Jussi Häkkinen kirjoitti: Kokeiles Beowulfia alkuperäiskielellä niin voi jo perustellusti sanoa, että kielessä on konstinsa.

Tökkivän alun jälkeen hieman helpottaa kun jaksaa pakertaa. Rutiinin kasvu ottaa aikansa.

Muinaisenglanti on hieno kieli. Tein gradun Maldonin taistelusta alkukielellä.


Moderaattori: lainaus korjattu 8) - Elina

Kari Aittomäki kirjoitti: Onkos muuten kuinka moni oikein lukenut Raamattua?

Varmaan kaikki jonkin verran. Teoksen kirjallinen arvo riippunee varmaan käännöksestä. Haluaisin lukea vanhempia käännöksiä ihan jo kielenkin takia. Briteissä King James Bible on kirjallisuuden klassikoita. uudemmat eivät sitten niinkään.

Kari Aittomäki kirjoitti: Miksei kukaan maininnut Aleksis Kiveä?

E nuorempana koskaan napannut. Pitäisi varmaan taas uudestaan kokeilla, mutta tarinat eivät vaan koskaan oikein iskeneet.

Kari Aittomäki kirjoitti: Tai Jules Verneä?

En ole tieteiskirjallisuudesta itse koskaan välittänyt, niin on jäänyt väliin, mutta nyt ajattelin lukea nekin.

Kari Aittomäki kirjoitti: Tai Shakespierrea?

Shakespeare kuului yliopiston pakolliseen oppimäärään. Tentin neljä näytelmää. Sen jälkeen ei ole herra hirveästi miellyttänytkään.

Kari Aittomäki kirjoitti:
Tai Tony Halmetta?
quote]


Luin kaikki kolme opusta ihan mielenkiinnosta ennen eduskuntaa ja äijän totaalista alamäkeä. Kannattaa muuten lukea ja merkitä muistiin kaikki sanat, jotka hän on syönyt. Niitä riittää. (mm. hän vaahtosi siitä, että jos hänet valitaan, hän ei ole päivääkään pois eduskunnasta. Lisäksi hän ihmetteli miten alkoholi on lieventävä asianhaara rikoksissa, ja mouhosi, että kaikkien kännissä tehtyjen rikosten tuomiot pitäisi koventaa reilusti. Että silleen...)

Arturo Perèz-Reverte on erinomainen. Lukekaa ainakin Yhdeksäs Portti ja Miekkamestari.

Robert Louis Stevensonin Aarresaari on seikkailukirjojen aatelia.

H.P. Lovecraft ja E.A. Poe kauhun ystäville.

Michael Moorcockin Elric-, Corum-, Hawkmoon- ja Von Bek -tarinat erilaisen fantasian ystäville (ei söpöjä hahmoja sitten missään).

Suomesta Mika Waltarin Palmut dekkarifriikeille. Kevyenä bussilukemistona Harri Nykänen, Leena Lehtolainen ja Reijo Mäki

Edgar Rice Burroughsin Tarzanit menee itsellä uudelleen lukuun tämän kesän aikana. Pitää verestää lapsuusmuistoja. Samaten ajattelin yrittää päästä korkeakulttuurikrapulasta eroon pikku hiljaa ja lueskella vihdoin taas "parempaa" kirjallisuutta. Pitänee aloittaa kevyesti Hemingwayn testosteronia tihkuvilla tarinoilla...

Paappa kirjoitti: Mitähän ne Berserkit muuten oikeasti olivat?

Miten paljon haluat laittaa painoa sanalle oikeasti? Heistä kun ei ole hirveästi mitään täysin historiallista faktaa.

Islantilaisten saagojen mukaan berserkit olivat sotureita, joilla oli mystisiä voimia. He pystyivät muuttumaan taistelussa eläimiksi yleensä karhuiksi tai susiksi. Yhden lingvistisen teorian mukaan termi juontaa juurensa karhupaitaa tarkoittavaan sanaan. Toisen yleisemmän mukaan se tarkoittaa paljasta paitaa eli siis ihoa. Ensimmäisen teorian pohjana se, että he toisinaan pukeutuivat eläinten nahkoihin ja toisen se, että he eivät käyttäneet taistelussa haarniskaa.

Toinen termi kys. soturityypille on Ulfhedinn, (En saanut tähän d:n tilalle oikeaa islantilaista kirjainta.) joka tarkoittaa susinuttua.

Heidän kerrotaan pureskelleen kilpiään ennen taistelua, ja aseet eivät pystyneet heidän nahkaansa. Tosin saagoissa kys. veijareille käy yleensä kättelyssä kalpaten. Sankari listii heidät välittömästi.

Jonkin uskomuksen mukaan hemmot napsivat psykoaktiivisia sieniä ja sekoilivat niiden voimalla.

Kuvatodisteita löytyy: Vendelin ajan metallikaiverruksissa on pedonpäisiä sotureita ja Skotlannista löytyneestä shakkisetissä on nappuloina mm. kilpiään pureskelevia uroita.

Kai