Sattuipa käteeni tieteen kuvalehden 8/05 numero, jossa käsiteltiin akupunktuuria ja sen tutkimusta. Varsin lapsenkengissä vielä ollaan, ovat saaneet tähän asti päätettyä sen että homma toimii kivunlievityksenä, polven nivelrikkoon ja pahoinvointiin (leikkauksen jälkeen). Ensimmäiseen olivat kehittäneet teorian (jota itsekin kutsuivat 'selitykseksi'), toisessa vielä arvailtiin mistä voisi johtua parantunut liikerata. Pahoinvoinnissa oli vain toiminut paremmin kuin lääkkeet.

Kannattaa lukaista tuo kun kirjastossa käväisee, ei enää niinkään ihmettele miksei siitä Qiqongista ole tutkimuksia 'kasapäin' täälläpuolen palloamme.

Miksei voisi tutkia ? Varmasti vain tavallista työläämmin. Koehenkilöille kun pitäisi opettaa ko. menetelmää, sen sijaan että näytetään miten pilleripurkki avataan ja opetetaan kellotaulun toiminta.

Kummallista kyllä on se, ettei ainakaan mediassa näy mitään aiheesta. Onko se sitten niin vaikeaa löytää asian osaavia, tutkimuksiin haluavia.. vai onko asianosaavista tutkijoista puutos..


Lisäys: Seurauksen toteaminen olisikin varmasti helpompaa kuin syyn, näin länsimaalaisen tieteen mukaan. Jos kiinalaisille riittää selitys, että tietty liike hieroo mukavasti maksaa (ja qi liikkuu oikeaan paikkaan), ja tämä auttaa vaivaan x, länkkärit haluavat tietää tarkemmin. Ja jos asiaan lopulta liittyisikin vaikka vasemman käden oikea asento, ei sieltä maksan hieronnasta löytyisikään selitystä tutkimuksessa. Koko homma on niin laaja-alainen ainakin minun käsitykseni mukaan, että tutkimuksia & tuloksia saadaan varmaan odotella pitkään. On ne sitten puoleen tai toiseen.

Jos qiqongin tarkoitukseksi heitettäisiin vaikkapa kehon ja mielen hyvinvointi, eli 1) fyysinen terveys 2) onnellisuus/tasapainoisuus, mitenkäs tuo mitattaisiin?

Pitäisikö olla muutaman sadan ihmisen joukko, joista toisille opetetaan oikein ja toisille väärin qiqongia. Tälle ryhmälle pitäisi kait pistää samanlaiset ruokavaliot sekä samanlaiset duunit & ympäristöt, jotta voitaisiin loppupeleistä katsoa kenelle se qiqong vaikutti ilmavaivoihin, kenelle jännittämiseen, kenellä selkäkipuihin, yms yms. Ettei vain se jonkun uusi sänky olisi parantanut selkäkipuja vaikka qiqong väärin tehtiinkin.

Vaikea aihe tutkia, muutakuin 'yksitellen', hitaasti. Ehkä ne kiinalaiset näin tekevätkin yliopistoissaan?

Taijia on nykyään alettu tunnustamaan länsimaissakin terveyttä edistävänä (kuten eilisessä 'dokumentissa' joku sanoi lääkärinsä suositelleen lajia), ja tämä on tapahtunut -ööh- 50-60 vuoden aikana (pekingin lyhyiden muotojen opetus länsimaalaisille) ? Qiqong on vasta tulossa perässä..

edit: sanajärjestys.

Hmm. Itse harrastelin tuon harjoittelua ( /siihen keskittymistä ) vajaan vuoden, sitten vähensin, ja nykyään harvemmin jaksaa enää (vaikka taijin myötä pitäisi innostua, mutta tästä asiaan).. Eli nyt kun muutamia kertoja yrittänyt seisontaharjoitteluja tehdä hengityksen ja mielikuvaharjoituksen (paino vetää alas & ylös, toinen topic) kanssa, on tullut ahdistava olo. Ehkä tuossa kehon ylireagoinnissa/jännityksessä voisi olla syy.

Tai sitten teen vain päin..


Mutta kiitokset tuon informaation jakamisesta. Osaapahan suhtautua seuraavan kerran.

Perinteisessä taijiquanissa ei tehdä liikesarjoja hengityksen tahtiin.

Kuten sanoit, ehkä sen hengityksen kuuluu seurata liikettä ?

Pointtina juuri se ettei hengitystä 'pakoteta' mukaan vaan se tulee 'luonnollisesti'. Tietääkseni tätä, liikkeen ja hengityksen yhdistämistä, ei ihan heti aleta opettaa, vaan se sitten mainitaan 'joskus'. Viiden vuoden päästä ohimennen, "niin joo, ja hengitys sit kulkee näin", kuten dramaattisuuteen taipuvilla Taijin opettajilla voipi olla tapana..

Toisinaan hegityksen yhdistäminen liikkeeseen saattaa olla mielenkiintoinen tapa harjoitella, mutta mielestäni se ei ole mitenkään oleellista tai edes kovin suositeltavaa tai hyödyllistä. Oleellisempaa on keskittyä hyvään kehon käyttöön ja rentoon ja luonnolliseen liikkeeseen.

Yritinkin selvittää että hengityksen kulkeminen liikkeen tahdissa edesauttaa näitä tavoitteita jotka mainitset tärkeiksi.

Mutta hei, kannattaa kokeilla etenkin jos hallitset palleahengityksen, ei siitä yhdestä kerrasta haittaakaan liene..

Opettajalta ja myös kirjoista olen saanu neuvon, että 'sisäänpäin' tulevissa liikkeissä pitäisi hengityksen tulla sisäänpäin, ja 'aukeavissa', ulkonevissa liikkeissä taas hengitys kulkee ulos (sisään-sisään, ulos-ulos).

Eli esimerkiksi yleisestä 'pallo' asennosta, jossa seistään yhdellä jalalla kädet 'pidellen palloa' sivulla, lähdetään tekemään jotain, vaikkapa 'työntävää' liikettä eteenpäin astuen. 'Palloon' mentäessä hengitetään sisään, ja siitä lähdettäessä liikkeen mukana ilma 'puhalletaan' ulos. Tämän ymmärtää helposti väärin, koska hengitykseen ei tarvitse käytännössä keskittyä lainkaan jos sekä liikkeen että palleahengityksen osaa. Se tulee erittäin luonnollisen tuntuisesti, automaattisesti, liikkeen mukana. Muutamat kohdat ovat sitten poikkeuksia, joista en vielä tiedä kuinka kuuluisi hengittää.

Itselläni kuitenkin on niin alkutekijöissä tämä taival, etten pitkään pysty tekemään hengitystä 'oikein' sarjan mukana, koska jään helposti pohtimaan jotain liikkeen yksityiskohtaa, tai uusissa sarjoissa sitä mitä tulee seuraavaksi. Tällöin menettää 'rytmin', eikä yleensä ole aikaa ryhmässä tehtäessä rauhoittaa hengitystä heti. Mutta kun se onnistuu joissakin vaiheissa, tuntuu myös oma tekniikka paljon puhtaammalta ja liike rauhallisemmalta, 'oikeammalta'.

Varsinaisesti meillä ei vielä ole painotettu hengitystä opetuksessa, mutta sovellan jo nyt sitä vähää mitä tiedän.[/quote]

Tapani: Onko sinulla suositeltavaksi mitään materiaalia (kirjoja?) mistä tuota luohan Qiqongia voisi lähteä tutkimaan ? Netistä löytyy vaikka mitä, mutta mikä on sitten lähimpänä sitä 'alkuperäistä'.. :p


Aiheeseen: ihan yksinkertaisilla qiqong-hengitysharjoituksilla voi helpottaa mm. lievää ahdistusta tai unettomuutta, mutta se on myös hyvä tapa valmistautua (ainakin taijissa) liikesarjaan, jossa pitäisi hengityksen siis kulkea liikkeen mukaisesti. Joskus taolaisuudesta innostuessani tuli noita harjoiteltua aktiivisemminkin, mutta parasta antia tähän asti on ollut 'palleahengityksen' oppiminen.