Elina kirjoitti:
Kyllähän rasva pitää myös kylläisenä, koska se "lähtee viimeisenä" mahasta, eli sen käsittely kestää kauemmin. Tuossa on nyt vain taidettu arvottaa proteiinin kylläisyysvaikutus suurimmaksi. Proteiinin kylläisyysvaikutuksen ohellahan kylläisyydentunnetta lisää myös kuitu rasvan ohella.
Joo, se olikin se pointti, kun tuossa verrattiin, että paistijauheliha sisältää enemmän proteiinia (joka pitää nälkää loitolla), mutta myös vähemmän rasvaa (joka pitää nälkää loitolla, mutta sisältää enemmän energiaa). Se proteiiniero ei kuitenkaan ollut ihan mielettömän iso, 3,3 g/100 g.
Mä en ole hetkeen jaksanut lukea oikein mitään ravitsemusasioita, tosin ei ole ollut liiemmälti aikaakaan. Perusasiat kun eivät muutu - jos käytät viljoja, valitset ne täysjyvänä; paljon kasviksia, maltillisesti hedelmiä ja marjoja; oman aktiivisuustason mukainen määrä proteiinia, joka mielellään vähärasvaisesta lähteestä (tämä on se ainoa osuus, jossa eroavaisuutta tulee dieettikunnasta riippuen - eli joku toinen sanoisi, että esim. liha saa olla täysrasvaista); riittävästi hyviä rasvahappoja (taas toinen eroavaisuuskohta, eli noudattaako nyt sitä tyydyttyneen rasvan alle 10% osuussuositusta 30%E -rasvakiintiöstä vai ei); jos et käytä maitotuotteita, niin mieti, kuinka turvaat D-vitamiinin ja kalsiumin saantia.
Vähän sama juttu. Lähinnä luen
Pronutritionistia ja satunnaisia tutkimuksia, joita tulee vastaan. Suurin osa ravitsemusuutisoinnista, kuten tiedeuutisoinnista yleensä, on kovin väsynyttä seksivau-uutisointia. Noin muuten olen samaa mieltä, ei se fiksusti syöminen ole oikeasti kovin vaikeaa ainakaan konseptina. Käytännössä asia onkin eri. Suurimmalle osalle merkittävä parannus olisi se, että jokaisella aterialla vähintään puolet lautasesta sisältäisi kasviksia, mieluiten mahdollisimman tuoreita. Yllättävän harva noudattaa tätä (enkä voi sanoa, että itsekään olisin täydellinen...).
Oikeastaan kaikki muu on hifistelyä. Ihmisen elimistö on kuitenkin sellainen, että lajina leviämisemme ei olisi ollut mahdollista, jos elimistömme ei kykenisi sopeutumaan erilaisiin ravitsemusolosuhteisiin. En itse kykene laittamaan hirveästi painoa esimerkiksi ravitsemuksen hormonaalisia vaikutuksia korostavien suuntausten ajatuksille, koska elimistön omat säätelyjärjestelmät huolehtivat esim. hormonien sopivista määristä. Eri asia ovat tietenkin erilaiset puutostaudit sekä systemaattisesti surkeat elämäntavat. Kyllähän ravinnolla saa toki itsensä sairastumaan, mutta ei terveellinen ruokavalio mitään pakurikääpäteitä tai Poliquinin suolahappovalmisteita vaadi. Jos vaatii, niin sitten kehon pahoinvoinnin taustalla mahtaa olla jo jokin sairaus ja sitä ei joku terveysopiston ravitsemuskoulutuksen käynyt pysty ihan omin voimin parantamaan.
Eniten ehkä itselläni on pistänyt silmään, että jotkut tuntuvat kuvittelevan, että on olemassa joku yksi tietty ruokavalio, joka sopisi optimaalisesti kaikille ihmisille. Otetaan nyt vaikka sopivasti trendikäs paleodieetti tähän.
Itse arvelisin, että paleoliittisellä kaudella (joka on muuten aika helvetin pitkä ajanjakso), on syöty aika monella eri tavalla. Jo pelkästään vaikka Afrikan mantereella on aika erilaista ympäristöä ja sitten kun otetaan vielä loppumaailma huomioon, on aika selkeää että mitään yhtenäistä "paleodieettiä" tuskin on ollut.
Paleopuolella on hyviä juttuja - harva ihminen kärsii kasvisten, hedelmien ja marjojen määrän lisäämisestä saati prosessoitujen ruokien ja turhan sokerin vähentämisestä. Sen sijaan kaikki pseudotieteellinen pelottelu on turhaa (esim. paleopuolella perunoiden α-solaniinilla pelottelu) ja nakertaa vaan esittäjänsä uskottavuutta.
Lopullista totuutta tuskin löydetään tässäkään aiheessa, eli kannattaa keskittyä perusasioihin ja asioihin jotka toimivat itselle.