Jorge kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti: mukavasti turkulainen

Oxymoron

Yleensä. Tuohon paikkaan sopii.

Sointu, Turku

"Musiikkikahvila", jonka nimi hämää kunnolla. Sointu on tällä hetkellä listallani Turun kirkkaasti ja helposti parhaana ravintolana, eikä lähelle ole tunkua pääkaupunkiseudullakaan. Ruoka kepittää helposti 2/3 vierailemistani yhden Michelin-tähden ja 1/3 kahden tähden ravintoloista - taso on siis, etenkin hintaan nähden, huikea. Tarjoiluasenne on mukavasti turkulainen, miljöö ruoan kanssa hauskassa kontrastissa.

High diningin lisäksi listalla on loistava kokopäiväinen aamiainen ja muutama muu pubityyppinen annos.

Niitä harvoja paikkoja, jonne tyttöystäväni kanssa mennessämme lähtee ruokailu säännöllisesti lapasesta - tarkoitus on mennä syömään vain yksi annos, mutta lopulta tuulensuojaan katoaa koko lista. Onneksi puoliksi syötynä - sekin on jo viisikymmenkiloiselle naiselle melkoinen saavutus (eikä minultakaan kovin kevyesti onnistu).


Edullinen oman rahan paikka - alkuruoat alle kympin, pääruoat pari kymppiä.

fudo kirjoitti: itse rakennetulla vavalla

Kas. Joku muukin on splitcanemies. Silkki vai moderni siima?

Turussa hyvää:

Mami - edelleen. Lounas taskurahasarjaa, eli alle kympin. Joka sentin arvoinen. Iltakaan ei kallis.

Pizzarium - maan parhaat al taglio -pizzat. Roomalaistyylisiä hapanjuuripizzoja herkuttelupäiviin.

Yoki - mainio tulokas. Setti erittäin hyvin hallussa. Pientä nitisemistä ateriakokonaisuuksien linjojen yhtenäisyydestä, mutta ei niin pahasti kuin Smörissä alussa (ja edelleen). Myös edullinen.


Monia muitakin.

AMH kirjoitti: Osaisiko joku suositella hyvää ravintolaa Turussa? Reissu siihen suuntaan on suunnitelmissa ja reissulle on oikein suunniteltu ravintolakäynti. Mamia tuossa ollaan harkittu ja huomasin sitä jonkun jo tässä ketjussa kehuneenkin.

Olisikohan paikallisilta jotain muita suosituksia?

Mami, Rocca, nykyisin myös Smör. Pidän myös Blankosta ja Paninista sekä silloin tällöin Kertun rennommista annoksista.

Kahveille sitten Café Artiin, maan parhaaseen kahvilaan.

bodyguard kirjoitti: Tuosta El Bullistakin taisi joku dokkari olla tehtyna, pitaa koittaa ettia jos internetzeista loytyisi.

"Decoding Ferran Adria", osa Anthony Bourdainin sarjaa. Löytyy PB:stä.

WD~50 palasi muuten aika korkealla listauksella.

bodyguard kirjoitti:

bodyguard kirjoitti: Maailman 50 parasta taas valittu. Chez Dominique sijalla 23. Hieman yllättävää tuo Espanjalaisten ravintoloiden jyrääminen verrattuna vaikka Italialaisiin.

http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/ ... rants-2010" onclick="window.open(this.href);return false;

Kattoko kukaan YLE:lta tullutta dokkaria tuosta ykkoseksi rankatusta Noma:sta? Aika HC- meininkia. Ravintola aina taynna, 40 vierasta ja 40 henkilokuntaan kuuluvaa. 3kk jonotuslista. Tuolla ravintola pysyy juuri ja juuri omillaan ja mitaan kaytannon mahdollisuutta tehda suurempaa voittoa ei ole. Melkoista perfektionismia tuo ruoan teko ja asettelukin

Vastaavanlaista kuin El Bullissa, joka - ehkä vähän yllättäen - on pudonnut kakkoseksi. Onkohan Ferran Adria jotenkin alkanut lipsua..? Nomassa on sentään vain 3kk jonotuslista (ja on Tanskassa), joten pääsee ehdottomasti "käyn tuolla" -listalleni. Pitääpä siis laittaa kahden hengen varaus.

Minua ei ihmetytä yhtään espanjalaisten jyräys, trendi on ollut selvä jo vuosien ajan.

Mänzy kirjoitti: ketjupaikoissa

Jo yksinään syy kiertää ravintola kaukaa.

Kari Aittomäki kirjoitti: Ja lopulta saalis nautitaan verrattoman hartaasti, tapoja noudattaen, antimesta nauttien.
Sitäviettiä ja kokemusta tuo kulinarismi kai ainakin joltainkohtaa tavoittelee? Koska siltä nuo kuvaukset kaikuu, minusta.

Uskon, että siinä on paloja tuosta. Ruoan ritualisoinnista juhlaksi ja taiteeksi. Äärimmäisen kunnianosoituksen hakemista. Tätä tukisi jo tuossa "Decoding Ferran Adrià" -dokkarissakin esitetty huolellisuus raaka-aineiden ja niiden osaajien kohdalla. Taitavia henkilöitä jotka osaavat tuoda "saaliin" juuri oikein valmistettavaksi. Kalaa, lihaa, juureksia...kaikki siten, ettei niitä tarvitse kokin nolostella. (Täällä kun saa pentele jo jahdata urakalla saadakseen edes hyviä sipuleita ja porkkanoita kaupasta. Pikkupuodit ja luomu takaisin!)

Meikäläiselläkin ruokaskaala on aika laaja. Yleensä menee arkiruokaa, joka valmistuu säällisessä ajassa (en kuitenkaan oikeastaan edes halua käyttää pikavaihtoehtoja) ja on hyvää ravintoa. Joskus sitten, sanotaan vaikka että kun sattuu sopiva tilanne ja vaivaa arvostava henkilö, voi mennä pidempikin tovi keittiössä. Ja kauhea hinku on päästä paremmaksi siinä saralla, alkuaskelet lupailevat että edessä on jotain hienoa.

Simpanssi kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti:Ennenkin oli tuttu lehdistä, kirjoista ja muutaman reseptin lähteenä.

Teetkö siis tuon paikan resepteillä itsekin ruokaa?

Käytän muutamia ideoita ja joskus jopa reseptejä Ferran Adriàn kirjoista. Eli ei, en säännöllisesti tee. Setti on nimittäin aika hardcorea pahimmillaan.

Zherec kirjoitti: Anthony Bourdainin juontama tv-ohjelma El Bullista: http://www.guba.com/watch/2000956244" onclick="window.open(this.href);return false;

Harvemmin tulee kuolattua koko ohjelman ajan.

Ristus. Tuo paikka taitaa mennä kaikista maailman taidenäyttelyistä edelle "täytyy käydä" -listallani. Ennenkin oli tuttu lehdistä, kirjoista ja muutaman reseptin lähteenä. Nyt...käsittämätöntä. Tuonne on pakko päästä syömään.

Enkä odota, että nälkä lähtisi.

Kari Aittomäki kirjoitti: Olen päässyt mässyämään Pekinginankkaa traditionaalisin menoin, olen myös nauttinut ranskalaisen, venäläisen, englantilaisen, italialaisen ja espanjanjalaisen.. afrikkalaiset on oma juttunsa...
jne.. keittiötten taidonnäytteistä. Paikanpäällä.

ja silti en tajua koko juttua.
Siis ruokakulttuuurin kaikkia aspekteja.
Mulle ei vaan avaudu se juttu. Ruoka on ruokaa.
Häkkisjussi ja Mjölnir lienevät tarpeeks kultivoituneita näihin nyanssijuttuihín.

Ruoka on ravintona ruokaa. Taiteena sitten...no, se on kuin muutkin taiteet. Tyylilajeja monia, saundien ja riitasoitujen sekoitukset, selkeät soinnut ja taustalla pikkuisen hiipivät...ihan sitä, mitä selkäpiissä vilistää kun näkee, kuulee tai muuten aistii jonkun todellisen mestariteoksen. Aistimena on nyt vain suu.

Ruoassa on myös paljon mukataidetta ja muminaa, ylilyöntejä, kokeiluja, suoranaisia mokia ja tekotaiteellisuutta. Kaikki eivät osaa ja jokainen teos ei mene oman maun mukaan - nyt kirjaimellisesti.

Nälänkarkoituksesta ei enää noissa teoksissa ole kyse. On vain aisti (aistit - näkö, haju, tunto ja maku, joskus myös kuulo), jolle luodaan taideteos.

Se joesta nostettu hauki ja pari sorsaa ovat muuten minusta ihan pirun heviä sarjaa. Ne ovat rehellistä, arkista ja puhdasta ruokaa. Taiteeseen verraten kuin se paikan päällä (maalauksen sijaan) nähty kaunis maisema, kosken pauhu (sen konsertin sijaan) tai muu luonnon itsensä puhtaasti luoma.