Mika kirjoitti: Tämä ei oikein voi olla totta, sillä tottakai sinulla on jokin ajatus tuon mielipiteesi takana. Nythän voi vaikuttaa esimerkiksi siltä, ettet haluaisi koeputkihedelmöityksen olevan mahdollista, koska kyseinen toimenpide vaatii lääketieteellistä interventiota.

Minä nyt en vaan ole vakuuttunut tämän keksinnön hienoudesta. Jos joku ei esim. geneettisistä syistä tai korkean iän vuoksi saa omia lapsia, niin tarvitaanko tosiaan jokin teknologia tai toimenpide sen "vääryyden" korjaamiseksi? Onko ihan kohtuutonta ajatella, että ihminen hyväksyisi tällaisen tilanteen ja adoptoisi lapsen tai eläisi ilman? Entistä kummemmalta se tuntuu ylikansoitetussa maailmassa joka on pullollaan perheettömiä lapsia köyhissä oloissa.

Eli mun arvomaailmaan ko. konsepti ei putoa ihan pureskelematta. Ja jos se pitäisi ottaa yhtenä lääketieteen suurimmista edistysaskelista niin tota...

Mika kirjoitti: Varsinkin taustojasi vasten tällainen kuulostaisi melko ristiriitaiselta, joten ajatuksiasi lienee ohjannut jokin muu seikka.

Sori, en osaa vastata tähän. Mitä?

Mika kirjoitti: OK, koska en lääketieteestä tai Nobelien myöntämisen perusteista muutenkaan paljoa tiedä, en osaa kommentoida tänä vuonna palkinnotta jääneiden saavutuksia suhteessa voittajan saavutuksiin.

Mulla ei ole mitään käsitystä, ketä muita on ollut ehdolla ja millä ansioilla.

Mika kirjoitti: Haluaisitko täsmentää tätä hieman? Äkkiseltään tuo saattaa kuulostaa hieman muulta kuin olet tarkoittanut.

Ei minulla oikeastaan ole siihen mitään lisättävää.

Mika kirjoitti: Se parantaa niiden ihmisten ja heidän läheistensä oloja, jotka eivät muulla tavalla ole voineet saada lasta.

Adoptio?

Mika kirjoitti: ainakin minulle jää vähän epäselväksi, mikä tämän mahdollisen kannanoton punainen lanka on.

No aihe oli Nobelit ja nyt kun tuon voittajan luin niin tuli mieleen, että ko. palkinto olisi voinut mennä parempaan osoitteeseen.

Edwardsin työ mahdollisti ensimmäisen koeputkilapsen synnyn vuonna 1978.

Vähän kyseenalaiselta tuo minusta tuntuu.

Ensinnäkään ihmiskunnan suurimpiin huolenaiheisiin ei varsinaisesti kuulu se, että meitä syntyisi liian vähän.

Toiseksi näiden lapsettomuushoitojen luonne noin yleensä. Jos yksilön perimä - tai kahden perimän yhdistelmä - on jostain syystä sellainen, ettei pari luonnonmukaisesti kykene lisääntymään, niin onkohan se varmasti ihan fiksua ja tarkoituksenmukaista pakottaa asiat halutuille raiteille? Itse suhtaudun tähän toimintaan vähän varauksella.

Kolmanneksi ko. hoitojen saatavuus taitaa globaalisti rajautua hyvinvointivaltioihin (ja ehkä niissäkin hyväosaisimpaan vähemmistöön) joten kenenkäs oloja tämä nyt sitten parantaa?