Tässä ollaan erittäin samalla linjalla. Minulta napostelu loppui ensin siksi, että "vapaita kaloreita" on kiva käyttää hyödyllisemmin ja sitten siksi, että marjoihin ja hedelmiin tottunut suu totesi karkin aivan liian makeaksi. Nykyisin...no. Joskus hyvää suklaata jokunen pala, joskus salmiakkia jokunen karkki. Täyden pussin/levyn syöminen olisi todennäköisesti mahdotonta. Hyvä viini ja hyvä olut maistuvat ajoittain, samoin jalot juomat muutenkin, mutta siten, että illan maksimimäärä on kolme - eikä näitä iltoja kauhean usein ole. Lähinnä herkkua on kaneli/kardemummapulla kahvin kera joskus perjantaisin, kuten taisin sanoakin. Fredagsfika on täällä käsite.Ile kirjoitti: ↑elo 12, 2019, 11.57 *en siis ajattele, että totaalikieltäytyminen karkeista, makeistä jälkkäreistä ja "sokerijuomista" olisi itsessään erityisen tavoiteltavaa. Kohtuus olisi hyvä ratkaisu myös. Itsellä vaan totaali on osoittautunut metodina tässä asiassa miellyttävämmäksi. Mielenkiintoinen sivuvaikutus, jota en edes tavoitellut mutta jonka vaan huomaan selvästi on se, että ns. napostelu ylipäänsä on käytännöllisesti katsoen loppunut, joitakin erikoistilanteita lukuunottamatta (pikkuannos suolaisia herkkuja grillaamisen oheen tms.).
Kuukausi sitten eräs jenkkituttuporukka kysäisi illalla ulkona ollessamme, että millaisia juttuja napostelen. Piti ihan todeta, että nyt kun asiaa ajattelen, minä en napostele lainkaan. Tästä tuli jonkin verran hämmennystä. Leffassa menee joskus pienin mahdollinen popcorn.
Suolaiset herkut ovat joskus aterian yhteydessä kiva juttu. Sokeria menee (joskin harvoin, ehkä kerran-pari kuussa) kastikkeisiin ja glaseeraukseen (mm. red pork on ihan lempiruokiani). En koe olevani mitenkään ehdoton tai totaalinen asian suhteen, niitä ei vain tule syötyä. Etikkaisia säilykkeitä sitten syö mielellään ja hillosipuleita, punajuuria jne. siirtää mieluusti ääntä kohti - syntimäärä on sangen pieni.
Pahin pahe ovat laadukkaat juustot, mutta niissäkin kerta-annos on erittäin pieni. Rustiikkinen maalaisleipä on herkkujen listalla, syön ehkä kerran viikossa. Arkileipää 1-2 viipaletta päivässä.
Hupaisana juttuna: Viimeksi proteiinijauheita ostaessani ostin itselleni uuden merkin - Body Sciencen - tuotteita. Vaikka isolaatti ei ihan tiukinta isolaattia olekaan, totesin että tarjouksessa hinta-tehosuhde on riittävän kohdallaan. Olin tottunut aika pahvilaatikkomakuisiin proteiineihin, joten "hieman" leuka lossahti kun maku oli suoraan dumlekarkkitasoa (tökkäsi melkein liian makeana) ja oli pakko raapaista pussi käteen varmistaakseni, ettei vahingossa tullut ostettua jotain mass gaineria. Ei ollut gainer, ei, mutta ei ripaustakaan normaalista paffilaatikosta maussa. Nykyisin hörppään tällaisen sokeroimattoman marja-omenasoseen (kiitos, Lidl, annospakkauksista) ja kofeiinin kera ennen treenejä.
Kreatiinista olen muuten tuon artikkelin kanssa hieman eri mieltä. Käytännössä siinä tavoitteena kuitenkin on saturaatio, joten alkuvaiheen jälkeen (riippumatta käyttääkö "lataamista" vai ei) ajoituksella ei ole väliä, koska nautittu kreatiini ei siirry käyttöön suoraan. Mielestäni se on siis tärkeintä nauttia vain suhteellisen säännöllisesti siihen aikaan milloin se on kullekin kätevintä.