Yllättävän samanlainen Gojushiho. Eli Matsumura-juurta kuitenkin. Tai no, lienevät kaikki Gojushihot...

Maegerihan tuo on jo sillä, että lähtee eteenpäin. Onko se sitten kinteki vai esim. sisäreiteen asentoa hajottavasti potkaistu, on sitten hivenen vähemmän merkittävä tekijä (molemmilla saadaan mukavaa efektiä).

Alun potku on maegeri. Ei siinä sen kummempaa. Ja noston korkeus ei sovellusta ajatellen ole kovin kriittinen asia, ajatus tulee esille vähemmälläkin.

Se, miten vanha tuo on, on sitten asia itsessään. Sisältö on periaatepuolella identtinen käytännössä kaikkien muidenkin Kyan-tyylien kanssa.

Andy kirjoitti: ↑loka 29, 2020, 11.41 Minkälaisessa tilanteessa tuota yokogeri keagea olisi hyvä käyttää normaalin yokogerin sijaan?

Kun on tarkoitus nousta kohteeseen, ei niinkään polkaista. Etäisyys määrittää myös kohteen ohella paljon.

En näkisi näitä aina niinkään vaihtoehtoina toisilleen - joskus toki niinkin käy. Mm. Kusanku-katassa yokogeri keagen vaihtoehtona on maegeri (tämä siis vaihtelee tyyleittäin), joskin, koska se tehdään kehosta sivulle, kyseistä maegeria voi täysin loogisesti kutsua yokogeriksi (sivupotku).

Sekin on potkiessa hyvä muistaa, että potkujen rajat ovat käyttötilanteissa usein aika hämäriä. Miten paljon pitää tulla kulmaeroa, että maegeri alkaa kiertää (mawashi) kohteeseen linjan ulkopuolelta. Ja jos potkaistaan vaikkapa nostavasti jalkoväliin, onko polven ja jalka-aseen nousu aivan pystysuora vai vähän kantillaan (maegeri/mawashigeri/yokogeri).

Keageen sinällään yksi parhaista oheisharjoitteista ovat kaikki hanuria vahventavat treenit - mm. polvenloitonnukset koneella, jumppakumilla askeltaen ja jalkaprässissäkin gummi alareisien ympärillä tekevät tähän höpöä.

Sekin, tietenkin, onko osumapintana "jalkamiekka" (sokuto) vai jokin muu ulos- ja ylöspäin liikkuva osa jalasta, on yksi juttu.

Ihan perustason käyttöjuttuna tuolla potkaisee rymynahinassa kätevästi vaikkapa asennon auki, koska se sekä nostaa painoa maasta että työntää sivulle. Siinä samalla voi vaikka vähän lanailla käsiä auki, tarttua niskasta tahi jostain siltä seudulta ja sitten paukuttaa perään kyynärpään ilosanomaa naaman suuntaan. Tässä se, valitaanko avauspotkuksi yokogeri, maegeri vai jotain siltä väliltä, ei ole äärimmäsen kriittinen asia, kunhan työ tulee tehdyksi. Periaate pysyy samana.

Lasse J kirjoitti: ↑loka 29, 2020, 11.07

Jussi Häkkinen kirjoitti: ↑loka 29, 2020, 10.23 Ja samaa mieltä ranteen asennosta, vaikka kämmensyrjä ei se impaktikohta olekaan

Juu, jostakin syystä shuto-tekniikoiden yhteydessä käytetään yleisesti nimitystä kämmensyrjä (lyönti, torjunta), vaikka kyseessä on ”veitsikäsi” tai kuten tuossa linkittämässäni tekstissä ”miekkakäsi” (Motobu Chōki said, "The word shutō (手刀) is written as a sword of the hand.”)

Näin. "Tegatana" on btw. toinen tapa translitteroida nuo kanjit ja onpa joskus näkynyt kirjallisuudessakin.

Tuo suoraranteisuus ja siihen liittyvä tietynlainen fiilis kädessä avaa periaatetta jo sinällään sekä myös ohjaa ajatuspohjaa kauemmas siitä kämmensyrjästä. Samalla se tuo vastaanotossa/tilanotossa yhden suoraan käyttökelpoisen aseen vastustajan lähelle.

Sinällään mielenkiintoisesti, noin niinkuin periaatteen kannalta, shutouke tehdään usein liikesarjassa voimakkaasti eteenpäin liikkuen - usein jopa kulmassa - ja jääden sellaiseen painonsiirron asentoon, että potentiaalia eteenpäinmenoon on roimasti. Sinällään tämä ei ole aivan uniikkia, mutta shuto-uke, ehkäpä mawashi-uken kanssa yhtenä yleiskäyttökelpoisimmista vastaanottokäsimuodoista (360 block, anyone...) liittyy tähän katapuolella ehkäpä eniten. Kyse kun on tilanteen kääntämisestä omaksi eduksi, välitön asevalmius on eduksi - Motobu on tässä erittäin vahvasti kiinni.

Isshinissä todella korostetaan kämmensyrjää, joskin tässäkin todennäköisesti kyse on enemmän harjoitusmuodosta, ei niinkään bunkaisisällöstä. Sekin, tykkääkö lyödä esim. kämmenpohjalla jatkona tai vaikka tarttua kiinni naamaan, vaikuttaa.

Uke on oikeammin vastaanotto kuin torjunta. Samahan on esim. uke-mi -sanassa. Tämä avaa uke-termistöä aika paljon ja myös sovittuu katan sisäiseen periaatestrategiaan.

Shuto-uken primäärinen tarkoitus on aina vastaanotto. Se, mitä siihen vastaanoton väliin jää, vaihtelee.

Ja samaa mieltä ranteen asennosta, vaikka kämmensyrjä ei se impaktikohta olekaan

Kekomi = Keri komi = polkaiseva, työntävä (lit. polkaiseva). Keage = Keri age = nouseva potku. Kekomi menee kohteeseen suhteellisen suoraviivaista rataa, keage nousee. Eli ovea murrettaessa keagella potkaistaan kahva pois ja kekomilla runtataan ovi sisään.

Nuo ovat myös kaksi perusperiaatteellista hyökkäyksellistä jalkojenkäyttötapaa karatessa. Uchin ja tsukin tapaan age ja komi. Monet potkut voi tehdä molemmin tavoin (käytännössä kaikki) ja olen joskus siihen kirjoissa törmännytkin (jopa siten, että tekijä on yrittänyt väenvängällä saada syntymään mawashigeri Kekomi. Ushiro- ja uramawashigereistä sen saa helpohkosti, kuitenkin).

Andy kirjoitti: ↑loka 28, 2020, 11.58 Mitä eroa yokogerilla ja yokogeri keagella on?

Yokogeri (kekomi) on polkaisu (komi) sivulle. Keagessa jalan liikerata on kaarevasti nouseva. Jotkin tyylit potkaisevat yokogeri keagen "etupotkuna" sivulle (yoko).

Joskus tullut opetusteknisesti / teoriapuolella todettua ja jäsenneltyä että kamppailulajeissa on vain kaksi potkua - polkaisu ja etupotku - ja että kaikki muut potkut koostuvat näiden elementeistä. Yokogeri kekomi on siis polkaisevasta juuresta, yokogeri keage on "etupotku"juuresta elementteineen, vaikka loppuasento on molemmissa perustekniikassa lähes sama/sama. Toki tässä on sanottava, että ennen kuin tätä pystyy oikein suoraan ymmärtämään, pitäisi tuntea tuo peruselementtijauhantani, mutta ehkä nyt keskustelullisesti riittää kun sanon, että kyseessä on perustavanlaatuisesti erilainen tekniikka jonka käyttöperiaate on myös erilainen.

Kyllä, alhaalta ylöspäin tuleva sivupotku on yokogeri keage. Silti, kaikissa näkemissäni keageversioissa mukana on myös polven "chamber", eli jalkaa ei todellakaan nosteta suorana/lähes suorana kuten Shimabukuro tekee. Suora nosto (myös tuon taekwondoinin) olisi ehkä jokin harai tai ashiage tms.

Hänen tapansa tehdä yokogeri keage löytyy Kusanku-katasta yokobarain (yokouraken) kera.

Lasse J kirjoitti: ↑loka 23, 2020, 19.15 Täytyy kyllä sanoa, että tässä Shimabukuron Gojushihossa jalan nostot näyttävät enemmän yokogeri keagelta kuin pelkältä jalan nostolta. Mutta paha sanoa, kun katse välillä seuraa nousevaa jalkaa ja välillä ei.

Herran omasta suusta on kuultu hyvin suoraan se jalannosto, samoin bunkai. Siitä ei jää hirveästi kysymyksiä kyllä.

Yokogeri keage tehdään kovasti eri tavalla. Myös tuo pakeneva painonsiirto olisi keagen sovelluskäyttöä ajatellen toimimaton.

Lasse J kirjoitti: ↑loka 23, 2020, 16.41 Ja esim. Shitoryusta ei löydy edes sitä jalan nostoa

Ei nostoa, mutta liiketapa, jossa etummainen jalka siirtyy toisen koipiosaston liikettä estämään. Sama variantti kuin mistä Shotokanissa kommentoin. Tuo tietty ristiaskeltyyppi on suhteellisen kiintoisa askelkaarensa myötä. Löytyy muistakin katoista.

Ars Dimicatio kirjoitti: ↑loka 23, 2020, 16.34

Jussi Häkkinen kirjoitti: ↑loka 23, 2020, 11.58 On, joskin lähinnä osumavaikeuden takia. Sinällään miekkaa voisi ihan hyvin potkaista, onhan terään tarttuminenkin kohtalaisen yleistä miekkakouluissa (sekä toisen että oman terään). Murhaiskussa miekkaa käytetään terästä kiinni pitäen (onnistuu myös ilman hanskoja) nuijana, noin länsimaisen miekottelun puitteissa (väistin pää on ihan hyvä vasara).

Joo, oikeat miekat eivät kuitenkaan ole elokuvien valosapeleita, jotka liukuvat kitkatta läpi kaikesta mihin osuvat. Joskin itse rajoitan miekan teräpuolesta kiinniottamiset tilanteisiin, joissa miekka on (ainakin hetkellisesti) liikkumatta. Liikkeessä olevan miekan potkaisemisessa voi kyllä pienestä etäisyyden virhearviosta seurata isompi pipi.

Näin on, toki miekasta ja jalkineista riippuen. Olen pariin kertaan ihan piruillen tehnyt omalle pistolle tilaa potkaisemalla pistoa tekevään käteen rapiiria harjoitellessa. Yllätti kuuleman mukaan totaalisesti sekä lähestymistapana että siinä, että tuli pimeästä kulmasta nopeasti ja sotki hyökkäyksen. Molemmissa sain tuikattua piston kaulaan.

Menevät toki osaltaan sen piikkiin, että erilaisia potkuja on kamppailumuodossa pudotellut sen yli 30 vuotta.

TimoS kirjoitti: ↑loka 23, 2020, 08.56

airakti kirjoitti:Viime viikolla Wadon treeneissä Pinan katassa hypättiin miekan yli kun katala vastustaja koittaa lyödä jalkoihin. Kiai. Mitäs siihen sanotte. Meillä on kovia jätkiä. Voi jeesus....

Aikoinaan erään nimeltämainitsemattoman opettajan tunnilla treenattiin Chintossa miekan potkaisemista syrjään. Se on minusta vielä kovempi kuin miekan yli hyppääminen

On, joskin lähinnä osumavaikeuden takia. Sinällään miekkaa voisi ihan hyvin potkaista, onhan terään tarttuminenkin kohtalaisen yleistä miekkakouluissa (sekä toisen että oman terään). Murhaiskussa miekkaa käytetään terästä kiinni pitäen (onnistuu myös ilman hanskoja) nuijana, noin länsimaisen miekottelun puitteissa (väistin pää on ihan hyvä vasara).

Olen toisaalta myös treenannut omaa nukitsukea ilmaan hypäten nimenomaan vastustajan nukitsukea (miekkaa, siis) väistäen, eli ei se nyt ihan vieras juttu ole koryussakaan.

Ponnistus on hyvä tapa harjoitella kehonkäyttöä asioihin, joissa ponnistetaan muutenkin. Toki joskus hypyillä on muutakin ideaa.

Bo/miekkahyppely on myös joskus ihan toimiva mielikuva - ilmaan pitää päästä.

TimoS kirjoitti: ↑loka 16, 2020, 16.47

Kyynikko kirjoitti: Pään kääntäminen siinä kohtaa hämää myös [emoji16]

Se pään kääntäminen ei välttämättä enää liity tuohon tekniikkaan, vaan on osa seuraavaa ”skenaariota”

Joskin tapahtuu myös tuossa nujuamisetäisyydellä.

Kyynikko kirjoitti: ↑loka 16, 2020, 15.41 Niin nii eli ristiaskel on se stomppi?

Pään kääntäminen siinä kohtaa hämää myös

Jep, ristiaskel on se stomppi. Ja pään kääntö...niin. Periaatteessa noin sekä kiinalaisten että okinawalaisten lajien pohjalta pää kääntyy sinne, missä vastustajan pää on (tai siihen geneeriseen suuntaan. Jos siinä ollaan vaikkapa riveleissä kiinni ja rykäistään käsillä yläviistoon/taakse ja stomppi oikein innokkaasti osuu kohdalleen, siinä sen vastuksen naamanaski siirtyy sinne oman kehon keskilinjan taemmalle sivulle samalla kuin lumpio suuntaa reittinsä kohti maan keskipistettä.

Gojushi-hossa on vastaavanlainen manjigamae-kohtakin, jossa naama kääntyy manjigamaeen mentäessä (on katassa yleistä). Oma sijainti vastustajaan nähden siis muuttuu.

Se, poljetaanko etummaista vai takimmaista jalkaa vai etummaisella vai takimmaisella jalalla, on hivenen nyansiaalista - idea on mukaan menossa ja polkaisussa sekä sen periaatteen esiintuonnissa.