, myös viereisen uimahallin kahvio oli vakipaikka, vaikka periaatteessa koulun alueelta ei saanut poistua. Tupakkanurkkauskin oli, eikä siellä papereita kysytty. Lisäksi oli parakkirakennus jatkeena kun tila ei muuten rittänyt, sen takana sitten tapahtui ties mitä, samoin kuin viereisen urheilupuiston alueella. Vesipesuja vessanpöntöissä ja muuta kivaa tapahtui suht. usein. Meno rauhoittui jossain välissä kun iso osa oppilaista sijoitettiin Hakunilan kouluihin (koulu oli siis Sotungin yläaste ja lukio, ennen Hakunilan yhteiskoulu).

Ennen kaikkea, opettajilla oli tuolla sellainen "ei kiinnosta" -meno. Valvonta oli olematonta.

- Marko

Ehkä enempi kiusattu, pari kertaa tuli varmaan oltua kiusaajakin, mutta ei välttämättä omasta mielestä. Opin kyllä laittamaan stopin kiusaamiselle, eikä kukaan sentään ruumillisesti rökittänyt. Yksi kukkakeppi kerran yritti, aloitti uhoamisen potkimalla seinää pääni vieressä. Sattui sellainen päivä itselleni etten jaksanut yhtään sellaista, kajautin niin lujaa kuin lähti nyrkillä seinään kaverin pään vieressä. Lopetti siihen. Hajotin kyllä rystyseni.

Toinen kaveri pölli lompakkoni pukusuojassa. Nostin kaverin naulakkoon roikkumaan.

Ainoastaan kaksi kertaa homma äityi vähänkään tappelua muistuttavaksi, kuudennella luokalla yksi parhaista kavereistani päätti esittää jotain sormipainia ja väänsi ikävästi pikkurilliäni, mistä hikeentyneenä ohjasin kaverin pää edelle tiiliseinään. Hirveä kuhmu otsaan, mutta ei sen pahempaa.
Toinen tapaus oli yläasteella, kun joku kaveri oli kuullut että treenaan karatea ja tuli siihen sitten uhoamaan että ihan joutavaa touhua, et sä mua pystyisi silti lyömään. Sanoin kaverille että kokeillaan ja oletko valmis, tämä otti sitten jonkun pseudonekkailusuojauksen, josta humautin läpi leukaan. Ja tämä siis noin puolen vuoden mahtavalla karatekokemuksella. Sekin loppui sitten siihen.

Eli en oikeastaan laske joutuneeni fyysisen kiusaamisen kohteeksi.

Puheviastani johtuen sitten muuten on kyllä swidduiltu urakalla, siinä on vaan oppinut sulkemaan korvansa ja/tai antamaan verbaalisesti takaisin kunnolla.

- Marko