Onhan niitä vaikutteita ihan joka puolella nettiä, Potku nyt ehkä yksi rennoimpia paikkoja kuitenkin. Musta tuntuu (korjatkaa jos olen väärässä), että kaikki "paha" lähti tästä:

AnatZu kirjoitti: En olekkaan ikinä vielä saanut niin syyttä nyrkkiä naamaan kuin tossa äsken. Mut nyt se Stadin steissi on näköjään ihan todistetusti "vaarallinen" paikka.

Ihan tietoisesti heitin tuon provon steissin vaarallisuudesta. Siksi se onkin lainausmerkeissä. Siitä lähti mun mielestä kivaa keskustelua paikoista&kaupunginosista, että mikä nyt on se VAARALLINEN ja mikä ei.

Jengin kommentit Helsingin rautatieaseman kulmista ja vaikka Tampereen Hervannasta oli kai aika pitkälti kuitenkin tilanteiden koordinaatteihin sitoutuneita. Jos sinne tulee tarinaa sekaan, niin mitä sitten? Onko nää muutama edellinen Aittomäen viesti tässä ketjussa kovin erilaisia, kuin miehen aiemmat tilannekuvaukset muissa ketjuissa vuosien mittaan?

Hmm, piti ensin lainailla muiden sanomisia ja kommentoida, mutta annetaan nyt oma kymmensenttinen ihan vaan ajatusvirtana. Ite huomannu tässä ehkä viimeisen vuoden aikana, että mulla on stressireaktiot ja sellanen psykologinen tärinä kadonnut noista tositilanteista. Siis siihen nähden että niitä oli ennen. Ja tilanteita kuitenkin tulee aina välillä eteen, koska tykkään heilua kylillä, ottaa kuppia ja eksyä erilaisiin paikkoihin.

Voisko se olla jotain kamppailullista itsevarmuutta, mutta ei tilanteista välttämättä lähde oikein mitään rakentavaa kerrottavaa. Okei, sitähän mä mietinkin siinä viime sunnuntaisen tilanteen kerronnassa, että mua ei muuta kuin oikeastaan hymyilyttänyt, vaikka siinä lyötiinkin ihan perille asti. Ehkä se hymy tilanteen aikana ja jälkeen oli päällimmäisenä mielessä. Sairasta ehkä, mutta siihen mä kai oon tähdännytkin Tang Langia tutkiessa.

Aittomäestä en tiedä kovin paljoa muuta kuin sen, mitä se on ite kirjoitellut tänne Potkuun. Mutta jos noita stressireaktioita ajattelen omalta kannalta, niin ne näyttää häviävän mitä enemmän niitä tilanteita joutuu kohtaamaan. Siedätyshoitoa tms. Kai siitäkin joku ei-maailman-kovin-kissa-tai-jäbä osaa ammentaa sen, että niistä psykologisista aidoista ja esteistä pystyy kiipeämään yli, kun on tosi kyseessä.

Ja offia

tinkezione kirjoitti: No eipä kestänyt kauankaan, kun tämäkin ketju meni ydinsodissa ja Maa-Mars -maaotteluissa karaistuneiden veteraanien keskinäiseksi pullistelufiilistelyksi. Kysyn tässä nyt ihan avoimesti, että onko näiden kaikkien potkuketjujen tarkoitus toimia samojen seppien nuotiotarinapaikkana vai voisiko täältä mestasta osoittaa joitakin osioita meille ihan tavallisille ihmisille, jotka haluavat kuitenkin osallistua keskusteluun eri aiheista? Vai olenko minä itse aivan väärässä seurassa?

Hmm, miten kauan siihen sitten meni? En ihan löydä sitä tiettyä kohtaa, jossa jutut ovat muuttunut pullisteluksi. Ketjun ensimmäinen viesti on kuitenkin yli viisi vuotta vanha ja sivuja ketjulle on kertynyt yli puolensataa.

tinkezione kirjoitti: Summa summarum joo, juurikin noin, mutta närästää melko paljon se, että keskustelu pitää väkisin vesittää sotatarinoilla ketjussa kuin ketjussa. Se, että joku on hakannut 28 jätkää huvikseen vasurilla jossakin "kun ei ollut muutakaan tekemistä ja ne halus käydä päälle" ei kerro mistään tositilanteista useimmille ihmisille tasan yhtään mitään. Kuvittelin Tositilanteet-nimellä kulkevan ketjun sisältävän jonkinmoista johtoajatusta ja ehkä myös mahdollisuuksien mukaan psykologista pohdintaa tilanteista, joita ketjuun tuodaan. Äskeinen viestini toimikoon siis sisällön turhuuteen turhautumisen purkautumisena.

Ensimmäisessä viestissä ketju leimataan näin:

keskilinja kirjoitti: pistäkääpä omakohtaisia tilanteita ja läheltäpiti tilanteita.

Pari ekaa sivua kun lukaisee, niin aika samanlaista tositilannekokemusten kerrontaa tämä edelleenkin tuntuu olevan. Ketjuun on osallistunut kirjoittajia myös aika laajalta skaalalta. Omakohtaiset tilanteet ovat totta kai subjektiivisia. Se, että joku kokee tosipaikaksi yksinään jengiä vastaan väännön ja toinen kokee taas sen, kun iso tyyppi tuijottaa ilkeästi, voi olla ihan yhtä stressaava tilanne molemmissa tapauksissa. Ei täällä kukaan ole käsittääkseni vähätellyt toisten kokemuksia, paitsi...

Clancy B. kirjoitti: Onneksi huusi ennen lyöntiä "senkin homo" niin ehdit tod.näk.vähän vetää hartioita ylös ja leukaa alas

Hmm, ehkä noin voisi ajatella, kun tosiaan sen lyönti osui mua otsaan tohon silmän päälle. Jos se olis osunut alemmas silmäkulmaan, poskipäähän tai leukaan oliskin varmaan kirpaissut paljon enemmän. Toisaalta olin siinä vähän keitoissa, niin reaktiokyky ei varmaan ollut heti ihan parhaimmillaan.

Tohon homotteluun meni kyllä hermo. Siinä tilanteen ollessa jo ohi, kun utelin kaverin halua kokeilla uudestaan, niin se nyyhkyttää kyyneleet silmissä, että lähde nyt homo meneen siitä jo! En voinut vastustaa kiusausta, kun olin itse asiassa poikennut seksuaalivähemmistöille suunnatussa baarissa siinä illan aikana: "Oon muuten tulossa homobaarista, missä olin koko illan. Sait muuten just homolta pataas." Sen kaverin naama väänty ihan oudosti. Vaikea kuvailla, mutta toi mun toteamus tais sattua syvemmälle kuin nyrkit. Toivottavasti osaa kääntää sen henkiseks kasvuks, ettei jäänyt mitään kovin pahoja traumoja

J. Suojanen kirjoitti: Mulla itellä stressireaktiot ovat olleet pahimpia yleensä ennen tilanteita. Silloin vielä ei tiedä välttämättä mitä on vastassa tai mitä tapahtuu... Puheet on yleensä kovia vastapuolella ja kamala show ja esittäminen päällänsä.

Mulla on aina ollut myös näin. Ikinä ei oo tullut mitään kunnollisia jälkitärinöitä. Jotain pientä käsien tärinää, mutta ei mitään muuta. Tilanteen vasta lämmitessä onkin usein ollut sellaista erilaista kihelmöintiä, tuntuu että "nousee karvat pystyyn" ja sitten mittailee ja arvioi sitä vihua siinä. Sellasta henkistä keulimista ja yliotteen hakemista. Ihan turhaa hommaa

Lasse Candé kirjoitti: ei helvetti, sillä oli se hattu.

On hassua, jos mun jazzhattu provosoi tilanteen. Mutta eipä olisi ensimmäinen kerta, kun mun ulkonäköä arvostellaan nyrkein. Mutta hatusta en luovu, sen käyttöä pitää näköjään lisätä

Lasse Candé kirjoitti: Jäikö ittelles jälkiä?

Joku kuhmu mulle tuli otsaan mihin sen lyönti osui. Eli vähillä vauriolla selvisin.

---

Nyt kun on ehtinyt vähän miettimään tota matsia, niin se meni ihan mukavasti. Nyt ei jostain syystä tullut sellaista fiilistä ja "tärinöitä", mitkä yleensä ennen on tullut katumyllyissä. Siis sellaista "no niin no niin, kohta alkaa tapahtua" Tosin tää tilanne alkoi niin arvaamatta, kun aikaisemmin on ollut vähintään jotain kyyläilyjä, useammin tietenkin verbaalista taistoa, että voi johtua siitä. En ehtinyt yhtään valmistautua.

Mun lyönnit lähtivät vaistomaisesti, kaikki kolme niittiä osuivat sinne minne pitikin. Toiseen kaveriin oliskin pitänyt varmaan käyttää jotain erikoisempaa, se oli mua aika hemmetin paljon pidempi. Mutta se löysi jostain itsesuojeluvaiston, harmi 8-)

Johtuiko juurikin siitä esileikin puutteesta, mutta myös kuuluisan putkinäön onnistuin rikkomaan ensimmäistä kertaa kunnolla. Esimerkiksi siinä vaiheessa kun molemmat sankarit yrittivät tulla kimppuun, sain pidettyä molempiin koko ajan haluamani etäisyyden ja samalla vilkuilin selkäni taakse, ettei sieltä kirmaa lisää dalttoneita estradille. Jätkät yritti ihan selvästi piirittää mut. Edellisen kerran kun olin 2vs1 tilanteessa, niin molemmat vihut tuli edestä ja vierekkäin. Se oli itse asiassa jotenkin hankalampi tilanne, kun en saanut niin helposti pidettyä kohteita eri etäisyyksillä.

En olekkaan ikinä vielä saanut niin syyttä nyrkkiä naamaan kuin tossa äsken. Mut nyt se Stadin steissi on näköjään ihan todistetusti "vaarallinen" paikka. Olin kävelemässä siis bussipysäkille, ja yhtäkkiä sivulta kuuluu vaan "senkin homo!" ja kajahtaa päässä. Mun hattukin lensi monta metriä. Huomasin, että kaveri jäi odotteleen mun vastausta ekan läväytyksen jälkeen, joten menin hakeen hatun takas päähän ja sanoin, et nyt sä et valinnut kovin helppoa.

Mä menin kaverin päälle ihan oikeutetusti, kun se venas siinä nyrkit pystyssä. Vastuksen suojaus alas ja pari heijaria päähän. Jälkimmäinen jo kevyesti, kun huomasin että ei se kestänyt. Otin sitten muutaman askeleen taakse, että riittääkö...? Sehän pyytää veljensä sieltä taustalta sekaan, et hakkaa toi ********. Molemmat alko kiertään mun sivuille, halus käydä yhtaikaa siis kimppuun. Annoin tälle ekalle sitten huolellisen suoran nokkaan. Tippui ja alkoi itkeä, ehkä 25-30v. tyyppi, joka siis kävi mitään sanomatta mun päälle. Sanoin sen veljelle et sulle käy samoin, tuu tänne. Se nosti kätensä pystyyn ja sano et ok, antaa olla. Nokkaan saanut, mun päälle käynyt tyyppi kyselee ohikulkijoilta, et näkikö ne kuinka se pahoinpideltiin. Huutaa myös poliisia apuun. Kysyin että vieläkö kokeillaan. Ei. Mixei? Nauroin ja lähdin meneen.