Välillä on kiva käydä katsomassa modernia urheilukarateakin. Ja toki myös treenailemassa, oli tuossa ulkomailla asuessa ihan mukavaa ja tuttua menoa vaikka sparratessa sai alkuun keskittyäkin, ettei napannut naamaan. Mukavaa väkeä.

Yleensä silti kilpailuissa, varsinkin kansainvälisissä, on mahdollisuus käydä vilkaisemassa.

Valvomo: Edellisen viestin lainaamista tulisi harkita ja käyttää taiten, jotta keskustelut pysyvät siisteinä. @Jussi Häkkinen

Jorge kirjoitti: ↑syys 12, 2023, 07.39 Tuosta viestinnästä jää hieman epäselväksi, että ovatko kisat avoimet yleisölle; turnaus itse näyttäisi olevan vain Shokei Matsuin organisaation eli "IKO 1":n jäsenille.

Instagram- tiliään selatessa sentään toisesta "julisteesta" kävi ilmi tapahtumapaikka eli "Kupittaa Sports Hall", mutta Kupittaallakin kai on kaksi hallia eli palloilu- ja yleisurheilu yms.- halli.

Ai, siellä oli paikka jossain. Itsekin mietin tätä, jokusen Kyokushinkai-kisan muualla seuranneena ajattelin, että jos päivässä on reikää niin ihan mieluusti kävisi kanttiinikahvin ja -pullan verran hommaa tukemassa sekä meininkiä seuraamassa.

Kyynikko kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti: Sinällään Kyokushinkain ottelutapa on kovinta kilpailukaratea. Siitä ei liene hirveästi epäselvyyttä. Itse treenipuolella taas Kyokushinkai on nähdäkseni, kisoihin valmistautumista mukaan lukematta, ihan normaalia karatea (mitä se nyt tarkoittaakaan).

Eli esim. sun vetämissä normaaleissa seibukantreeneissä on saman verran kontaktimatsia ja kovetusta + hikijumppaa kuin normaaleissa kiukkaritreeneissä?

Jos treenaajien taso riittää niin kyllä. Kontaktimatsin (jonka katson kisavalmistautumiseksi) sijaan on enemmän sovellusharjoitussettiä (esim. erilaisia tehtäväsparreja), jossa on kontaktia ihan riittävästi. Kovetustreeniä ja tällien vastaanottoa on säännöllisesti. Hikijumppaa en myönnä vetäväni paljoa, mutta sitäkin löytyy Kihon Renshusta aika hyvin.

Eli kyllä, ei se ole mitään nallekarkeilla tönimistä. Alussa kyllä tekniikan sisäänajoa, mutta jahka ei ihan työkaluitta ja pohjitta olla niin voi laittaa paukkumaankin.

Vastaavaan (eri painotuksin) olen törmännyt muuallakin, muissa tyyleissä ja muiden lajien parissa myös.


Pidän, kuitenkin, Kyokushinkain "kovuusajattelua" hyvänä asiana. Harva laji onnistuu siinä "henkisen kasvun" meiningissä, tai ainakaan asettaa sille konkreettiset tavoitteet ja jopa keinotkin. Kyokushinkai onnistuu. Suomessa uskon sen olevan räikeää osin tuoreuden takia, osin harrastajakunnan lievän fanaattisuuden takia (ymmärrettävä juttu sekin). Jos treenaajadiversiteettiä saadaan laajennettua, uskon tuonkin puolen normalisoituvan. Siinä kannattaa Japanista ja Englannista ottaa mallia, tällöin "kovaksi kasvaminen" käy luontevammin.

Sinällään Kyokushinkain ottelutapa on kovinta kilpailukaratea. Siitä ei liene hirveästi epäselvyyttä. Itse treenipuolella taas Kyokushinkai on nähdäkseni, kisoihin valmistautumista mukaan lukematta, ihan normaalia karatea (mitä se nyt tarkoittaakaan). Suomessa junnu- ja tavisosio on ollut vähäisemmän keskustelun alla, eikä minulle oikein ole selvinnyt, onko sitä edes olemassa täällä.

Väyrynen tarttui ihan hyvin yhteen Kyokushinkai-mainonnan ongelmaan. On tartuttu aika vahvasti siihen marginaalijuttuun, joka työntää "maksavan massan" pois. Käytännössä homman fiilistä ei tarvitse pehmentää liiaksi - ottelua voi käyttää kärkenä, mutta jos kuvittelisi esim. mainosvideon, kurinalaisesti treenaavat lapset ja lapsi-vanhempi -porukat olisivat siinä tärkeänä osana - otteluiden voitonhetkien lisäksi. Videolla olisi korkeintaan yksi tyrmäys, mutta paljon ottelukumppanien kunnioittamista ja tämän lisäksi hymyjä - sekä junnujen että aikuisten kasvoilla. Tämä ei vie kovuutta pois, mutta tuo sen taakse jotain, mikä tukee sitä ja pitää sitä yllä.

Kyokushinkain ero on se, että tällä hetkellä - kiitos UFC: n ja K1:n - sillä on aika hyvä klangi. Sen voi myydä samoilla argumenteilla kuin ennenkin, markkinointi pitää vain modernisoida. Vaatii taitoa ja onnea, mutta on mahdollista.

TimoS kirjoitti:

Point kirjoitti: onko kenties muissakin tyylisuunnissa tämän kaltaisia harjoituksia?

Tuollaisia en ole nähnyt, MUTTA katseleppa netistä vaikkapa Uechi ryu videoita. Siellä näkee vähän toisenlaista mättämistä Tosin, käsittääkseni niissä on ainakin osittain eri tarkoitus

Täysin identtisiä ei ole, mutta kyllähän tuota tälliintotutusta on meilläkin. Measara-sensei tarjoili eräälläkin leirillä ihan runsain mitoin noita työkaluja.

Eron ulkoisessa puolessa selittänee helpoimmin sillä, että Kyokushinkai-ottelut ovat määritelty ympäristö, johon on fiksua harjoitella siihen ympäristöön sopivalla tavalla. Fiksua, siis.

Kari Aittomäki kirjoitti: Tulee tuttu olo näitä lueksiessa.
Ninku että vaikka hakkaat ja kynnät ja kynsit ja kastelet kuinka, sato on köyhä.
Ei juurru.

tuttaa yhä. Kaikkien puolesta.

Ostajien ostohalu on pääosin myyjästä kiinni. Brändi on vahva, mutta kannattaa katsoa muualta maailmassa sitä mallia, miten se menee kaupaksi. Tällöin joutuu joskus katsomaan ihannelasien ohi.

Ja jos saakuti on intoa vielä myydä/jakaa sitä, mitä on jaettavissa, heitän yhden mainontafreebien. Tarttuu ken tarttuu, nöyrtymistä tarvinnee minun ja toisen päädystä, jos tarttuu.

Vanhakankea kirjoitti: Mikähän muuten sai aikaan Oyaman kuoleman jälkeisen tyylin räjähtämisen useampaan liittoon ja tyylivarianttiin? Varmaan tossa on yhtä monta syytä kuin on seppää. Jotenkin vaan mieleen tulee, että jotain patoutunutta jossain rakenteissa on ollut kun "tähtioppilaatkin" ovat omia systeemejään kehitelleet. Vai olikohan Oyaman saappaat vaan yksinkertaisesti liian suuret yhdelle seuraajalle joka olisi pitänyt homman kasassa yhdessä liitossa.

Voipi tietty olla, että tätä pystytään analysoimaan vasta vuosien päästä.

Sitä on analysoitu jo aika runsaastikin.

Invictus kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti:

Invictus kirjoitti: Shotokan lienee vaikuttanut ihan kohtalaisesti Kyokushiniin ja on osittain tämän pohjalta kehitetty.

Goju- ja Wado-ryu ovat myös vahvoina tekijöinä. Hakisin Goju-ryun puolelta samanhenkisyyttä.

Hmm, Wado-Ryun vaikutus Kyokushiniin oli itselleni ihan uutta? Yleensä kun näkee mainittavan vain vain Shotokanin sekä Goju-Ryun (+ sitten muita "ei-karate" lajeja kuten nyrkkeily, muay thai jne). Tästä Wado-Ryun vaikutuksesta kuulisin mielelläni lisääkin?

Nyt pitää kaivaa kirjapuolta (ja etsiä niitä, koska Oyama-kirjat olivat muutossa pöllityssä kirjalootassa...muutaman muun opuksen lisäksi. Viiksettää), mutta muistelen lukeneeni (ja olen varma muistostani), että alkuaikoina eräs Oyaman opettajista oli Otsukan oppilas ja vaikutti Oyamaan etenkin kannustavana henkilönä vahvasti.

Kyokushinkain perustekniikkameininki todella on vahvasti Shotokanista, ulkoisen muodon (voimantuottoineen) ollen mielenkiintoinen yhdistelmä Japanin puolen Goju-ryuta ja Shotokania.


(Aiempaan: Termit Shuri-te, Tomari-te ja Naha-te kannattaa unohtaa karatesta puhuttaessa tyystin. Ne vain sekoittavat kokonaisuutta turhaan.)

Invictus kirjoitti: Shotokan lienee vaikuttanut ihan kohtalaisesti Kyokushiniin ja on osittain tämän pohjalta kehitetty.

Goju- ja Wado-ryu ovat myös vahvoina tekijöinä. Hakisin Goju-ryun puolelta samanhenkisyyttä.

Aleksandr kirjoitti: Salikuri!?
Karate seuroissa, ympäri maailma, salikuri on melkein samanlainen. Mutta miksi Saksassa, Ruotsissa, Venäjällä, Hollannissa jokaisessa seurassa 30-50 ihmistä ja Suomessa 5-7 ???
Suunnittelu?
Tuotanto?
Markkinointi?
Missä on vika?

Asiakaskanta, vahvemmat laji-imagoperinteet ja myös kalliimpi, ammattimaisempi seuratoiminta.

Suomi on pieni maa, jossa liikunta/urheilu on yleisesti ottaen erittäin halpaa. Tämä luo kuvan ammattitaidon puutteesta. Veikkaanpa, että esim. kuntoklubeilla vedetyt karatevuorot saisivat moninkertaisen harjoittelijamäärän erillisiin seuroihin nähden.

kartsa_bjj kirjoitti: Perinteiseen "salikuriin/etikettiin" liittyvä kumartelu ei vaan jotenkin istu länsimaisen ihmisen toimintamalliin, se on sanalla sanoen teennäistä.

Itse asiassa...ei näin. Länsimaisen (ja kaikkien muidenkin) ihmisten toimintamallit riippuvat tilanteista. On esim. virallisia tilaisuuksia, joissa kumartaminen (no niin, miehet - kuinka moni osaa kumartaa muodollisesti? Moniko on opetettu siihen kotona?) on aivan luonnollista ja etiketinmukaista. On myös muita sovittuja, "teennäisiä" toimintamalleja, jotka eivät todellakaan tule itsestään, mutta ovat opittavissa erittäin nopeasti. Pienesimerkkinä tällaisesta mm. sitsien skoolausrituaali.

Treeneissä myös länsimainen ihminen oppii treenien tavat. Kätelläänkö treenikumppania? Kumarretaanko hänelle? Muuta? Se, haluaako tämä länsimainen ihminen kokea kumartelun niin vieraana, ettei hän halua sulautua lajin / salin tapoihin, on sitten eri asia. Se ei, kuitenkaan, johdu kumartelun vieraudesta vaan siitä, että henkilö vain luulee tavan - toisesta tapakulttuurista tulevana - olevan jotenkin poikkeuksellinen niihin etiketteihin nähden, joihin hän itse törmää arjessaan.

Silloin kun itse harrastin lajeja joissa kumarrukset kuuluivat peliin kumarrus ei merkinnyt minulle yhtään mitään, se oli vain eräänlainen pakkoliike joka piti tehtä aina tietyissä tilanteissa. Kunnioitus ja arvostus syntyvät ihan muista asioista.

Viimeinen lause on totta. Kumarrus, toisaalta, on osa sen elämänalueen etikettiä. Ehkä etiketin ajatusta voi pitää "pakkoliikkeinä" noin yleensäkin. Itse en niin tee, mutta kaikilla on toki tapansa.

Treeneissä etiketti tuo myös turvallisuutta. Harkittu ja huolella tehty kumarrus pysäyttää tahdin hetkeksi ja hillitsee vauhtisokeuden syntymistä. Kaikki saavat koota itsensä rauhassa.

Lehe: Minusta teillä on tuossa sinällään hauskasti "peilikuva" myös lajeina. Toinen on Japaniin menneen korealaisen luomus. Toinen taas Koreaan mennyt japanilainen. Noin siis löyhästi tulkiten.

Tuo seur. poppoon vetäjälle kumartaminen tuli uutena. Aika hauska tapa.

Uteliaisuuttani kysyn, roidellaanko teillä tosiaan bokkenilla? Vai shinaitako tarkoitetaan? Ja toki aiempaan: punnerrukset ovat muuten ihan hyvä juttu (toki Karatebyjesse-saitilla on niistä ihan hyvä teksti myös), mutta rangaistuskäytössä en siis suosi mitään fyysisiä juttuja, enkä ylipäätään tiedä, miksi hitossa harrastuksessa tarvittaisiin rangaistuksia. Töröilystä siis vain treeniporttikieltoa.

L.K. kirjoitti: Onhan tuo salikuri varmasti monelle lököpöksysukupolven edustajalle vähän vieras juttu kun yleisesti pitää vihata ja vastustaa auktoriteetteja sekä olla mahdollisuus tehdä just sitä mitä mua niiqu huvittaa.
KUn se salikuri on osana sitä treenamista eikä siitä tehdä mitään isoa numeroa tai tärkeintä asiaa, en usko että se on kellekään ongelma. Jos on, niiin lienee muutenkin väärän genren parissa.

Jotenkin en itse edes oikeastaan puhu koko salikurista. Totean vain, että ihmiset ovat tulleet omasta halustaan treeneihin, koska haluavat oppia sitä, mitä siellä treenataan. Mikään ei ole pakko, mutta opettajan ei myöskään ole pakko opettaa, mikäli oppilas osoittaa, ettei häntä kiinnosta. Menee lökäpöksyillekin päähän.

Pidän punnerruksia tms. rangaistuksia naurettavina.

Tuo riittää yleensä etiketin noudattamiseen.

Huppu kirjoitti: En ole koskaan harrastanut karatea, mutta minkälaisena laji nykyään kulkee parikypäste äijie keskuudessa, huuhaana. Käsitys on semmoinen, että ilmaan potkitaan ja harjoitellaan hengittämistä. Tiedän nykyään karatesta hieman enemmän, mutten vieläkään oikeastaan mitään. Mielestäni markkinointi ja lajin esille tuominen pitäisi tehdä paremmin. Tämän hetken trendilajien mainoksia on joka tolpassa ja kaupan seinässä, mutta missä on perinteisten lajien mainokset? Tämä perustuu täysin omiin näköhavaintoihin. Salikuri on myös yksi verottava tekijä. Tiedän useampiakin jotka ovat jättäneet salikurin omaavia lajeja ihan sen takia, ettei jaksa semmoista vaan haluaa tulla rennosti tatamille heittelemään ylävitosia. Huomioikaa myös se tosiasia, että karaten tyylisuunta ei kerro ulkopuoliselle mitään vaan kaikki on yhtä ja samaa KARATEA.

Meillä oli aikoinaan tällainen. Ei ihan ilmaanlyöntifiilistä.

Buta kirjoitti: Osu!

Jospa tämä lässytys nyt lopetettaisiin täällä. Hoitakoon sempait puhelimitse erimielisyytensä. Ja niitä joita Suomen kiukkarin toiminta OIKEASTI kiinnostaa voi myös olla puhelimitse yhteydessä Sempai Kai Hallamaahan niin ei jää mitään epäselvyyksiä kellekään. Ja yhteistyöstä kun aikaisemmin mainittiin. Frimodig ja oppilaansa ovat lämpimästi tervetulleita kevään Unionin kiukkarileirille. Lisätietoja Tampereen sivuilta: http://www.kyokushinkai.suntuubi.com/" onclick="window.open(this.href);return false;

Puhtaiden (ts. japaniyhteyksisten) tyylien toiminta kiinnostaa oikeasti. Eikä täällä ole lässytetty mitään. Ihan asiallisia kysymyksiä on esitetty puolin ja toisin.