Tässä ampuu seisten, ilman tukea.

AlexMachine kirjoitti: ↑tammi 24, 2020, 13.24 Tuosta huoneen "siivoamisesta". Taas varmaakin aika paljon eroa sotilas vai poliisi, yksin vai monta jne.

Poliisi käyttää nykyään (tehtävän mukaan) aika paljon myös sotilaallisia taktiikoita, joten ei siinä tekemisessä välttämättä paljoa eroa ole. Tietysti poliisilla on paljon muitakin tehtäviä kuin "etsi ja tuhoa vihollinen", mutta kyllä sotilaakin tekevät myös muunlaisia juttuja.

MikaM kirjoitti: ↑tammi 24, 2020, 13.40 Ranger lyhensi asettaan keventämällä olkapäältä, tämän tajuaa. Paljonkohan, mahdollisuuksien mukaan, voi ja pitää hallita varjojansa?

Kyllähän target indikaattorit kannattaa yrittää pitää minimissä, mutta on joka tapauksessa vaikeaa liikkua täysin hiljaa. Tuo jälkmmäisen filmin ranger veti kyllä hienosti ja liikkui äänettömästi; on treenattu ennenkin. Tositilanteessa kuitenkin tulee kaikenlaista kolinaa ja kahinaa, ei raskaissa varusteissa pystytä liikkumaan kovin hiljaa jne. joten vastapuolen yllättäminen voi olla vaikeaa, jos ovat valppaina ja osaavat odottaa vieraita.

Katsoin ihan samaa. Voi olla että johtuu kamerakulmasta, mutta näytti kyllä ihan siltä että mennään piippu ennen silmiä.

Tässä on siivuttamista ja piikkaamista, tosin piikkaaminen tehdään molemmille puolille erikseen; esim kohdasta 2:30 alkaen. Se mistä minä puhuin on, että kohdistumaton katse on eteenpäin ja yritetään nähdä molemmat katveessa olevat kulmat yhdellä piikkauksella.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑tammi 24, 2020, 05.47 Tästä täytyy kysyä.

Onko tuo katseen tarkennus - oletan sen liittyvän kohteen varmistamiseen - poliisiversio asiasta?
Jossa on logiikkaa, ennen aseenkäyttöä täytynee olla varma kohteesta ja aseenkäytön laillisuudesta.

Mua on opetettu nopeasti reagoivan sivusilmävilkaisun käytössä, jota ilmeisesti kutsutaan tässä piikkaamiseksi.
Kokonaisuus lähti tosin hämäräkatselusta, jossa katsetta ei kohdisteta suoraan kohteeseen vaan katellaan ohi ja mennään yleiskuvan varassa.

Piikkaaminen suoritettin siten että ampumisen jälkeen katse pudotettiin lähemmäs, noin neljän metrin päähän omasta asemasta ja vilkaistiin nopeasti molemmille sivuille (sama kuin joukkotappelussa). Asento oli edelleen edellisen ampuamisen jäljillä, josta oli nopea kääntyä havaitun liikkeen suuntaan. Joko ase edellä (vaativampi) tai asento rakentaen (varmempi.)

Siinä taaksevilkaisussa on varmistava luonne mutta pari kertaa oli tehtävä kääntyvä kuperkeikka kun sieltä kuului piereksintää.

Eli tuo piikkaaminen kuuluisi luotiasetappeluun jossa ne käyttörajoitteet ei ole niin justiinsa?

Tuo sivusilmän käyttö on muutenkin mielenkiintoinen topicci, käsittääkseni taistelulentäjät käyttää tekniikkaa kovastikin?
Taksikuskit myös.

(Mä vastaan nyt lyhyesti, koska kone on hävittänyt tekstin kaksi kertaa, kun olen yrittänyt liittää siihen linkkejä)

Piikkaaminen liittyy huoneen tarkastamiseen, kun oviaukosta nk siivuttamalla (slicing the pie) voidaan nähdä suurin osa huoneen sisällöstä, mutta oven puoleisiin nurkkiin jää katvealueet. Nämä voidaan tarkastaa kurkkaamalla eli piikkaamalla (quick peek) ennen huoneeseen menemistä, ajatuksella että huoneen kulmat nähdään silmänurkista. Katsetta ei kohdisteta mihinkään sen takia, että nähdään paremmin silmänurkista.

Ehkä en käyttäisi laukaisun harjoitteluun koska luultavasti on erilainen laukaisu kuin oikeassa aseessa. Oikeastaan kaikkeen muuhun sitten soveltuukin hyvin.

Joo, lyhyt ammutun kohteen tarkkailu - vilkaisu yhteen suuntaan - takaisin kohteeseen - vilkaisu toiseen suuntaan - takaisin kohteeseen - vilkaisu taakse on järkevää, kunhan vilkaisu on sellainen että nähdään eikä vain katsota.

Liian nopea vilkaisu lähinnä luo valheellisen tunteen että on katsottu; samasta syystä en tykkää kulman tai oviaukon piikkaamisestakaan (peeking), eli pää murto-osasekunniksi oviaukon läpi "sumealla" katseella, sitten kun pää on refleksinomaisesti vedetty takaisin suojaan, mietitään että mitä siellä kuolleessa kulmassa näkyi silmänurkassa vai näkyikö mitään.

Epämieltymykseni piikkaamiseen voi tosin osittain johtua siitä että näen aika usein Harmaan Rouvan...

MikaM kirjoitti: ↑tammi 22, 2020, 12.24 Hmm. Kun luulin, että esim laukauksen/-sien jälkeen kohde on tuhottu, pistooli palautetaan ja etsitään seuraavaa kohdetta, sitä +1, +2, +n, rikotaan putkinäköä. Ja kotimaisilla radoilla ei paljoa sitä piippua viedä sivusuuntaan, kun ei enää tartte mennä sinne radalle.
Mutta on toki pointtikin, tilanteen mukaan kuitenkin varmaan edetään pistoolin pitopaikassakin.
Jos olisi kyyninen, voisi myös sanoa, että hra McNamara kiillottaa omaa kilpeään likaamalla muiden. Toki tuo pistoolin palauttaminen rinnalle on valtavirran tacticool-liike, sitä en kiellä.
Ai niin, noviisin mielipide ja ajatusvirtaa tuossa yllä.

McNamara on hauska tyyppi (videolla), mutta sillä on kieltämättä tapana jopa rakentaa olkiukkoja. Hyviä ajatuksia näkemilläni filmeillä, mutta kaikista en ole samaa mieltä.

Voimankäytön vaikutusten seuranta / jälkipito on tärkeä asia, mutta pitää huomata että tähtäinten läpi katsominen aiheuttaa putkinäköä. Kuten Mac tuossa toteaa, niin myös laukauksen jälkeen pitäisi saada tähtäinkuva, mutta jos kohde esim kaatuu maahan, niin piippua / asetta kannattaa laskea sen verran että tarkkailua jatketaan tähtäimien yli eikä läpi. Voi olla huomattavastikin nopeampaa nähdä kohteen liike hyvin, nostaa ase ja ampua uusi laukaus, kun katsoa tähtäinten läpi ja tehdä havainto hitaammin (tai jopa niin että kaikki tapahtuu näkökentän ulkopuolella).

Tuosta refleksinomaisesta pään kääntelemisestä olen samaa mieltä; ei siinä ole mitään järkeä. Samaa voi havaita itsepuolustuslajien treeneissä; päätä heilutetaan sellaisella vauhdilla että havaintoja ei ehdittäisi tekemään eikä havaittuja asioita tunnistamaan. Sinänsä ympäristön tarkkailu ja uusien uhkien etsiminen on kyllä tärkeää, jos harjoittelee todenmukaista aseenkäyttöä.

Itse en pitäisi oleellisena tai edes kovin tärkeänä, että piippu kääntyy automaattisesti samaan suuntaan katseen kanssa. Stressitilanteessa on hyvä, jos se osoittaa turvalliseen suuntaan ja jos/kun ei tiedetä, mitä siellä oman (kaventuneen) näkökentän ulkopuolella on, voi olla jopa järkevää että ase osoittaa alaviistoon. Aseen nostaminen ei kuitenkaan kauaa aikaa vie ja ihminen oppii jo vauvana osoittamaan sormella sinne mihin katse suuntautuu.

Huonoista tavoista pois oppiminen voi kuitenkin olla hidasta, meillä näkee edelleen sitä että laukauksen / -sten jälkeen sormi lennähtää aseen rungolle. Tätä on opetettu varmaan vuosituhannen vaihteessa mutta sen jälkeen jälkipitoa, kohteen tarkkailua ja valmiutta uuden laukauksen ampumiseen on opetettu ja opetettu, mutta varsinkin niillä jotka käyvät sen pari kertaa vuodessa ampumassa, vanhat tavat istuvat sitkeästi.

Pitääkö sillä harjoitella pihalla? Tuohan ei ole ampuma-ase, mutta kyllähän siinä jotain sekaannuksia voi tulla jos ihmiset näkevät.

Kyseessähän on kuivaharjoittelun apuväline, ja kuivaharjoitteluahan voi nimenomaan toteuttaa esimerkiksi omassa kodissaan - kunhan turvallisuudesta huolehditaan, ja SIRTin etuna on mm. se, että koska se ei ole ampuma-ase, sillä ei voi vahingossa ampua kovilla. Rekyyli tosiaan puuttuu, mutta kyseessä on kuivaharjoittelu, missä ei muutenkaan sitä rekyyliä esiiinny.

Jep. tämä SIRT oli se ensimmäisessä viestissäni mainitsemani feikkiase. Minulla oli mielikuva, että se olisi ollut kalliimpi.

Joo, mutta en ole teknisesti orientoitunut, enkä lähde modaamaan työkalua, varsinkin kun sellainen on yksiselitteisesti kiellettyä. Ja edelleen olisi se kotelo-ongelma. Siihen hintaan kun hankin laserin ja kotelon johon ase mahtuu lasertähtäimen kanssa (kotelon täytyisi luonnolliseti olla toiminnaltaan samanlainen työkotelon kanssa), hankin sen harjoitussisäpiipun, joka ei vaadi mitään muutoksia aseeseen tai koteloon, ja toimiikin varmemmin kuin itse rakentamani viritys.

Oho, kylläpä ovat lasertähtäimet halvimmillaan todella halpoja! Tosin piipun alapuolelle kiinnitettävän laserin hankkiminen vaatisi uuden kotelon hankkimista, mikä nostaa kustannuksia aika paljon, ja täytyisi ensin varmistaa, onko edes sallittua meillä. Sitten kaikki aseen kahvaan ja palautinjousen karaan asennettavat laserit maksavat vielä enemmän. Ja näissä on ongelmana kuitenkin se, että sitä laserpistettä tulisi helposti käytettyä tähtäämisen apuna. Taitaisi olla halvin ja toimivin ratkaisu kuitenkin hankkia sellainen kuivaharjoitteluun tarkoitettu laser-sisäpiippu. Vaikka eihän se kuivaharjoittelu sitä vaadi, mutta voisi olla mukava lisä harjoitteluun.

Onko muuten mitään ajatuksia erilaisista ammuntaharjoitteluvälineistä ja vastaavista?

Olisi kiinnostusta hankkia joku laser-sisäpiippu, joka ampuu laserin aina kun liipasinta painetaan. Eli ikään kuin kuivaharjoittelua mutta niin, että iskemäpiste näkyy. Ainakin Laserlyte tekee tällaisia (useampaakin erilaista). Joku firma teki myös feikkiasetta, jossa on sisäänrakennettuna tällainen systeemi, etuna on että harjoitteluaseella ei voi vahingossakaan ampua.

Sitten on erilaisia kohdistuslasereita, jotka siis lähettävät jatkuvaa lasersädettä, mutta eivät varmaan olisi harjoittelussa kovin hyviä, koska ampuja voi käyttää laserpistettä lasertähtäimen tapaan. Nämä olisivat kyllä huomattavasti halvempia kuin oikeat harjoituslaserit.

Sitten olisi erilaisia kännykkään saatavilla olevia appseja, esimerkiksi TargetScan ja muita vastaavia, sekä lukuisia erilaisia shot timereitä. Kännykän timereitä olen joskus kokeillut, mutta niissä (kokeilemissani) ongelmana on ollut merkkiäänen liian hiljainen ääni.

Sitten on erilaisia pelikorttisysteemejä, kuten Dry Fire Training Cards (myös appsina), ja TACOST training cards, ja muitakin löytyy.

Toki myös erilaisia harjoitusohjelmia löytyy kirjamuodossa, joista Mike Seeklanderin kirjat ovat lukemistani kaikkein valmiimpia nimenomaan harjoitusohjelmina.

Onko kokemusta tällaisista tai jostain muista vastaavista? Nyt kiinnostavat sellaiset systeemit ja tsydeemit, joita yksittäinen taistelija voi hankkia omilla viikkorahoillaan; ei organisaatioille tarkoitetut huippukalliit high tech -jutut.

Rawson kirjoitti: Kolmion kokoa ja asemointia voi kommentoida. Tarkoituksena kuvata keuhkojen ja sydämen aluetta.

Itse asemoin kolmion toisin päin, niin että kolmion kärjet ovat nänneissä ja solisluiden välisessä kaulakuopassa.

Jos lähdetään laajentamaan puhtaasta teknisestä taidosta kykyyn toimia kovassa tilanteessa (eli laajennetaan taistelutaitoon), niin varmaan ampumataito ei ole se, mistä homma jää kiinni.

Puhun nyt viranomaistoiminnasta koska se on toimintaympäristö jossa toimin, mitä tutkin ja missä koulutan. Mutta jos vaatimus on, että muutaman metrin etäisyydeltä pitää osua 20 cm halkaisijaltaan olevaan maaliin, niin vaatimushan ei ole kova teknisenä suoritteena harjoittelu- tai edes kilpaolosuhteissa. Kovan siitä tekee se, että kyseessä ei ole harjoittelu- tai kilpailutilanne.

Tosipaikassa tilane eroaa harjoittelusta niin paljon, että suoritus ampumaradalla ei kerro (juuri) mitään. Kyse on hyvin pitkälti siitä, kuinka paljon taso putoaa harjoittelutilanteen tasosta, eikä niinkään siitä mikä on lähtötaso. Ja kuten todettua, varsin vatimatonkin taso riittää, mikäli suoritustaso ei putoa liikaa.

Eroja rata- ja tositilanteen välillä on niin paljon, että niitä ei kannata edes lähteä luettelemaan. Kannattaa kuitenkin esim huomata se, että oli kilpailustage kuinka salainen tahansa, kilpailija tietää koska oma vuoro on, ja voi olla varma että se edellyttää aseenkäyttöä. Tositilanteessa taas aseenkäyttötilanne voi tulla niin yllättäen että siihen ei edes voi varautua, tai sitten toimija on varautunut vuosien ajan ilman yhtäkään aseenkäyttötilannetta. Jo tämä tekee asioista niin erilaiset, että ei kannata luulla että menestys kilpailussa takaa että henkilö ylipäätään edes pystyy toimimaan tosipaikassa, puhumatakaan että pystyisi toimimaan tehokkaasti.