Rawson kirjoitti:

Mjölnir kirjoitti: Sain ihan hyvää, kun laitoin ensin pihvit 50C sous videnä ja sitten nopea grillaus hyvin kuumalla parilalla

Ok. Mutulla ja viikonlopun kokemuksen perusteella sanoisin että noi arvot voisivat kelvata meidänkin perheessä.

Noilla minä teen, suosittelen! "Hyvin kuuma parila" -kohtaa ei voi liikaa korostaa.

Joskus, tosin, vedän ensin pinnat ja sitten sous vide:n ja jälkeenpäin vielä pikapinta. Noin pinta-aromit jakaantuvat myös lihaan.

Pyrkele kirjoitti: Miksi pitäisi tulla kylläiseksi nopeammin?

"Nopeammin" ruokamäärään nähden l. vähemmän syötyään. Ihmiset syövät usein yksinkertaisesti liikaa.

Eli: Hyvin asettelemalla riittää pienempi ruokamäärä. Toki ruokailuun voi kuluttaa aikaa niin paljon kuin haluaa.


Tosin, en tunnista "oikeaa syömistä" sinun määritelmälläsi. Tosin, olen ollut totaalisen ähkyssä syötyäni Michelin-ravintolassa 16 pientä ruoka-annosta. Jokainen oli aseteltu äärimmäisen tarkasti.


Yleisesti ottaen huono asettelu pilaa ruokailukokemuksen ja huonontaa kokemusta ruoan mausta. Lisäksi näin esteetikkohedonistina pidän siitä, että mahdollisimman suuri osa elämästäni on kaunista.

Vaikka arkiruoka olisi yksinkertaista, näkisin, että siisti, kaunis asettelu lautaselle on siltikin tärkeää. Tällöin ruokaa ei vain mätä suuhunsa sen kummemmin ajattelematta vaan myös "syöden silmillään", jolloin ruoka maistuu paremmalta ja kylläiseksi tulee nopeammin.

AlexMachine kirjoitti: Tosi prot tietysti hankkivat hollandaisen tekoa varten Hotmixerin joka lämmittää tai kypsentää, ja pitää halutussa lämpötilassa sekä sekoittaa samalla. Testailin pari viikkoa sitten töissä ja on eri peli. Hintaakin on sitten sen mukaisesti eli 1 kiloeuron verran

Jaa ettei KitchenAidin mikserin ympärille saatava, 300 asteeseen menevä lämpösukka (jonka valmistaja on hyväksynyt) riitä? Jumalauta. (Joo, tiedän Hotmixerin olevan tuohon tehty dedikoitu vempele. Hieno, ei vain ihan heti ole etusijalla kun sukka kuitenkin löytyy ja annoskoko on max. neljä).

Maksoi muuten inan reilun huntin ja istuu lasipönikän päälle just eikä melkein. Adapteri maksoi kolme euroa.

Vispaan silti Hollandaisen, koska siinä on joku juttu (ostin kaasuttomaan kämppään parilevyn ja pullon...). Pekonihollandaisea ja muita härövirityksiä (mm. vanukkaita) varten tuo nousee aina silti pöydälle. Ehdoton vehje.

Maksamakkaran teko lennosta on suositeltavaa. Hotmixerillä sama keikka.

Jorge kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti: Mietin tovin. Tottakai viinipohjaa voi reduktioksi kutsua.

Mun (rajoittuneessa) mielessäni tuo viiniversio ei ole se klassinen hollandaise- kastike, vaikkakin hyvänmakuinen versio.

Sama vika tässä mielipuolessa, mutta pähkäsin, että Sementti hakee varmaankin sitä.

Täällä meni aamiaiseksi ponzukanaa. Ei broileria. Myöhäisissä avaamisajoissa on puolensa.

Mietin tovin. Tottakai viinipohjaa voi reduktioksi kutsua.

Kerkko kirjoitti: Ei.

Oletko tarkastanut materiaalit? Olivatko munat varmasti kunnossa? Sitruunat normaalia hapokkaampia tai makeampia, oliko voi taatusti kunnossa (i.e. ei ole missään vaiheessa esimerkiksi lämmennyt liikaa ja/tai härskiintynyt)?

Aloittaisin tarkastamisen kananmunista ja voista. Jos sitruunamehu on pirun ärhäkkää, se voi tehdä karuja juttuja myös, joskin on osunut eteen vain kerran - opinpahan maistamaan aina aineksia ensin.

Kerkko kirjoitti: Mikäköhän män vituralleen hollandaisessa? Tein ensi kertaa, joten siinä mielessä epäonnistuminen ei ole outoa, mutta en keksi syytä. Voita oli oikeassa suhteessa keltuaisiin nähden ja rakenne näytti oikealta. Väri oli hiukan tummempi kuin mitä olen muiden tekemissä nähnyt. Maistui hirveältä: sulaneelta voilta sitruunalla höystettynä.

Nappasiko pohjaan tai juoksettuiko missään vaiheessa?

Sinällään Macit ja Wüsthofit eivät ole sen kummemmin kikkelikurmeeta kuin Victorinoxit tai Sanellitkaan. Jokainen noista toimii ja käteensopivuus & oma työtyyli merkitsevät eniten. Hinnat - vaikka vaihtelevatkin - eivät käyttötunteja miettiessä ole kovinkaan suuri tekijä ostopäätöksessä. ~100€ veitseen kannattaa budjetoida kuitenkin, kun uutta lähtee hakemaan. Edullisempi hinta on tällöin positiivinen yllätys.

Jorgen lista perusteista on melkoisen hyvä ja soveltuu myös ensimmäistä kokkiveistään valitsevalle. Oma lisäykseni (mutta edelleen makuasia - toisaalta, siitä ei ole haittaakaan) on, että terässä saa olla leveyttä ihan huolella. Tämä lisää sujuvuutta leikattavaa materiaalia syötettäessä (ei tarvitse aina katsoa leikkaamistaan ja varoa näppejään).

Sen verran olen visuaalinen tapaus, että yleensä pidän niitattua kahvaa valettua luotettavampana. Perusteitahan tälle ei käytännössä (nykymateriaalien aikana) juurikaan ole, mutta selkärangassa tytisee tarve tuohon. Terän "hännän" pitää yltää kahvan loppuun asti ja tuo on helpoin tapa varmistaa se. Kaverin keittiössä on räpylässä kertaalleen muljahtanut poikki halpa valukahvaveitsi, jossa häntää oli vain pari senttiä kahvan sisälle. Ostin korvaavaksi lahjaksi Macin.

Kokolailla järjestyksessä.

bodyguard kirjoitti: Nyt vastikään alkoi tollanen sarja kuin "Gordon Ramsays ultimate cookery course". Vaikuttaa varsin hyvältä kotikokkia ajatellen, siinä ei vaan käydä läpi reseptejä toistensa perään vaan opetetaan muutenkin ihan perustaitoja ruuanlaittoon ja ruuat on aika simppeleitä normiaineksilla syntyviä.

Good Eats on toinen loistava katsottava. Sarjassa mennään erittäin syvälle siihen, mitä ruoassa tapahtuu valmistettaessa, eli kyse ei ole pelkästä reseptirivistöstä (perusreseptejäkin toki annetaan). Tämä antaa tietoa, joka vapauttaa omaa kokkausta huomattavasti.

Atomic kirjoitti: Viikon aikana sinne sitten laitettiin kaikkia "jämiä" lihoista leikatut kalvot, kasviksia, punaviiniä, aikalailla kaikkea niin että heikoimpia hirvittäisi .

No hei, niissä on se Maku. Ja jumalauta, glutamaattiuskovaisia turskalla poskelle - tosin, onhan sitä luontaisestikin (mm. parmesaanissa jne.), mutta ei sitä lisäillä tarvitse. Puurouttaa makuja, heikentää nyansseja ja ylipäätään tekee ruoasta lappamiskamaa nautiskelu- ja tutkiskelukohteen sijaan.

Pakastimessa on aina minigripeissä sopiviksi annospaloiksi pakastettua itse rehuista tehtyä ja kunnolla kasaan keitettyä lientä. Suositeltava tapa.

(Vinkki kalaliemestä: Savukalojen, etenkin savusilakoiden, jämät liemipohjaan mukaan. Rokkenrol!)

Atomic kirjoitti: Mä olen pitänyt sua Jussi aina hieman "erikoisena" mutta että vielä olet muksuna vääntänyt itsellesi vapaaehtoisesti grahampuuroa...
Eikö sieltä kaapista muuta löytynyt?

Hei, se on edelleen hyvää. Kunnon karkeista talkkunoista tehty puuro myös.

Puurot pysyvät sangen hyvinä kun niitä syö tarpeeksi vähän ja riittävän harvoin. Eikä tee niitä hiutaleista...

Atomic kirjoitti: Niin paitsi toi "linjaninjailuhistoria" mulla meni ohi. Mä en tajuu? Mutta sen tosin saa selville sigustakin...

Mietin, että jos olet linjakokannut. Lähinnä siis tuosta ammattikokkailupuolesta. Tosiaan arvostusta, tiedän useammankin linjaninjan jotka kotiin päästyään puskevat einestä mikroon ja ääntä kohti.

Salaatista täytyy todeta, että nappasin hyvin lingotut eväkset aika pieniksi ja tein kohtalaisen tiiviin setin muottirenkaassa. Maut futaavat yllättävänkin hyvin eräisten makujen seurana. Viikunat menisivät tuohon nätisti myös, mutta ei ollut tuolloin hyviä kaupassa.


Oma "harjoitteluni" alkoi kaiketi joskus hyvin pienenä (kauan ennen kouluikää) kun - isän ja äidin jossain piipahtaessa - väsäilin grahamjauhopuuron ihan itte. Ja hyvää tuli, äiti pällisteli että miten ihmeessä tuollainen pikkuisen vaikeampi onnistui vekaralta. No, kai siinä tuli näsäviisasteltua että paketissa luki ohjeet...