Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Haku löysi 27 tulosta

Eizei
heinä 7, 2021, 00.26
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

"miehekästä tuhovoimaa"

Jotkut asiat elävät.
Eizei
heinä 20, 2019, 11.28
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Itsetunto-ongelmia, koska ei miehekästä tuhovoimaa.

Vihreiden pitäs tehdä stoppi tollaselle.
Eizei
heinä 1, 2019, 16.27
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet



(Näytti puhelimella aukeavan video chromella mutta fb sovellus avasi tapahtumasivun. Sieltä se video kuitenkin löytyy.)

Tossa vielä broidin kiertopotku, mikä ehkä osuu tyyliltään jonkinlaiseen välimalliin voimantuotollisesti. Velipojalla on hanmoodon lisäksi thainyrkkeilytaustaa jo tässä kohtaa mutta väittäisin hänen kanssaan läpi elämän "treenanneena", ettei hirveästi vaikuta asiaan tässä kohtaa. Opettaa tässä hanmoodon mitsipotkua palautuksella. Sattui olkapäässä asti, hiljainen kuiskaus Aisssssss sai väen nauramaan.

Tärkeimpänä pointtina se, että sitä vaikutusta voi kyllä saada näillä kevyillä läpsyttimilläkin, erilaista toki. Kysymys on vaan paljon herkemmästä skilssistä. Rennosti, terävästi, läpi muttei saattaen. Niin terävästi sisään ja pois sieltä kohteesta, että saattaja on vasta ottamassa saattamaansa daamia kädestä. (Tässä sähkötystä on, puhun impaktista) Tietysti terävässä tuo osumaikkuna on äärimmäisen pieni kliimaksi ja se pitää hallita pirun tarkkaan. Se lienee yksi sen keskeinen heikkous, eikä sitä kaikki välttämättä edes löydä kovin hyvin.

Horjutus voi olla ulkoisempaa tai sisäisempää. Selkeä ulkoinen ilmentymä (horjahdus), toiminnan hyvin nopea pysähdys, tai sitten int/fernal fitutus. Liilkuvammassa pelissä sähköiskumaisempi toimii paremmin, sillä ensinnäkin sillä saa liikkuvan kaverin helpommin kiinni ja pidettyä itsensä liikkuvana. Toisinnakin liikkuvassa pelissä liikkuisa jeppe on vähemmän puolustuksellisesti juurtunut ja vähemmän horjuttavakin usein riittää.

Pisti miettimään myös tuo Andyn puliukkoja vastaan puolustautuminen. Ei kai itsepuolustajan kannata ajatella vain kohtailemaan myöskään jotain puolustusvalmiita katutappelijoita? Jos pyrkimys on tapella suojaus ylhäällä, ymmärrän vaikutuksen tärkeyden ihan eri tavalla. Veikkaan kuitenkin, että monille on tärkeämpää juuri tappelemattomuus. On kiusaajia, on mielenterveysongelmaisia, on mulkeroita jotka eivät odota vastarintaa, on kaikenlaista. Mun mielestä "kova yleisavain" on vaan typerä ajatus tavan hemmolle. Yllätysmomentti kannattanee säilyttää jos on paha paikka. Ja herkkä ja nopea sikaisku tukee tätä. Hakisin mieluummin riittävän voimakasta varmaa osumaa kuin varmasti kovaa osumaa.

En sitten tiedä ajoiko Andy juuri tuota "yleistystä" vai mitä mielessä. Joka tapauksessa Andy on kyllä taitava purkittamaan aiheita sellaisiin niin suppeisiin optimilaatikoihin, että muu maailma ei voi olla hiljaa. Mä arvostan kykyä, koska sillä päästään varmasti tehokkuuteen, mutta sitä enemmän arvostan sitä, että tätä keskustelua on. Sieltä voi kukin poimia osasia joilla voi rakennella sitten omaa osatotuuttaan.

Monipuolisuus ja spontaani kyky sen toteuttamiseen on kovia juttuja. Tuon alle lienee menee sekä "jaahas, no tapellaan sitten" että "tosta, ja noin, ja jalat alle". Kuin myös: "Jorkki hei, sulla on niin iso hauis, etten kyllä missään nimessä mitään hässäkkää sun kanssas halua.".
Eizei
heinä 1, 2019, 14.55
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Tuli tuosta Lassen mainitsemasta "myötäävästä" torjunnasta mieleen, kun käytin samanmoista termiä tuossa aikaisemmin. Lähinnä vaan selventämään, että nämä ovat kaksi eri asiaa (vaikka nyt ovatkin eri keskustelunjuonteita). Meillä myötäävä on tuntuma-asia. Eli torjunta menee jämäkästi kyllä vastaan vartalorakenteella, ei siis myötää "alta pois/samaan suuntaan" niin kuin tuossa vanhassa kuvassa käsitän tapahtuvan. Mutta kontaktipinta, eli kädet ottavat vastaan pehmeästi(myötää), yrittävät suorastaan imaista hyökkäyksestä energiaa ja jatkaa sitä omaan tekniikkaan sen sijaan, että löisi jämäkästi vastaan. Ja kovempaa pommia vastaanottaessa otetaan tarvittaessa askelta mukaan syömään vastustajan hyökkäysvoimaa. Vartalorakenne kuitenkin pysyen jämäkänjoustavan tasapainoisena hyökkäystä kohti, ei myöten. Kiinniottotilanteessa sitten myötäävästi napataan raajaa suorastaan vauhdista kiinni myötäävällä askeleella ennen kontaktia imaisten raajan lähelle kroppaa ja jatkaen liikkeen suuntaan.

Sitten vielä jotain omaa hojoa aiheeseen:


Tässä on napattu vastapotkuharjoitteesta kuva, jossa olen väistänyt veljeni Sampan mawan (joka on silloin tällöin viisasta) ja potkaisen kiertopotkulla takaisin. Tässä näkyy nyt meidän ottelutyylin kiertopotkun käyttötapaa: Lähtökohtaisesti puolustuksen ohitse, ei lävitse. Eli velipojan huono asento johtuu siitä, että hän on tehnyt avoimella kiertopotkun hitusen uhraamalla, niin kuin usein tapahtuu liikkuisassa ottelutyylissä, kun väistö onnistuu hyvin / yllätyksellisesti (mahdollisimman vähän, mahdollisimman viimehetkellä) Ja mun vastahyökkäys on ajoitettu iskemään sitten siihen aukkoon, kun veljeni hyökkäys on vielä kesken ja hän on epätasapainossa.

Meidän ottelutyylissä toimii kyllä monipuolisuudestaan johtuen monenlainen tapa otella ja painotukset ovat ajan saatossa myös muuttuneet. Mutta on sitten myös se arvopohja, jota lajissa opetetaan. Se ei välttämättä ole se tehokkain pohja otella tai opettaa sitä. Miksi näin? Koska ottelu ei ole pääasia, vaan väline johonkin muuhun.

Tässä vielä sitä päätapaa, jolla meillä toistetaan/harjoitellaan potkimista kohteeseen. Tuossa on näytöspotkujani (myös kiertopotkua) viidentoista vuoden takaa, kun yritettiin viedä suomimoodoa ruotsiin. Tietysti tehdään myös säkkiin ja tyynyihin skaalan laajentamiseksi muttei siitä tehdä mitään ykkösasiaa. Lajinomainen tapa tuottaa voimaa on selkeästi herkkyyden kautta (taidollinen pääviesti). Työstäminen on kuitenkin pakollinen osa kampittelua ja sitä kieppariakin pitää osata/pystyä vääntämään myös kangesta.

Eizei
kesä 23, 2019, 12.55
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Vielä jatkeeksi jotain näiden kahden ukkelin (NG videon thainyrkkeilijä ja taekwondoin-multikikkaaja) kiertopotkuista. Kun puhuin tuosta jousesta.

Jousi lähettää energian maasta kohteeseen aaltona rennossa kehossa. Katsokaapa näiden kahden potkijan lonkan koukistajan alueen toimintaa. Thainyrkkeilijä aivan selvästi jännittää aluetta. Hän supistaa lonkankoukistajaansa samalla tavoin, kun tehdään, kun nostetaan polvea keskitetysti. Taewondoin sen sijaan venyttää samaista paikkaa (oikeammin koko potkua tukevaa ketjua) sen supistamisen sijaan. Polvi nousee venytysheijasteen seurauksena, eikä keskitetysti polvea nostamalla. Okei thainyrkkeilijäkin näennäisesti venyttää, mutta lihasjännityksestään johtuen paikka ei veny. Tästä johtuen venytysheijaste ei toimi, (lihas ei supistu refleksinomaisesti) vaan hänen on "supistettava lihasta itse. Tämä on yksi osa thainyrkkeilijän työstämisen ketjua. Sitä edeltävä osa on tuo ponnistus. Jos takajalan ponnistuksen tekee työstämällä, takajalkaan jää jännitystä, jolloin se ei singahda matkaan optimaalisesti. Tästä syystä myös lonkankoukistajan ja muun etuketjun kunnollinen venytys on vaikeaa ja syntyy työstämisen ketju, jossa raskaammalla, hitaammalla ja huonommin hallittavissa olevalla lihastyöllä yritetään korvata kehon luonnollinen refleksinomainen toiminta.

Tuo jännite saadaan pois opettelemalla toisenlainen tapa ponnistaa, eli olla ponnistamatta (ja antaa ponnistuksen tapahtua: vähän niinkuin aiemmin mainittua lonkankoukistajan toimia itsenäisesti osana ketjua sen supistamisen sijaan, perustuen kehon elastisuudella ja nopealla sisäisellä painonsiirrolla kikkailuun eikä työhön). Tällöin samat keskeiset lihakset kyllä työskentelevät, mutta niillä ei työskennellä. Ja nämä ovat kaksi aivan eri maailmaa. Toista ikään kuin lähestytään voiman kautta, kun taas toista heikkouden kautta.

Tästä ketjun toiminnan epämääräisyydestä kertoo myös Andyn mainitsema häikkä thainyrkkeilijän hartialinjassa.

Hyvänä perussääntönä tykkäänkin sanoa potkuissa: Se paikka, mikä jännittyy / menee potkutreenissä jumiin, opettele rennohkosti venyttämään sitä tekniikassa osana koko tekniikkaan liittyvää ketjua supistamisen sijaan. Supistus tapahtuu venytyksen seurauksena itsestään. Siksi pidän myös venyttelyä arvossa. En notkeuden lisäämiseksi, vaan nimenomaan siksi, että luonnollinen liike on venyttelyä, ei supistelua. Tavoitellaan tiettyä olemisen tilaa, keskittynyttä rentoutta ääriasennoissa. Olemisen tilan pitää olla sujut venyttelyn kanssa, jotta tämä asia toimii. Ja kun tämä asia toimii, liikkuvuudessa tapahtuu valtava muutos, vaikka notkeus olisi edelleen heikohko. Notkeus on kampitteluhommissa yliarvostettua.

Sellaisia aatoksia täältä heikkojen miesten juhannusradiosta.

Ps. Lisäys. Huomasitteko että karatemies oli Daehan Park, Best of the Bestin arkkivihollinen (Simon Rhee). En tiennyt että edes karatemies on. Jos sitten koreankaratea ei lasketa.
Eizei
kesä 22, 2019, 19.15
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Tuossa aiemmin tuli mainittua jalkojen paskominen toisen suojaukseen kahden tyylin kohdatessa.

Esimerkiksi thainyrkkeilyn otteluasennon ja suojaamistavan ollessa sen verran kivimäisempi (kuin monen hippailumaisemman), asettaa se myös tavalle potkaista hieman erilaiset vaatimukset.

Kaverin kroppaan ja myötäävään suojaukseen voi vedellä aika surutta ruoskamaisemmin ja riskaabelimmalla osumapinnalla. Se on sitten eri maailma, kun se oma nopea jalka osuu pari kertaa kiveen lamauttaen omat hyökkäyshalut het alkuunsa ja sen jälkeen huomataan, että tuo tönkön näköinen äijä jatkaakin kulkuaan yli katujyrän tavoin. Eli nimenomaan se riittävä vaikutus jääpi helposti poies. Varsinkin kun osutaan suojaukseen. Ja silloin se sälli ei siinä räpiköi torjuen tuhatta potkua, vaan se tulee syliin kunnioittamatta pätkääkään. Ja oman vähäisen kokemuksen mukaan tuo suojauspuoli on tuolla thaikkulassa aika pirun jämäkkä ja kattava.

Esim. Väitän, että mulla on aika hyvä potkukontrolli omassa voimansäätelyssä. Sitä voi paikallaan pönöttävään kaveriin hipaista kiertarin poskeen, tyrmätä sillä tai mitä vaan kivaa siltä väliltä. Myös potkun saattaminen kohteeseen onnistuu mielestäni mukavasti ihan elävässäkin tilanteessa. Varmaan aika peruskauraa osaavalle taekwondoinille. Ja se toimii siinä omassa pelissä vallan hyvin, meillä hanskissa esim. Kovien torjuntojen määrä vähäinen, sillä lajin tapa on pääasiassa myötäävällä suojauksella ja liikkeellä hakea tuntuma omaan vastahyökkäykseen.

Mutta auta armias, kun se peli muuttuu sparrailessa thainyrkkeilijän kanssa. Aivan erilaista hommaa. Eikä ainoastaan horjutuksen vaatimus vaan myös potku/osumatuntuma. Sitä hyvin suojaavaa kaveria ei ihan huoletta halua lähteä ruimimaan, vaikka potkukontrolli olisi eri pelissä kuinka hyvä. Paikkoja olen kerennyt löytämään, isompi ongelma on juuri vaikutus. Tota tuntumaa pitäs harjotella ihan pirusti, että alkas edes uskaltaa vetää kunnolla.

Mutta se oon vaan mä. Aina riittää totuuksia kunnes tulee nurkan takaa Keijo, joka näyttää, ettei homma oo niin simppelisti näin. Mutta vähän eri kulmaa tähän voima-asiaan. Voi olla silti ikävää vetää kovaa, vaikka osaisikin vetää kovaa. (Itse siis osaan vetää vain riittävän kovaa paskoakseni jalkani)

Vielä pieni kutina tuosta National Geographicin videosta. Thainyrkkeilijän vartalojousi toimii tukijalalle mennessä työstävämmin (hän ponnistaa), taekwondomiehen huomattavasti refleksinomaisemmin. Hän ei siis pyri ponnistamaan, vaan antaa ponnistuksen tapahtua. Rento keho käyttää ylävartalon massan paremmin maan kautta ja kimmauttaa sen ponnistuksessa kohteeseen spontaanisti. Thainyrkkeilijän suurempi lihasjännitys on esteenä energian vapaalle liikkumiselle maahan. Keskeistä ei hyvän liikkeen pohjavireessä olekaan vain tukijalan ojentuminen, vaan koko vartalojousen toiminta kallosta alaspäin, joka liikuttaa mahdollisimman paljon massaa alas luopumalla/jännittämällä jousen, ja räjäyttämällä sen maasta ylös silmänräpäystä nopeammin. Tässä hommassa lihasjumittelu postuurassa ja liikkeessä on vaan tiellä, koska se estää jousen toiminnan. Kehon tietynlainen kondis, ja oikeanlainen tuntumapyrkimys toteuttaa liike, ovat keskeisessä asemassa.

Hyvää juhannusta myös täältä!
Eizei
kesä 19, 2019, 01.53
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Andy on mielestäni ihan oikeassa tuossa, että tekniikka on ihan eri, vaikka kiertopotkusta puhutaan. Aivan turha siis vertailla treenimääriä kiertopotkun osalta, jos puhutaan voimantuotosta. Jos puhutaan potkujen käytön tehokkuudesta yleensä, puhutaan isommasta asiasta, kuin pelkästä potkun voimantuotosta.

Tkd hyrrien voimantuottotapa on erilainen, eikä sillä päästä yhtä jämäkkään voimantuottoon nähdäkseni millään. Hyrrien osalta ne eivät pyörisi, eivätkä varsinkaan nousisi ilmaan, jos niillä haettaisiin maksimeja. Ja omassa tavassaan tekemisen vahvuus on juuri nopeassa taloudellisuudessa ja voimantuotossa sen ehdoilla. Ihan siinä perus kiertopotkussakin. Nämä hyrrät ovat vain sen tavan mestarillisia jatkeita. Vaikka he voivat vetää kevyemmin tai kovemmin sen kiertarin, ei se kovinkaan veto riitä tavallansa kilpailemaan voimantuotossa.

Mutta toki ylipäätään kamppailullisesti voi olla riittävää eri ympäristöissä myös voimantuotollisesti. Muutenhan tuo tapa on ylivertainen. Juurikin liikkeen- ja valmiudenhallinnan näkökulmasta. Mitä taloudellisemmin mennään, sitä enemmän mies vie liikettä, kuin liike miestä.

Sitten potkujen käytön tehokkuuteen liittyen, nähdäkseni taidollisesti parhaimmat ihmeilmiöt kovan kontaktin piireissä ymmärtävät juuri tätäkin maailmaa siinä, missä ymmärtävät työstämisen päälle. Ja juuri se tuo heille sen edun, että saattavat ehkä jopa titteliottelut alueelle "näyttää lastenleikiltä". Se ei kuitenkaan omassa ilmaisussani tarkoita varsinaista vaihtoehtotekniikan käyttöön ottoa, vaan nimeomaan liikkeenhallintaa tekniikan, kuin tekniikan taustalla. Tarkoituksenani sanoa, että näillä potkuhyrrillä on sellaista liikkeenymmärrystä, josta ei valtaosakehäketun tarvitse edes varmaan yrittää keskustella asenteella "tiedän kokemuksellisesti mistä hommassa on kysymys". Ja siitä on kyllä suurenmoista hyötyä tehokkaassa potkimisessa, muttei potkun maksimivoimantuotossa.

Kunnia kaikille hommansa osaaville. Niin taekwondossa, potkunyrkkeilyssä, vaparissa kuin kur moo tuksessakin.
Eizei
kesä 18, 2019, 12.50
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Niin onhan tuossa ominaisuudet ihan mielettömät, mutta jos laitetaan vetämään voimamälliä, tulee tietysti ihan eri asiat kyseeseen. Ei siinä, etteikö tuolta pohjalta lähtisi rakentumaan hurjaa pakettia, jos fokusta lähtisi määrätietoisesti muuttamaan.

Tuossa on aikamoinen taloudellisen kehonkäytön vaatimus kyllä läsnä. Respect.
Eizei
kesä 17, 2019, 12.22
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Jännä. Mä en näe Andyn ulosannissa hirveästi epäselvyyksiä, päinvastoin selkeää ja perusteltua. Vaikka viestintätapa onkin herättänyt tunteita vuodesta kauan sitten.

Olen samaa mieltä, että ponnistaminen on tärkeää ja myös mahdollisimman monen lihaksen osallistaminen hommaan. Mutta pallon pyöriessä oleellista ei ole toistaa sanoja ponnistaminen, tai mahdollisimman monen lihaksen osallistaminen, ikuisuuteen. Oleellista on se, että kuinka nämä tarkalleen ottaen tapahtuvat ja mitä voidaan tehdä, että ymmärrys näistä paranevat ajan kuluessa. Ponnistaa voi ihan päin peetä, kuin myös käsittää osallistavansa lihaksia. Vuosikausia.

Yllättävän paljon on tullut kokeneita tekijöitä vastaan, jotka edelleen toistavat jotain opettajansa oikeaksi kertomaa. Kielenkäyttöä myöten, puhutaan plus kymmenen vuoden jälkeen asioista samalla meiningillä, kuin peruskurssilla opetettiin. Johonkin lokeroon on päätetty jämähtää ja sillä totuudella sitten päteä eteenpäin, vaikka omassa kehittymisessä homman nimi olisi juuri muutos ja kurotus tuntemattomaan. Jos vaikka kahdenkymmenen vuoden jälkeen on kiertopotkussa helvetinmoisen ponnistuksen jälkeen kireä lonkankoukistajan jännitys yrittämässä saada potkua liikkeelle, koska joskus joku sanoi, että pitää nostaa polvea, niin tättäräärää... Mitä hyötyä siitä ensi-impulssista on jos homma kusasee het sen jälkeen. Sitten kelaillaan, miksi paikat revähtelevät (koska jännitetään ja venytetään paikkoja yhtä aikaa, revitään auki kiristynyttä: tätä jäykkä duunaaja duunaa) ja vedotaan tietysti ikään, että ei enää oikein lähde, vaikkei ole lähtenyt koskaan. Keho kestää vaan sitä ko. Tasolla tekemistä ajan kuluessa entistäkin huonommin. Niinkuin se muuten terveysliikunnan tahi kestävän taistelutaidon (oma mielitermi) näkökulmista kestää myös kovaa vetämistä. Tekee mieleni kysyä, onko oikeasti niin, ettei näissä keisseissä kukaan/mikään ole tähän saakka ohjannut eteenpäin tuosta toteutuksen tavasta, edes henkilön oman kehonsa viestit?

Väittäisin, että osallistaminen työttömäksi tekemällä on yksi haastavista osuuksista. Eli rentoilun hallinta, jännityksen/painon tunteen poistaminen, jotta massa ylipäätään liikkuu virtana, eikä palikoina. Tunteen varaan laskeminen. Virralla lienee tekemistä Karin mainitseman sisäisen ajoituksen kanssa? Eikä pelkkä ulkoinen ilmentymä kuvaa suurinta osaa, mutta jotain. Siitä sentäs on helpompi keskustella. Andyllä on tässä selkeät ulkoisen ilmentymän pointit. Mutta toisaalta niihin jämähtäminen on mielestäni tylsää, vaikka niissä ripaus sanoittamattomasta totuudesta olisikin. Ja jos ajatellaan sitä, miten perusta pitää opettaa, ollaan mun mielestä asian ytimessä. Perusta on tietysti pirun tärkeä (muttei totuus).

Osui silmään äskettäin video, jossa oli Ricksonin viisauksia näkymättömästä taidosta jiujitsussa: viesti kutakuinkin, että korkea taso edellyttää egon ja raavaan fyysisen mäiskimisen jättämistä ja herkän tunnustelun ottamista mukaan. Kovaa vetämällä tullaan kovaksi, mutta on tie, joka vie sitä pidemmälle. Omasta katsantokannastani mestari ei vedäkkään kovasti, vaan hyvästi. Ja missä määrin kovaa vetäminen ja hyvin vetäminen sitten näyttäytyvät missäkin hommassa on sitten oma juttunsa. Mutta eihän ninjoja tulekaan liukuhihnalta, haikara tuo ne. Kovaa vetäviä ukkoja sen sijaan voi tulla. Typerää on haikaraa odotella, kun on muutakin tekemistä, jolla pääsee parempiin tuloksiin.

Joissain hommissa pitää vetää kovempaa kuin toisissa, mutta niissäkin ne taidollisesti mestareimmat vetävät paremmin, kuin vain kovaa. Ja mihin tämä perustuu, on mielestäni mielenkiintoista, ja hyvin vaikea keskustelunaihe, kaikessa abstraktisuudessaan. Tarttee kai jonkin sortin taiteilijaa keskustelukumppaniksi. Tai sieniä. Ja erilaista keskustelualustaa. Jäykkämielinen totuudenlokeroija ei hevillä näe näkymätöntä.

Siitä mitä Andy sanoi ratkaisuiskuissa, että ne pitää vetää täysiä, voisi keskustella. Koska mitä se täysiä vetäminen sitten on, on jälleen katsojan korvissa. Chancen hyödyntäminen ei ole nähdäkseni optimaalista maksimipommilla. Täydellä tarmolla toki. Nimenomaan riittävä voima ja maksimaalinen herkkyys keretä paikkaan korostuvat. Tietysti jos ratkaisuiskulla tarkoitetaan sitä, että halutaan pudottaa vaikka jo täysin pihalle saatu kaveri, liikkumavaraa naureskeluun, nasevaan loppukaneettiin ja liikkuvien taaksevetämiseen lienee enemmän. All in on kuitenkin nähdäkseni pitkälti oman pelinsä uhraamista, eikä tarkin, fiksuin ja nopein tapa. Mutta palatakseni takaisin päin, hankala sanoa mitään, kun oikeasti täysillä vetäminen voi olla toiselle yhtä ja yhdelle toista. Mitä sitten sillä kukin tarkoittaa. Tottakai on hyvä usein vetää kampitellen kovaa, jos se ei ole muusta pois.

Ylipäätään olen sitä mieltä, että kovaa pitää osata kroppaan kietari vetää (ainakin kilpaskenessään/perusjormaa (jos joskus erehtyisin jotain kehähäkkiukkia potkaisemaan niin naurut siltä pääsis jossei tuuri kävis)), mutta tärkein taito on nähdäkseni se voiman hallinta. Erilaiset tilanteet vaativat nimenomaan sitä. Pitää suhteuttaa. Ja voimantuottotavan pitää perustua tähän. Jos tekemisen tapa on sellainen, että tuut tuut nyt se lähti, tätä junaa ei pysäytä enää mikään, niin onko mielekästä, vaikka kovaa kenties onkin. Esim. Jossain arkisessa ip hommassa ratkaisuisku ei varmaan ole hyvä vakiona olla vain kova, jos lievimmän mukaan halutaan ylipäätään edes yrittää mennä. Kehässä pitää olla enemmän kivi ja vetää kovempaa, kuin liikkuvammassa ja herkemmässä. Mutta väittäisin, että tämä hallintakeskeinen on sielläkin ihan hyvä juttu. Ja ne, jotka siitä eivät iloa saa irti, varmaan pääsevät parhaiten maaliin vetämällä vaan hemmedin kovaa. Toisillehan kovuus on juuri se juttu ja joillekin se saattaa olla ihan se ydintaito mitä haetaan. Meitsi diggailee heikkouden kautta ponnistavista taitureista. Vaikka kovaa vetäminen ja treenaaminen ovat taitoja, minä en miellä niitä lopullisiksi tavoitteiksi, joiden suuntaan pitäisi liiemmin kumarrella. Enemmänkin niin päin, että näihin jumahtavien voi olla hankala harjoitella mielekkäästi läpi elämän. Masentuminen on nurkan takana, kun ei enää pysty.

Mutta arvomaailmoja. Mun puolesta antaa kaikkien kukkien kukkia. Siellon paljon kukkua, mut eipähän tartte rajallisessa totuuskäsityksessäänkään nukkua.
Eizei
kesä 14, 2019, 12.41
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Hyvä, että postasit. Asiaa. Tekniikka on vain tekniikka.
Eizei
kesä 12, 2019, 22.02
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Jos halutaan, että massa liikahtaa kiertopotkulla kohteeseen, tarkoittaa tämä sitä, että se liikutetaan kohteeseen maan kautta. Sitä ei silloin esimerkiksi vain pyöräytetä jäykän tukijalan varassa ympäri. Ja pelkästään pudottamalla saadaan ehkä tehoja johonkin polvistomppiin alaspäin, ei kiertopotkuun. En tajua tuon taivaallista alapotkuista käytännön tasolla, mutta väittäisin, että niissäkin, jos ollaan polvi koukussa, tukijalalle kyllä varataan, eikä ns. Pudota kohteeseen. Eli voima potkuun tulee maasta "tukijalan kautta".

Väittäisin, että näissä istuvammissa tkd potkuissa tukijalka kyllä ojentuu muttei suoraksi. Oleellista lienee voimantuoton näkökulmasta putoamista seuraavat tapahtumat: hallinnan palautuminen ja refleksinomainen pompahdus ylöspäin.

Maasta ylöspäin energia singahtaa siis jos tukijalka oikenee. Tavat lienevät karkeasti:
1.noustaan tukijalalle ja ojennetaan, vaatii lihastyötä ennen kaikkea. (Ponnistetaan)
2.vajotaan polvista ja/tai muista nivelistä, eli pudotaan, palautetaan hallinta ja annetaan refleksin hoitaa homma. (Annetaan ponnistuksen tapahtua) Pompahdus kuljettaa ylöspäin. Mutta ilman lisäduunia ei oikaise kyllä jalkaa suoraksi asti.

Luopuminen on nopeampaa ja mahdollistaa flown jatkumisen paremmin, kuin duunaaminen. Siksi herkemmässä pelissä kannattaa satsata tapaan kaksi. Kuitenkin näen asian siten, että jokaisessa elävässä ottelumuodossa parhaat potkijat omaavat tavan kaksi pohjavireen. He eivät tosin välttämättä putoa, vaan ymmärtävät, ettei putoaminen ole itse tarkoitus. He "vajoavat", laskevat painopistettä ennen kaikkea sisäisesti (poistavat keskittyen lihasjännitystä), jolloin kehon tietyt paikat venyvät ja aiheuttavat painetta maasta ylöspäin. Tämän vapauttamalla he saavat liikeflown aikaiseksi ja tukevat potkua tämän myötäisesti "tehostamalla flowta", pitämällä flowta arvossa. He ymmärtävät miten liike lähetetään skenessä taloudellisemmin ja ymmärtävät vaalia liikettä.

En usko, että jäykkä, huonon koordinaation omaava henkilö koskaan pääsee korkealle tasolle tavassa kaksi, jollei sitten keksi keinoa olemasta jäykkä ja huonon koordinaation omaava. Siksi duunaaminen on passeli vaihtoehto.

Jos jutuissani tanssahtelee jotain arvokasta tälle keskustelulle, johtunee se tämänhetkisestä cavan kulutuksestani. Jos taas ei pätkääkään, johtunee se samasta syystä.
Eizei
touko 29, 2019, 22.34
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Olen ollut pitkään sivussa, mutta mistä lähtien Buakawin kiertopotkuissa on ollut sellaista miehekästä tuhovoimaa?
Eizei
touko 28, 2019, 22.05
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Jörri kirjoitti: touko 28, 2019, 17.55 Ei oikeastaan, tkd mies jää niin lähelle ettei thaikkukaveri oikeastaan saa potkittua omalla etäisyydellään, lyönneistä panssarin ei ehkä ole tarpeeksi apua ja samalla tkd kaveri napsii päästä potkuosumia thaikkukaverille oudoilla potkuillaan.
Tuota halimista en hiffannutkaan, jos se kerran on hirveän helppoa toteuttaa. Jotenkin luulisin, ettei sellaiseen avosylissä yhteen meininkiin voisi samalla tavalla mennä ottaen huomioon toisen erilaisen puolustuksen. Samalla sitomispyrkimys antaa vastustajalle paikan vetää vastaan sisäänmenovaiheessa. Estääkö joku sääntö
muuten jyräämästä vartalolyönneillä? Panssari tai ei, niillä voi horjuttaa ja täten ajaa päin / estellä halailua.

Ja tietysti panssarihommat anturit ja muut muovaa peliä suuntaan, jota en aivan tunne, vaikka olen tkd väkeä vastaan otellutkin. En kuitenkaan siinä itsessään ja niillä välineillä. Avartavaa on ollut lukea, selkeästi paljon jäi itseltä funtsimatta ennen avaustani. Palatakseni aiheeseen tässä skenaariossa näkisin thaimiehen ehdottomaksi potkutyökaluksi juuri kiertopotkun. :P Ja taktiikaksi ankaran jyrän, jolla pisteitä haaliva kaveri saadaan jatkuvasti peruuttelemaan pihalle ja näyttämään heittopussilta. Mutta tosiaan, en tiedä onko tälle edellytyksiä. Myönnän, että luulin, että olisi ollut enemmän. Niin kuin vapaammassa kamppailutilanteessa olisi. Ehkä juuri sen liiallinen ajattelu hämärtää kuulaa.
Eizei
touko 28, 2019, 12.50
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Mappe kirjoitti: touko 28, 2019, 10.30 Vieläkin on aivan väärä analyysi. Oikea analyysi on se että Taekwondo-ottelija nakuttaa potkuja hetken aikaa kuin Singerin ompelukone ja tuomari viheltää pelin poikki ottelun yksipuolisuuden vuoksi. Tyrmäyskin on näiden seurauksena vallan mahdollinen. Toinen skenaario voi tietysti myös olla se, että Thaikkumies ei halua menettää kasvojaan ja lataa ottelussa Taekwondosääntöjen vastaisia tekniikoita esim polvipotkuilla tai lyönneillä päähän ja sitten pudistelee päätään kun hänet diskattiin tällaisessa turhan päiväisessä ämmien lajissa.
Ok. Ymmärrän juu tuon pointin, että kiellettyjen tekniikoiden riski on olemassa ja sitä kautta diskaus. Mä oikeastaan poisluin tämän kokonaan. Ajattelin siitä lähtökohdasta, että molemmat kykenevät sääntöjenmukaiseen touhuun ja pääsevät tekemään sitä parasta omaansa. Tähän uskoisin nimenomaan - kovatasoisen -vierailijan kykenevän valmistauduttuaan koitokseen. Samoin hän myös valmistautuisi siihen, ettei hän lähtisi tyypilliseen taekwondoon, vaan mylvimään ihan huolella taekwondossa. Niin, että mennään sääntöjen sisällä, muttei missään nimessä taekwondonomaisesti. Tätähän nöyrät lajivierailijat usein tekevät. He lähtevät ottelemaan "lajin hengessä", kunnioituksesta tai halusta oppia juuri tätä tyyliä. Eivät ajellakseen röyhkeästi jengiä matolta. Eli on tietysti eri asia vierailla itselle tuntemattomassa vähän kokeillakseen, kuin valmistautua johonkin etukäteen ja jyrätä kaikella mitä on.

Mitähän tämä yksipuolisuus on? Tarkoitatko, että tämä singeri kykenee tanssimaan vastustajansa ympärillä niin pitkään, että tuomari pistää poikki? Tämä lienee juuri jotain mitä hain tuossa: Thaikkumies ei ota askeltakaan taaksepäin ja jahtaa kaveria, jolloin hänet nähdään jotenkin passiivisena osapuolena. Hänen täytyy saada kaveria jähistettyä ulos matolta. Vai onko tällöinkin tuomari pitämässä ottelua jotenkin yksipuolisena tkd miehen eduksi? Jos on, niin tätä mä haen tolla, että joku lajinomaisuusprinsiippi tulee kenties tielle. Ajojahdin ei anneta jatkua, vaikka sen lopputulema olisi sinällään selkeä. Toinen hallitsee mattoa vaikka todennäköisesti tekee paljon vähemmän. Lähinnä kävelee eteenpäin, suojaa ja vetää kovaa jos on paikka. Toinen pakittaa koska hyökkäyksillään ei riittävää vaikutusta. Osumat huomattavasti totuttua kovempaan suojaukseen sattuvat ja lannistavat hyökkäyshalua. Perääntyessä on vaikea olla singeri ajautumatta ulos.
Eizei
touko 27, 2019, 21.53
Keskustelualue: Sauna
Aihe: Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet
Vastaukset: 407
Luettu: 64521

Kiertopotku ja sitä tukevat harjoitteet

Okei tohon ottelukuvaukseeni pieni takaisinveto.

Voihan olla, että siinä tkd miestä ulos ajellessaan thaikkulassa loppuu peliaika, eikä vastustajalle ole saanut kerättyä pakittelustaan tarpeeksi miinusta/diskausta erien puitteissa.

Voi myös olla, että nämä nopeat potkut, joilla "ei thaikkumieheen ole vaikutusta", menevät läpi, koska niiden torjumiseen puuttuu vaikutussyistä orientaatio, eli ne tuottavatkin karkuunjuoksijalle pisteitä.

Eli juu, voihan peli mennä tkd pelaajalle. Selviytymisen näkökulmasta homman näkisin näyttävän kuitenkin takaa-ajolta jossa toinen ajaa ja toinen räpiköi.

Mut joo. Kunnioitusta kaikkiin leireihin.