Lassella on hyvä pointti ja samaa mieltä itsekin. Olauksen tuomariohjeet aika selvästi sanovat "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään."
Laki ja miten se luetaan ei myöskään ole sama kuin oikeus. Sana sanaa vastaan pitäisi periaatteessa tuomita syytetyn hyväksi.
Mutta korvauksien summa on melkoisen kohtuuton, samoin kuin lakimiespalkkiot tällaisissa (joka jo sinänsä vaarantaa oikeudellisen tasapuolisuuden koska aika harvalla normitallaajalla on lompakkoa kymmenien tuhansien palkkioihin, varsinkin kun vastassa on lakitoimisto. Käsittelyajat ovat myöskin hyvin pitkiä joka lisää kustannuksia ja taas eriarvoistaa varallisuuden mukaan)
Toisaalta en tiedä mikä instanssi on korkeampi tuosta markkinatuomioistuimesta ja miten sinne valitettaisiin jos joku haluaisi. Asiasta pitäisi saada ennakkotapaus, niin että oikeasti tutkitaan jakamisen logiikkaa syvällisesti ja siitä mahdollisesti aihetuvia haittoja ja kuluja jakeluoikeuksien omistajalle ja kohtuullistaa ne korvaukset sen mukaan.
Occamin partaveistä ei pitäisi käyttää näissä tapauksina tuomion perusteena (en nyt ota kantaa tuohon linkattuun vaan yleensä tämän tyyppisissä.)
Olettaman ei pitäisi pystyä riittämään tuomioon ja korvauksiin, koska mielestäni kaiken oikeuden pitäisi lähteä siitä että jos ei ole konkreettistä näyttöä, syytetty jätetään tuomitsematta, riita-asioissakin.
Toki, poljetaanhan tätä jopa valtion toimestakin. Kelan päätökset joista ei voi valittaa, arvioverotus, jossa olet syyllinen kunnes todistat ettet ole jne.
