Tämä nousi taas pinnalle vähemmän yllättäen karate nerdin kautta (uskoisin). Joka tapauksessa...

Niin. Potkaisin aikoinaan varpaankärkipotkuja aivan täydellä voimalla sekä säkkiin että panssareihin ja sain aikaan toivottavaa vaikutusta. En kokenut varpaideni olevan erityisessä vaarassa ja tähän on olemassa oikea keino. Sinällään mitään erityistä kovetusta ei tarvitse, mutta on hyödyksi naputella varpaita esim. lattiaa vasten oikean luulinjan löytämistä varten.

Sama pätee erilaisiin sormenpäälyönteihin. Ne voi tehdä suhteellisen turvallisesti, mutta en pitäisi niitä muina kuin erikoisjuttuina joiden paikat näkee kyllä. Yleensä niissä on myös kysymys kohteesta, johon pienempikin voima riittää - on toki hauska pystyä murskaamaan kattotiili sormenpäillä, mutta kohdekäyttö on pehmeissä kohteissa (ja sanoisin, että aika pienellä liikkeellä ja -voimalla). Toimii kyllä. "Kananpääisku" on tästä hyvä esimerkki, käytössään se ei tarvitse erityisen kovaa voimaa eikä liikerata ole iso. Se ei kuitenkaan ole välttämätön kamppailulle ja "erikoislyönnit" yleensä esiintyvätkin liikesarjoissa, jotka ovat esim. "jatko-osia" perustason liikesarjoille eli olettavat perustappelun olevan jo sisällöltään hanskassa.

Mielenkiintoisena lisänä kaikki sormenpäälyönnit eivät edes ole lyöntejä. Avoimella kädellä on joskus symboliikkansa - se ei ole hyökkäävä tai edes aktiivisesti kohteeseen menevä käsi. Tästä löytyy muutama referenssi.

Lasse Candé kirjoitti: Voinee.
Sitä on ehkäpä vähän huono argumentoida kumoon sillä, että opetuslinjoissa joissa on tehty TOISIN, ei ole bunkai säilynyt. (?)

Olen käsityksessä että karate otti Okinawalla melkoisen kolauksen toisesta maailmansodasta, kun jengiä kuoli ja treeni taukosi.

Tuo oli yksi kolaus, toinen taas oli urheilullistaminen ja pääsaaren tyylien vahva keskittyminen siihen. Tämä vaikutti myös Okinawalla jossain määrin. Järjestelmästä siis ihan tietoisestikin luovuttiin.

Andy kirjoitti: No miksi sitä sitten treenataan kädet nyrkissä jos tarkoitus on lyödä avokämmenillä

Tämä ei muuttane asiaa yhtään mitenkään. Kuitenkin: Ei ole välttämättä tarkoitus lyödä avokämmenillä. Samaa periaatetta käyttäen voi toki niinkin tehdä. Herrajumala, käytetäänhän siinä asentoakin, jota ei käytäntöön sovellettaessa noin niinkuin yleensä käytetä.

Katassa on harvemmin 1:1 sovellusmuotoisia tekniikoita. Kyse on periaatteiden opettelemista helpottavista muodoista, joissa periaatteita korostetaan mm. asentojen ja käsimuotojen suhteen voimakkaasti. Mitään suoria "if-then" -juttuja ei ole, ei myöskään suoria sovellustapaisia tekotapoja.

Toki voi sillä tuplalyönnillä joskus töräyttää vaikka kajuuttaankin. Vaikka kaveri ei todennäköisesti tipahda, ei se mukavaltakaan tunnu. Toki tämä kannattaa väliin vaikkapa kehässä tai muissa tilanteissa, joissa vastustaja on mitä todennäköisimmin otteluun valmistautunut ja siihen treenattu kaveri, eikä esim. kännipäinen aggressori.

Seuraavaksi ihmetellään varmaan sitä, miksi Naifanchin yokobarai-kagitsuki -kohdassa on molemmat kädet nyrkissä

Andy kirjoitti: Eihän tässä siitä ole kyse toimiiko tuo tuplalyönti vai ei. Vaan siitä että opetustekniikka perustuu jonkun muinaisen mestarin sanomisiin eikä siihen että opettaja itse tietäisi miksi tehdään niin kuin tehdään. Tässä ei minusta ole mitään järkeä.

Tietää kyllä. Ei huolta.

Poistönäisy/tilanteko. Rystysillä, koska atemi. Gojushihon/Passain ylä-alalyönti on sitten torjuntalyönti tai/ja hius/niskaotteen mukanameno ja -irrotus.

Toimivat kyllä, vaikkei ole vaparisaleilla testattu. Etenkin kun aggressori ei ole vapaaottelija.

DeusVult kirjoitti: Niin, mistä noista aikaisemmista viesteistä siis pystyi päättelemään tuon sovelluksen? Etenkin kun mielestäni tuo erikoinen käden asento, eli "kananpää" on tuossa kyseisessä tapauksessa tarpeeton - saman asian kun voi tehdä "helpomminkin".

Oh. Ei minusta - jos siis halutaan suojata sormia ja pitää hyvän, riittävän kovan jatkolyönnin mahdollisuus. "Kananpää" myös tuo mahdollisuuden lyömistyyppiseen alkuun ("nokkaisulla" voi naksia kattotiilen, joten kyllä se kurkussa ikävää tekee) ja se ei tartu hihoihin, kauluksiin jne. yhtä helposti kuin avoimemmat sormet.

Sinällään tuolle on siis Gojushihossa ihan määritelty ja järkevä tarkoitus. Minusta kyse ei myöskään ole mistään erikoisesta tai vaikeasta käsimuodosta. Päinvastoin - tuo noudattaa Shorin-ryulle tyypillistä yksinkertaista, käytännöllistä ja minimalistista suhtautumista kamppailun periaatteiden opiskeluun.

DeusVult kirjoitti: Kaulaan tehtynä en vain jaksa uskoa että saavutettu teho on kananpäälyönnillä niin hyvä että se tekisi oikein mitään muuta kuin huvittaisi sitä vaatteissa roikkujaa, mutta tässä voi olla kyse vain henkilökohtaisesta uskonpuutteestani.

Tartu kohdetta toisesta kädestä kiinni (pidä veto) vaikka räpylä kainaloon sieppaamalla, paina/lyö toisella kädellä sormet (se "kananpään" nokka) yläviistosta alaviistoon kaulakuoppaan ja astu voimakkaasti eteen- ja alaspäin painaen samalla kaulakuopasta aina maahan asti. Askelen voi astua sen verran kropan lähelle, että oma keho toimii jopa hivenen heiton/kaadon/horjutuksenkaltaisena elementtinä. Olen huomannut tuon tekevän muutakin kuin huvitusta.

Jo kevyempikin työntö (eli ei ihan maahan asti) kaulamontusta on ihan mukavaa tavaraa ja käsi on kuitenkin valmiina sellaisessa asennossa, että naamaan voi lyhyen lyönnin lyödä tilan tullessa.

Kyse ei siis ole mistään nappaisusta vaan kunnon lyömisestä, survomisesta, työntämisestä ja painamisesta.

Ale kirjoitti:

DeusVult kirjoitti: Olisiko mahdollista ihan sanallisesti kuvata joku sellainen erikoistilanne, jossa kananpäälyönti on sangen käytännöllinen (eli siis parempi/nopeampi/tehokkaampi kuin joku yleisemmin hyväksytty tapa lyödä)? Häkkiseltä tämä ei ihan onnistunut, enkä aio liittyä mihinkään karateseuraan ihan vain selvittääkseni jonkun tietyn erikoislyönnin järkevyyttä.

Se on oikeasti toimiva tekniikka kun, joku roikkuu ryysyissa tai tilaa on vähän kuten hississä nujutessa. Eli noita erikoisnyrkkejä käytettäessä ei tarvita samalla lailla lantion käyttöä ja massaa lyönnin taakse kuin nyrkillä lyötäessä, vaan iskut tehdään enemmänkin pelkällä kädellä.

...toki sitten Gojushi-ho:ssa siinä takana on aika reipaskin painonsiirto ja rakenne, mutta sillähän se kaveri haluttuun asemaan saadaan...

Kun muuten ajattelee siinä edeltävässä tekniikassa katseen pysyvän koko ajan kohteessa, selviää että etäisyys on sangen lähellä (päänkäännön tapahtuessa liukuaskelessa) ja että meininki on erittäin käytännöllistä rönönujuamiseen.

Synonyymisanakirja kirjoitti: impakti

iskuvaikutus, törmäys, isku, vaikutus, vaikuttaa, törmätä, iskeytyä.

OK. Me selkeästi lyömme eri tavalla. Iskun vaikutuskohdassa kehon rakenteen tulee mielestäni optimissaan olla samalla tavalla tekniikan takana kuin esim. autoa tai sitä raskasta ovea työntäessä.

Se, että etäisyyskin kohteeseen on erilainen, kieltämättä yllätti. Miksi? Minulle ero löytyy lähinnä voimantuoton kestosta, muun ollessa hyvin samanlaista.

Käden asennolla ei ole suurta eroa tai merkitystä asiaan.

Veepee kirjoitti:

TimoS kirjoitti:

DeusVult kirjoitti: jotkin kahden käden tuplalyönnit vastustajan rintaan

Entäpä jos ajattelet, että se tuplalyönnin sijasta tönäisetkin vastustajan pois luotasi, jolloin saat enemmän tilaa tehdä jatkotekniikan? Muuttuuko suoritus oikeastaan mitenkään muuten kuin nyrkkien sijasta sinulla onkin avoimet kädet?

Eikös etäisyyden tekemisen jälkeen pitäisi liueta pois? Jatkotekniikka kun ei taida kattaa enää välttämättömän hätävarjelun tunnusmerkkejä. Mutta tietenkin karate tulee niin erilaisesta kulttuurisesta kontekstista, ettei asialla silloin ja siellä liene ollut niin väliä?

Jos voi ja pystyy niin ehkä. Toki on muistettava, että kamppailulajit kattavat aika paljon laajemman kentän kuin mihin Suomen laki antaa luvan. Lisäksi joskus se jatko mahdollistaa poistumisen.

DeusVult kirjoitti: Muuttuu aika radikaalistikin. Voimantuotto on lyönnissä ihan eri kuin tönäisyssä. Ainakin meitsillä.

Millä tavalla? Toisessa on impakti, mutta muutoin kokonaisuus on käytännössä identtinen painonsiirtoa ja muuta kehomekaniikkaa ajatellen. Miksei olisi?

DeusVult kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti: On järkeä. Sen käyttötarkoituksiin ei mikään muu kädenasento toimi yhtä hyvin.

Pystytkö avaamaan sitä käyttötarkoitusta jotenkin niin että ei-seibukanistitkin ymmärtävät?

Peruskursseja järjestetään esim. syksyllä. Eli pystyn, mutta siellä lähempänäkin on kavereita, jotka pystyvät.

DeusVult kirjoitti: Kananpäälyöti näyttäytyy nyt vähän samanlaisena kuin jotkut kunfulajeista, ehkä oikeammin wuxia-elokuvista tutut taivutetulla ranteella lyönnit, tai jotkin kahden käden tuplalyönnit vastustajan rintaan. Kyse ei niinkään ole siitä etteikö niin voisi lyödä, mutta onko siinä mitään järkeä?

On järkeä. Sen käyttötarkoituksiin ei mikään muu kädenasento toimi yhtä hyvin. Se on erittäin hyvä tapa pitää käsi myös nyrkkilyöntivalmiina koko ajan, vaikka käyttääkin sormia välillä erityistarkoitukseen. Lisäksi lyhyelle nyrkkitällille kasvoihin on käytön jälkeen usein ihan konkreettinen tilaisuus rymyetäisyyden auetessa.

Tekniikassa ei ole mitään mystistä tai kummallista.

Veepee kirjoitti: Noin ooteenä: Naamaan sormilla käymisestä saattaisivat senshidokat muuten tietää asian jos toisenkin.

Koska Senshido ei ole itämainen laji, harrastajaa voinee paremmin kutsua vaikkapa senshidoilijaksi tai Senshido-niekaksi.

obmijoy kirjoitti: Saman vaikutuksenhan saa helpomalla otteella, jossa on keskisormen alempi rysty hieman ulkona, nimeä en nyt tiedä, ja tällä kopauttaa vaikka ohimoon/käämenselkään. Tuo 5sormenpään kanankoppasu on vaan jotenki keksimällä keksitty.

Ei saa.

Lisäksi ipponken kestää impaktia huonommin kuin sormenpäät (eli sorminivel hajoaa huomattavasti helpommin kuin hieman sisäänpäin koukussa olevat sormet). Kokeile vaikka lyödä kattotiili rikki.

Ipponkenillä on myös sangen huono painaa kaulakuopasta alaviistoon tai yläviistoon.

Tuo sormilyönti ei ole keksimällä keksitty, vaikka se karatealoittelijasta sellaiselta voikin tuntua.