Luin juuri toistamiseen tuon kirjan "Lykurgos - Spartan lainsäätäjä". Tämä myyttinen herra siis tarinoiden mukaan eli joskus 700 eKr ja laati kirjoittamattomat lait koko Lakonian maakuntaan, jonka pääkaupunki Lakedaimon - eli Sparta - oli.Jasse kirjoitti: ↑loka 20, 2020, 10.58 jahas. Tuo edellisen viestini artikkeli on kutakuinkin sama kuin tämä viime vuonna linkkaamani. Sama kirjoittaja, samat tiedot.
Jasse kirjoitti: ↑tammi 30, 2019, 08.55
Ostin tämmösen. Kertoo miehestä joka teki spartasta Spartan. Sääti muutaman lain, jonka vaikutsuksesta eriarvoisuus, hionostelu ja kohtuuttomuus loppui. Askeesi, kuri, kovuus ja hyve valtasivat alaa. Myös leikinlaskua ja lakonisia ( Sparta oli Lakonialainen kaupunki) lausahduksia arvostettii.
Alemmassa artikkelissa ehdotetaan että Sokrates, kyynikot ja stoalaiset olisivat ihaileet spartalaisia ja saaneet heiltä vaikutteita. Ainakin itsekurin ihanne, yksinkertainen tooga ja sauva olivat yhteisiä asioita.
https://donaldrobertson.name/2013/05/08 ... he-stoics/
Tykkäsin suuresti tuosta artikkelissa mainitusta Epiktetoksen stoalaisesta iskulauseesta: "Endure & Renounce". Eli "kestä & luovu".
Lait olivat suht simmppelit esim. Jalometallirahat kiellettiin ja tilalle otettiin ulkomaankauppaan sopimattomat rautakiekot. Maat jaettiin uudellen ja tasapuolisesti ( maita viljelivät helootti-orjat). Kodit piti rakentaa kirveellä ettei tulisi hienosteltua. Päivällinen tuli nauttia yhteisaterialla. Poikien ankara koulutus alkoi 7 vuotiaana. Matkustaminen Lakoniasta "ulkomaille" oli kiellety.
Kuulostaa melko karulta. Joku voisi nähdä tuossa järjestelmässä jopa (kansallis)sosialismia.
Joka tapauksessa Spartan lait ja käytännöt olivat semmoiset että siinä kulttuurissa karuutta, voimaa, kestävyyttä, rohkeutta ja ytimekkäitä "lakonisia" lausahduksia arvostettiin.
Minulle tuli mieleen että jos lait ja käytännöt tekivät Spartasta Spartan. Niin yksilö tasolla voisi sanoa että säännöt ja rutiinit tekevät yksilöstä stoalaisen ( tai minkä vaan kurinalaisen/säännönmukaisen tyypin).
Tässä vielä, vertailuun liittyvä, erittäin tärkeä pointti tuosta ylemmästä linkistä:
"Hadot says that this idealisation was something of a “mirage” because Sparta was such a warlike, totalitarian state, where all citizens were trained to serve the state, whereas the Cynics and Stoics considered personal morality the goal of life."
PS: Tässä vielä kirjan paras oppi: "Joka tahtoo omaksua Spartalaisen elämäntavan, sen on enemmän kuin ruumiinharjoituksista pidettävä kiinni henkisen olemuksensa kehityksestä."