Kari Aittomäki kirjoitti:
Onkos muuten kuinka moni oikein lukenut Raamattua?
Jep. Läpi, pariin kertaan. Vanhalla puolella on, kuten loistavassa
Kramppeja & nyrjähdyksiä -sarjakuvassa todetaan, sangen järeää proosaa.
Miksei kukaan maininnut Aleksis Kiveä?
Ei vain ole hirveän häävi. Ei kosketa.
Tai Jules Verneä?
Koska näiden lukeminen on selviö.
Tai Shakespierrea?
Koska hänen tuotoksensa ovat pääosin parempia lavalla. Tosin, elokuvamuodossa pääsevät teatteriakin paremmaksi (teatterihan on elokuvaa, joka on niin huonoa ettei sitä olla haluttu filmata).
Sonettipuolella silti ihan hauskaa tavaraa.
Tai Miguel de Cervantesin Don Quijotea?
Eikös tämäkin ole niitä yläasteen opettajien velvoitteena läpikahlauttamia jotakuinkin kaikkialla? Ei siis tarvitse suositella.
Tai Dumasia?
Ks. Verne
Tai Westlakea?
Hyvä että mainitsit. Rikoskirjallisuus ei kuitenkaan iske kaikkiin.
Tai Tony Halmetta?
Koska hänen kirjansa, huumoriarvostaan huolimatta, eivät ole kummoisia teoksia eikä niitä oikein voi suositella. Isotekstinen formaatti tavoittaa kyllä kohdelukijakunnan.
Tai sitä hullaantumista, mikä valtaa raadon kun lukee jotain haltioittavaa..
Valitettavan harvinaista, onneksi tapahtuu joskus (tosin, mitä enemmän lukee, sitä vähemmän tätä tapahtuu - immuniteetti kasvaa. Jotkut kuitenkin onnistuvat pitämään taikansa kerta kerran jälkeen). Silti, tätä ei voi suositella - tämä täytyy kokea.