Tällä orkesterilla on ns. hallussa. Vaikkei styge mitään varsinaisen uutta tarjoile, on se hitti jo pelkästään, koska toimii. Tää bändi pitäs kyllä kokee livenä. Hienoa, kun vaan skulataan asiallista musaa. Hittendaalos, siis.

Pannaas ihan uunituoretta eetteriin. Jos en väärin muista, niin tämä artisti tuli ensi kertaa juurikin tässä ketjussa ja kolahti heti. Kävi Suomessakin tekemässä uutta levyään, mukana Jaani Peuhu. Hollantilainen artisti, joka nojaa sopivan modernilla tavalla pohjoismaiseen kansanmusiikkiin.

Sanoinko "huti?"

HIrveetä skeidaa. Noista puuttu ihan kaikki, mitä oikeassa tangossa on. Suurimpana fiilis.

Argentiinaan, siis:

COWA! Piti oikeen googlata, kun ei ollut tuttu nimi ja tämähän onkin melko tuore bändi. On vanha soundi onnistuttu vangitsemaan tallenteele todella hienosti. Kaikki pumppaa hyvällä säröllä (toisin kuin liian monessa nykybiisissä, jossa etenkin laulusaturaaatio on lähinnä liiallisen autotunetuksena j amuun prosessoinnin ohella kiusallista kuorrutusta).

Duo-merkeissä jatketaan, melkoisesti modernimmalla meiningillä:

Aiempiin mainintana, että en ole koskaan digannut Dylania muusikkona. Biisintekijänä taasen aika paljonkin. Muut ovat esittäneet järjestäen parempia tulkintoja aiheistaan.

Traffic on melkosta jumitusta. Ehkä jossain oikeassa mielentilassa saattaisi olla muutakin kuin taustamusaa, johon nyt vähän hyytyy. Laitetaan kuitenkin rimaa hipoen hitin puolelle, soitto ja meininki ovat kuitenkin laadukasta.

Pannaan uunituoretta (olisko julkastu tänään....) Jaakonahon Jussia:

Ja seuraava rinkiin: Tutan C'mon, hyvät ihmiset:

Demolisher on taas tylsää tekniikkaheviä. Osaamista löytyy, biisi loistaa poissaolollaan.hut.

Birds of Fire on selanen biisi, jonka kitaransoiton opettajani joskus mulle esitteli. Rytmiä ei kannata kelata, siinä kitara vetää kolme tahtia seitsemään ja neljännen yhdeksään. Basisti vetää tyyliin joka toisen viiteen ja joka toisen seitsemään. Rummuissa eräs Cobham vetää ihan mihin sitä huvittaa ;-)

Onhan nää nyt niin legendoja, et sattuu. Shreddaa nylonkielisillä silleen, että aika monen nyky-sankarihevanderikitaristin kannattaa pyrkiä kokkikouluun. Joskus vetivät myös John McLaughinin kanssa triona. Josta soveltuvana sointukäännöksenä Mahavishnu Orchestraan. Edit: Ja Mahavishnussa muuten muuan Billy CObham pannuttaa tuplabasareilla paljona ennen pikametallin keksimistä

Synapoppi ei iskenyt kasarilla. Ei näköjään tuossa muodossa iske vieläkään. Biisikin on lähinnä toistelua.
Hut.

Vaihdetaan stailia. Kävin juuri katsastamassa livenä ja meininki oli melko kurkoa. Maamme kärkipuhaltajat kävivät New Orleansissa levyttämässä paikallisten kanssa ja jälki on seuraavanlaista:

Nyt lähti tutkintaan! Todella hienosti svengaa! Säkeistöjen puskevampi moodi muutetaan hienoon poppiskertsiin vailla mitään kuorrutuksia ja säröbasso pitää asian kasassa (Bassossa vois olla Jukkis Kiviniemi.....).

Löysin uuden biisin vanhalta diggailun kohteelta, joulukin on ohi, joten haudataanpas kuusi.

Toudella hitti.

Pannaan altaaseen uutta kotimaista. Pitäisikö Ismon tehdä enemmän heavyä? Mun mielestä kyllä.

Ompa cowa. Tää jäi junnuna jotenkin paitsioon. Nimi oli kyllä tuttu ja etenkin pääjehun drotsikin muistissa. Oli varmaan sen ajan meikälle liian vähän säröä ja liian fägejä tyyppejä ;-) Täytyy ottaa siis näin kova hittibändi muutenkin haldeeniin. Biisi on myös hienosti tuotettu ja soundaa hyvältä.

Otetaan biisin nimestä aasinsilta Gary Mooren hevikaudelle:

Lomppa on taimin kuningas. Pianistikin pärjää vallan hyvi, hitiksi molemmat.

Jatketaan kosketisoitin hassuttelulla

AIka tylsää harjaamista, stemmat toki toimii, kuten tällä orkesterilla aina. Tavanomaisuus tiputtaa hudin puolelle.

JAtketaan Leskisellä, ajankohtainen edelleen, häh? (ja kauheaa harjaamista....)