Pikku dokkari Haitilaisesta Machete-papasta:

Jasse kirjoitti: Pitkä englannin kielinen artikkeli aiheesta:

Luin tuon vihdoin. Enimmäkseen siinä kerrotaan siitä kuinka Afro-Latinot käyttivät keppiä tai machetea eri tilanteissa - kapinoissa, sodissa, riidoissa ja kaksintaisteluissa.

Kopion kiinnostavat kohdat tuohon alle. Lyhyesti: Näkemykset vaihtelevat siitä kuinka paljon nämä tyylit ovat Eurooppalaisten tai Afrikkalaisten kehittämiä. Hector oppi 1900-luvun puolivälissä tyylin Español Reformado mestari Fidel Castillolta. Tyylin kurrikulumissa on kuusi osiota. Opetus alkaa voimistelu- ja liikkumisharjoittelilla jonka jälkeen tulevat mukaan aseet liikesarjoineen. Lopulta improvisoidaan ja sparrataan. Monissa tyyleissä on käsinrustatut diplomit/käsikirjat joissa esitellään tekniikkaa, strategiaa ja jopa kaksintaisetlun sääntöjä.

"Was there a historical link between the grima style Español and the colonial Spanish sword fighting system? The answers to such questions are not yet clear.25 Among contemporary masters of the art, there are a number of competing ideas as to the origins of grima. Although there are numerous variants on these, they fall into four groups. The first group views grima as having come from Africa along with enslaved Africans brought to work in the mines of Colombia and the second group traces grima directly to European sword-fighting experts who visited Colombia in colonial times. The third sees grima's desgonses as evidence that Colombian grima was formed by blacks developing their own styles inspired by the European sword-fighting they witnessed, while the fourth group traces grima to the Wars of Independence when it was taught by foreign soldiers to Colombian troops. In the near future comparative research on the fencing histories of the Atlantic world may provide clearer details on the historical relationship between Colombian grima styles and other fencing traditions in the wider Atlantic world"


"Around the mid-twentieth century Maestro Hector Sandoval, one of the most skilled living exponents of grima in Puerto Tejada, learned the style of Español Reformado from Maestro Fidel Castillo through a five level curriculum. The first level was gymnastics in which the student learned exercises that taught them how to move their bodies according to the dictates of the style. Students practiced basic blows with empty hands and trained their bodies to perform the basic falsos. In the second level students trained using a stick in a series of eleven choreographed sequences called cruzas. Each cruza had a special name like "La Culebra" and "El Crucero." The third level taught fourteen named choreographed sequences called paradas that began with special opening postures, also called paradas. This level of instruction was named juego sencillo as it utilized a single weapon, the peinilla. The fourth level also covered a series of thirteen parada positions and choreographies, but this time in juego doble, meaning with a weapon in each hand, usually a stick and machete. The fifth level taught the juego de ataque y defensa, which reviewed the previous levels but teaching the student to be prepared to improvise in case of a live opponent. This prepared the adept for juego abierto, a free fighting session where practitioners fought friendly or competative fights to develop their techniques and malicia, or strategies for overcoming an opponent in real confrontations. Talented students might be able to pass through each of the four basic levels of the curriculum in about three months with continuous practice."

"Maestros also took pride in perpetuating a particular lineage of grima, symbolized by their possession of a special book. Most students only progressed as far as they felt they needed to for their own self-protection. However, skilled students who continued in their training could eventually be given the title of contra-maestro with the charge of helping to teach novice students. Finally, a gifted disciple that showed promise could ultimately be declared a maestro and given a document called a cartilla or cartilla de malicia. These books recalled European manuals of swordsmanship but were hand made by each maestro for his future maestros. These cartillas contained pictures and descriptions of the paradas, teachings, and histories otherwise passed down orally. They acted both as a type of diploma, and as a guide for teaching their own students according the same rigorous standard so that the style would remain strong and respected."

"The cartilla of Español Reformado, "Arte de Esgrima: O sea el juego español de ordon y sable," ends with an appendix restating the articles of a "codigo de duelo" found in various forms in seventeenth and eighteenth century Europe. Grimismo, or fighting with machetes by trained or untrained individuals, had its own codes and social practices that were distinct from the codified sword duels of France. But what the code duello of Europe and grimismo shared was sensitivity to insults and challenges that had to be met openly in order to prove oneself valient in the community."

Lueskelin viikonloppuna tämmöistä kirjaa kun "Cebuano Escrima - Beyond the myth".
" onclick="window.open(this.href);return false;


Siinä kiritisoitiin vahvasti sellaista FMA piireissä liikkuvaa käsitystä että Filippiiniläiset lajit olisivat kukoistaneet ennen Espanialasiten tuloa tai ja että varsinkin Kali olisi tällainen valloittajien vaikutteista vapaa tyyli.

Kirjassa esitetään että Filippiinit olisivat oppineet asetaitoja Espanialaisilta jotta voisivat puolustautua Moro-heimoja vastaan ja muutenkin toimia tehokkaammin taisteluissa. Ilmeisesti 1650 oli erityisen merkittävää aikaa tässä suhteessa. En nyt muista mitä tuolloin tapahtui. Peustelut vaikuttavat loogisilta ja historian tutkimukseen perustuvalta, mutta pientä Moro-vihaa olin havaitsevani.

Ja tämähän liittyy Latino-esgrimaan niin että Espanjalaisltahan hekin taitonsa oppivat.

Pitkä englannin kielinen artikkeli aiheesta:

Linkkasinkin jo tämän videon, mutta nyt kuuntelin hieman tarkemmin alkaen kohdasta 14.00 jossa puhutaan manuaaleista/sertifikaateista. Mestari kopio ne käsin, tehden jokaiselle persoonallisen version. Vanhin paperi on vuodelta 1857.

HEMA-harrastajat hoi! Osaako kukaan sanoa mitään noista kuvista? Voisiko olla että alun perin on jäljennetty jostain vanhasta espanjalaisesta manuaalista? Ehkä jopa jostain nykypäivänäkin tunnetusta?

[video][/video]

Ylipotkija: Video upotettu.

Haitilaista machete esgrimaa:

[video][/video]

[video][/video]

Siten taas samalta alueelta kun ketjun ekat videot Columbian Caucasta, mutta eri opettaja:

[video][/video]

Yritän hieman analysoida videoita. Paljonhan näissä on yhteistä mutta erojakin tyyleistä löytyy.

Ensimmäisen sivun kahden ensimmäisen videon pää hahmo Hector opettaa melko tarkkaa tekniikkaa. Omaan silmään näyttää jotenkin "klassiselta miekkailulta" ( sen enempää aselajeja tuntematta). Videoiden toinen opettaja teettää leikkisämpiä ja vapaampia harjoitteita, samoin kuin ensimmäisen sivun kahdessa viimeisessä tehdään. Venetsualainen tyyli on jotenkin tanssinomaista jalannostoineen jne. Siinä on myös "filippiiniläs tyylistä" käden blokkausta.

Tässä tanssinomaista kepittelyä ja puukottelua. Arvaan Venetsuelalaiseksi tyyliksi.

[video][/video]

Tällä viedolla opetetaan ( venetsuelalaista?) keppiä ja aseetontakin taistelua, jopa tuplasormet silmään ja sen klassinen blokkaus kämmensyrjällä

[video][/video]

Venezuelalaista keppiä:

[video][/video]

[video][/video]

[video][/video]

[video][/video]

Tästä tyylistä löytyy aika paljon videota ja dokkaria.

Tässä jotain esgrima porukkaa hippasilla. Kukko kiekuu ja terät välkkyy.

[video][/video]

[video][/video]

Yritän vähän tulkata vaikka espanjani onkin vajaa vaista. Jos joku ymmärtää paremmin niin saa jeesiä.

[video][/video]

Luis oppi nuorena peliä nimeltä "monte relancio" Aciloe.. joltain. Hector oppi miekka&keppi "espanol reformado" tyylin Pie Castillolta. Tätä ennen hän oppi "espanol" tyylin toiselta opettajalta.
Sanoo että tyyli on perintö joka tulee säilyttää, ja että tärkeintä on itsekuri ja muiden ihmisten kunnioitus.

Seuraavassa vähän iskuja ja turjuntoja:

[video][/video]

[video][/video]

Pappa sanoo että machetenterän maksimipituus on 24 tuumaa, keppi on täydennysase ja että peli on reformoitu espanjalaisesta tyylistä.

Jep. Itselläni ei vältämättä ole kokemusta vertailla näitä latino-miekkailuja vanhoihin länsimaisiin tai vaikkapa filippiiniläisiin tyyleihin, mutta uskon että näiden vertailu voisi olla mielenkiintoista. Ehkäpä joku asioista tietävä sen tekee.
Minut yllätti se että columbialaisella papalla oli joku manuaali jota tutkiskeli, ja jota kopioi käsin oppilailleen ikään kuin diplomiksi.

Kyynikko kirjoitti: Ensimmäinen mikä allekirjoittaneelle tulee mieleen (jonkinverran teräaseiden kanssa harjoitelleena) että mikä lienee matcheten, matheten ja metcheten ero?

Haha.. Ei kai mikään, mutta niitä yhdistää ainakin mun itsediagnosoitu lukuhäiriö.

Linkitinkin näitä tuonne "veitsi vs veitsi" ketjuun asehuoneeseen, mutta ajattelin että Latino-Amerikan esgrimasta ( miekkailu espanjaksi) voisi tehdä tänne oman ketjun.

Caucassa, Columbiassa, on ainakin pari mestaria jotka opettavat nuoremmalle sukupolvelle metcheten ja kepin käyttöä. Mathete on tuolla päin yleinen työkalu ja sitä käytettään myös välienselvittelyissä. Mestarit kuitenkin painottavat oppiensa puolustuksellista ja kulttuurillista arvoa.
Laji, samoin kuin matchete, on osa afro-väestön kulttuuria ja historiaa.

[video][/video]

[video][/video]


Sitten Argentinassa on "esgrima criolla" joka omaan silmään vaikuttaa modernimmalta lämmittelyltä. Tässä pääroolissa on puukkotekniikat, ja mitä ilmeisemmin myös kulttuuri ja historia.



[video][/video]