Ile kirjoitti: Tuossa F. M. Luderin jutussa oli muuten kiintoisaa se, että hän kokee käsittämättömän tylsäksi juoksun, mutta tykkää kävellä - pitkiäkin lenkkejä. Tämä on minulle uusi "ala-laji".

Ja sitäpaitsi, F. M. Luder kävelee väärin.

Hmm. Se on varmaan se suorittamisen tunne, joka siinä juoksemisessa tylsistyttää. Pitää niin kovasti keskittyä tahtiin ja hengitykseen ja siihen, ettei horjahda ojaan, etten ehdi ajatella mitään tai katsella ympärilleni. Mulla pää pyörii kun liikun kävellen, ja juostessa sitä ei voi tehdä tai tosiaan päädyn sinne ojaan. Kun kävelen reippaasti, ehdin silti vielä katsella ympärilleni ja mietiskellä syntyjä syviä ja pysyn vielä polullakin. Tällä tavalla jaksan melko kauaskin. Juoksemista treenaamalla tämäkin varmaan helpottuisi, mutta kun se treenaaminen on niin käsittämättömän tylsää.

Ilman kenkiä astun aina päkiä ensin. Kävelylenkit teen kylläkin kengät jalassa, koska lasinsiruja.

En juokse. Se on minusta jotenkin käsittämättömän tylsää. Kävellä voin pitkiäkin matkoja ja lenkkeily tapahtuukin kävellen, sauvoilla tai ilman.
Juostessa kyllästyn tosi nopeasti ja vaihdan kävelyyn. Siinä ehtii paremmin katsella maisemia, eikä pääse kyllästymään. Nykyään en edes yritä juosta. Jos pitää päästä nopeammin, menen pyörällä.