Lempiaiheitani asiaan teroeettisestikin perehtyneenäKari Aittomäki kirjoitti: ↑touko 30, 2020, 06.42 En ole ikinä lusinu tai vartioinu eli vankilat on outoja paikkoja, jotain treenikuvioita on ollu.
Mutta kuvittelis että potentiaalisesti vaarallisten yksilöitten kanssa pelatessa ne pelisäännöt ois… oisko tilannetajuisemmat oikea termi?
Vaikka en ylläty muista tiedoista ensinkään.
Eli varsinkin vanhan liiton vartijat (ennen 90-lukua alalle tulleet) olivat saaneet aikkast suppean koulutuksen, ja sekin pitkään käytiin vasta kun oltiin oltu ma vanginvartijoita vaikkapa vuoden verran. Vain vakinaiset siis kävivät kurssit. Lisäksi kesäisin tuli aina kesäsijaiset, isoissa kaupungeissa yleensä oikiksen opiskelijoita....(niinpä). Nykyäänhän vankeinhoidossa voi suorittaa amk-tutkinnonkin.Toimintakulttuuri siirtyi siis perinteinä ja epävirallisena ohjauksena eteenpäin. Vankiloissa oli loppuvaiheessa "kouluttamattomuutta" jo aika vahva asiallisen mutta tarvittaessa tiukan toiminnan kulttuuri. Asiat hoidettiin puhumalla ja ainakin Kakolassa vieteri oli varsin pitkä. Vartijat olivat rauhallisia ja lähinnä "jäädyttivät" tilanteet, jotka yleensä olivat sitä 35-vuotiaan kehossa olevan 14-vuotiaan avautumista. Vartijat toivottivat hyvät huomenet kun avasivat sellin oven ja hyvää yötä kun sulkivat sen. Aamutoivotus oli tietenkin lähinnä siksi että nähtiin onko vanki hereillä tai muuten kunnossa (:D), mutta vastaavaa käytännön merkitystä ei tainnut olla iltatoivotuksella. Osa sellaista vähäeleistä kunnioitusta.
Mielipiteet kuntouttavista toimenpiteistä ja sosiaalipuolesta ylipäätään olivat...no sellaiset kuin voi arvata, mutta kun esim Vankilavirkailijoiden liiton lehteä lukee tuolta ajalta, niin huomaa vartijoiden kirjoituksissa että kyllä niitäkin välillämietitytti päästää portista ulos pakakseen kaveri jolla yksi vaatekerta, kaksikymppiä rahaa taskussa eikä mitään paikkaa minne mennä...
Vartijakulttuuriin kuului ainakin tuolloin ymmärrys siitä, että vankiaines oli pitkälti tyyppejä joilla ei ollut itsehillintää, joilla myös oli rooli mitä piti vetää. Päänaukomiset ja uhkailut olivat pitkälti tarvetta näyttää muille vangeille miten kovia ollaan. Kun kaveria lähdettiin hakemaan rundiin ja katsojat oli siivottu käytävältä pois omiin selleihinsä, tämä saattoi odottaa kassin kanssa oven takana
Lisäksi vartijoilla oli sellaista arjen psykologiaa aika paljon, minuakin opetettiin että "ei pidä juosta portaita ylös mielellään ellei ole oikeasti kiire. Vanki on kun metsäneläin, se hermostuu jos on liikaa liikettä ":D Kahvihuoneessa huomasi miten kesken puheen tai syömisen vanhat vartijat yhtäkkiä pysähtyivät kuuntelemaan, juoksuaskeleet kun ovat kongilla aina huono asia. Lisäksi nämä aistivat siitä yleisestä äänimaailamstakin poikkeukset aika hyvin. Aamulla sellit avatessaan vartijat näkivät aika usein samantien millainen päivä tulisi. Minkä verran porukka oli jo sekaisin ja millainen fiilis osastolla oli...Voimankäyttökoulutus oli vielä 80-luvulla aikkast surkiaa ja välineet vielä vuosituhannen vaihteessa täysin riittämättömät. Kakolassa ei ollut päivittäisessä käytössä edes pippurikaasusumuttimia vartijoille, tai viiltosuojahanskoja liiveistä puhumattakaan. Ne haettiin "tarvittaessa". Muutamalla vartijalla oli ASP-vyöllä koska olivat käyneet oikeen "kurssit" siihen (Vanhemmat vartijat suhtautuivat huvittuneesti jos joku kulki esim raudat tai aspi vyöllä. Kuulin itse kun yhdelle ylivartijalle vittuiltiin että "kun sulla on noin paljon romua vyöllä niin pääsetkö ees lattialta ylös jos kaadut". Vanhempoi vartija saa näet aina vähän irvailla jos toinen on tullut edes päivän myöhemmin töihin. Hän on tällöin nahkajussi vanhemmalle lopun ikänsä.)
Normi voimankäyttöväline per kerros oli jonkun veistelemä puukeppi vartijahuoneessa. Länsisellin valvomossa oli yksi kilpi, vinyylipamppu ja käsiraudat joihin oli jumittunut avain kiinni. Tarvittaessa pääovella oli sitten iso kaapillinen kaikkea.....(Pohjoissellissä eli suljetulla oli sitten kirveenvarret rivissä vartijoiden kahvitilassa. Siellä oli muutenkin eri meininki..)
Kongilla kuljettiin siis yleensä paljain käsin ilman suojavarusteita ainoana välineenä iso käsiradio jolla saattoi huitaista.
Kakolassa voimaa käytettiin lähinnä vain väkivaltatilanteissa , mutta jos vartijan kimpuun käytiin johti se kouluttamiseen rundissa. Jo matkalla törmäiltiin vähän oviin, ja törkeimmissä tapauksissa (esim erään tunnetun murhaajan lyötyä ylivartijaa) tältä laitettiin molemmilta puolilta kylkiluut sisään potkimalla ne kengänkärjellä poikki. Tämän jälkeen hänet kannettiin "lentokoneella" pihan poikki rundiin housut puolitangossa, vankien katsellessa ikkunoista. Ristiinnaulitsemista koskeviin dokumentteihin perehtyneet voviat arvailla miten hengittäminen sujuu kyljet sisällä kun kannetaan kaikkien raajojen päistä....silti kaveri pysyi ehkä kaksi kuukautta rauhallisena ja sitten sama meno jatkui taas...
Lisäksi karkausyrityksistä ja karkaamisista saattoi saada turpiin. Tämä johtui pitkälti siitä että vankeinhoitolaitos suhtautuu edelleen ylimitoitetusti näihin, vartija voi saada "palkatonta virkavapaata" aika herkästi jos katsotaan että karkaaminen on hänen "syynsä"...
Nykyään tilanne on aikalailla eri, vartijoilla on tasereitä ja koulutuksen ja toimintakulttuurin muutoksen kautta nämä epäviralliset osuudet voimankäytössä lienevät lähes hävinneet. Toisaalta peli on koventunut myös UB:n suorittamien vartijoiden pahoipitelyjen myötä.
Olennainen lienee edelleen osa vankeinhoitoa, eli se että kun poliisit kohtaavat samat rositot ehkä pari kertaa viikossa (jos nämä ovat vaikka kantapultsareita jossain kaupunginosassa), on vartija jopa seitsemän vuotta samalla osastolla saman vangin kanssa. (Osastoja vaihdellaan aika usein ja välillä vankiloitakin mutta tämäkin on mahdollista.) Vangit kuuntelevat ja oppivat koko ajan, ja menevät vartijan ihon alle aina kun voivat. He myös pelaavat vartijoita toisiaan vastaan. Vaatii melkoista ammattitaitoa ja itsehillintää olla provosoitumatta siitä jatkuvasta länkyttämisestä. Ymmärrys siitä milloin päänaukomiseen reagoidaan uhkauksena ja milloin sen on parempi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ehkä vähän naurahtaa, se tulee ajan kanssa... Ikävää tietenkin on että virheistä maksaa sitten mustelmilla.
