Nyt ei voi kuin allekirjoittaa paksulla tussilla. Kun nyt oon yhdeksäntoistavuotias nuor mies, törmää kamppailu-urheilun puolella hyvin usein "eeppisiin taistoihin." Toinen ikäiseni tulkitsee minut kilpailijaksi, jolle ei tietenkään voi antaa milliäkään periksi, eikä harvinainen ole sellainkaan tilanne, jossa jo kypsemmän iän saavuttanut herrasmies kokee tarpeelliseksi alleviivata olemistaan pistämällä vähän teiniä turpaan. Kolmekymmentä lisäkiloa on hyvä kaveri siihen hommaan. Toisinsanoen sparripainotteinen harjoittelumetodi ei aina välttämättä salli "freshiä" treenaamista, vaan paikastaan yhteiskunnassa saa taistella päivästä toiseen. Muutaman kerran on ollut loukkaantuminen lähellä, jonka tähden huomio matsaamisessa keskittyykin lähinnä siihen, että saadaan kumpikin osapuoli kotiin kaikki raajat mukanaan.Mjölnir kirjoitti: Martin Rooney sanoo ihan samaa: jos sinut on muserrettu joka harjoituksen jälkeen, opit vain olemaan muserrettu.
Kun kehittyminen muutuu selviytymiseksi, saa harjoittelun mielekkyyttä kaivella sohvan pohjalta. Syvästi toivon, että vanhetessani kilpakumppanuus jäisi taaksepäin ja sparri olisi todellakin sitä harjoittelua, eikä egojen kalsketta.