Heh, joo. Tuifanunchaku on ihan modernia tavaraa kyllä. Tuota ja nunchaku ovat erillisinä toki vanhempia.

Juu, tuo koipiin heitto on paljasjalka/sandaalikulttuurissa ymmärrettävääkin. Omat saini ovat - kappaleelta - miekkojani raskaampia (okei, yksi renepitkämiekka on 1300g, joten tulee n. 100g ero). Pituus- ja painopiste-erot ovat huomattavia. Sain ei oikeastaan tarvitse osua mikään kantti edellä, etenkään naamaan läheltä paiskattaessa. Ideaa voi makustella nostellen maitopurkkia ja miettien samanpainoista rautakappaletta. Au. Sattuu myös paljaisiin jalkoihin.

Pienet liikkeen... Niin no. Mm. ranteiden ja kämmenien luihin tehtynä pamppuimpaktin ei tarvitse olla mikään laajakaarinen kun esineote voi irrota, kovemmalla kämmenluihin ja etenkin sormiin alkaa tulla murtumia (monelleko on helähtänyt sormille bo- tai miekkatreenissä? Taas au, murtuneita nakkejakin on nähty).

Ihan hyvä poliisivehje on kyseessä, haarojensa ansiosta ajaa hallintatyökalun asiaa myös. Kätevä, jos aikana ennen rautoja on pitänyt vähentää käsien liikettä köyttelyä odotellen, myös.

Sai ei ole veitsi. Se on käytännössä teräspamppu.

Mm. poliisin ja muiden järjestyksenvalvojien käytössä vastaavia astaloita on orientissa ollut kautta aikojen.

En myöskään lähtisi hahmottamaan saita raskaimmin toiminnalla asetta vastaan, etenkään osaavaa käyttäjää vastaan.

Okinawalla keskeisin juttu on yksilökatassa, perinteistään johtuen. Näiden ohessa tulevat pari- ja sooloharjoitteet sitten avaavat sisällön. Muissa kulttuureissa muulla tavalla, okinawalaisessa - sangen nuoressa - kamppailutaitokulttuurissa noin.

TimoS kirjoitti: ↑tammi 17, 2021, 13.57

Ôari kirjoitti:....mites muuten toi seipään pituus, onko se näissä kuvioissa se sama "virallinen vakio" kaikille?

Yleensä käytetään sitä n. 180 senttistä keppiä, mutta oikeasti taitaa suurimmat syyt siihen olla niiden helppo saatavuus ja ihmisten laiskuus hommata ”oikean” pituinen. En nyt muista miten se ”oikea” mitta määritellään, @Ale varmaan ainakin tietää

Periaatteessa kämmenenleveys oman pituuden yli. Tämä on aika monessa lähteessä, myös Demuran bo-kirjassa.

"Rokushaku no bo" on saatavilla helpoimmin, siksi valtaosa käyttää sitä ja se myös osuu aika monelle lähelle tuota määritettä - jos ei satu olemaan pohjoisemmasta Euroopasta. Tuon mukaan oma bo:ni olisi n. 2m kepakko

sinappi kirjoitti: ↑tammi 16, 2021, 14.03 Käytetäänkö kobudon seivästekniikoissa koskaan hyväksi aseen koko ulottuvuutta siten, että seiväästä pidetään kiinni muualta kuin keskeltä?

Joskus, mutta harvemmin kuin japanilaisessa bojutsussa.

TimoS kirjoitti: ↑tammi 15, 2021, 19.16Meillä ei siis treenata kobudoa miekkaa vastaan, se kun ei oikein ole historiallisestikaan oikein

Comme ci, comme ca...

Sai on kuitenkin käytössä ympäri orientin ja muualla(kin) se on ollut virkavallan vempele. Jutten tapaan myös saita on käytetty erilaisia teräaseita vastaan - mukaanlukien miekka, joskaan ei välttämättä katana kuten tuossa kirjassa. Okinawalla on myös suhteellisen pitkä perinne miekkaharjoittelusta japanilaisen koulukunnan mukana, joten miekka ei ole ollut siellä tuntematon ase.

En pidä yhtään mahdottomana sitäkään, että jonkun toisen koulukunnan repertuaarissa miekka olisikin.

Demurasta: Vanhat, muistaakseni Black Beltin (vai olikohan Oharan) kustantamat kirjat ovat ihan hyvää tavaraa. En tiennyt aiemmin, että niihin on tehty videotkin kylkiäisiksi. Nunchaku-kirja, etenkin nunchakun mitoittamisen osalta, oli erittäin avartava.

saarikko kirjoitti: En tiedä, harjoitellaanko Suomessa muuta kobudo kuin Tairan Inouen tyyliä ( Ilpo Jalamon).

Harjoitellaan. Muutamassa Seibukan-porukan seurassa harjoitellaan Matayoshi-kobudoa Jinbukan-koulukunnan (Katsuyoshi Kanei, Matayoshin oppilas) mukaan.

Yamazu kirjoitti: Eli nuo asetekniikat eivät tule Soke Tamotsu Isamulta, vaan jostain muusta lähteestä... mistä?

Siinähän sanotaan:

"Genbukaissa harjoiteltava kobudo on Matsuoi-sensein luoma versio, Shorinjiryu Ryukyu Kobujutsu."

Eli tekniikat tulevat Matsuoilta. Mukana on esimerkiksi miekka, mikä ei ole järjettömän yleinen vempele tuolla Riukiu-saarten tyyleissä.

Kagemusha kirjoitti: Miksei tyyleissä voisi olla sama logiikka jos tyyleille ei virallisia nimiä siihen aikaan ollut ? Mutta miksi sitten kolme tyyliä niin lähekkäin ? 3 ihmistä, kolmenlaista karatea ? Jotenkin ne on erotettava ja tietääkseni virallisia nimiä ei ollut.

Niin, "kaupunki-te":t ovat kuitenkin jälkeenpäin keksitty nimitys. Eri henkilöillä oli erilaista karatea - ja henkilöitä oli paljon enemmän kuin kolme.

Kagemusha kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti: No ei nyt niinkään jännää. Shuri hallintokeskuksena, Naha satamana ja Tomari siinä samalla seudulla (tämä ei sitten tarkoita, että noilla olisi ollut eri taistelutaidot - Shuri-te, Tomari-te ja Naha-te -nimitykset ovat uutta kauraa ja niillä on vähänlaisesti yhteyttä todellisuuteen). Missä on paljon ihmisiä on myös viranomaisia ja tarvetta itsesuojelulle. Rikkaiden, aatelisten ja viranomaisten juttujahan karate oli. Ei talonpoikien.

Olen kuullut että Shito-ryu olisi kehitetty shuri-te, tomari-te ja naha-te tyyleistä. Onko tämä siis mielestäsi fiktiivinen väite ?

Shito-ryun pohja on Shorin-ryussa ja Goju-ryussa (oikeastaan "esi-Goju-ryussa"). Shito-ryun perustaja, Kenwa Mabuni, harjoitteli Goju-ryun nimeäjän, Chojun Miyagin, opettajan Kanryo Higaonnan opissa. Toinen puoli Shito-ryuhun tulee Anko Itosulta. Shito-ryu sai nimensäkin näiden opettajien mukaan - Mabuni yhdisti Itosun nimen "Ito" -merkin toisen lausunta-asun (Shi) ja Higaonnan nimen "Higa" -merkin toisen lausunta-asun (To) yhteen kunnioittaakseen näitä opettajiaan.

Muita Mabunin opettajia olivat mm. Aragaki Seisho ja kiinalainen Go Kenki (Wu Xian Gui).


Käytännössä koko "Shuri-te", "Naha-te" ja "Tomari-te" -jako on siis harhaanjohtava, vaikka näitä termejä nykyisin käytetäänkin eräänlaisina yleisnimikkeinä. Ei voida sanoa, että noilla alueilla olisi koskaan ollut erityisiä omia "aluetyylejä".

saarikko kirjoitti: Kobudo-katojen nimissä on aika monen paikallisen kylän tai pikkusaaren nimi. Liekö niin, että ovat niistä kotoisin .

Yksi mahdollisuus. Toinen mahdollisuus on, että kyseessä on ollut tapa - tai sitten jonkinlainen inspiraation lähde tai sitten kehittäjän alkuperäinen kotipaikka.

Oletuksia toki voi tehdä (ja tuo sinun oletuksesi oli minustakin aivan hyvä).

Olkoonkin, että Naha oli paikallinen Maarianhamina niin niitä läänityslinnoja/kartanoita oli ympäri saarta.

On toki. Keskittymiä Shuri ja Naha kuitenkin selkeästi olivat - mitä kauemmas niistä mentiin, sen harvemmassa oli hojokin (jossain näin kartankin siitä, missä nuo 1700-1800 -lukujen äijät asustelivat - aikalailla selkeästi tuo ydinseutu oli edustettuna).

Vlad Tepes kirjoitti: Onko toudi virheellinen nimitys? Muistelen sitä paljon käytettävän kirjallisuudessa.

Tode (tu ti) on hieman...no, ei virheellinen, mutta ei niin yleinen kuin halutaan usein antaa ymmärtää. "Ti" on näissä ollut aika yleispätevä sana. Käsi, kamppailutaito jne.

Aika jännää itseasiassa, että niin pienelle alueelle on keskittynyt.

No ei nyt niinkään jännää. Shuri hallintokeskuksena, Naha satamana ja Tomari siinä samalla seudulla (tämä ei sitten tarkoita, että noilla olisi ollut eri taistelutaidot - Shuri-te, Tomari-te ja Naha-te -nimitykset ovat uutta kauraa ja niillä on vähänlaisesti yhteyttä todellisuuteen). Missä on paljon ihmisiä on myös viranomaisia ja tarvetta itsesuojelulle. Rikkaiden, aatelisten ja viranomaisten juttujahan karate oli. Ei talonpoikien.




Nahan alueen kartta. Huomaa, että Shuri ja Tomari mahtuvat yhden ja saman kaupunkikartan alueelle nykyisin. Ennen seutu ei ollut aivan noin yhteenkasvanut, mutta jalkapelillä liikkuneelle ei varmasti ollut kummoinenkaan juttu hilpaista Shurista Nahaan tai Tomariin (n. 5 kilometrin reissu suuntaansa).

Toki kamppailulajeja treenattiin kauempanakin, mutta tuo tosiaan oli se asuinkeskittymä, jossa pääasiallinen vaihto käytiin.

Kadena, jossa Anko Itosu käytännössä loi pohjan karaten leviämiselle kouluopetuksellaan sijaitsee Shurista alle 20 kilometrin päässä.


Minullekin tuo alueen pienuus oli aikoinaan yllätys. No, puhutaan saaresta, joka on pisimmillään n. 120km ja leveimmillään n. 40 kilometriä - poikkeuksellisen leveästä paikasta mitaten.

Vlad Tepes kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti: Okinawa ja Japani siis ovat historiallisesti kaksi eri kamppailulajikulttuuria.

Tiedätkö Jussi, että onko Okinawalla myös täysin omaa järjestelmällistä kamppailulajikulttuuria ennen kiinalaisten lajien tuloa?

En tiedä. Puhutaan kuitenkin 1300-luvun asiasta, jolloin 36 perhettä muutti Okinawalle Kiinasta. Käsitykseni mukaan saaren historia oli hitusen levoton aina 1400-luvun loppupuolelle (kuningas Sho Shinin valtakauteen - jota pidettiin Okinawan kultakautena - asti), joten ainakin jotain lienee myös harjoiteltu.

http://rca.open.ed.jp/web_e/history/" onclick="window.open(this.href);return false;

Harjoitettiinko toudia myös muilla ryukyu saarilla kuin Okinawalla?

Jaa-a, toudista en tiedä - Okinawalla viitataan vanhoihin kamppailutaitoihin yleensä nimellä ti.

Käsitykseni mukaan järjestelmällinen kamppailulajien harjoittelu oli pääosin keskittynyt pääsaarelle - ja sielläkin suhteellisen pienelle alueelle.

Naked kirjoitti: Historiallisesti kaikki lajit ovat käsittäneet sekä aseettoman että aseellisen.

Okinawa sitten erikseen, jota Jussi jo täsmentikin.

Ajattelin korostaa näitä. Mikan alkup. "olen ollut huomaavinani" -tekstin käsitys kun oli hieman sekoitus näitä molempia kulttuureja.

Okinawa ja Japani siis ovat historiallisesti kaksi eri kamppailulajikulttuuria.

Mika kirjoitti: Onko näin vai olenko ihan väärässä? Jos on, millainen historiallinen tausta tällaisella yhteistyöllä (tai jakaantumisella!?) on?

Japanin puolesta en tiedä.

Okinawalla on muistettava, että nykyisen kaltaiset "tyylit" (ts. eri mestareilta kerätyt kataniput ja niiden sisällön ympärille rakennettu harjoittelu) ovat 1800-luvun tavaraa. Esim. Shorin-ryu (Sukunaihayashi) on Kyan Chotokun keräämä "nippu" jota hän on opettanut oppilailleen. "Nippujen" sisältö on riippunut opettajien mieltymyksistä, opettajista jne. moninaisista syistä.

Yleisesti ottaen okinawalaiset asetyylit ovat aika hyvin erillään aseettomista tyyleistä.

Seibukan (Shorin-ryu karate) ja Jinbukan (kobudo) ovat kahden eri lajin kaksi eri tyyliä.