Mistäköhän minulla sitten tuo käsitys oli... Voisitko valaista hieman enemmän?

Voin, esim...

Wikipedia kirjoitti: Jujutsu was first introduced to Europe in 1899 by Edward William Barton-Wright, who had studied the Tenjin-Shinyo and Shinden-Fudo ryu-ha in Yokohama and Kobe, respectively. Barton-Wright had also trained briefly at the Kodokan in Tokyo. Upon returning to England he folded the basics of all of these styles, as well as boxing, savate and French stick fighting, into an eclectic self defence system called Bartitsu.

ka1 kirjoitti: En kovin hyvin tunne japanilaisten tyylien historiaa, mutta eikös Japanin pitänyt olla aika sulkeutunut ja siten myös Jujutsu-tyylien suhteellisen salassa pidettyä tavaraa, etenkin länsimaalaisilta, ennen toista maailmansotaa?

Ei.

Sylvesteri kirjoitti: Sci-Fin ystäville suosittelen Dan Simmonsin Hyperionia ja Hyperionin tuhoa. Ovat muuiten parhaimmat kirjat mitä olen koskaan lukenut.

Et ole tainnut lukea kovin paljon?

hassuttelija kirjoitti: Mielenkiintoista muuten miten suuria sävyeroja voi syntyä kun käännetään kieltä, voi koko teksti muuttaa muotoa.

Käännös on parhaassakin tapauksessa vain tulkinta.

Cuculcan kirjoitti: Onko toi "havahtuminen" muuten sama kuin "awareness" ?

Ei. Awareness kääntyy lähinnä valppaudeksi.

Kari Aittomäki kirjoitti: Oletkos Jussi lukenut sen Moog Konttisen käännöksen Clockworkista?
Aika vähänvittumaisen onnistunut, sanoisin.

Toistaiseksi lukematta, olen kyllä kuullut kehuja. Pakkaan lukemaan kirjoja alkukielellä aina kun se on mahdollista - joskus toki myös käännöksiä, ei sitäkään voi kieltää.

Eräs legendaarinen käännös oli Sormusten Herran ruotsinnos. Sen luettuani tajusin, miksi kääntäjä oli saanut tappouhkauksia. Kyllä siinä sen verran riemakkaasti pistettiin teosta kakkoseen...edes tuota popularistista teosta ei saisi kohdella sillä tavalla.

Loistokkaita käännösmokia löytyy myös Douglas Couplandin Micro-orjien härmäväännöksestä. Herrajessus, ei kääntäjä sitten vaivautunut tutustumaan kirjan aihepiiriin...Teollinen Valo ja Taika, totta tosiaan.


Eräs pieni ja erinomainen kirja (olen kai jo mainostanut tässä, en voi tietää): Banana Yoshimoton Kitchen. Ihan suomennoksena (englanninnos häviää 6-0). Alkukielellä suosittelen, jos osaa, minä en osaa tarpeeksi hyvin. Upea pieni kirja - jokaisella lukukerralla löytyy lisää, ihan kuin katsoisi pöytää ja sukeltaisi kerta kerran jälkeen syvemmälle puun syihin. Saman kirjailijan N.P. taas tuntuu eri lukukerroilla näyttäytyvän eri henkilöiden näkökulmista.

Vlad Tepes kirjoitti: Kantsii lukea:

Herman Melville: Moby Dick

Semmoinen haaste, että joka lukee tämän englanniksi on enemmän mies kuin minä.

Que? Tämäkin on niitä lukioaikojen "täytyy lukea, että voi sanoa lukeneensa" -teoksia. Hyvä kirja, ei siinä mitään.


Kokeiles Beowulfia alkuperäiskielellä niin voi jo perustellusti sanoa, että kielessä on konstinsa.

Tökkivän alun jälkeen hieman helpottaa kun jaksaa pakertaa. Rutiinin kasvu ottaa aikansa.


Myös Burgessin A Clockwork Orange on aika vinkeä, etenkin slangisanastonsa puolesta. Burgessilla oli ideaa - kieli elää ja harva on huomioinut sitä tekstissään yhtä hyvin..

riku kirjoitti: Kukaan ei ole vielä tainnut mainita Stewart Homea, tuota lyyrisen herkkää brittiläistä nykykirjailijaa joka

...hoippui taaksepäin sylkien suustaan satunnaisen palan särkynyttä hammasta.



Ihmettelinkin, kauanko tämän nimen esiin pomppaaminen kestäisi.


Marx, Kristus ja Saatana!

Paappa kirjoitti: Orwell: 1984. Aiheutti lukioaikana unettomuutta. Saman kirjailija "Puilla paljailla" on hieno kuvaus 1900-luvun alun vähävaraisten hanttityöläisten elämästä.

Myönnän itsekin pitäväni Blairin kirjoista. Minulle stoppari oli Eläinten vallankumous. Johtuen ehkä siitä, että kahlasin sen läpi yhdeksän vuoden herkässä iässä. 1984 oli taas yläasteella jonkinlainen vitsiluettava (loistava teos, mutta jotenkin osui kieroontuneeseen huumorihermooni silloin).

Kun banaaleissa syvyyksissä ryvetään, on Hugon Kurjat mainittava. Samoin on muristava "Lem" ja "Strugatski". Lisäksi Heinleinille on nostettava kahvikupillinen maljaksi, eikä pidä kuvitella, etteikö voisi inahtaa Saganin taidolle kiitosta...

Kari Aittomäki kirjoitti: Onkos muuten kuinka moni oikein lukenut Raamattua?

Jep. Läpi, pariin kertaan. Vanhalla puolella on, kuten loistavassa Kramppeja & nyrjähdyksiä -sarjakuvassa todetaan, sangen järeää proosaa.

Miksei kukaan maininnut Aleksis Kiveä?

Ei vain ole hirveän häävi. Ei kosketa.

Tai Jules Verneä?

Koska näiden lukeminen on selviö.

Tai Shakespierrea?

Koska hänen tuotoksensa ovat pääosin parempia lavalla. Tosin, elokuvamuodossa pääsevät teatteriakin paremmaksi (teatterihan on elokuvaa, joka on niin huonoa ettei sitä olla haluttu filmata).

Sonettipuolella silti ihan hauskaa tavaraa.

Tai Miguel de Cervantesin Don Quijotea?

Eikös tämäkin ole niitä yläasteen opettajien velvoitteena läpikahlauttamia jotakuinkin kaikkialla? Ei siis tarvitse suositella.

Tai Dumasia?

Ks. Verne

Tai Westlakea?

Hyvä että mainitsit. Rikoskirjallisuus ei kuitenkaan iske kaikkiin.

Tai Tony Halmetta?

Koska hänen kirjansa, huumoriarvostaan huolimatta, eivät ole kummoisia teoksia eikä niitä oikein voi suositella. Isotekstinen formaatti tavoittaa kyllä kohdelukijakunnan.

Tai sitä hullaantumista, mikä valtaa raadon kun lukee jotain haltioittavaa..

Valitettavan harvinaista, onneksi tapahtuu joskus (tosin, mitä enemmän lukee, sitä vähemmän tätä tapahtuu - immuniteetti kasvaa. Jotkut kuitenkin onnistuvat pitämään taikansa kerta kerran jälkeen). Silti, tätä ei voi suositella - tämä täytyy kokea.

Sussi kirjoitti: Hih, Jussi Jussi... Nostalgiaa Kyseltiin ymmärtääkseni suosituksia, ei omia lukutottumuksia. Olen kieli- ja kirjallisuustieteilijä, väikkäriä väsäävä kolmikymppinen. Luen kaikenlaista laidasta laitaan. Oma lukemistoni menisi ehkä vähän muille linjoille, Barthes ja Sartre noista mainitsemistani olisivat ehkä lähimpänä. Fiiliksen mukaan menee kyllä vaikka Viivi ja Wagnerkin

Juh, toki nostalgiaa.

Mutta suosituksista huolimatta...heh, tuo tosiaan on aika "lukiolainen" kirjalista. (Ja soveltuu myös vinkiksi kaikille, jotka eivät ole noita lukeneet).

Omat lukutottumukseni eivät kelpaa kyllä analyysin kohteeksi. Siellä on liikaa laidasta laitaan -kamaa.

No, tänä vuonna taitaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mennä 150 kirjaa/vuosi -tahti rikki. Yläasteella kun kaiken sporttailun lisäksi meni kirja per päivä -meiningiksi...


Hmm...oma suositukseni: Lukekaa kaikkea. Ihan kaikkea. Siinä määrin että siitä tulee tottumus. Vain näin saa omaa makua jalostettua ja löydettyä kiintoisaakin tavaraa.

Sussi kirjoitti: Salman Rushdie: Itä, länsi; Maurin viimeinen huokaus tai Keskiyön lapset.

Kevyempää: Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla, Alkemisti.

Hemingwayn klassikot: Kirjava satama, Vanhus ja meri.

Philip K. Dick: Hämärän vartija.

Menee ehkä hiukan haastavammalle puolelle mutta minusta Barthesin Mytologioita sisältää metkoja havaintoja.

Jos tyyli uppoaa: Kettusen kootut (jos tämän tyyli todella uppoaa, on vaarana naureskella ääneen siellä bussissa...).

Lisää klassisempaa:
Jean-Paul Sartre: Inho.
Ishiguro: Pitkän päivän ilta.
Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies.

Kiinnostavia jännitysgenrestä kiinnostuneelle voivat olla myös Markku Sadelehdon toimittamat Outoja Tarinoita -kokoelmat.

Hmm. Kirjalista, jollaisen moni lukiolainen pullautti ulos silloin kun minä olin nuori. Osuuko ikä oikeaan (ts. 15-20 välille)?