Alioppilas kirjoitti: ↑joulu 4, 2018, 12.09Olen huomannut, että tällainen progressiivinen systeemi on oikein hyvä opettamaan uusille harjoittelijoille askel kerrallaan liikkumisen lainalaisuuksia. Liikaa liikkuvia osia samaan aikaan niin menee helposti sekoiluksi tai vääriin asioihin keskittymiseksi. Etenkin tuo, että otetaan ne hyökkäykset mukaan, sekoittaa aina alussa pakkaa kun ymmärrettävästi ihmiset alkavat heti keskittyä niihin käsiin, vaikka edelleen pitäisi keskittyä jalkoihin. Siitä se sitten alkuhämmästyksen jälkeen lähtee eteenpäin.

Just hyvä tapa opettaa ja oppia. Yksinkertaisia perusteita pitää hinkata pohjille todella paljon rennolla tahdilla ja vasta sitten alkaa asteittain vaikeuttamaan tehtäviä. Aloittelejoilla kestää kauan päästä yli osumien pelosta ja siitä seuraava turha puristaminen hidastaa kehitystä turhan paljon.

Eizei kirjoitti: ↑loka 23, 2018, 00.07Tossa mennään nyt siihen mistä aiemmin kirjoitin. Sisäisestä ja ulkoisesta olemuksesta. Jos treenataan kehon sisäistä toimintaa on se välillä ihan hyvä ottaa asiayhteydestään. Silläkin on paikkansa. Unohtaa vaikka askelharjoittelu tai lyöminen ja treenatakin sen omaista liikettä tai sen osasia, tai availla tekniikkaa junnaavia kehonosia. Liike kusee helposti juuri siihen kamppailuun keskittymiseen. Eli tavallaan näen asian osittain juurikin päinvastaisena. Eli se pointti jää näkemättä, jos koko ajan ollaan liikaa mähinämielellä liikenteessä, mietitään niitä ulkoisia tekijöitä. Tavallaan näen asian siten päin että monimutkaisesta tehdään yksinkertaisempaa. Ehkä käytännöstä kiinnostunut ei tätä halua nähdä. Se ei kenties kosketa, koska se ei ole paras tie tuloksiin.

Ymmärrän kyllä mitä haet tuolla pelkän liikkeen erottamisella kamppailusta ja se on erittäin hyvä tapa keskittyä johonkin tiettyyn yksityiskohtaan, niin ettei "tappelu" vie kaikkea huomiota. Monet aloittelevat kamppailijat käyttävät ihan liikaa aikaa lopputuotteen (vapaan ottelemisen) harjoitteluun ja liian vähän aikaa eri perusteiden hiomiseen. Kehitys tyssää nopeasti, kun pohja pettää. Tuon videon meininki meni vaan hieman liikaa havistelun puolelle, että olisin pystynyt katsomaan sitä ilman ongelmia. En osaa ajatella kamppailujuttuja kuin kilpakamppailun kautta. Tekniikoiden purkaminen atomeiksi on silti tuttua.

Tällä videolla, jonka olen jo saattanut joskus aiemmin postata, harjoitellaan ensisijaisesti jalkojen ja pään liikettä. Suojaus pidetään ihan tarkoituksella alhaalla, että väistelyyn on pakko panostaa kunnolla, eikä pääse huilaamaan pakettisuojauksen taakse. Jos hyökkääjä saisi lyödä useamman kuin yhden iskun kerralla, niin suojausta olisi pakko parantaa, mutta se onkin sitten oma, pykälää vaikeampi, harjoituksensa.

Eizei kirjoitti: ↑loka 21, 2018, 19.02 Saman ukon askellusta.

Eka video menee multa yli hilseen ja liikaa ninjailuksi. Yksinkertaisista asioista tehdään monimutkaisempia ihan vaan koska voidaan, mutta homman ydin katoaa samalla. Energian varastoimiset ja räjähtelyt on sinänsä varmaan ihan oikeita juttuja, mutta niitä voi käsitellä paljon lajinomaisemmin ja käytännöllisemmin.

Toisessa videossa on sitten oikein hyvää ja dynaamista perusliikkumista (askellus on vähän muuta ja yksinkertaisempaa), mutta näyttää, että tuostakin on kaverilla vielä aika pitkä matka siihen, että pystyisi matsivauhdissa tekemään hyökkäyksiäkin – alta pois liikkuminen sinänsä on aika helppoa. Vaikeus tulee siinä, että pitäisi pystyä suunnanvaihtoihin ja toimiviin hyökkäyksiin siitä liikkeestä ja sitten vaihtelemaan puolustamisen ja hyökkäämisen välillä saumattomasti. Voi toki olla, että jätti vaan näyttämättä mitä muutakin olisi voinut vielä tehdä, mutta jäi vähän kuva "esittämisestä" ja hyvältä näyttämisestä yleisöä ajatellen.

Tästä liikettä jossa puolustuksen ja hyökkäyksen vaihtelu on kaikki samaa kokonaisuutta. Cruz on ensimmäinen joka tälläisen epätavallisen liikkumisen toi ammattilaisvapaaotteluun muutama vuosi sitten. Nykyään sitä tekee jo useampi ja vähitellen perinteinen thainyrkkeilytyylinen umpisuojauksessa löntystely jää ihan marginaaliin, koska sitä on vapaaottelussa koko ajan vaikeampi ja vaikeampi saada toimimaan.

Rojola kirjoitti: ↑loka 18, 2018, 15.56Letkee video! Osaisitko hieman kertoa tuosta vastaanottajan takajalan asennosta joka osoittaa about 90 asteen kulmassa suhteessa vastustajaan? Onko tämä tyypillistä nyrkkeilyssä vai onko jokaisella ikäänkuin oma tapansa (varmasti tiettyyn pisteeseen saakka).

Kiva, että kelpaa. Tuo takajalan poikittain pito ja takapainoinen asento ovat omasta mielestäni aikalailla pakollisia, jos haluaa pitää tukevan ja rennon asennon, mutta myös liikkua ketterästi joka suuntaan. Sen lisäksi, että liikkuminen on tuolla tyylillä helppoa, niin väistäminen alas takaviistoon onnistuu myös ongelmitta. Takajalalla eteenpäin ponnistaminen on helppoa ja jos matsi menee pystypainiksi, niin taaksepäinkään ei horjahda niin helposti kuin silloin jos takajalan varpaat olisivat enemmän eteenpäin. Moni huippunyrkkeilijä pitää takajalan poikittain, varsinkin jos tarkoituksena on tehdä vähän muutakin kuin mennä täysillä eteenpäin. Tuosta Lomachenkon ja Rigondeauxn matsista voi katsoa mallia.

Eizei kirjoitti: ↑loka 17, 2018, 19.57Mun mielestä juuri nyrkkeilijöissä onkin eniten kamppailu-urheilijoista laatuliikkujia. Liekö tuo sääntöjen suppeus, pystyy erikoistumaan eri tavalla.

Tässä opetusmateriaaliksi kahden kaksinkertaisen nyrkkeilyn olympiavoittajan välinen ottelu. Rigondeaux on perinteisempi tyyliltään ja ottelee pitkästä asennosta, eikä juurikaan liiku sivusuunnassa, vaan luottaa hyvään sisään-ulos liikkeeseen. Lomachenko taas on monipuolisempi ja modernimpi kaikilla tavoilla. Liikkuminen tapahtuu kevyemmästä asennosta ja varsinkin sivuliike on aivan poikkeuksellisen näppärää.

Ikivanhan ketjun nostelua. Videolla suoralla linjalla liikkumisen ja jabilla hyökkäyksen/jabin väistämisen harjoittelua.
Varoitus: Ei sisällä kovin paljoa pakettisuojausta tai otteluasennossa liikkumista.

https://www.facebook.com/JambaElonenKulmala/" onclick="window.open(this.href);return false;
[video][/video]

Vastaisku omalla takakäden suoralla erikätisen vastustajan etukäden suoraan ja liike iskun aikana oman etukäden puolelle.

Ymmärrän suunnilleen mitä meinasit, mutta en vain jaksa tuollaista (mielestäni) turhaa pohtimista ja hifistelyä. Varsinkin, kun koko tuumailun ydin taisi olla se, että pitkät ja pätkät liikkuvat eri tavalla. Toki sitten jos itse perus liikkumisharjoittelu on jotenkin hanskassa, niin voi alkaa miettimään erilaisten ruumiinrakenteiden vaatimuksia. Jokainen tottakai tyylillään, mutta itseä kiinnostaisi tässä tapauksessa se liikkumisharjoittelu, eikä filosofia.

Lasse Candé kirjoitti: Sellaisethan eivät liikukaan koskaan samalla tavalla hyvin, ihan jo sen takia että vartalo ei ole sen monipuoliseen liikutteluun sopusuhtainen. Ja tällöin voimavarat olisivat positiivisessa pituuserossa. Ja jos näin on, tekeminen pitää suhteuttaa siihen, että juuri tällaisessa se ei näytä samalta kuin lyhyemmän samanpainoisen tapauksessa. Vähän riippuen siihen mihin vertaa, oli tuolle ruumiinrakenteelle ainakin hyvää työstöä ja työstettävää.

Erilaisiin ruumiinrakenteisiin keskittyminen on tässä nyt aika epäolennaista, koska hommat tehdään tuossa päin seiniä, eikä siihen pituus tai lyhyys vaikuta. Muutenkin "huonoon" ruumiinrakenteeseen vetoaminen, kun jokin homma ei oikein tahdo luonnistua, on väsynyttä selittelyä. Ihmiset ovat erilaisia, erilaisilla vahvuuksilla ja heikkouksilla – elämä on kovaa. Pituus/hyvä ulottuvuus on kehälajeissa lähtökohtaisesti aina etu.

Liikkumista voi ihan kuka tahansa oppia ja varsinkin parantaa. Tottakai se on toisille helpompaa ja toisille vaikeampaa, mutta syitä esim. raskaampien painoluokkien ottelijoiden paikallaan seisoskeluun ja puuskuttamiseen kannattaa etsiä jostain muualta kuin elopainosta. Liikkuminen vaatii toki enemmän energiaa kuin paikallaan seisominen, mutta liikkumisesta saa taloudellista, kun harjoittelee. Samalla puolustaminen paranee ja iskujen imurointi vähenee, joten se kannattaa.

Tässä paljon parempi video "pivotista" tai paremminkin liikkumisesta sivulle askeleilla.
[video][/video]

Etukäden puolelle liikkuminen näytetään tuossa hyvin, mutta takakäden puolelle ei tuollaisella reilun metrin askeleella ihan helposti matsivauhdissa pääse, ellei ole sitten vastus ole sairaan hidas.

Andy kirjoitti: Tässä hieman pistaritreeniä, jossa keskitytään paljon liikkumiseen. Holzkenhan ei ole varsinaisesti tunnettu erityisen hyvänä liikkujana (ei nyt huononakaan toki) mutta tästä huomaa miten taitava tuommoinen huippujätkä on niissä "perustason" alueissaankin.

Huippujätkän treeniksi kyllä aika kamalan näköistä kankeaa köpöttelyä. Tuossa pivotissa, jota tekevät tosi paljon, ei ole oikein järkeä, eikä se ikinä toimi tuolla tavalla oikeasti. Videolla onnistuu, kun valkku juoksee aina valmiiksi takajalan puolelta ohi, eikä tule oikeasti kohti. Sparrissa tuolla tyylillä jää kyljittäin kaveriin nähden väistön jälkeen ja todella epäedulliseen asentoon. Diaz vetää ihme muuveja noinkin nimekkääksi valmentajaksi.

antti_lk kirjoitti: [video][/video]

Tuolla vanhalla videolla harjoitellut asiat toimivat eilen hyvin Tsetseniassa.
[video][/video]

Andy kirjoitti: Joo. Tässä on vain se että montako kertaa se ehtii pyörtyä matsissa ennen kuin oppii olemaan rennosti kädet alhaalla.

Harjoittelustahan tässä on pääasiassa ollut puhetta. Tekniikkaharjoittelussa tuskin kovin usein vedetään kaveria unille, vaikka olisi paikka? Tarkoitin tuolla käsien alhaalla pitämisellä sitä, että jos on tarkoitus opetella liikkumista, niin käsien ylhäällä jäkittäminen on aika epäedullista ja turhaa, jos halutaan oppia liikkumista. Rentous on hyvin oleellista uuden oppimisen kanssa, ja koska hyvin harva osaa olla rentona korkeassa suojauksessa, niin käsien laskeminen on suotavaa. Kun homma sujuu kädet alhaalla, niin sitten niitä voi vähitellen nostaa ylemmäs, kuitenkin niin, että rentous säilyy.

Ymmärrän kyllä, että potkujen ollessa mukana, käsien alhaalla pitäminen voi olla itsetuhoista, mutta liikkumisella sitäkin riskiä voi laskea. En tarkoita, että käsiä pitäisi pitää koko ajan alhaalla, mutta jatkuva pakettisuojauskaan ei ole häävi taktiikka, eikä se, jos koko puolustus nojaa käsien ylhäällä pitämiseen ja torjumiseen. Eikai ottelussa ole pakko olla koko aikaa iskuetäisyydellä?

Jopo kirjoitti: Itse teetän ja minulle on teetetty juurikin tuota Helsingin Antin selittämään harjoitetta. Lisäksi on teetetty vielä niinkin päin, että puolustautua liikkuu eteen ja sivulle, lyöjä taaksepäin.

Nimenomaan. Tehtäväottelua voi muokata sellaiseksi kuin haluaa esim. omien tai valmennettavan vahvuuksien/heikkouksien tai tulevan vastustajan mukaan.

Lasse Candé kirjoitti: Ei siinä, näen kyllä paljon pointtia myös tuossa Antin tavassa laittaa kunnolla painetta suorittajalle. Juuri askellus alkaa saamaan uusia ulottuvuuksia, kuten seisontakin. Riippuen siitä mitä harjoittelulla hakee, tämä on varmaan hyvä tai huono asia, kuten vähän kaikki harjoittelu.

Tuollaisen kovan paineen kanssa on monella hankaluuksia, joten sitä kannattaa harjoitella. Kyttäilevää asemasotaa vähäisestä liikkeestä tulee kuitenkin yleensä sparrissa enemmän kuin tarpeeksi.

Lasse Candé kirjoitti: Onko muuten tuolla edellisen viestin videolla tarkoituskin hyökkääjän olla noin aggressiivinen, että käytännössä suorittajan liikkuminen on melko pakenevaa? Samaa näki Andyn zombie-videollakin ainakin yhden parin tapauksessa, jos video on sama minkä näin fb:ssa... Ei siinä, melko yleinen asetelma, jos toinen vain puolustautuu että tämä treeniasetelma alkaa vaikuttaa suoritustapaan. Mutta siis onko tässä viimeisessä tuo ihan tarkoituskin?

Toinen hyökkää (liike eteen ja sivuille) ja toinen puolustaa (liike taakse ja sivuille). Hyökkääjä yrittää oikeasti osua ja puolustaja pyrkii ensisijaisesti olemaan silloin muualla ja toissijaisesti lyömään vastaan tai jatkotilanteessa. Varsinkin vapaaottelussa pystyottelu on pääasiassa etäisyyden hallintaa ja sen rikkomista. Lyöntitilanteet tapahtuvat useimmiten kaukoetäisyydeltä ja vähemmän puoli- ja lähietäisyydeltä, joten pidän tuollaista liikkumisharjoittelua aikalailla kaiken pohjana, ja sen takia sitä tehdään paljon. Liikkumista/ottelemista ei pitäisi joutua ajattelemaan, vaan sen pitäisi tulla selkärangasta.

Andy kirjoitti: Minusta tässä on nyt hyvin tärkeää erottaa se kelle opetetaan sitä liikkumista.

Tuossa minun zombiharjoituksessa on kyseessä lähes 30 hengen harrastajaryhmä, joka on pääosin treenannut 3-6kk. Kaiman liikkumisharjoitteluvideossa hän treenauttaa yksityisopetuksena (ilmeisesti) Joni Salovaaraa, joka on yksi Suomen parhaita ammattilaisvapaaottelijoita.

Sivuosuma, videolla on Jamba, ei Joni. Onhan se toki niinkin, että ensin pitää osata kävellä ennen kuin voi juosta, mutta kyllähän liikkumistreeniksi kannattaa tehdä niitä perusjuttujakin eikä vain "lopputuotetta" kovalla vauhdilla. Kyllä tuollaista liikkumista voi hyvin opettaa kokemattomammillekin, ei siitä haittaa ole, kunhan vaan keskittyy perusteisiinkin. Rento liikkuminen, tai ainakin sen harjoittelu, sopii kaikenlaisille ottelijoille, ja liikkumista/etäisyydenhallintaa parantamalla on ylivoimaisesti helpointa parantaa puolustusta.

Olen samaa mieltä siitä, että esim. hitaan kankean ei välttämättä kannata tuhlata isoa osaa treeniajastaan nopeutta ja notkeutta vaativien tekniikoiden harjoittelemiseen, vaan panostaa enemmän helpompiin juttuihin. En vain ajattele puolustamista niinkään yksittäisenä tekniikkana, vaan tärkeinpänä opeteltavana asiana, joten liikkumista pitäisi ihan kaikkien harjoitella. Käsiä roikottelemalla kankeakin olkapäät korvissa otteleva saattaa joskus oppia rennommaksi. Pakettia aina tiukasti ylhäällä pitämällä ei opi kuin pitämään pakettia tiukasti ylhäällä, eikä silloin oikein voi oppia rentoutta, liikkumista tai juuri mitään muutakaan.

AlexMachine kirjoitti: Nyrkkeilyssä näkee nykyään melko harvoin ns shiftingiä eli vuoroaskelin vaihdetaan kätisyyttä ja lyödään samalla. Marvin hagler oli taitava tässä ja sai luotuja erikoisia tai vaikeita kulmia joihin vastustajan oli vaikeampi iskeä takaisin. Muistaakseni myös Jack Dempsey taisi tätä harrastaa ajoittain.

Nykyottelijoista ainakin Golovkin vaihtaa välillä kylkeä kesken lyöntisarjan ja miehen ilmatiivis prässi perustuukin paljolti siihen, että tauot jäävät vähiin (asentoa ei tarvitse korjailla). Sitten kun vastus lopulta pitää tauon, niin siitä tulee välitön palaute. Hagler on valitettavan tuntematon legenda, vaikka on historian kovimpia ja todella hyvä vasuri. Monen mielestä Leonardia parempi nyrkkeilijä.

Teetän omissa treeneissä todella paljon liikkumista eri tavoilla. Tässä kevyttä hyökkäys-puolustus-tehtäväottelua vapaasta liikkeestä, mutta yksinkertaistettuna (liike+lyönnit) vapaaottelua ajatellen. Samaan pohjaan pystyy halutessaan lisäämään pikkuhanskat, potkuja ja alasvientejä joko vain toiselle tai molemmille osapuolille. Mitä enemmän mukana on liikkuvia osia, sitä hankalampaa liikkumiseen keskittymisestä tulee ja tempoa täytyy yleensä laskea.
[video][/video]

Lasse Candé kirjoitti: Suositaanko kamppailu-urheilussa sellaista valmennustapaa että vältetään kaikessa harjoittelussa askelluksia jotka voivat olla ottelussa haitaksi?

Vai tehdäänkö monipuolisesti ja sitten perustapaa vain hemmetin paljon enemmän?

Kysymys on lähinnä että tiedostetaanko tuollaista vaaraa ylipäätään ja että onko vaara miten todellinen? Ja mahtaako asiassa olla eri koulukuntia?

Koulukuntia on tottakai paljon. Uskoisin, että monissa lajeissa on vallalla hyvin konservatiivinen käsitys otteluasennoista ja liikkumisesta noin yleensä. Eli otteluasentoa ei ikinä "rikota", puolta ei vaihdeta, eikä käsiä koskaan ikinä milloinkaan lasketa paketista. Rento ja taloudellinen asento/liikkuminen on aika harvinaista ja monesti sellaista harrastavat vain poikkeuksellisen lahjakkaat ja nopeat ottelijat, koska valmentajat moista aniharvoin opettavat.

Itse ajattelen ottelemista enemmän rentouden, reaktiokyvyn ja jatkuvuuden kantilta. Mitä paremmin osaa liikkua, sitä "huonommistakin" asennoista pystyy tekemään asioita ja joutuu harvoin pois tasapainosta. Pitäisi yrittää olla niin vaikea vastustajalle kuin vain mahdollista, eikä olla helposti osuttava. Voi otella ajoittain vaikka jalat ristissä, jos vain ei joudu sen takia vaikeuksiin ja/tai saa siitä jotain hyötyä. Mitä oppikirjamaisempi asento/liikkuminen on, sitä kankeampaa ja helpommin ennakoitavaa meno yleensä on. Varsinkin vapaaottelussa epätavallisempi liikkuminen on saanut viime aikoina "jalansijaa" ja monesti jo ratkaissutkin otteluja paremmin liikkuvan hyväksi.

Tältä videolta voi katsoa mitä kaikkea nyrkkeilykehässä on mahdollista tehdä, jos osaa.
[video][/video]