DaNjA kirjoitti: Tullee mieleen Kill Bill...kun sen akan piti harjoitella niitä iskuja siihen puuhun....

Ero on siinä, että makiwaran tulee joustaa. Verillä olevat rystyset ovat siis osoitus väärästä harjoittelusta.

Kämmenlyönnit (slap, whack, teisho, hirate) ovat ihan hyvää tavaraa oikein käytettynä ja usein käsille parempia kuin nyrkillä lyöminen. Käytön oppiminen on kaiken A ja O.

ka1 kirjoitti: No, mutta jos tommosta ei nyt missään nimessä kannata hankkia, niin osaatko neuvoa mistä voisi saada seinäkiinnitteisen joustolautamakiwaran?

Mm. Hirota myy noita nettisivuillaan, mutta todnäk. paikallinen puuseppä on tuossa asiassa parempi lähestyttävä.

dop kirjoitti: Jussi: Juu selvensi. Nimenomaan ihmettelin näitä ensimmäisen kuvan makiwaroja.

Tuo seinäkiinnitteinen oli haaveena itse tehtynä, mutta en keksinyt miten tuon alakiinnityksen saa hoidettua. Eihän siinä muuta ole kuin joko tekee välikappaleesta viiston tai päällimmäisestä, joustavasta laudasta pohjasta viiston. Onko kokemuksia ? Olettaisin että ensimmäisessä vaihtoehdossa lautaan tulee enemmän rasitetta.

Jos ei muuten niin täytynee vain nöyrtyä ja mennä tuon kuvan kanssa työpaikan puutyöopettajalle..

Tee seinälaudasta jämäkkä (useamman sentin paksuinen), sehän ei jousta. Sitten alas V/U-muotoinen teräsklunssi, joka pitää itse lyöntilaudan kiinni (eroaa siis hieman kuvan designistä, mutta äkkiseltään ajatellen on parempi) ja "kiilapalaksi" väliin puolipyöreä tuki, jota vasten lauta joustaa. U-teräsklunssin ja laudan väliin sopivasti vaikka pyörän sisuskumista parin kerroin taitettu palanen vaimentamaan, ettei laudan alapää (ja kiinnityspultin kohta) ala halkeilla ennenaikaisesti.

"Huikean hieno grafiikka" tuosta ideasta winpaintilla tehtynä:



Käytä itse lyöntilautaan hyvää puuta (esim. vaahtera), mänty ei tuossa huvissa kauaa viihdy.

dop kirjoitti: Hävettää kyllä sanoa noinkin reilun vastauksen jälkeen, mutta et kertonut mistä se ero tulee, kun aiemmin (kamppailu.fi:ssä ehkä) neuvoit käyttämään lattiaan(tai pöytään?)kiinnitettyjä ja välttämään seinäkiinnitteisiä. Eli vaikuttaako lyöntiasento/tapa tähän haittaavana tekijänä ?

Turhia häpeilet, kysymys on hyvä ja vastauksen tarkentaminen siis ihan kohdallaan.

Kehotan nimenomaisesti välttämään "iskutyyny" tai "iskulevy" -tyyppisiä makiwaroja, joissa ei siis ole riittävää joustovaraa. Esimerkki tällaisista lyöntilevyistä:



Kehotan nimenomaisesti suosimaan "joustolauta" -tyyppisiä makiwaroja, joissa joustovaraa on riittävästi (15-30cm). Kiinnitys voidaan toki näissäkin tehdä seinään.

Esimerkki seinäkiinnitteisestä joustolautamakiwarasta:



Ja lattiakiinnitteisestä joustolautamakiwarasta:




Toivottavasti nyt ero on selkeämpi?

dop kirjoitti: Jussi: Miksi seinämakiwarat ovat huonompia kuin lattiaankiinnitetyt ?

Koska ne eivät täytä makiwaran ideaa.

Makiwaran idea ei ole olla kovetustyökalu - itse asiassa rystyspintoja ei luupuolella sinällään voi kovettaa (nahkaa voi kyllä ärsytysteitse paksuntaa l. totuttaa rasitukseen. Ahkeran makiwaraharjoittelun seurauksena tämä tapahtuukin - uskon tämän olleen suurena tekijänä moniin väärinkäsityksiin makiwaraharjoittelusta). Mikäli rystysen nivelpintaan tehdään esim. sääriluita oikeasti kovetettaessa tuleva murtuma, nivel rustottuu ja sen liike kärsii. Rusto on lisäksi pehmeämpää kuin luu. Kova lyöntilevy myös herkästi aiheuttaa (koska joustoa ei ole) ranteen muljahduksia ja muuta "mukavaa", koska asianmukaista joustoa ei ole.

Makiwaran idea on totuttaa käsi oikeaan lyöntiasentoon (ranne, kyynärpää jne., tästä puhutaan kun puhutaan ns. "luulinjoista") ja tarjota tiedetty (ja tietynsuuntainen) vastus tälle harjoitukselle. Kyse on siis odotettavasti käyttäytyvästä esineestä, joka ei hirveästi yllätä. Perusharjoitustyökalu - toistoilla saadaan ennen pitkää aikaan rakenteellisesti hyvä lyöntitekniikka (ja vähennetään mm. ranteiden tukisitomisen tarvetta).
On ensiarvoisen tärkeää, että makiwara joustaa tarpeeksi helposti. Tällöin lyönti voidaan suorittaa tarpeeksi pitkälle ja "läpityöntö" myös käy tekniikanomaisena lihasvoimaharjoitteena (tueksi toki punttia tai muuta vastusharjoittelua). Mikäli joustoa ei ole tarpeeksi, päästään taas "kovetus"harjoitteluun, joka siis rikkoo niveliä. Ei hyvä.

Makiwara tarjoaa siis tavan harjoitella oikeita lyöntitapoja (suorat, koukut - alakoukku vaatii eri tavalla kiinnitetyn vaakamakiwaran), joissa kyynärpää, olkapää ja ranne toimivat hyvin lyönnin takana. Se ei korvaa säkkiharjoittelua, mutta toimii erinomaisena "porttina" välineharjoitteluun, juuri tiedetyn käyttäytymisensä takia. Säkkiharjoittelu makiwaraharjoittelun lisänä tarjoaa "odottamatonta" käytöstä säkin pyörähdellessä ja liikkuessa, joten tässä on hyvä kokonaispaketti lyömisen treenaamiseen.

Andy kirjoitti: Siinä seinässä oli olevinaan sellainen pehmustettu lyöntilankku. Ei siis oikea makiwara vaan ohut tyyny.

Näitä suosittelen välttämään ihan yleisesti. Markkinanimeltään nämäkin ovat "makiwaroja", mutta niistä puuttuu tarpeellinen jousto (vaikka puussa niitä halkioita olisikin) ja myyntivalttina on "kovetusharjoittelu" (joka ei siis ole makiwaratreenin idea).

Jonkun viikon oli rystyset hellänä, mutta luita ei särkynyt.

Hyvää onnea. Olen nähnyt hemmon murtavan rystysensä uuteen vastaavaan lyöntilämiskään.

ka1 kirjoitti: jos aikoo vähänkin enemmän niitä käyttää, joutuu kyllä treenaamaan niitä sormia aika paljon, etteivät ihan miten tahansa vääntyile.

Amen. Muutama vuosi menee, ennen kuin kattotillen pystyy lyömään sormilla poikki (kuvannee jonkinlaista nakkien kestävyyttä) tai takomaan säkkiä täysvoimaisesti sormilyönneillä. Tämänkin jälkeen pitää harjoitella säännöllisesti voidakseen ylläpitää asiaa. Käytännössä kyse on oikean asennon hahmottamisesta ja sen käyttämisen automatisoinnista.

Jaksaisi vain taas tehdä työtä ihan hitosti...

Juuri arkoihin paikkoihin ja hermopisteisiin voi kyllä sormilla hyvin lyödä.

En yliarvoisi tätäkään. Arka paikka kun siirtyy äkkiä sivuun ja siinäpä onkin sitten luuta tai liikkuvaa lihasta edessä & treenaamattomat nakit mutkalla sekä kipeinä.

YJT kirjoitti: Tällä tavalla ranne on paremmin linjassa kyynärvarren kanssa, ja riski rystysten hajoamiseen on pienempi.

Toinen tapa "linjata" ranne hyvin on painottaa lyönti pääosin etusormen rystyselle ja jättää käsi n. 45 asteen kulmaan. Tällöinkin rannelinja on sangen hyvä ja kestävä.

KungFuMiäs kirjoitti: avokämmenellä saa helpommin tehtyä vaihinkoa sisäelimille hyvällä voimalla iskettynä.

Millaisilla perusteilla suurempipinta-alainen impakti tekee enemmän vahinkoa sisäelimille kuin vastaavalla voimalla ja tavalla lyöty, sangen pienipinta-alainen nyrkkilyönti?

Mielestäni avokämmen on enemmän korkea tasoisempi kuin nyrkki, juuri siitä syystä että alottelija ei luultavasti pysty iskemään sillä niin kovaa että sillä saisi mitään vahinkoa aikaan.

Miksi näin? Onko kyse jostain tietyntyyppisestä lyönnistä, esim. jonkin tietyn lajin erikoisuudesta?


Itse harjoittelen ja käytän treenatessani molempia enkä koe kumpaakaan automaattisesti paremmaksi valinnaksi. Molemmat vaativat harjoittelua, mikä ei minun "kirjassani" ainakaan negatiivinen juttu ole.